Kanadassa kehitetyn tutkimusperustaisen Partnering for Change (P4C) -mallin tavoitteena on helpottaa oppilaiden tuen tarpeiden, kuten motoriikan haasteiden ja toiminnanohjauksen pulmien varhaista tunnistamista ja tukemista. Mallin tarkoituksena on lisätä opettajien ja huoltajien ymmärrystä ja taitoja vastata lapsen yksilöllisiin tarpeisiin tuomalla toimintaterapeutit osaksi koulun arkea. Malli on alun perin kehitetty tukemaan niitä oppilaita, joilla on kehityksellinen koordinaatiohäiriö (Developmental Coordination Disorder, DCD), mutta mallia on laajennettu tukemaan kaikkia tukea tarvitsevia oppilaita (Missiuna ym. 2012). Tämä toimintamalli pyrkii vahvistamaan lasten osallistumista koulussa ja kotona sekä helpottaa lapsen ja perheen kykyä ehkäistä toissijaisten ongelmien syntymistä. P4C-malli perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön ja tiedon jakamiseen, mikä auttaa luomaan inklusiivisen ja osallistavan toimintaympäristön tukea tarvitseville lapsille. (Missiuna ym., 2017). Mallin tarkoituksena on luoda oppimisympäristö, joka tukee kaikkien lasten osallistumista tuen tarpeesta riippumatta (Viholainen & Asunta 2024). Lähestymistapa tukee erityisesti niitä oppilaita, jotka tarvitsevat monipuolista tukea erilaisiin oppimisen haasteisiin. Kyseinen malli perustuu monitoimijuuteen, jolloin toimintaterapeutin läsnäolo on integroitu osaksi koulun arkea. Mallissa eri ammattiryhmät työskentelevät yhdessä lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen tukemiseksi. (Baric ym., 2023.)
Suomessa perusopetuslaki korostaa oppilaiden oikeutta oppimisen ja koulunkäynnin tukeen. Lain mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti, kun tuen tarve ilmenee. Maassamme julkaistiin ensimmäinen lasten ja nuorten kehityksellisen koordinaatiohäiriön (DCD) Käypä hoito -suositus kesällä 2024. P4C on yksi suosituksessa mainituista yhteisöllisen kuntoutuksen toimintatapoja ja periaatteita noudattavista malleista, jotka edistävät tuen tarpeiden varhaista tunnistamista, lasten oppimista ja hyvinvointia kouluympäristössä (Viholainen & Asunta, 2024).
P4C-mallin rakenne
P4C-malli perustuu rakenteeseen, jonka tavoitteena on tukea lasten osallistumista ja hyvinvointia koulussa moniammatillisen yhteistyön avulla. Alkuperäisessä, kanadalaisessa, mallissa monitoimijaisuus perustuu toimintaterapeutin, opettajan, lapsen ja perheen väliseen yhteistyöhön ja tiedonjakoon. (Missiuna ym., 2012.)
Mallin portaittaisen rakenteen tarkoituksena on varmistaa, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen kehityksessään ja oppimisessaan oikea-aikaisesti. Mallia kuvataan kolmion muodossa, jossa pohjalla ovat yleiset palvelut, keskellä kohdennetut palvelut ja huipulla yksilölliset palvelut (Kuva 1). Yleiset palvelut tavoittavat kaikki lapset ja keskittyvät terapeutin työn näkökulmasta ennaltaehkäiseviin ja inkluusiota edistäviin toimiin, kuten oppimisympäristön mukauttamiseen ja opetushenkilöstön tukemiseen. Kohdennetut palvelut suuntautuvat niille lapsille, jotka hyötyvät erityisestä tuesta, mutta eivät tarvitse yksilöllisiä ratkaisuja. Yksi esimerkki kohdennetuista palveluista on pienryhmässä työskentely. Yksilölliset palvelut, kuten terapeutin tarjoama yksilöllinen tuki, ovat intensiteetiltään korkein tukitoimi, ja ne kohdistuvat suoraan lapsiin, joilla on merkittäviä tuen tarpeita. (Missiuna ym., 2012; Viholainen & Asunta, 2024.)
Mallin toteutuksessa korostetaan moniammatillisuutta ja tiedon jakamista. Kolmion alaosassa painotetaan erityisesti yhteistyösuhteen rakentamista kasvattajien, perheiden ja terapeuttien välillä. Tämän yhteistyön tavoitteena on mahdollistaa tehokas tiedon jakaminen, joka tukee kaikkien osapuolten kykyä toimia lapsen parhaaksi.
P4C-mallin ympärillä olevat elementit, kuten terapeutit, kasvattajat, lapset ja perheet, muodostavat kokonaisuuden, joka nivoo yhteen eri osapuolten vastuut ja roolit. Malli korostaa tuen intensiteetin kasvua kolmion huippua kohden. Ylimmällä, yksilöllisen tuen tasolla tuen intensiteetti on suurin, mutta samalla lasten määrä, jota tämä taso koskee, vähenee. Suurin osa lasten tuen tarpeista voidaan siis täyttää yleisten tai kohdennettujen palvelujen avulla.
Mitä Ruotsi edellä, sitä toivottavasti Suomi perässä
P4C-mallia on tutkittu erityisesti kustannustehokkuuden ja kouluympäristöön sovellettavuuden näkökulmasta. Ruotsissa P4C-mallin sovittaminen sikäläiseen kouluympäristöön alkoi vuonna 2017. Toteutus on edistynyt vaiheittain sisältäen muun muassa esiselvityksen (2017–2019), toteutettavuustutkimuksen (2019–2020), mallin soveltamisen ruotsalaiseen kouluympäristöön (2021–2022) ja meneillään olevan interventiotutkimuksen (2022–2025). Interventiotutkimukseen osallistuu noin 400 oppilasta (kontrolliryhmä 200 oppilasta, interventioryhmä 200 oppilasta) ja siinä arvioidaan P4C-mallin vaikutusta oppilaiden osallistumiseen, hyvinvointiin ja koulumenestykseen sekä selvitetään lasten ja koulun henkilökunnan kokemuksia mallin käytöstä (Baric ym., 2023). Tutkimukseen osallistuu oppilaita kolmen eri kunnan kouluista, kuusi ryhmää luokilta 1–6, sekä yksi esiopetuksen ryhmä (Yngve ym. 2024).
Esiselvityksen mukaan P4C-mallin soveltuvuus Ruotsin koulukontekstiin on hyvä (Yngve ym., 2024). Mallin onnistunut käyttö vaatii kuitenkin jatkuvaa tukea ja koulutusta kaikille osapuolille, kuten opettajille ja terapeuteille. Ruotsalaisessa toteutuksessa toimintaterapeutit saavat yhdessä opettajien kanssa koulutusta ja materiaaleja P4C-mallin soveltamiseen käytännössä. Mallin vaikuttavuutta arvioidaan pitkittäistutkimuksilla, joissa mitataan muun muassa kustannustehokkuutta ja ammattilaisten osaamisen kasvua. Hankkeen yhteydessä on luotu myös kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja, kuten Joint Innovation Partnership for Learning (JIP4L), tukemaan mallin laajempaa käyttöönottoa. Tähän junaan olisi myös Suomessa syytä hypätä mukaan.
Investointi tulevaisuuteen
Yhteistoiminnallinen P4C -malli on monistettavissa suomalaiseen esi- ja perusopetukseen valtakunnallisesti. Mallin mukainen toiminta soveltuu hyvin edistämään hyvinvointialueiden ja kaupunkien poikkihallinnollista ja ammatillista yhteistyötä. Eri ammattiryhmät työskentelevät yhdessä lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen tukemiseksi, ja terapeuttien ammattitaitoa kyetään hyödyntämään kouluympäristössä tehokkaasti, aiempaa useamman tukea tarvitsevan lapsen auttamiseksi. Suomalaisessa koulukontekstissa monialaista yhteistoiminnallista P4C-mallia voisivat toimintaterapeuttien lisäksi toteuttaa myös fysioterapeutit sekä koulun muu opetushenkilöstö alkuperäistä mallia laajemmin. Terapeuttien toteuttamat, koulun henkilökuntaa tukevat ja ohjaavat toimenpiteet tulisi ulottaa luokanopettajan lisäksi myös ainakin koulunkäynninohjaajille, erityisopettajille ja liikuntaa opettaville opettajille, koulun johtoa unohtamatta.
Kansainvälisesti on kehitetty malli, jossa fysioterapeutti toimisi kouluympäristössä oppilaiden ja opettajien tukena (Cinar ym., 2022). Fysio- ja toimintaterapeutti voivat yhdessä toimiessaan tarjota kokonaisvaltaisempaa tukea oppilaille. P4C-mallin avulla pyritään tunnistamaan ja puuttumaan monipuolisesti lasten toimintakyvyn ongelmiin jo ennen kuin ne kehittyvät suuremmiksi esteiksi tai toissijaisiksi ongelmiksi. Tuen aloittaminen kouluympäristössä ei edellytä tutkimuksia, diagnooseja, pitkään kestävää jonotusta tai erillistä päätöksentekoa (Missiuna ym., 2017). Ennaltaehkäisevä lähestymistapa ja varhaiset tukitoimet voivat suurella todennäköisyydellä vähentää tarvetta raskaammille ja kustannuksiltaan korkeammille tukitoimille myöhemmässä vaiheessa. Toiminta- tai fysioterapeutin läsnäolo koulussa mahdollistaa varhaisemman haasteiden tunnistamisen, joka voi näkyä muun muassa terapeutin arvioon jonottavien lasten määrän vähentymisenä. Terapeuttien arvokasta työaikaa ei hukata maakunnissa ajeluun, vaan he työskentelevät kouluilla osana koulujen työyhteisöä. Tämä vähentää kiirettä ja logistisia haasteita niin perheiden kuin terapeuttien näkökulmasta. Erilliset vastaanottokäynnit joko terapeutin vastaanotolla tai terapeutin koulukäynnit yksittäisen lapsen luona eivät myöskään ole ekologisesti tai taloudellisesti kestäviä ratkaisuja. Tarvittaessa terapeutit ohjaavat lapsia ja perheitä eteenpäin heidän tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Laajempia tukitoimia ja yksilöllistä kuntoutusta on edelleen tarjolla niitä tarvitseville.
Moniammatillisen yhteistoiminnallisen mallin hyödyt näkyvät erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa kouluterveydenhuollon tai kuntoutuspalveluiden resurssit ovat rajallisia.
Kotimainen koulutusjärjestelmämme pyrkii tasa-arvoon, mutta alueelliset erot tukipalveluissa ja niiden saatavuudessa ovat edelleen suuri haaste. Myös oppilashuollon palveluiden resurssipula saattaa viivästyttää tuen saamista. P4C-malli tarjoaisi systemaattisen ja yhdenmukaisen lähestymistavan, joka tukisi oppilaiden toimintakykyä ja oppimista riippumatta heidän asuinpaikastaan. Moniammatillisen yhteistoiminnallisen mallin hyödyt näkyvät erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa kouluterveydenhuollon tai kuntoutuspalveluiden resurssit ovat rajallisia (Missiuna ym. 2017).
Terapeuteilla on asiantuntijuutta analysoida toimintakykyyn ja toimintaympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutuksia lasten oppimiselle ja osallistumiselle. Lisäksi kouluympäristössä toimivien terapeuttien tavoitteena on tukea opettajia heidän päivittäisessä työssään ja lisätä heidän valmiuksiaan vastata erilaisiin oppimisen haasteisiin yhdessä opettajien kanssa. Suomalaiset opettajat ovat hyvin koulutettuja, mutta heillä on usein rajalliset resurssit kohdata erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita. Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen toimintarajoitteisten lasten huoltajille (n=569) teettämän kyselyn mukaan huoltajista 43 prosenttia oli kuitenkin sitä mieltä, että opettajilta ja koulunkäynninohjaajilta puuttui osaamista etenkin neurokirjon lasten oppimisen tukemisesta (Valjakka ym., 2022).
Moniammatillisen yhteistyön toteuttaminen vaatii resursseja ja aikaa. Uuden mallin käyttöönotto edellyttää mukana olevilta toimijoilta sitoutumista ja mahdollisesti myös taloudellisia investointeja. P4C-mallin mukaisen toimintakulttuurin sopeuttaminen suomalaiseen kouluympäristöön tulisi kuitenkin nähdä nimenomaan investointina tulevaisuuteen, ei kulueränä. Toisaalta, terapeuttien on mahdollista tunnistaa EP4C-mallin avulla kouluissa tukea tarvitsevat lapset ilman muodollisia arviointeja, lähetteitä ja terapiapalveluihin jonottamista, joka on sekä lapsen edun mukaista että kustannustehokasta.