Arena Public
Kolme palo- ja pelastusalan työntekijää työskentelemässä ja testaamassa puettavia ulkoisia tukirankoja nostamistyössä pelastusajoneuvon vierellä.

Kuva: Inka Sopanen

Voidaanko eksoskeletoneilla tukea palo- ja pelastusalan henkilöstön työkykyä?

Terveys ja hyvinvointi

Työ palo- ja pelastusalalla on fyysistä ja vaativaa sekä aiheuttaa merkittävää kuormitusta tuki- ja liikuntaelimistölle. Fyysisen suorituskyvyn merkityksestä kertoo myös se, että sitä testataan vuosittain.

Kova kuormitus yhdistettynä eläkeikäuudistuksen myötä alan ikääntyvään henkilöstöön lisää riskiä TULES-ongelmiin ja sairauspoissaoloihin palo- ja pelastusalalla. Jamkissa testataan uudenlaista, työtä keventävää puettavaa teknologiaa eli eksoskeletoneja, ja pyritään löytämään ratkaisuja edellä kuvattuihin haasteisiin.

Pelastajan työnkuvaan kuuluu erilaisia työtehtäviä, joihin liittyy usein fyysisesti raskaita työvaiheita. Niiden kuormittavuutta lisää raskas turvavarustus ja työolosuhteista johtuva mahdollinen kuumuus (Mänttäri, 2016). Pelastajan työnkuva on monipuolinen ja vaatii riittävää fyysistä kuntoa. Pelastajan tulee läpäistä vuosittain kuntotesti, joka oikeuttaa hänet työskentelemään alalla. Vuosittain järjestettävä testi on kaikille sama ja arvioinnin lähtökohtana on työturvallisuus. Testillä arvioidaan, pystyykö pelastaja suoriutumaan työtehtävistään vaarantamatta omaa, pelastettavan tai työtovereiden terveyttä tai turvallisuutta. Toimintakyvyn testaus on myös yksi tapa motivoida pelastajia säännölliseen fyysisen toiminta- ja työkyvyn ylläpitoon. Testausta ohjeistaa sisäasiainministeriö. (Lusa ym., 2010, s. 5.)

Työvuoro kestää 24 tuntia ja sen aikana ylläpidetään asemavalmiutta ja hälytystehtävät voivat olla hyvin erilaisia, kuten esimerkiksi ensihoidolliset tehtävät, tulipalojen sammuttaminen sekä erilaisten onnettomuustilanteiden pelastustehtävät. (Pelastusopisto.) Työvuoron aikana voi kertyä useampia fyysisesti kuormittavia tehtäviä kuten savusukellus, raivaus sekä erilaiset kantamista tai vetämistä vaativat tehtävät vaihtelevissa maasto-olosuhteissa (Mänttäri, 2016).

Palo- ja pelastusalan työ aiheuttaa merkittävää kuormitusta tuki- ja liikuntaelimistölle

Pelastusalan tuki- ja liikuntaelinvaivat voidaan jakaa tapaturmaisiin vammoihin sekä rasitusperäisiin ja degeneratiivisiin (rappeuttaviin) sairauksiin. Pelastajan töissä yleisimmin saadut vammat ovat alaraajojen ja selän venähdyksiä ja revähdyksiä. Ne tulevat useimmiten liukastumisen, kaatumisen, kompastumisen, kyykistymisen tai nostamisen yhteydessä tai raskaassa lihaskuormituksessa (Vuokko ym., 2020).

Henkilöstölle suoritetussa haastattelussa (Kettunen, 2023) palo- ja pelastusalan työntekijät kokivat kuormittavimpina työtehtävinä potilassiirrot ahtaissa paikoissa, koska niissä on vaikea toteuttaa ergonomista nostotapaa. Toinen kuormitusta aiheuttava työtehtävä ovat työskentely hartialinjan yläpuolella esimerkiksi raivaus- ja purkutehtävissä moottorisahalla tai tieliikenneonnettomuuksissa käyttäessä raskasta pelastustyösarjaa. Myös pelastusajoneuvojen ylähyllyille sijoitettu raskas kalusto koettiin kuormittavaksi etenkin henkilöillä, joilla oli jo ennestään olkapääongelmia. Kokonaisvaltaisesti kuormittavana koettiin savusukellus. (Kettunen, 2023, s.13.)

Kohonnut eläkeikä ja lisääntyneet tuki- ja liikuntaelimistön sekä mielenterveyden oireet yhdistettynä työvoimapulaan ovat haastaneet pelastuslaitoksia pohtimaan erilaisia keinoja työkyvyn tueksi.

Kohonnut eläkeikä haastaa palo- ja pelastusalaa

Pelastusalan ammattilaisten eläkeuudistuksen myötä eläkeikä on sama kuin muillakin suomalaisilla. Moni pelastaja eläköityy kuitenkin alalta jo aiemmin työkyvyttömyyden takia. KEVAn (2023) arvion mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana kaikista eläköityvistä palomiehistä 38 prosenttia ja eläköityvistä ensihoitajista 64 prosenttia jää työkyvyttömyyseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle (Krok, 2024).

Kohonnut eläkeikä ja lisääntyneet tuki- ja liikuntaelimistön sekä mielenterveyden oireet yhdistettynä työvoimapulaan ovat haastaneet pelastuslaitoksia pohtimaan erilaisia keinoja työkyvyn tueksi (Vuokko ym., 2020). Myös Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL on vaatinut työnantajia kehittämään vaihtoehtoisia urapolkuja ikääntyville ja osatyökykyisille pelastajille sekä huolehtimaan pelastajien työkyvystä (Krok, 2024).

Tällä hetkellä jotkut pelastuslaitokset pystyvät tarjoamaan ikääntyville palomiehille monenlaisia urapolkuja, toiset eivät mitään. Osalle osatyökykyisistä on järjestetty yksittäisiä työtehtäviä esimerkiksi korjaamolle tai kuskeiksi. Alan perusongelma on, etteivät pelastuslaitokset pysty keksimään kaikille savusukelluskelpoisuutensa menettäneille uusia kevyempiä töitä, esimerkiksi valvomo- tai huoltotehtävissä (Salonen, 2018).

Eksoskeletoneista ratkaisu työkyvyn haasteisiin

Teknologiakehityksen ansiosta fyysisessä työssä suoriutumisen edistämiseksi ja työkyvyn tukemiseksi on olemassa uusia ratkaisuja. Markkinoilla on jo joitain vuosia ollut useita työkuormituksen keventämiseen tarkoitettuja eksoskeletoneja. Ne ovat ulkoisia tukirankoja tai keventimiä, jotka tarjoavat potentiaalisen keinon vähentää työn fyysistä kuormitusta ja tukea tätä kautta myös palo- ja pelastusalan henkilöstön olemassa olevaa työkykyä. Uudet eksoskeletonit tarjoavat potentiaalisen keinon vähentää erityisesti sekä nostotyön että kädet koholla työskentelyn aiheuttamaa lihaskuormitusta. (Työterveyslaitos.)

Pelastusalan työntekijä kyykistyy ja tarttuu raskaaseen laatikkoon eksoskeletonin tukemana.
ExoPELA-hankkeessa selvitetään eksoskeletonien käyttömahdollisuuksia pelastusalan eri tehtävissä. Kuva: Inka Sopanen / ExoPELA-hanke.

Saatavilla on sekä aktiivisia, että passiivisia eksoskeletoneja. Aktiiviset eksoskeletonit käyttävät erillistä voimanlähdettä esimerkiksi moottoria, joka tuottaa lisävoimaa. Passiiviset taas toimivat mekaanisesti jousiin tai elastisisiin materiaaleihin varastoituneen energian avulla. (Manninen, 2021.) Työkäytössä suosiotaan ovat kasvattaneet erityisesti passiiviset eksoskeletonit johtuen muun muassa niiden koosta ja hinnoittelusta (Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2024).

Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ExoPELA-hankkeessa selvitetään tuki- ja liikuntaelinoireisten sekä ikääntyvien henkilöiden työurien jatkumisen mahdollisuuksia sekä erityisesti passiivisten eksoskeletonien käyttömahdollisuuksia ja hyötyjä pelastusalan eri tehtävissä.

ExoPELA – Exoskeletonit pelastusalalla

ExoPELA on Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen yhteishanke, jota rahoittaa Palosuojelurahasto. Hankkeen tarkoituksena on testata uudenlaista, työtä keventävää puettavaa teknologiaa eli eksoskeletoneja ja selvittää voidaanko uuden teknologian käytöllä ja siihen liittyvän osaamisen lisäämisellä saada positiivisia tuloksia työ- ja toimintakykyyn.

Hanke jakautuu tutkimus- ja kehittämisosioihin ja siinä selvitetään tuki- ja liikuntaelinoireisten (osatyökykyisten) sekä ikääntyvien henkilöiden työurien jatkumisen mahdollisuuksia sekä eksoskeletonien käyttömahdollisuuksia ja hyötyjä pelastusalan eri tehtävissä.

ExoPELA-hanke kestää helmikuun loppuun 2026 ja siihen mennessä selviää, löydetäänkö ulkoisista tukirangoista uusia keinoja tukea palo- ja pelastusalan henkilöstön työ- ja toimintakykyä sekä mikä on ulkoisten tukirakenteiden käyttömahdollisuudet ja hyöty pelastusalan työtehtävissä.

Lue lisää projektista