Arena Pro
Valoisassa avokonttoritilassa keskustelevia aikuisia henkilöitä, joista yksi istuu toimistotuolissa ja yksi pyörätuolissa.

Kuva: Adobe Stock

Erityisen tuen hyviä käytänteitä

Koulutus ja oppiminen

Erityistä tukea tarvitsevien määrä on ammatillisessa koulutuksessa kasvanut viime vuosina. Erilaiset lainsäädännön muutokset, viimeisimpänä oppivelvollisuuden laajentaminen, on osaltaan lisännyt tuen tarvetta.

Kansallisesti on kannettu huolta siitä, että tuki toteutuu epätasa-arvoisesti eri oppilaitoksissa. Osassa opiskelijan tuen tarpeet on huomioitu ja niihin on vastattu erinomaisesti ja toisissa tuki on ollut sattumanvaraista (esim. Goman ym. 2021; HE 161/2024). Erityisen tuen tavoitteena on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukaan se, että opiskelija saavuttaa tuen avulla tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisen ammattitaidon ja osaamisen. Vuonna 2018 voimaan tullut lakimuutos (531/2017) edisti ammatillisen koulutuksen henkilökohtaistamista, ja oppivelvollisuuslaki (1214/2020) paransi oppivelvollisten oikeutta toisen asteen koulutukseen. Muutosten myötä opiskelijoiden tuen tarpeet ovat monipuolistuneet (esim. Björk-Åman ym., 2021), mikä vaatii muutoksia myös erityisen tuen toteuttamiseen. Myös erityisopettajan rooli on muodostunut enemmän yksilöllisten polkujen rakentamiseksi ja muiden opettajien konsultointiin aiemman opiskelijan kanssa tehtävän työn sijaan (Mäkinen & Pirttimaa, 2019).

Tämä artikkeli kokoaa ja tarkastelee ammatillisen koulutuksen henkilöstön esille nostamia erityisen tuen käytäntöjä. Nämä käytännöt on kerätty Jamkin ammatillisen opettajakorkeakoulun, Savon ammattiopiston ja Ammattiopisto Spesian järjestämissä alueellisissa työpajoissa, jotka järjestettiin syksyn 2024 aikana. Niihin osallistui yhteensä 54 toimijaa, jotka edustivat 29 koulutuksen järjestäjää. Työpajoihin osallistuneita informoitiin ryhmätyöskentelystä syntyvän aineiston käyttämisestä INKLU-hankkeeseen liittyvään kehittämistyöhön ja ammatillisiin artikkeleihin.

Erityisen tuen käytäntöjä oppilaitoksissa

Alueellisten työpajojen osallistujat kuvaavat oppimisen haasteiden moninaistuneen oppilaitoksissa. Oppimisvaikeudet eivät enää ole keskeisin tuen tarpeen syy, vaan erilaiset mielenterveyden haasteet, mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttöön liittyvät ongelmat ovat yhä useammin tuen tarpeen taustalla (ks. Björk-Åman ym., 2021). Opiskelijat ovat usein motivoitumattomia, uupuneita ja moni on ahdistunut.

Tuen tarpeita pyritään kartoittamaan heti opintojen alussa. Koulutuksen järjestäjä saa esitietoa opiskelijan mahdollisista ongelmista aiemmasta oppilaitoksesta tulevan siirtotiedon kautta. Ensimmäisessä HOKS-keskustelussa pyritään kartoittamaan mahdollisia tuen tarpeita. Jos tällaisia nousee esille, opiskelija ohjataan keskustelemaan erityisopettajan kanssa. Koulutuksen aikana poissaolot nostetaan esille keskeisenä tuen tarpeen indikaattorina. Kun poissaoloja kertyy, oppilaitoksissa puututaan näihin viipymättä. Moni osallistuja kuvaili poissaoloihin puuttumisen mallia, johon oppilaitoksessa on sitouduttu.

Tärkeimpänä tuen muotona osallistujat nostivat esille opettajan tai erityisopettajan antaman yksilöllisen ohjauksen ja tuen. Erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle suunnitellaan yksilölliset tukitoimet osana HOKS-prosessia. Tärkeänä nähtiin myös riittävä määrä aikuisia opiskelijoiden arjessa. Osassa oppilaitoksia opetusryhmät olivat jo lähtökohtaisesti pieniä, jolloin opiskelijan yksilöllinen tukeminen on helpompaa. Osallistujat kuvasivat, että suurissa opetusryhmissä toinen aikuinen, ohjaaja tai opettaja, auttaa ylläpitämään työrauhaa.

Monessa oppilaitoksessa on käytössä jonkinlainen tukipaja, joita kutsuttiin erilaisilla nimillä. Näistä tukipajoista opiskelija voi hakea tukea opintoihinsa. Näiden tukipajojen toteutus vaihtelee eri oppilaitoksissa: osassa opiskelija käy satunnaisesti tutkinto-opiskelun ohella ja osassa opiskelija sitoutuu esimerkiksi muutamaksi viikoksi osallistumaan ryhmän toimintaan. Tukipajojen toimintatavat ja tavoitteet ovat myös erilaisia. Osassa opiskelijaa tuetaan yksittäisissä rästitehtävissä, toisissa taas painotus voi olla elämänhallinnassa ja jaksamisessa.

Opiskelijoiden tuen tarpeet työelämässä tapahtuvan oppimisen aikana puhuttavat sekä tutkimuskirjallisuudessa (esim. Goman ym. 2021) että työpajojen osallistujia. Osallistujat nostivat esille, että keskeistä on sopivan työpaikan ja työtehtävien räätälöinti sekä tiivis yhteistyö yrityksen kanssa. Koulutussopimukseen lähdössä olevan opiskelijan tukemiseen oli käytössä erilaisia toimintatapoja. Jossain oppilaitoksessa opiskelijan kanssa täytetään lomake, johon kirjoitetaan opiskelijan vahvuudet ja kehittämiskohteet. Opiskelija vie lomakkeen mukanaan koulutussopimuspaikkaan. Osassa oppilaitoksia ohjaava opettaja tai erityisopettaja käy etukäteen työpaikalla tutustumassa opiskelijan kanssa. Tällöin työpaikkaohjaajan kanssa voidaan keskustella mahdollisista tuen tarpeista. Joissain oppilaitoksissa ohjaavalle opettajalle voidaan resursoida lisätunteja ohjaukseen, jolloin hän pystyy tehostetusti tukemaan näitä opiskelijoita.

Erityisen tuen lisäksi osa opiskelijoista tarvitsee aikaa oppiakseen ja kehittyäkseen. Opiskelija etenee opinnoissaan muita hitaammin, mutta kuitenkin suorittaa opintojaan. Tämä on ristiriidassa nykyisen tehokkuusajattelun kanssa ja tuottaa siksi välillä haasteita oppilaitoksen sisällä.

Moniammatillinen ja -alainen yhteistyö

Moniammatillinen ja -alainen yhteistyö on keskeinen osa erityisen tuen toteutumista. Varsinkin, kun tuen tarpeet muuttuvat, ei opetushenkilöstön osaaminen yksin riitä oppimisen tuen tarpeiden vastaamiseen.

Joku osallistujista kuvasi, kuinka heidän oppilaitoksessaan vastuuohjaaja, erityisopettaja ja opinto-ohjaaja muodostavat ”tehoyksikön”, joka huolehtii opintojen etenemisestä ja puuttuu poissaoloihin tai muihin huolen aiheisiin. Useimmissa oppilaitoksissa on käytössä säännöllisesti kokoontuva tiimi, joka seuraa opintojen etenemistä. Tällaisen tiimin kokoonpano vaihteli oppilaitoksittain.

Osallistujat kuvasivat myös opiskeluhuollon kanssa tehtävää säännöllistä yhteistyötä. Esille nousi huoli siitä, että opiskeluhuoltoon resursoidaan hyvinvointialueilla eri tavoin. Osalla oppilaitoksista ei esimerkiksi ole ollenkaan psykologia.

Opiskelijoiden arjessa tärkeänä nähtiin myös aikuisten riittävä määrä. Osassa oppilaitoksia opetusryhmät olivat jo lähtökohtaisesti pieniä, jolloin opiskelijan yksilöllinen tukeminen on helpompaa.

Moniammatillisuutta ja -alaisuutta kuvattiin erittäin tärkeäksi erityisesti niissä tilanteissa, jossa opiskelijan opiskelukuntoisuus on heikko. Näihin osallistujat toivoivat laajempaa yhteistyötä, jolloin yhdessä opiskelijan verkoston kanssa pohdittaisiin, miten opiskelijan tilannetta voidaan tukea. Joissain tilanteissa opintojen väliaikainen keskeyttäminen ja kuntoutuminen voi olla opiskelijan edun mukaista. Erityisesti oppivelvollisten kohdalla kynnys oppivelvollisuuden keskeyttämiseen on kuitenkin korkealla.

Verkostojen tunteminen on osa erityisopettajan osaamista. Kun opinnot eivät etene, parhaimmillaan tehdään tiivistä yhteistyötä oppilaitoksen sisäisten toimijoiden sekä opiskelijan oman tukiverkoston kanssa.

Erityisopettajan konsultatiivinen rooli

Erityisopettajalla on tärkeä konsultatiivinen rooli oppilaitoksissa. Hän on erityisen tuen asiantuntija, ja tukee opettajia pedagogisen tuen ja erityisten opiskelujärjestelyjen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tätä roolia vahvistetaan myös 1.8.2026 voimaan tulevassa erityisen tuen lainsäädännössä (HE 161/2024).

Erityisopettajat konsultoivat ammatillisen koulutuksen opettajia arjen opetus- ja ohjaustilanteissa. Erityisopettaja ja vastuuopettaja voivat tehdä yhteistyöstä niiden opiskelijoiden HOKS-prosessissa, joilla on erityisen tuen tarpeita. Yhteis- tai samanaikaisopetus mahdollistaa konsultaation arjessa, kun opetusta suunnitellaan yhdessä tai pohditaan erilaisia pedagogisia ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Myös erilaiset seurantapalaverit luovat mahdollisuuksia konsultaatiolle.

Konsultaatiolla on hyvä olla jonkinlainen struktuuri. Osassa oppilaitoksia opettajille on nimetty erityisopettaja, johon hän voi ottaa yhteyttä kohdatessaan ongelmia. Uusien opettajien perehdyttämisen erityisen tuen asioihin tulisi olla suunnitelmallista. Opettajille toivottiin myös suunnitelmallista jatkokoulutusta erityisen tuen asioihin liittyen. Opettajien jatkuvan täydennyskoulutuksen avulla voidaan vähitellen kehittää oppilaitoksen toimintakulttuuria inklusiivisemmaksi.

Osallistujien toivoivat enemmän mahdollisuuksia keskustella muiden toimijoiden kanssa ja jakaa hyviä käytäntöjä. Tällaiset alueelliset yhteistyötilaisuudet vahvistavat alueellista yhteistyötä, jolloin on helppo ottaa yhteyttä toiseen alueella toimivaan oppilaitokseen ja pyytää neuvoa ja konsultaatiota. Ammatillisilla erityisoppilaitoksilla on järjestämislupaan kirjattuna erityisen tuen ohjaus-, tuki- ja kehittämistehtävä ja myös heiltä saa tukea erityisen tuen ongelmatilanteissa.

Kohti inklusiivisempaa ammatillista koulutusta

Osallistujat nostivat esille paljon hyviä käytäntöjä oppilaitoksissa. Paljon on vuosien aikana kehitetty ja tehty. Kehittämisen äärelle kannattaa kuitenkin pysähtyä, sillä toimintaympäristön ja opiskelijoiden muuttuessa myös tuen tarpeet muuttuvat (esim. Björk-Åman ym., 2021). Oppimisen tuen uudistukset (HE 161/2024) tarjoavatkin nyt mahdollisuuden pysähtyä oman oppilaitoksen prosessien äärelle ja arvioida niiden toimivuutta.

Ammatillisen koulutuksen osalta on viime vuosina ruvettu entistä enemmän puhumaan inklusiivisesta koulutuksesta (esim. Hakala, 2010; Raudasoja & Ryökkynen, 2022; Seppälä, 2024). Sillä viitataan käytänteisiin, jotka mahdollistavat koulutuksen kaikille toisen asteen koulutuksen tarpeessa oleville. Opetus järjestetään siten, että se vastaa erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin ja tarvittaessa opiskelijalle järjestetään tukitoimia. Tulevan lainsäädännön (HE 161/2024) oppimisen tuella ja erityisellä tuella pyritään vastaamaan niiden opiskelijoiden tarpeisiin, joilla on ongelmia oppimisen kanssa. Tuen kokonaisuus täydentyy opinto-ohjauksella ja opiskeluhuollolla.

Oppilaitoksen johdolla on tärkeä merkitys sekä muutoksessa että laadukkaan erityisen tuen mahdollistamisessa. Johto luo yhteistä tahtotilaa oppilaitokseen ja varmistaa, että kaikki sitoutuvat oppimisen ja erityisen tuen kehittämiseen. Yhteiset keskustelut, koulutukset ja toisaalta tuen ja ohjauksen näkyminen oppilaitoksen strategiassa tukevat opetushenkilöstöä laadukkaan ja saavutettavan koulutuksen järjestelyissä.

Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta – INKLU

Valtakunnallisessa INKLU-hankkeessa ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja ammatilliset opettajakorkeakoulut kehittävät yhdessä inklusiivista ammatillista koulutusta. Yhteisenä tavoitteena on, että ammatillisen koulutuksen opiskelijat saavat yhdenvertaisesti tarvitsemansa tuen opiskeluunsa ja voivat hankkia tarvittavan osaamisen, tutkinnon ja työllistyä – opiskelevat he missä oppilaitoksessa tai missä päin Suomea tahansa.

INKLU-hanke saa rahoitusta Euroopan unionilta. Sitä koordinoi Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Lue lisää INKLU-hankkeesta
Euroopan unionin osarahoittama, EU-lippulogo