Suomalainen korkeakoulu- ja tutkimusyhteisö on pyrkinyt määrätietoisesti kohti tieteen ja tutkimuksen avoimuutta, tarkoituksenaan olla kansainvälisesti avoimen tieteen ja tutkimuksen edelläkävijä. Kehitystä ohjaamaan Avoimen tieteen koordinaatio (2020) julkaisi vuonna 2020 Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen 2020–2025, johon korkeakoulut laajasti – Jyväskylän ammattikorkeakoulu mukaan lukien – ovat sitoutuneet. Julistusta on täydennetty kansallisilla linjauksilla ja suosituksilla, ja nyt itse julistus päivitettiin uudelle kaudelle 2025–2030 (Avoimen tieteen koordinaatio, 2025).
Avoimuuden periaatteet eivät ole viidessä vuodessa muuttuneet, mutta kuten uuden julistuksen johdannossa todetaan, toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa myös avoimuus alkaa näyttäytyä uudessa valossa. Koronapandemia, Venäjän Ukrainaan kohdistama laajamittainen hyökkäys sekä viimeisimpänä Yhdysvaltojen hallinnon voimakas vaikuttaminen korkeakouluihin ja tieteen vapauteen vaikuttavat väistämättä siihen, millainen rooli tutkimustoiminnalla demokraattisissa yhteiskunnissa nähdään. Vaikka avoimuutta sanoitetaankin nyt entistä selkeämmin vastuullisuuden näkökulmasta, tutkimusturvallisuuden näkökulman tuominen osaksi avointa tiedettä ja tutkimusta on vielä kesken.
Tutkimusturvallisuus korostuu ja tarkentuu
Vuoden 2020 jälkeen tapahtunut tutkimusturvallisuuden entistä vahvempi korostuminen näkyy muun muassa kansainvälisissä ja kansallisissa suosituksissa, kuten Euroopan unionin neuvoston (Council of the European Union, 2024) suosituksessa tutkimusturvallisuuden parantamisesta sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ([OKM], 2025) vastuullisen kansainvälisyyden ryhmän suosituksissa korkeakoulutukselle ja tutkimukselle. Näissä suosituksissa tutkimusturvallisuudella tarkoitetaan etenkin seuraavien riskien ennakointia ja hallintaa:
- kriittisen tietämyksen ja teknologian ei-toivottu siirto, joka voi vaikuttaa unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen
- haitallinen vaikuttaminen tutkimukseen, jossa kolmannet maat tai kolmansiin maihin sijoittautuneet toimijat voivat käyttää tutkimusta muun muassa disinformaation levittämisen välineenä tai itsesensuurin aikaansaamiseksi opiskelijoiden ja tutkijoiden keskuudessa, mikä haittaa akateemista vapautta ja hyvää tieteellistä käytäntöä unionin alueella sekä
- eettisten normien tai hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset, joissa tietämystä ja teknologiaa käytetään perussopimuksissa määriteltyjen unionin arvojen ja perusoikeuksien tukahduttamiseen tai heikentämiseen tai niiden loukkaamiseen (Council of the European Union, 2024; OKM, 2025).
Tutkimusorganisaatioissa tai muuten julkisuudessa käydyssä keskustelussa avoimuus saatetaan välillä mieltää virheellisestikin uhaksi tutkimusturvallisuudelle. Kuitenkin avoimuuden menettelytapoihin on aina sisältynyt vastuullisuus. Avoimuus voi toimia tutkimusturvallisuuden työkaluna ja samalla varmistaa, että emme tingi tieteen vapauden, läpinäkyvyyden ja demokratian arvoista. OKM (2025) linjaakin heti suositustensa alussa, että vastuullisen kansainvälisen yhteistyön tavoite on avoimuus, vastavuoroisuus, ymmärrys ja riskien hallinta. Avoimuuden merkitystä toisaalta laajennetaan suosituksissa toteamalla avoimuuden tarkoittavan myös sitä, että avoimesti voidaan tuoda esille teemat, joissa ei tehdä yhteistyötä tai jotka kuuluvat kansallisen turvallisuuden kokonaisuuteen.
Vastuullista avoimuutta
Suomalaisessa avoimen tieteen ja tutkimuksen edistämisessä työ on jaettu neljään osa-alueeseen: avoimuutta edistetään toimintakulttuurissa, julkaisemissa, oppimisessa sekä tutkimusaineistoissa ja -menetelmissä. Tutkimusturvallisuuden näkökulma on erityisen lähellä tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoimuuden edistämistä.
Avoimuus ja tutkimusturvallisuus eivät ole ristiriitaisia vaan toisiaan tukevia periaatteita.
Aineistojen avoimuuden vaatimus on alusta lähtien huomioinut myös turvallisuuskysymykset nojautumalla periaatteeseen ”niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä.” Näkökulma onkin vahvasti hyvässä ja vastuullisessa aineistonhallinnassa, joka tähtää aineistojen ja menetelmien parempaan tunnistamiseen ja hallintaan niin kutsuttuja FAIR-periaatteita noudattaen, joihin myös Jamkin (2024) oma linjaus avoimista aineistosta, menetelmistä sekä infrastruktuureista nojautuu. Avoimuutta edistetään, kun tutkimusaineistoista ja -menetelmistä tehdään niin löydettäviä (Findable), saavutettavia (Accessible), yhteentoimivia (Interoperable) ja uudelleenkäytettäviä (Reusable) kuin mahdollista (Avoimen tieteen koordinaatio, 2023). Samoin aineistojen tekijyydestä, omistajuudesta ja käyttöoikeuksista sopiminen kuuluvat vastuulliseen aineistonhallintaan.
Avoimuuden periaatteet siis edellyttävät hyvää aineistonhallintaa, ja kääntäen, hyvään aineistonhallintaan kuuluu aineiston osien arvioiminen myös avoimuuden näkökulmasta. Sisältääkö aineisto osia, jotka voi avata tarkasteltavaksi tai uudelleenkäytettäviksi? Jos ei, miksi ei? Vastaus tähän voi hyvin olla tutkimusturvallisuus. Avoimuuden pohtiminen ja FAIR-periaatteiden noudattaminen auttavatkin tunnistamaan, mikäli aineistossa on erityisen sensitiivisiä osia, jotka vaativat lisää suojaustoimenpiteitä. Lisäksi ne ohjaavat tunnistamaan eri aineistotyyppejä, näille sopivia turvallisia tallennusratkaisuja ja määrittämään aineistojen arvon. Siksi avoimen tieteen ja tutkimuksen ja sen myötä tulevat hyvän aineistonhallinnan periaatteet lisäävät tutkimusturvallisuutta, eivät vähennä sitä.
Uudenlaista puhetta avoimuudesta: turvallisuus ja huoltovarmuus
Avoimen tieteen ja tutkimuksen päivitetty julistus dokumentoi muuttuvaa maailmantilaa sekä korkeakoulu- ja tutkimustoiminnan uusia tuulia. Se, että muutos on käynnissä, näkyy kiinnostavasti julistuksen ja sen ympärillä käydyn keskustelun erilaisissa korostuksissa ja käsitteissä. Uuden julistuksen (Avoimen tieteen koordinaatio, 2025) johdannossa kyllä tunnistetaan ”muuttunut geopoliittinen ympäristö ja sen myötä syntyneet turvallisuuskysymykset”, ja julistustapahtuman tiedotteessa puhutaan tieteen ja tutkimuksen huoltovarmuudesta (AVOTT-sihteeristö, 2025). Itse julistus ei kuitenkaan ole tässä yhtä selväsanainen: johdantotekstistä huolimatta itse periaatteet tai uusi ”vastuullisen avoimuuden visio” korostavat entiseen tapaan tutkimusorganisaatioiden yhteiskuntavastuuta, ja turvallisuus tulee esille tutkijoiden turvallisuuden takaamisessa ja vastuullisessa kansainvälisyydessä. Tutkimusturvallisuutta tai huoltovarmuutta ei periaatteissa tai visiossa mainita.
Vaikka julistus on mitaltaan hyvin suppea ja nyt päivityskierroksella olevat täydentävät linjaukset ja suositukset konkretisoivat myös uutta vastuullisuuden visiota, tutkimusturvallisuuden olisi odottanut nousevan yhtenä korostuksena uuden vision seitsemänkohtaisessa listauksessa. Varsinkin, kun aihetta nostettiin esille uuden julistuksen lanseeraustilaisuudessa sekä itse julistuksen johdannossa. Elämmekin kenties niin nopeasti muuttuvaa aikaa, että tarve tälle keskustelulle ei ole ollut yhtä voimakas silloin kun itse periaatteita on muotoiltu, verrattuna nyt päivitetyn julistuksen julkaisuhetkeen.
Avoimuus ja tutkimusturvallisuus eivät ole ristiriitaisia vaan toisiaan tukevia periaatteita, ja erityisesti turvallisuuskysymysten kanssa toimiville tutkijoille ja asiantuntijoille selkeämpi sanoitus tutkimusturvallisuudesta osana visiota olisi ollut tervetullut. Jotta turvallisuuspuhe ei käänny avoimuuden periaatteita ja edistymistä vastaan, on hyvä aktiivisesti tuoda esille, miten vastuullinen avoimuus tukee tutkimusturvallisuutta. Nyt työstettävissä julistusta täydentävien linjausten ja suositusten päivityksissä tämä toivon mukaan nousee esiin itse julistusta vahvemmin.