Urheiluseurat ovat merkittävässä roolissa lasten ja nuorten liikkumisen mahdollistamisessa ja lisäämisessä. Yli 80 prosenttia lapsista ja nuorista harrastaa jossain vaiheessa lapsuuttaan ja nuoruuttaan seurassa (Mononen ym., 2021; Blomqvist ym., 2023). Vaikka lapset ja nuoret harrastavat urheiluseuroissa aktiivisesti, on seuratoiminnan suunnittelu ja toteutus varsin aikuislähtöistä. Lastenoikeuksien näkökulmasta lapsilla ja nuorilla on oikeus olla vaikuttamassa päätöksiin, jotka koskevat heitä (Laimi ym., 2023).
Lasten ja nuorten harrastaminen urheiluseuroissa on lähtökohdaltaan järjestettyä, säännöllistä ja ohjattua toimintaa, jolloin lasten osallisuuden huomioiminen jää herkästi paitsioon (ks. Laimi ym., 2023). Osallisuudella tarkoitetaan paitsi kokemusta joukkoon kuulumisesta myös mahdollisuutta vaikuttaa (Stenvall, 2020). Lasten ja nuorten toiveiden kuuleminen ja heidän osallisuutensa toiminnan järjestämisessä ovat oleellisia tekijöitä onnistuneessa harrastustoiminnassa (Laimi ym., 2023). Syksyllä 2023 liikunta- ja urheiluseuratoimijoille julkaistujen suositusten mukaan lasten ja nuorten toiveiden kuuntelemista ja heidän osallistumistaan toiminnan suunnitteluun tulisi lisätä (Kokko ym., 2023).
Tämä artikkeli kuvaa toimintatapoja, joilla urheiluseurat pyrkivät vahvistamaan nuorten roolia toiminnassaan. Aineistona ovat vuonna 2023 seuratoiminnan kehittämistukea saaneiden hankkeiden (n=359) avustushakemukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä seuratoiminnan kehittämistuki (seuratuki) on tarkoitettu erityisesti lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen edistämiseen. Seurat voivat käyttää avustusta työntekijän palkkaukseen tai toiminnan yleiseen kehittämiseen. (Lehtonen & Oja, 2023.) Avustusta on myönnetty vuosien 2012–2024 aikana noin 1800 seuralle yli 49 miljoonaa euroa. Vuosittain jaettu kokonaissumma on ollut noin 3,5–5 miljoonaa euroa. (Seuratietokanta.)
Vuonna 2023 seuratukea saaneista hankkeista noin kaksi kolmesta (n=219) ilmoitti avustushakemuksessaan yhdeksi tavoitteekseen lasten ja nuorten äänen kuulemisen lisäämisen seuratoiminnassa. Avustushakemukseen tuli kirjata konkreettisia toimenpiteitä toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä artikkeli kuvaa seurojen kirjaamia suunnitelmia nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. Aineistoa täydennettiin haastattelemalla yhden tukea saaneen seuran toiminnanjohtajaa ja seuran toiminnassa aktiivisesti mukana olevaa 15-vuotiasta nuorta.
Palautekyselyt yleisin tapa tuoda nuorten ääntä esiin
Lähes puolet (45 %) hankkeista kuittasi vahvistavansa lasten ja nuorten ääntä seuratoiminnassa keräämällä erilaisia palautekyselyitä. Yleisimmin palautekyselyt liittyivät seurassa järjestettyihin harjoituksiin ja niiden sisältöihin. Kyselyiden avulla kerättiin toiveita ja ideoita lapsilta ja nuorilta itseltään tai joissain tapauksissa heidän huoltajiensa välityksellä. Palautekyselyt ovat helppo tapa kerätä mielipiteitä, ja ne voivat vahvistaa lasten ja nuorten osallistumista seuratoiminnan kehittämiseen. Ne ovat kuitenkin usein varsin yksisuuntaisia eivätkä tarjoa mahdollisuutta vuoropuheluun. Jotta palautekyselyihin vastaaminen toisi nuorille aidon kokemuksen osallistumisesta toiminnan suunnitteluun, palautteen perusteella tehtävät muutokset olisi hyvä toteuttaa näkyvästi ja kertoa selvästi, mitä kyselyiden perusteella on päätetty ja toteutettu. Palautekyselyiden hyödyntämistä ei juurikaan kuvattu tarkemmin seuratukihakemuksissa.
Keinoja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi
Noin neljännes hankkeista kuvasi lasten ja nuorten äänen vahvistamiseksi jotain muuta kuin palautekyselyiden keräämistä. Yleisintä (24 hanketta) oli kannustaa nuoria mukaan yksittäisten harjoitusten tai toimintakauden suunnitteluun yhdessä valmentajien tai ohjaajien kanssa. Nuoria tavoiteltiin mukaan myös erilaisten tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen (14 hanketta). Seuran järjestämien kilpailujen, leirien ja näytösten suunnittelu ja toteutus tarjoavat nuorille mahdollisuuksia osallistua toiminnan järjestämiseen ilman pitkäaikaista sitoutumista, mikä voi madaltaa kynnystä lähteä mukaan (ks. Laimi ym. 2023). Monet toiminnat, esimerkiksi tuomariksi kouluttautuminen, vaativat nuorilta vahvaa kiinnostusta ja määrätietoisuutta.
”On oltava määrätietoinen niin, että kun lähtee mukaan, niin on valmis sitoutumaan toimintaan.” (nuori seuratoimija)
Kahdeksan seuraa kuvasi hakemuksessaan suunnitelmia nuorisovaltuustotyyppisen toiminnan käynnistämiseksi. Nuorista koottavaa ryhmää kutsuttiin nuorisohallitukseksi, nuorisovaliokunnaksi, pelaajaparlamentiksi, nuorten idearyhmäksi, nuorisotoimikunnaksi ja nuorisotiimiksi. Ideana oli tavoitella näihin ryhmiin edustusta esimerkiksi kaikista seuran nuorisojoukkueista ja tuoda näin nuorten ajatuksia ja ideoita seurajohdon tietoisuuteen ja samalla tehdä seuratoiminnan eri puolia nuorille tutuiksi. Nuorisovaltuustojen oli tarkoitus muun muassa toteuttaa yhdessä seuran toiminnanjohtajan ja hallituksen kanssa nuorten omia ideoita ja edistää yhteisöllisyyttä. Nuorten ääntä pyrittiin lisäämään myös kannustamalla nuoria mukaan seuran yleiseen päätöksentekoon. Seitsemässä hakemuksessa kuvattiin suunnitelmia nuorten oman edustajan kutsumisesta mukaan seuran hallitukseen, johtokuntaan, jaostoihin tai kehittämistoiminnan työryhmiin.
Muita hakemuksissa esille tulleita ideoita nuorten roolin vahvistamiseksi olivat seuran sosiaalisen median sisältöjen toteuttaminen yhdessä nuorten kanssa, erilaiset nuorille järjestetyt keskustelutilaisuudet sekä yhteistyö paikallisten koulujen kanssa. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö konkretisoitui seuran junioreiden suunnittelemaksi ja vetämäksi välituntiliikunnaksi.
Huomioitavaa on, että viidennes lasten ja nuorten äänen lisäämistä tavoitelleista hankkeista ei kuvannut hakemuksessaan suoraan, millaisilla toimenpiteillä lasten ja nuorten näkökulmaa on tarkoitus vahvistaa seuratoiminnassa. Sen sijaan suuri osa näistä hankkeista oli ilmoittanut tavoitteekseen myös seuratoiminnasta luopumisen eli drop outin ehkäisemisen. Hakemuksista oli usein pääteltävissä, että lasten ja nuorten äänen lisääminen seuratoiminnassa yhdistettiin drop outin ehkäisemiseen. Osittain nämä ovatkin päällekkäisiä tavoitteita ja toimenpiteitä. Jotta nuoren ääni tulisi paremmin kuulluksi, pitäisi nuorten osallisuus jollain tavalla huomioida toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa myös niiden urapolkujen kohdalla, joita aikuiset ovat suunnitelleet nuorten pitämisessä mukana seuratoiminnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa nuorille luotuja mahdollisuuksia toimi seurassa erilaisissa rooleissa urheilijoina, liikkujina, tuomareina, valmentajina ja seuratoimijoina.
Osallistumisen kynnys matalaksi
Seurat saattavat kokea, että nuoria on vaikea saada innostumaan mukaan seuratoimintaan muuten kuin harrastajan tai aktiivisen urheilijan roolissa. Eräs seura vastasi haastattelupyyntöön toteamalla, että ”yritimme kysellä, että mitkä asiat saisivat heidät kiinnostumaan nuorisovaltuustosta ja vastaukset olivat luokkaa ei mikään.”
Haastatteluihin osallistuneet seuran toiminnanjohtaja ja seuratoiminnassa aktiivisesti mukana oleva nuori korostivat sitä, että osallistumisen on oltava nuorille helppoa. Esimerkkinä he nostivat esiin seurassa järjestetyn some-koulutuksen, joka järjestettiin normaaliin harjoitusaikaan.
”Kaikki pääsivät mukaan, ei tarvinnut ilmoittautua mihinkään, tarvitsi vain tulla tavallisesti treeneihin.” (nuori seuratoimija)
Kyseisessä seurassa on onnistuttu innostamaan nuoria apuvalmentajaksi ja useat nuoret ovat osallistuneet myös tähän liittyviin koulutuksiin. Monelle nuorelle on muodostunut jo perinteeksi osallistua seuran vuosittain isännöimän suuremman kilpailun järjestelyihin. Kaverin kanssa on usein helpompi osallistua kuin yksin. Myös erilaiset omaan harrastamiseen kytköksissä olevat palkkiot voivat motivoida nuoria kokeilemaan erilaisia tehtäviä seuratoiminnan parissa.
Toiminnanjohtajan mukaan seuran normaalien harjoitusten yhteydessä nuoria voidaan rohkaista helposti myös valmentajan polulle. Monet ovat innostuneet tälle tielle saatuaan omissa harjoituksissa tilaisuuksia näyttää muille, miten tietyt suoritukset tehdään. Kannustus ja kehut saavat usein aikaan sen, että nuoret tulevat itse kysymään, voisivatko tulla apuvalmentajiksi nuorempien ryhmään.
”Tärkein juttu on se, että omissa harjoituksissa päästään tekemään ohimennen.” (toiminnanjohtaja)
Toiminnanjohtaja ja nuori korostivat molemmat vapaaehtoisuuden merkitystä. Nuorille on hyvä esitellä erilaisia toimintatapoja ja näyttää, miten eri tavoin seuratoiminnassa voi olla mukana. Henkilökohtainen kontakti on usein toimivin tapa innostaa nuoria mukaan. Harjoitusten yhteydessä voi esimerkiksi ohimennen kysäistä, kiinnostaisiko nuorta osallistua valmentajakoulutukseen tai lähteä mukaan auttamaan tapahtumajärjestelyihin.
”Seurassa on aktiivisesti toimittu niin, että jokainen nuori saa tehdä mitä haluaa. Ei pakoteta kisaamaan, tuomaroimaan tai valmentamaan, mutta se on vapaaehtoista. Nyt seurassa on valtavasti apuvalmentajia, ja apuvalmentajaksi ryhtymisen kynnys on matala.” (nuori seuratoimija)
Nuorille sopivasti vastuuta
Seuran aikuisten osoittama luottamus nuoriin ja heidän kykyihinsä on nuorten osallisuuden näkökulmasta tärkeää (Leppänen, 2020). Nuorten kiinnostus toimintaan voi hiipua, mikäli heille ei anneta tilaa tehdä asioita omalla tavallaan. Nuorten tapa toimia ei välttämättä ole seuraperinteiden mukainen, mihin aikuisten on hyvä varautua.
”…jos nuorella ei ole apuvalmentajana mitään tekemistä, niin se on ajanhukkaa hänelle.” (nuori seuratoimija)
”…homma toimii eri tavalla, kun nuorille antaa tilaa toimia eikä mene itse puuttumaan asiaan.” (toiminnanjohtaja)
Varsinkin kilpailujen yhteydessä aikuisten voisi olla hyvä miettiä, millaista palautetta järjestelyihin osallistuville nuorille antavat. Positiivisen palautteen merkitystä ei voine korostaa liikaa ja rakentavankin palautteen tulisi olla kannustavaa. Esimerkiksi aloitteleva tuomari voi saada kovaakin kritiikkiä toiminnastaan. Mikäli nuorella ei ole valmiuksia käsitellä saamaansa palautetta, voi kiinnostus tuomaritoimintaa kohtaan lopahtaa nopeasti.
Haastatteluun osallistuneen seuran toiminnanjohtajan mukaan nuorten on usein helpompi tuoda esiin mielipiteitään ja ottaa kantaa seuratoiminnan kehittämiseen, mikäli heidän ei tarvitse lähteä kehittelemään ideoita tyhjältä pöydältä. Nuorille voi esitellä erilaisia osittain mietittyjä vaihtoehtoja ja ideoita, joita he voivat jalostaa eteenpäin hyvässä vuorovaikutuksessa seuran aikuisten kanssa. Koulujen työelämään tutustumisjaksot tarjoavat yhden mahdollisuuden tutustuttaa nuoria seuratoimintaan ja tukea heitä seuratoimijoina erilaisissa tehtävissä.
Osallisuuden tunne vahvistaa nuorten sitoutumista toimintaan
Järjestötoiminta vahvistaa nuorten osallisuutta (Kaunismaa, 2024). Tutkittaessa nuorten osallisuuden kokemuksia selvisi, että kaikkein vahvinta osallisuuden kokemus oli urheiluseuroissa harrastavilla nuorilla (Sinisalo-Juha, 2023). Järjestötoiminnassa mukana olo vaikuttaa osallisuuden kokemuksiin silloin, kun nuori kokee sen itselleen tärkeäksi (Kaunismaa, 2024). Urheiluseurat ovat vuorovaikutuksen kenttiä, ja on näyttöä siitä, että tällä on kauaskantoisia seurauksia nuorten elämään sosiaalisten suhteiden ja yhteisöihin kuulumisen suhteen (Kaunismaa, 2024).
Erilaiset osallisuuden tunteeseen liittyvät tekijät ovat osoittautuneet nuorille merkityksellisiksi syiksi osallistua seuratoimintaan. Näitä tunteita ovat esimerkiksi vaikuttamisen mahdollisuudet, toimiva vuorovaikutus seuran aikuisten ja nuorten välillä, kokemus kuulluksi tulemisesta, itsensä kehittämisen mahdollisuudet sekä aito tunne siitä, että nuoret ovat keskeinen osa seuran toimintaa. (Leppänen, 2020.)
”Valmennus on kerrassaan mahtavaa sen takia, että sitä taitoa ja omaa osaamista, mitä on opetellut monta vuotta, pystyy viemään eteenpäin ja se että näkee sen oppimisen lapsissa ja itsekin ilahtuu siitä, miten lapset kehittyvät.” (nuori seuratoimija)
”Tuomarointi on erikoinen juttu, se adrenaliini ja paine, mikä on matolla, niin se tunne on mahtava.” (nuori seuratoimija)
Lasten ja nuorten osallisuuden huomioimiseen seuratoiminnassa olisi hyvä kohdentaa resursseja nykyistä voimakkaammin. Osallisuuden kehittäminen voi helposti jäädä maininnaksi hankesuunnitelmiin. Tätä kuvaa esimerkiksi se, että viidennes lasten ja nuorten äänen lisäämistä tavoitelleista hankkeista ei kuvannut hakemuksessaan suoraan, millaisilla toimenpiteillä nuorten osallisuutta on tarkoitus vahvistaa seuratoiminnassa.
”Seurassa tarvitaan nuorennusleikkausta, jos halutaan, että seuratoiminta jatkuu ja pysyy elinvoimaisena.” (seuran toiminnanjohtaja)
Osallisuuden kehittäminen on tärkeää paitsi lastenoikeuksien näkökulmasta, myös seurojen elinvoimaisuuden turvaamiseksi.