Erityisesti nuoret kuvaavat ympäristöasioiden aiheuttamaa kuormitusta ja vaikeita ympäristötunteita (Rintala ym., 2021; Rintala ym., 2023). Ilmasto- ja ympäristöahdistuksen herättämiin tunteisiin tarvitaankin työkaluja, jotta nuoret eivät jäisi yksin tämän ilmiön kanssa.
Vaikuttaaksemme ilmiöön meidän täytyy ensin ymmärtää, mistä on kyse
Ilmaston lämmetessä edessämme on yhä vakavampi ympäristö- ja terveyskriisi. Fyysisen terveyden lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa mielenterveyteen negatiivisesti. Maailman terveysjärjestö WHO (2022) onkin antanut suositukseksi kaikille maille, että ilmastonäkökulmat tulee sisällyttää mielenterveysohjelmiin ja mielenterveyden tukeminen osaksi ilmastotoimia. Tämä on tärkeää, koska jatkuvasti saadaan lisää näyttöä siitä, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa eriasteisia mielenterveysongelmia (Fekih-Romdhane ym., 2024).
Ilmastoahdistus määritellään negatiivisiksi reaktioiksi ilmastonmuutosta koskeviin huoliin. Kyseessä on ahdistustila, jossa yksilö kokee ilmastonmuutoksen uhkaavana ja siihen voi liittyä kognitiivisia, emotionaalisia tai käyttäytymiseen liittyviä muutoksia. Jatkuva huoli, ahdistus tai univaikeudet voivat osaltaan johtaa myös toiminnallisiin haittoihin, kuten yksilön kykyyn osallistua täysipainoisesti työhön, opiskeluun tai ihmissuhteisiin. (Schwartz ym., 2022; Rintala ym., 2023.) Ympäristötunteet eivät itsessään ole sairauden oireita, mutta ne voivat patoutua ja komplisoida mielenterveysongelmia. Onkin syytä huomioida, että ilmastoahdistus on myös yhteydessä kuolemanpelkoon ja korkeampi kuolemanpelko voi olla yhteydessä psykoottisiin oireisiin ja kokemuksiin (Fekih-Romdhane ym., 2024). Kyseessä on siis todellinen reaktio uhkaavaksi koettuun tilanteeseen.
16–25-vuotiaita koskevissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että suuri osa nuorista ympäri maailman raportoi emotionaalista ahdistusta ilmastonmuutoksesta (59 % vastaajista oli erittäin huolissaan ja yhteensä 84 % vastaajista oli vähintään kohtalaisesti huolissaan). Nuoret kokivat myös monitahoisia tunteita liittyen uskomuksiin oman maan hallituksen riittämättömästä toiminnasta ympäristökriisin ratkaisemiseksi. Iso osa (75 %) nuorista raportoi kokevansa pessimismiä tulevaisuutta kohtaan. Kyselyssä nuorista hieman yli puolet (55 %) kokivat, että he eivät saa samoja mahdollisuuksia tulevaisuuteen kuin aiemmat sukupolvet. (Wang & Liu, 2024; Hickman ym., 2021.)
Ammattilaisen merkittävä rooli nuoren kohtaajana
Jotta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat vastata ilmastomuutoksen aiheuttamiin mielenterveydellisiin pulmiin, tulee heidän ensin itse olla tietoisia ilmiöstä. Ilmastoahdistuksen esiintyvyys on lisääntynyt, mutta samaan aikaan siitä on sosiaali- ja terveysalalla puhuttu vielä hyvin vähän. Näistä teemoista ei ole juurikaan ollut tarjolla ammatillista lisäkoulutusta tai materiaalia. Aiheita ei ole myöskään käsitelty perustutkintokoulutuksissa riittävästi eivätkä ammattilaiset ole saaneet tukea itsereflektioon tai keskusteluun ympäristötunteista. Näin ollen kohtaamisen lähtökohtana on aihepiiriin perehtyminen. (Wang & Liu, 2024; Rintala ym., 2023.) Toiseksi ammattilaisen on syytä tunnistaa omat ympäristötunteensa, sillä ohitettuina ne voivat haitata ilmastoahdistusta oireilevan nuoren kohtaamista.
Monet nuoret ja nuoret aikuiset ovat kuvanneet tulleensa vähätellyksi ja ohitetuksi ympäristöahdistuksessaan, ja kokevat, että asiaa on yritetty hoitaa muuna sairautena tai oireena (Rintala ym., 2023). Yksilön toimijuuden kokemuksella onkin merkittävä rooli ilmastoahdistuksen ja -tunteiden kanssa selviämiseen (Asbrand ym., 2024), ja tähän on äärimmäisen tärkeää panostaa. Keskustelemalla nuorten kanssa, mitä tehdään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, voidaan antaa rauhoittavaa tietoa, mallintaa prososiaalista käytöstä ja inspiroida heitä itse osallistumaan mielekkäisiin ilmastotoimiin. (Thomas ym., 2022). Pieni ahdistuksen määrä voi myös ajaa nuoria kohti ennaltaehkäiseviä ja mukautuvia toimintoja, pohtimaan mitä voisi tehdä toisin (Maduneme, 2024).
Nuorten ilmastoahdistuksen tutkimiseen on myös validoitu mittari (CCAS-S), jota voidaan käyttää erityisesti teini-ikäisten kanssa työskennellessä (Wu ym., 2023). Lisäksi useat vuorovaikutustyössä käytössä olevat terapeuttiset menetelmät ovat sovellettavissa ympäristökriisin herättämien tunteiden käsittelyyn. Esimerkiksi erilaiset hyväksymis- ja omistautumisterapeuttiset (HOT) lyhytinterventiot toimivat sekä yksilö- että ryhmämuotoisessa työskentelyssä. Myös myötätuntoharjoitukset itseä, luontoa ja muita kohtaan ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ympäristötunteiden käsittelyssä. Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hankkeessa puolestaan havaittiin ympäristötunteiden yhteisöllisen käsittelyn toimivan merkittävä voimavarana. (Rintala ym., 2023.) Vertaistuki voikin olla merkittävä voimavara, kun omaa mieltä kuormittavia asioita voi jakaa jonkun toisen samassa elämäntilanteessa olevan kanssa.
Vinkiksi nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille
- Tiedosta ja tunnista omat ympäristötunteesi ja perehdy aiheeseen lisää, esimerkiksi Toivon taidot (Sipari, 2020).
- Käytä validoitua mittaria ilmastoahdistuksen tunnistamiseen – näin nuori saa varmemmin tarvitsemansa avun eikä ympäristötunteita sivuuteta.
- Hyödynnä vertaisuutta ja vertaistukiryhmiä ilmastoahdistuksesta kärsiville. Nuorelle on helpottavaa huomata, ettei ole yksin asian kanssa.
- Perehdy hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisiin menetelmiin – myötätuntoharjoituksilla voi opetella suhtautumaan ahdistaviinkin tunteisiin voimavaroina. Mielenterveystalon sivuilta löytyy avoimesti hyödynnettävä omahoito-ohjelma.
- Huomioi yksilön oman toimijuuden vahvistaminen ilmastoon vaikuttavissa toimissa – nuoren kokemus vaikuttamisen mahdollisuuksista lisää minäpystyvyyden tunnetta.
Yhteisiä toimintamalleja vahvistamalla voimme tukea ilmastoahdistuksesta kärsiviä nuoria ja varmistaa heidän kasvuaan ja kehitystään turvallisessa ympäristössä. Jatkossa olisikin tärkeää huomioida ilmastonmuutoksen ja ilmastoahdistuksen moninaiset terveysvaikutukset sosiaali- ja terveysalojen koulutuksissa. Hyödyllistä olisi aiheen systemaattinen integrointi perustutkintojen opetussuunnitelmiin mielenterveys- ja päihdetyön opintoihin sekä lisäkoulutus jo aiheen parissa työskenteleville.