Hyvinvointialueuudistus on jonkun verran muuttanut kunnan vastuuta asukkaittensa hyvinvoinnista. Vaikka tehtäviä on siirtynyt hyvinvointialueille, asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisvelvoite on edelleen olemassa. Edistämisvelvoitteeseen sisältyy myös vaatimus seurata kuntalaisten elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Niistä on lisäksi raportoitava (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021.)
Vuoden 2015 liikuntalakia kirjoitettaessa siihen tehtiin viittaussäädös, jolla myös liikunta-aktiivisuuden arviointi nivottiin osaksi velvoitetta. Nykymuodossaan lainkohta kuuluu:
”Kunnan tulee arvioida asukkaittensa liikunta-aktiivisuutta osana sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 6 §:ssä tarkoitettua hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.” (Liikuntalaki 5§, muutettu 8.7.2022/639)
Kunnan ratkaistavaksi jää, mihin se arvionsa pohjaa. Yleisperiaate on, että sellaista ja vain sellaista ohjaustietoa tulisi hankkia, jolla myös on vaikutusta päätöksentekoon. Mikäli kunnalla on erityisiä toimia liikunta-aktiivisuuden edistämiseksi, niihin usein sisältyy seurantaa ja parhaimmillaan ennalta määriteltyjä indikaattoreja. Tämä näkyy esimerkiksi kuntien liikkumisohjelmissa, joissa liikuntaa koskeville toimenpiteille on usein määritelty mittareita (ks. Syväoja 2023).
Liikunta-aktiivisuuden seuranta voidaan toteuttaa riittävällä tarkkuudella kyselyin. Ikäryhmittäisen seurannan vaatimus toteutuu lasten osalta esimerkiksi valtakunnallisen kouluterveyskyselyn avulla (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023a). Suomessa asuvan aikuisväestön liikunta-aktiivisuudesta yleiskäsityksen saa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi -tutkimuksesta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023b). Kunnat ja alueet voivat tilata maksullisen lisäotoksen kyselytutkimuksesta ja saada näin tietoa asukkaidensa liikunta-aktiivisuudesta. Lisäotoskin on kuitenkin kooltaan vähintään 1000 henkilöä.
Joillakin kunnilla on vakiintunut tapa kysyä liikunta-aktiivisuudesta asukkailtaan. Samalla tavalla tehtynä tuloksista kertyy aikasarja, jolla parhaimmillaan voi seurata muutoksia. Kyselyjen ongelmia on, että vastausaktiivisuus yleisesti on laskenut ja vastaaminen vinoutunut. Jos kyselyn otsikossa mainitaan liikunta, voi olla vaikea saada edustavaa vastaajajoukkoa.
Testasimme syksyllä 2023 sopivaa tapaa kerätä aikuisväestön hyvinvointitietoja kolmen erilaisen kunnan kanssa. Lempäälä on 24 000 asukkaan nopeasti kasvava kunta Tampereen kupeessa. Kemi on perinteinen teollisuuskaupunki Etelä-Lapissa. Sen väkiluku on pudonnut pitkään ja on nyt alle 20 000. Satakunnassa sijaitsevalla maaseutumaisella Eurajoella on kuntaliitoksen jälkeen noin 9 000 asukasta.
Kyselyn suunnittelu yhdessä pilottikuntien kanssa
Kyselyn suunnittelu aloitettiin yhdessä pilottikuntien kanssa. Lisäksi suunnittelussa konsultoitiin Jyväskylän kaupungin kehittämisasiantuntijaa. Pilottiin Jyväskylän kaupunki ei kuitenkaan osallistunut, koska sillä on käytössään oma liikuntabarometri. Kyselyn suunnitteluvaiheessa selvitettiin kunnilta, minkälaisia kyselyitä kunnissa on jo järjestetty ja mitä käytäntöjä kunnilla on ollut liikunta-aktiivisuutta koskevan tiedon keräämiseen. Lisäksi selvitettiin, mitkä tiedot kunta tarvitsee.
Kysymykset sovitettiin niin, että niillä saatiin vastaus terveysliikuntasuositusten täyttymisestä viikkotasolla. Lisäksi pyrittiin huomioimaan asukkaiden arki, mistä syystä kysyttiin työn ja opiskelun fyysistä kuormittavuutta sekä aktiivista kulkemista töihin ja kouluun tai esimerkiksi harrastuksiin. Toimintakykyä koskevat kysymykset ovat välttämättömiä, etenkin kun on kyse iäkkäistä kuntalaisista. Näiden lisäksi kartoitettiin tietoa hyvinvoinnista sekä taustatietoina vastaajien ikä, sukupuoli, paino, pääasiallinen toiminta ja koulutus.
Kuntien kanssa järjestettiin Teams-tapaamisia, joissa kyselyä kehitettiin yhdessä ja kunnat esittivät kehittämisehdotuksiaan. Kunnat näkivät kyselyssä hyvänä sen, että se oli lyhyt ja napakka sekä riittävän yleisellä tasolla. Yhteistä pohdintaa käytiin kyselyn nimestä. Yleisen näkemyksen mukaan nimi ”Liikuntakysely” saattaa rajoittaa vastaajajoukkoa pelkästään liikunnasta kiinnostuneisiin vastaajiin. Siksi nimeksi valikoitui Hyvinvointikysely.
Teams-tapaamisissa keskusteltiin, miten kunnissa tavoitetaan mahdollisimman laaja vastaajajoukko. Kunnat olivat suunnitelleet jakavansa kyselyä kuntien verkkosivujen ja sosiaalisen median kanavien kautta. Kunnat suunnittelivat vastaamispaikoiksi esimerkiksi kirjastoa, uimahallia, neuvolaa, liikuntaneuvontaa, liikuntaryhmiä, ostoskeskuksia ja kuntien infopisteitä. Yksi kunta aikoi järjestää myös henkilökuntaa avustamaan kyselyyn vastaamisessa vastaamispaikoilla. Paikallislehtiä oli myös tarkoitus hyödyntää tiedotuskanavina. Pilotissa Hyvinvointikyselyllä onnistuttiin tavoittamaan arvioitua enemmän vastaajia. Kyselyyn vastasi Lempäälästä 1 020 asukasta, Kemistä 584 asukasta ja Eurajoelta 70 asukasta.
Edustavuuden toteutuminen
Jotta kyselyyn vastanneiden tieto voitaisiin yleistää koskemaan perusjoukon tilannetta yleisesti, otoksen tulisi edustaa koko kunnan aikuisväestöä (engl. representative sample). Tiedonkeruu ilman väestörekisteriperustaista otantaa tuottaa lähtökohtaisesti mukavuusotoksen (engl. convenience sample), jossa vastaajajoukko valikoituu halukkuuden perusteella. Mukavuusotoksiin perustuvia fyysisen aktiivisuuden tutkimuksia varten osallistujia on koottu esimerkiksi sähköpostiviesteillä, lentolehtisillä ja ilmoitustauluilla (Zhang & Velez 2022) sekä kuntakeskuksista ja yrityksistä suullisesti rekrytoimalla (Pescatello, Alonso, Schaffino, & Leavitt 2008). Osallistujia on myös motivoitu esimerkiksi lahjakorttiarvonnalla, joka edellytti sähköpostiosoitteen antamista sähköiseen kyselyyn (Zhang & Velez 2022).
Tässä kyselyn pilotoinnissa kunnat tavoittivat väestöstään selvästi enemmän naisia kuin miehiä (Kaavio 1). Naisten osuus vastanneista oli kaikissa kolmessa kunnassa vähintään 70 prosenttia. Pilottikyselyn vastauksia tarkasteltaessa on täten syytä joko osittaa analyysit sukupuolen suhteen tai, jos halutaan lausua kunnan tilanteesta yleisesti, painottaa miesten vastauksia suhteellisesti enemmän. Lisäksi pilottiotosten edustavuutta tarkasteltiin ikäluokan, pääasiallisen toimen sekä koulutustaustan suhteen. Vertailuaineistoina toimivat Tilastokeskuksen rekisteriaineistot (Tilastokeskus 2024a, 2024b ja 2024c).
Lempäälän (87 %) ja Eurajoen (71 %) kyselypilotit tavoittivat pääosin työssäkäyvää väestöä, kun kuntien koko aikuisväestössä vastaavat työssäkäyvien osuudet ovat 63 ja 52 prosenttia. Kemissä sen sijaan tavoitettiin vastaajiksi myös eläkkeellä olevia lähes väestön osuutta vastaava osuus: vastanneet 42 prosenttia, koko aikuisväestö 43 prosenttia. Ikäluokkien suhteen tarkasteltuna toteuma oli odotetusti hyvin samanlainen: korkeintaan 64-vuotiaita tavoitettiin suhteellisesti väestön rakennetta enemmän Lempäälässä ja Eurajoella, kun taas Kemissä otos vastasi paremmin populaatiota. Kaikissa kolmessa kunnassa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli pilottiin vastanneissa yli kaksinkertainen osuus verrattuna koko väestöön. Näiden kysyttyjen taustatekijöiden vaikutus otoksesta tehtäviin johtopäätöksiin voidaan korjata painottamalla vastauksia taustatekijöiden perusteella. Sen sijaan piilevät tekijät, kuten yleinen asenne kyselyjä tai liikkumista kohtaan, ovat vaikeammin korjattavissa.
Menetelmän sopivuus kestävyyskunnon arviointiin ja ennustamiseen
Hyvinvointikyselyn vastaukset tarjoavat myös tietoja (ikä, sukupuoli, pituus, paino ja kestävyysliikunnan liikunta-aktiivisuus), joiden perusteella kuntalaisten kestävyyskuntoa voidaan arvioida ja luokitella joko ikään ja sukupuoleen suhteutettuna (Shvartz & Reibold 1990) sekä terveyden kannalta tarkasteltuna (Kodama, Saito, Tanaka, Maki, Yachi, Asumi, Sugawara, Totsuka, Shimano, Ohashi, Yamada & Sone 2009). Likesin laskentamallit kestävyyskunnon arviointiin ja ennustamiseen perustuvat Likesin laajaan tietokantaan (n = 110 000) Kehon kuntoindeksi® -mittauksista suomalaisille 15–90-vuotiaille henkilöille, joita on toteutettu vuodesta 2007 lähtien yhteistyössä muun muassa liikunnan aluejärjestöjen ja joidenkin liikunta-alan yritysten kanssa.
Kysely ja sen tulokset kokonaisuudessaan antavat myös pienille kunnille mahdollisuuden tarkastella hyvinvoinnin tilaa tällä hetkellä, suunnata niiden perusteella strategiaansa liikunnan edistämiseksi sekä ennen kaikkea seurata toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta.