Syksyllä 2024 opetus- ja kulttuuriministeriö avasi seuratoiminnan kehittämistuen haun vuonna 2025 alkaville hankkeille. Seuratukea on myönnetty vuodesta 1999 alkaen ja se on ollut merkittävä ja vakiintunut avustusmuoto paikallisille urheiluseuroille. Nykyisellään seuratuella tavoitellaan lasten ja nuorten matalan harrastuskynnyksen toiminnan edistämistä, toiminnan monipuolisuuden lisäämistä, innovatiivisten toimintamallien kokeilemista, toiminnan laadun ja yhteisöllisyyden lisäämistä sekä vapaaehtoistyön tukemista (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2024).
Hakuilmoituksessa uutta oli, että myönnettävä tukisumma oli korkeintaan 10 000 euroa hanketta kohti, kun edellisenä vuonna suurin haettava summa oli 25 000 euroa. Lisäksi aiempi jako erillisiin hakuvaihtoehtoihin eli palkkatukeen ja toiminnalliseen tukeen oli poistettu. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2024.) Palkkatukea on aiemmin nimensä mukaisesti kohdistettu uuden seuratyöntekijän palkkaamiseen. Toiminnallisissa hankkeissa seuran toimintaa on kehitetty muulla tavoin, esimerkiksi kouluttamalla seuran valmentajia ja ohjaajia, kehittämällä seuran hallintoa ja olosuhteita, perustamalla uusia harrastusryhmiä tai järjestämällä tapahtumia (Hakamäki & Niemi, 2024).
Palkkatuki aloitettiin pilottihankkeena vuonna 2009. Ehdotus sisältyi vuonna 2008 kansallista liikuntaohjelmaa valmistelleen toimikunnan suosituksiin (Opetusministeriö, 2008, 71). Sen toteuttamista edisti ajatus, että vuosien 2008–2009 taloudellisesta taantumasta noustaan elvyttämällä. Urheiluseurat työvoimavaltaisena alana katsottiin erityisen sopivaksi työllistäjäksi. Palkkatuen rinnalla jaettu toiminnallinen tuki oli rahoitukseltaan pienempi ja jatkoa jo Nuoren Suomen kautta jaetuille seuratuille, joilla taas pyrittiin parantamaan seuratoiminnan laatua, edistämään seurojen kehittymistä Sinettiseuroiksi ja rahoittamaan muun muassa koulutuksiin osallistumista. Syksyllä 2024 haettavan avustuksen kokonaismäärän vähenemisen ja yhden hankkeen korkeintaan saaman avustuksen määrän pienenemisen vuoksi kahta erilaista hakuvaihtoehtoa ei enää tarvittu. (Lehtonen, Oja, Merilehto, Hakamäki, 2024.) Palkkatuet ovat kuitenkin olemassaolonsa aikana olleet merkittävä osa seuratukea. Tässä artikkelissa tarkastellaan palkkatukea ja sen mahdollisia vaikutuksia sitä saaneissa urheiluseuroissa.
Palkkatyön määrä on lisääntynyt seuratukiseuroissa
Likes on tehnyt seuratuen seurantaa ja arviointia vuodesta 2005. Seurannassa ovat painottuneet palkkaushankkeet, sillä ne olivat seuratuen taloudellinen painopiste vuosina 2013–2024. Kyseisellä ajanjaksolla palkkaushankkeisiin myönnettiin lähes 60 prosenttia kaikesta jaossa olleesta seuratuesta. Euroissa mitattuna palkkaushankkeisiin myönnettiin yli 28 miljoonaa euroa. Toiminnallisiin hankkeisiin myönnetty tuki oli noin 20 miljoonaa euroa. (Lehtonen, Oja, Merilehto, Hakamäki, 2024.)
Palkkatyön lisääntyminen on tunnistettu yhdeksi seuratoiminnan ammattimaistumisen muodoksi (ks. Nagel, Schlesinger, Bayle, Giauque, 2015). Palkkaushankkeisiin myönnetyn seuratuen on ajateltu olevan katalyytti pysyvien työsuhteiden luomisessa. Seurojen ammattimaistumisen tukemisen voidaankin ajatella olleen muiden päämäärien ohella yksi seuratuen keskeisistä tavoitteista, vaikkei sitä eksplisiittisesti seuratuen hakuilmoituksissa olekaan mainittu.
Aiemmat selvitykset antavat viitteitä siitä, että tavoite seuratuesta pysyvien työsuhteiden siivittäjänä toteutuu suurimmassa osassa seuroja ainakin lyhyellä aikavälillä (Koski, 2012; Lehtonen, Oja, Merilehto, Hakamäki, 2024; Riekki & Hentunen, 2016; Turunen ym., 2019). Työsuhteiden vakiintumista ovat seurojen itsensä mukaan edesauttaneet hankkeen aikana tapahtunut harrastajamäärien kasvu, varainhankintaan panostaminen, toimintojen parempi organisointi, parantunut taloudenhoito ja taloustilanne sekä asenteiden muuttuminen (Turunen ym., 2019).
Seuratukea saaneissa seuroissa henkilöstömäärä on kasvanut enemmän ja useammin kuin seuroissa, jotka eivät ole tukea saaneet. Molemmissa tukimuodoissa – mutta erityisesti palkkaushankkeissa – voidaan havaita tilastollisesti merkitseviä muutoksia verrattuna seuroihin, joita ei tuettu. Esimerkiksi viiden vuoden tarkastelujaksolla palkkaushankkeisiin tukea saaneiden seurojen henkilöstömäärä kasvoi keskimäärin 0,7 henkilötyövuodella, kun taas seuroissa, jotka eivät saaneet tukea henkilöstömäärä väheni 0,14 henkilötyövuodella. Palkkatukea saaneista seuroista lähes 60 prosenttia kasvatti henkilöstömääräänsä viiden vuoden seurantajaksolla. Seuroissa, jotka eivät saaneet tukea henkilöstömäärä kasvoi vain hieman yli viidenneksessä. (Lehtonen, Oja, Merilehto, Hakamäki, 2024.) Havainnoista voidaan tehdä päätelmiä seuratuen tavoitteiden toteutumisesta seuratoiminnan ammattimaistamisessa, vaikka on toki mahdollista, että tukea saaneet seurat olisivat joka tapauksessa, ilman tukeakin, kyenneet kasvattamaan henkilöstömääräänsä.
Aika palkkaushankkeiden jälkeen
Urheiluseurojen palkkatyöläistymisestä huolimatta neljä viidestä seurasta toimii edelleen vapaaehtoisvoimin (Turunen & Kukko 2023). Vapaaehtoisuuden varaan rakentuneen seuratoiminnan ammattimaistumisen etenemiseen ja urheiluseurojen sekä liikuntatoimialan työllistävään vaikutukseen kiinnitettiin huomiota valtioneuvoston vuoden 2018 liikuntapoliittisessa selonteossa. Siinä vedottiin lisäksi Islannin mallin opetuksiin eli että väestötason fyysistä kuntoa on mahdollista nostaa lasten urheiluseuratoimintaa tukemalla. Osaavien ja koulutettujen valmentajien rekrytointia kehotettiin edistämään edelleen. Seuratoiminnan kehittämistuen tasoa katsottiin mahdolliseksi nostaa, mutta samalla muistutettiin, että päävastuu seurojen tukemisesta on kunnilla ja valtio puolestaan tukee valtakunnallisia järjestöjä. (Valtioneuvosto, 2018, 35–36.)
Kuntien sijaan ja ohella ammattimaistumisen kustannukset voivat lopulta luontevasti päätyä kuluttaja-asiakkaiden eli kotitalouksien maksettaviksi. Tämä riski tunnistettiin jo päätoimisen tuen pilottia käynnistettäessä syksyllä 2009. Ajatus siitä, että harrastamisen tulisi olla – sanojasta riippuen – edullista, maksutonta tai mahdollista jokaiselle lapselle ja nuorelle, on Islannin mallista jalostunut koulupäivän yhteydessä toteutettavaksi Harrastamisen Suomen malli -nimiseksi konseptiksi. Hallitusohjelmassa se on siirtynyt Nuorisotyö ja -politiikka -alaotsikon alle (Valtioneuvosto, 2023, 93–95).
Tulevana vuonna seuratukea ei enää myönnetä hankkeisiin, joiden tavoitteena on uuden päätoimisen työntekijän palkkaaminen seuraan. Tämä palauttaa tuen 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun toimintamalliin (Lehtonen, Oja, Merilehto, Hakamäki, 2024). Samalla päättyy urheiluseuratoiminnan ammattimaistaminen valtion liikuntamäärärahoista ainakin työntekijöiden palkkaamisen osalta. Ammattimaistuminen voi tulkinnasta riippuen tarkoittaa myös esimerkiksi seuran prosessien ja rakenteiden ammattimaistumista (ks. Nagel, Schlesinger, Bayle, Giauque, 2015), jota voidaan edelleen edistää seuratuen avulla. Aika näyttää, vaikuttavatko seuratukeen tehdyt muutokset seurojen halukkuuteen palkata uusia työntekijöitä tai liikuntajärjestöjen strategisiin tavoitteisiin seuratoiminnan suhteen. Kun yksi selkeä tuki palkkaamisen käynnistämiseen ja sen alkuvaiheeseen poistuu, tulevat uuden palkkauksen – mikäli sellainen tehdään – kustannukset kokonaan muista varoista katettaviksi.