Artikkelissa kuvataan suomalaisten ammattikorkeakoulujen verkostoyhteistyötä joustavan oppimisen edistämiseksi. Tavoitteenamme on samalla dokumentoida tiivistetysti aiheen piirissä tehtyä kehitystyötä yleisemminkin. Tämä kehitystyö on ollut mahdollistamassa ja ennakoimassa muun muassa nykyistä laajaa suomalaisten korkeakoulujen Digivisio 2030 -hanketta. Aluksi artikkelissa käsitellään joustavan oppimisen eri ulottuvuuksia ja tämän jälkeen kuvataan verkostomaista yhteistyötä laajemmin. Tarkastelumme kohteena on ammattikorkeakouluissa kehitetty ristiinopiskeluprosessi, jota kuvaamme virtuaaliamk:sta lähtien siirtyen yhteiseen kesäopintojen tarjontaan ja ympärivuotiseen risitiinopiskeluun Campus Online -portaalin kautta.
Kansallinen yhteistyö koulutuksen digitalisaation ja yhteisen opintotarjonnan laajentamiseksi on edennyt viime vuosina mm. ulkoisen rahoituksen turvin. Kansallisen yhteistyön vauhdittajana myös Euroopan komissio on kannustanut jäsenmaita keskinäiseen verkostotyöhön. Tietotekniikan ja pedagogiikan yhteisvaikutukset ovat nousseet keskeiseen rooliin koulutuskanssakäymisestä puhuttaessa. Kasvavan hanketoiminnan myötä on kyetty syventämään ammattikorkeakoulukentän asiantuntemusta. Myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen Digivisio-ponnistus Suomessa voidaan tulkita jatkumona ja alustana korkeakoulusektorin jatkuneille pyrkimyksille edistää niin pedagogiikkaa, tietotekniikan käyttöä kuin opiskelijahallintoakin osana modernia yhteiskuntakehitystä.
Johdanto
Tässä artikkelissa tarkoituksenamme on kuvata Suomen ammattikorkeakoulujen verkostoyhteistyötä ja digitalisaatioon liittyvää kehittämistoimintaa joustavan oppimisen edistämiseksi. Tavoitteenamme on samalla tiivistetysti tarkastella ammattikorkeakoulujen verkostoyhteistyön kehittymistä ja sen piirissä tehtyjä kehitysponnistuksia joustavien opintomahdollisuuksien näkökulmasta. Osaltaan artikkelissa kuvattava kehitystyö on ollut mahdollistamassa nykyistä laajaa suomalaisten korkeakoulujen Digivisio 2030 -hanketta. Käytännön esimerkiksi olemme valinneet monien hankkeiden ja kehitysvaiheiden kautta rakentuneen ammattikorkeakoulujen ristiinopiskelu-yhteistyön, jota korkeakoulut ovat verkostona kasvattaneet ja joka on kulminoitunut yhteistyönä toteutetussa CampusOnline-portaalissa.
Myös ennakointi ja tulevaisuusajattelu aktiivisena toimintana liittyy käsillä olevaan aihepiiriin, koska koulutukseen liittyvässä kehitystyössä on pohjimmiltaan kysymys niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin muutos- ja uudistumiskyvystä. Systemaattinen ennakointi ja siten erilaisten tulevaisuuskuvien pohdinta antaa mahdollisuuksia hahmottaa nykyisiä ja tulevia kehityspolkuja sekä tarjoaa mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. (Kantola ym., 2023.) Luonnollisesti myös historiallisen ympäristönsä muovaamana kullekin suomalaiselle ammattikorkeakoululle on muotoutunut eri syistä ja erilaisten prosessien tuloksena omanlaisensa koulutus- ja TKI-vastuut ja velvoitteet omien toimintaympäristöjensä palvelemiseksi ja kehittämiseksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on omilla toimillaan kannustanut korkeakouluja yhteistyöhön ja sitä kautta joustavampien opiskelumahdollisuuksien tarjoamiseen. Korkeakoulujen lainsäädäntöä on muovattu tukemaan korkeakoulujen yhteistyötä. Yhteistyöopintojen huomioinnilla rahoitusmalleissa on signaloitu korkeakoulujen välisen yhteistyön tärkeydestä, osaamista vahvistavasta työnjaosta sekä joustavan koulutustarjonnan tarpeesta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2018.)
Mitä on joustava oppiminen?
Kielenkäytössämme joustava-sana tarkoittaa yleisesti ymmärrettynä taipuisaa, myöten antavaa, sulavaa ja notkeaa. Oppimiseen liitettäessä ilmauksella tarkoitetaan oppimisen tueksi rakennettujen opintojaksojen, keinojen ja tapojen taipuisuutta, jotta opiskelutavat joustaisivat niin oppijan kulloisenkin tilanteen ja toiveiden kuten myös ympäröivän nykyisen ja tulevan todellisuuden tarpeiden mukaisesti. Joustavuutta tavoiteltaessa voidaan pyrkiä poistamaan esteitä, tekemään oppimista toimintana kohderyhmilleen saavutettavammaksi rajaamatta oppimisen toimintaa tiukasti tiettyyn paikkaan, aikaan ja tapoihin. Mäen ja Vanhanen-Nuutinsen (2022) mukaan korkeakoulupedagogiikkaakin raamittavat asiantuntijuus, työelämäläheisyys ja tutkimusperustaisuus ja näihin ulottuvuuksiin ollaan jatkuvassa suhteessa, kun korkeakoulupedagogiikkaa ja sen välineistöä määritellään niin koulutuspolitiikan, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, työelämän kuin opiskelijoidenkin näkökulmista.
Joustava oppiminen on moniulotteinen käsite ja sillä voidaan tarkoittaa useita oppimisen ulottuvuuksia. Joustavuuden toteutumista voidaan myös arvioida useista eri näkökulmista. Joustavalla oppimisella voidaan tarkoittaa tilannetta, jossa oppija voi valita mitä, missä, milloin ja miten opiskelee eli opintojen eteneminen, paikka ja toteutustapa ovat valittavissa. (Higher Education Academy, 2015.) Joustavaan oppimiseen voi liittyä mahdollisuus hyödyntää opintosuorituksissa jo aiemmin saavutettua osaamista sekä oppimateriaalien avoimuus (Andrade & Alden-Rivers, 2019). Gordon (2014) liittää joustavaan oppimiseen etenemisvauhdin (esim. mahdollisuus osa-aikaiseen opiskeluun tai nopeampaan etenemiseen), paikan (esim. luokkahuone, koti, mobiilioppiminen, työssäoppiminen) ja erilaiset toteutustavat. Vaikka joustavuus on viime aikoina liitetty teknologian hyödyntämiseen oppimisessa, on se vain yksi joustavuuden ulottuvuuksista (Pyykkö, 2018; Jääskelä, 2009).
Sen lisäksi, että joustavalla oppimisella viitataan yleisesti oppimisen riippumattomuuteen ajasta, paikasta tai tietystä etenemisvauhdista, voidaan joustavuutta tarkentaa oppijan tai opettajan varsin yksilöllisiinkin näkökulmiin. Oppijalle tämä voi tarkoittaa erilaisia valinnanmahdollisuuksia liittyen oppimisen aloittamis- ja lopettamisajankohtiin tai oppimismenetelmiin ja -tehtäviin. Oppijan tekemien valintojen mukaan myös kirjatut suoritukset (opintopisteet) tai koulutuksen hintavalinnat voivat vaihdella. Opettajan näkökulmasta joustavuus voi tarkoittaa mahdollisuutta tehdä erilaisia valintoja suhteessa esim. omaan arkiseen ajankäyttöön tai tapaan olla vuorovaikutuksessa sekä oppijoiden että koulutusorganisaation kanssa. (Naidu 2017.) Naidu (2017) ei pidä joustavaa oppimista niinkään opiskelumuotona vaan pikemminkin arvona, kuten esimerkiksi tasa-arvo, jolloin joustavuus on merkityksellistä kaikissa opiskelumuodoissa, siis myös kampuksilla tapahtuvassa lähiopiskelussa.
Oppimisen joustavuuteen liittyy myös keskustelu joustavista opintopoluista. Joustavilla opintopoluilla viitataan koulutuksen joustaviin sisäänpääsyväyliin, joustaviin mahdollisuuksiin opintojen aikana sekä valmistumisvaiheeseen liittyvään joustavuuteen. Ammattikorkeakoulujen ristiinopiskelu ja CampusOnline-opinnot ovat hyvä esimerkki opintojen aikaisesta joustavuudesta, jonka avulla opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus valita opintoja muistakin kuin kotikorkeakoulusta. (Moitus ym., 2020.)
Joustavuus -käsitteenä liittyy siis sekä koulutusjärjestelmien että oppimismahdollisuuksien joustavuuteen. Sitran (2019) tutkimuksessa todetaankin Desjardinsiin (2017) viitaten, että usein joustavuuteen liittyvä keskustelu tarkoittaa sekä institutionaalista rakennetta ja viitekehystä, jolla eri toimijat voivat tarjota oppimisen mahdollisuuksia, että varsinaista toimintaa eli oppimismahdollisuuksien räätälöintiä, kohdentamista ja osallistujien tavoittamista.
Joustavuuden lähikäsitteenä, sitä täydentäen, voidaan pitää ketteryyttä (agility). Kun joustavuuden voidaan ajatella olevan valmiutta muuttua ja toimia uudella tavalla, niin Mäntyvaaran ja Kantolan (2015) mukaan ketteryyden ajatellaan lisäävän nopeutta ja tarpeisiin vastaamisen osuvuutta. Tällöin opintojen joustavuuteen liitetään dynaamisia ominaisuuksia, joita on lähinnä johdettu opiskelijoita ympäröivän yhteiskunnan tarpeista ja vaatimuksista, mutta parhaimmillaan ne voivat hyödyttää oppijoita itseäänkin. Onkin laajasti esitetty, että koulutuksen joustavuudesta puhuttaessa tulee huomioida työelämä, johon oppimisen instituutiot oppijoita valmistavat. Ammattikorkeakoulut valmistavat opiskelijoita työelämään tarjoamalla koulutusta, jonka pedagogiikan keskiöön on asetettu työelämävalmiuksien muodostuminen. (Rauhala ym., 2022.)
Työelämän kehitys on viime vuosina pandemian vauhdittamana muuntunut myös tarjoamaan niissä työtehtävissä, joissa se on mahdollista, etätyö- ja hybridimahdollisuutta. Etätyö edellyttää digitaitoja. Myös kansainvälinen työelämä, jolloin on tarve olla yhteyksissä eri puolille maailmaa, edellyttää digitaitoja ja joustavuutta. Kun opiskelijat ovat tottuneet opintojensa aikana verkossa työskentelyyn, voidaan olettaa, että työelämässä tämä taito on valttia (Työterveyslaitos, 2020; Kuoppala & Uotila, 2022).
Joustavuuteen yleisesti ja oppimisen joustavuuteen erityisesti, liittyy myös kysymys yhteistyöstä, verkostoista ja verkostomaisesta toiminnasta. Vuoden 1990 paikkeilla maahamme syntyi trendi, jonka myötä verkostoitumisesta ja verkostoista alettiin puhua ja kirjoittaa, ja niitä alettiin rakentaa aikaisempaa tietoisemmin. Verkostot koettiin yhteistyöhön joustavampana ja ketterämpänä yhteistyömuotona muihin verrattuna. Verkostojen avulla toki tavoitellaan joustavuuden lisäksi muitakin hyötyjä, kuten tehokkuus, tuoreet ideat ja uusi tieto. Verkostojen kautta pyritään myös vaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon ja niihin liittyy tasavertaisuuden arvostus. (Vanhatalo, 2014.) Seuraavissa luvuissa siirrymmekin tarkastelemaan verkostojen merkitystä joustavuuden edistäjinä.
Verkostotyö ammattikorkeakoulujen toiminnassa
Toiminta verkostoissa ei ole uusi työskentelymuoto ammattikorkeakouluille. Verkostomaisen yhteistyön ajatus sisältyy koko ammattikorkeakoulujärjestelmän syntyhistoriaan. Ammattikorkeakoulut istutettiin osaksi korkeakoulujen kokonaisjärjestelmää ja niiden edellytettiin toimivan yhteistyössä niin toistensa, yliopistojen kuin omien alueidensakin kanssa (Välimaa, 2018). Uudenlaisella alueellisten ja monialaisten ammattikorkeakoulujen verkostolla haluttiin synnyttää uutta eri aloja yhdistävää osaamista ja tukea maamme eri alueiden kehittymistä vahvuuksillaan. Tällä myös edistettiin suomalaisen koulutuspolitiikan keskeistä tavoitetta tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien tarjoamisessa myös ammatillisen väylän kautta. Toki ammattikorkeakoulujen syntyminen oli myös vastaus 1990-luvun alussa kasvaneeseen ylioppilastulvaan lukiokoulutuksen voimakkaasti laajennuttua. (Rauhala ym., 2022, 52; Raudaskoski 2000, 45.)
Ammattikorkeakoulujen alkutaipaleella 2000-luvun alussa opetusministeriön rahoittamat valtakunnalliset verkostohankkeet olivat omaleimainen apuväline korkeakoulujen kehittämiseksi. Jo alusta alkaen verkostohankkeilla pyrittiin edistämään ammattikorkeakoulujen yhteisiä tavoitteita, kuten opintojen edistymistä, kansainvälistymistä, ura- ja rekrytointitoiminnan käynnistymistä, harjoittelukäytäntöjä ja myös virtuaaliopintoja, kuten verkko-opintoja silloin kutsuttiin. Verkostohankkeet ja niiden vastuuvetäjät muodostivat myös oman verkostonsa, Vehan (valtakunnallisten verkostohankkeiden vetäjät). (Friman & Palos, 2007; Friman ym., 2020.)
Verkostohankkeiden, joita nimitettiin myös pääkonttorihankkeiksi, tehtävänä oli edistää myös ammattikorkeakoulujen verkostoitumista (Sund, 2007.) Edelleen yleisempänä tavoitteena nähtiin ammattikorkeakoulutoimijoiden sosiaalisen pääoman kasvattaminen, jolla ajan hengen mukaisesti tarkoitettiin yhteisöjen ja verkostokokonaisuuksien ja niiden yksittäisten jäsenten kykyä ja mahdollisuuksia osallistua, tehdä yhteistyötä, organisoida ja olla vuorovaikutuksessa keskenään sellaisten pulmatilanteiden ratkaisemiseksi, joita on kohdattu yhdessä tai erikseen (Hautala & Kantola, 2007; Kantola ym., 2006). Samaan aikaan oppimisen teoreettisessa jäsennyksessä voimistui näkemys, jonka mukaan yksilön lisäksi huomiota tulisi kohdistaa yhteisöihin ja verkostoihin sekä näissä tapahtuvaan oppimiseen ja vuorovaikutukseen (Eteläpelto & Tynjälä, 1999).
Yhteistyön korostaminen ja ammattikorkeakoulujen välisten verkostojen luominen oli siis yhtenä Opetusministeriön painopisteenä ammattikorkeakoulujen kehitystyössä (Sund, 2007). Yhteistyöhön ja verkostona toimimiseen kannustaminen on sittemmin jatkunut. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019) korostaa korkeakoulujen välistä yhteistyötä korkeakoulutuksen digitalisaation edistämisessä ja pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi korkeakouluja kannustetaan kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön (Valtioneuvosto, 2023). Verkostot ja verkostoyhteistyön merkitys on tunnistettu laajasti ja uuden osaamisen odotetaankin syntyvän yhä useammin verkostomaisessa yhteistyössä. Avoin ja eri tahojen osaamista monipuolisesti hyödyntävä verkosto tuottaa uutta osaamista laajaan käyttöön ja näin muodostuva ekosysteemimäinen tapa toimia muodostuu keinoksi pärjätä monimutkaistuvassa maailmassa. (Vesa, 2022.)
Valtioneuvoston koulutuspoliittisessa selonteossa korkeakoulujen yhteistyö nähdään keinona edistää myös joustavuutta. Tehokkaalla yhteistyötyöllä ja työnjaolla sekä koulutus- ja tutkintojärjestelmän saumattomalla toimimisella voidaan lisätä joustavia opiskelumahdollisuuksia ja edistää oppijoiden henkilökohtaisia valintoja. Epätarkoituksenmukaisista ja pitkistä koulutusputkista sekä päällekkäisyyksistä halutaan eroon, sen sijaan halutaan kehittää joustavaa tarjontaa. (Valtioneuvosto, 2021.)
Verkostotyöllä joustavuutta edistämässä
Opiskelijoiden ristiinopiskelumahdollisuuksien avaaminen ammattikorkeakoulujen kesken käynnistyi 2000-luvun alussa perustetun Suomen virtuaaliammattikorkeakoulun myötä. VirtuaaliAMK -verkosto edisti opiskelijoiden joustavaa opiskelua ja liikkuvuutta yli korkeakoulurajojen, opiskelijat pystyivät valitsemaan verkko-opintoja toisista ammattikorkeakouluista. VirtuaaliAMK-verkostohanke oli yksi Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamista pääkonttorihankkeista ja sen pääkonttorikorkeakouluna toimi Tampereen ammattikorkeakoulu. VirtuaaliAMK-yhteistyössä ammattikorkeakoulut saivat mahdollisuuden ideoida, toteuttaa ja arvioida uutta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävää koulutustarjontaa ja -palveluja. Erilaiset pienemmät verkostot, kuten tuotantorenkaat, muodostuivat yhteistyön tuloksena, mikä vahvisti tiedon- ja ajatustenvaihtoa sekä lisäsi yhteistyötä niin ammattikorkeakoulujen sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. (Korpela, 2007.)
Alusta alkaen verkostoyhteistyö oli keskeinen tekijä uusien toimintatapojen ja -menetelmien kehittämisessä verkko-opiskelussa ja -opetuksessa. Pian ensimmäisten kokeilujen jälkeen huomattiin tietotekniikan olevan vain väline ja todellisen osaamishaasteen nousevan juuri verkostomaisesta toimintamallista. Perinteinen tapa toimia ei siis enää tuntunut soveltuvan uuteen toimintaympäristöön. Alettiin nähdä, että yhteisöllisyys ja kollaboratiivinen oppiminen muotoutuvat osaksi amk-opettajan ammatillista kasvua (Helakorpi, 2007).
Virtuaaliammattikorkeakoulu lakkautettiin seuraavan vuosikymmenen alussa. Seuraava vaihe joustavuuden ja ristiinopiskelun edistämisessä käynnistyi syksyllä 2015, jolloin allekirjoitettiin 21 ammattikorkeakoulun kesken yhteistyösopimus yhteisestä kesälukukaudesta ja kesäopintotarjonnasta summersemester.fi -portaalissa. Vuosina 2017–2020 ammattikorkeakoulujen yhteisen eAMK-hankkeen myötä ristiinopiskelusta tuli ympärivuotista ja yhteinen verkko-opintotarjotin sai tuolloin nimekseen campusonline.fi. VirtuaaliAMK, yhteinen kesälukukausi vuosina 2016–2018 ja sitä seurannut campusonline.fi ovat konkreettisia esimerkkejä verkostoyhteistyön merkityksestä joustavan oppimisen edistämisessä. Opiskelijapalautteet vahvistavat, että yhteistyön avulla tarjottavat opintomahdollisuudet ovat lisänneet joustavuutta ja tarjonneet mahdollisuuksia valita opintoja, joita omassa ammattikorkeakoulussa ei ole tarjolla (Huovinen ym., 2020).
Edellisiä seurannut tulevaisuuden visio, Digivisio 2030 -hanke, kuvastaa entistä laajempaa ja oppijakeskeisempää lähestymistapaa korkeakoulutukseen. Mukana hankkeessa ovat myös kaikki yliopistot. Yhteistyön avulla pyritään luomaan kaikille oppijalle helppo ja joustava pääsy korkeakoulujen tarjoamaan opetukseen ja mahdollistamaan yksilöllisten opintopolkujen rakentaminen eri korkeakoulujen tarjonnasta. Joustavan oppimisen edistämisen lisäksi Digivisio-hankeen organisoituminen pohjautuu ja tukee myös korkeakoulujen verkostoitumista.
Aina verkostot eivät tarvitse ulkopuolista rahoitusta käynnistyäkseen. Tästä esimerkkinä on Peda-forumin yhteydessä 2017 perustettu korkeakoulujen kansallinen digiopetusryhmä, jonka nimi muutettiin myöhemmin digipedaverkostoksi. Se on esimerkki korkeakoulujen asiantuntijaverkoston rakentumisesta yhteisen teeman ja tarpeen ympärille. Korkeakoulujen digiopetuksen kehittäjillä oli yhteinen tarve jakaa tietoa ja osaamista sekä ennakoida ja visioida tulevaisuutta erilaisiin teknologioihin ja pedagogisiin ratkaisuihin liittyen. Nyt digipedaverkosto toimii kansallisella tasolla korkeakoulujen digiopetusasioiden vuorovaikutuskanavana ja tukee muita kansallisia ryhmiä digiopetusryhmän asiantuntemusalueeseen liittyvissä asioissa. (Vesterinen ym., 2023)
Johtopäätöksiä
Kansallinen yhteistyö koulutuksen digitalisaation ja yhteisen opintotarjonnan edistämiseksi on edennyt viime vuosina mm. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen turvin. Tällä kehittämistyöllä on kyetty vastaamaan kansallisen yhteistyön vaateen rinnalla myös Euroopan komission (2020) kannustuksiin jäsenmaiden sisäiseen ja keskinäiseen yhteistyöhön. Komission digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman 2021–2027 tavoitteena on määritellä EU:n yhteinen näkemys laadukkaasta, osallistavasta ja helposti saatavilla olevasta digitaalisesta koulutuksesta Euroopassa. Koronan seurauksena uutta teknologiaa onkin käytetty opetuksessa ja koulutuksessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja näitä kokemuksia on haluttu laajasti jakoon. Komission tavoitteena on lisäksi ollut auttaa jäsenmaita päivittämään koulutusjärjestelmiään digiaikaan.
CampusOnlinen kautta suoritettiin vuonna 2022 lähes 240 000 opintopistettä. Tämä määrä vastaa keskikokoisen ammattikorkeakoulun vuosittaista opintopistemäärää. (Jonninen, 2023.) Ristiinopiskelusta on tullut joustava ja luonteva osa ammattikorkeakouluopiskelua. Opiskelijoille ristiinopiskelu on mahdollistanut laajemman valikoiman opintoja, joita ei omassa korkeakoulussa välttämättä ole tarjolla ja joissa käytetty pedagogiikka, työkalut ja menetelmät voivat vaihdella. Verkko-opinnot ovat paikasta riippumattomia ja osa tarjolla olevista opinnoista joustaa myös ajan suhteen.
CampusOnlinen kasvuun ja menestymiseen sekä ammattikorkeakoulujen sitoutumiseen vaikuttaneina tekijöinä voitaneen pitää korkeakoulujen näkökulmasta kehitystoiminnan pitkäjänteisyyttä, saavutettuja tuloksia ja vaikutuksia, varhain omaksuttuja avoimuuden ja ketteryyden periaatteita, rakenteiden säilyttämistä johdonmukaisesti keveinä läpi prosessin, maksuttomuutta kuin myös koetun pandemiankin aiheuttamia toimintamuutoksia korkeakoulumaailmassa. Myös yhteistyön edellytykset ja yhteistyössä käytetyt toimintatavat ovat ajan saatossa eläneet, kuten myös vastuuministeriön tukitoimet ja rahoituksen periaatteet.
Mikä sitten on muuttunut aikaisemman virtuaaliammattikorkeakoulun ja sittemmin CampusOnlinen aikana? Ensinnäkin tekniikka on kehittynyt ja toisaalta pedagogiikka on nostettu keskeisemmäksi osaksi koulutuksen digitalisaatiota. Lisäksi on kyetty hyödyntämään ammattikorkeakoulukentän asiantuntemusta, jota viime vuosikymmeninä hanke- ja muussa verkostoituneessa kehitystyössä on kertynyt esimerkiksi juuri virtuaaliammattikorkeakoulun ja summersemester-toiminnan aikana. Pitkän linjan AMK-toimijat ja monissa hankkeissa mukana olleet kehittäjät ovat saavuttaneet ajan saatossa kehittämistyössä vaikuttavampia tuloksia. Pohdittaessa nykytilaa ja tulevia haasteita, CampusOnlinen toimintaa sivuavina ja seuraavina kehitysaskeleina voidaan nähdä ainakin ristiinopiskelupalvelun käyttöönotto kansallisena ristiinopiskelutietoja välittävänä palveluna sekä Digivisio 2030 -hanke, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta joustavan oppimisen mallimaa.