Likes on tehnyt liikunnan tasa-arvon tilannetta koskevaa selvitystyötä 2010-luvun alusta julkaisemalla liikunnan ja urheilun tasa-arvokatsauksia sekä erillisselvityksiä (Lehtonen, Oja & Hakamäki, 2022). Vuoden 2017 paikkeilla aloimme kiinnittää enemmän huomiota urheiluun ja liikuntaan liittyvään väkivaltaan, sikäli kun sen voi katsoa olevan sukupuolistunutta eli eroavan muodoiltaan, yleisyydeltään tai seurauksiltaan sukupuolen mukaan. Vielä silloin aihetta ei otettu omaksi osioksi liikunnan tasa-arvoraporttiin. Siihen mennessä aihe oli jo noussut yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Tarkastelen, miten aiheeseen urheilun piirissä reagoitiin ja miten toimenpiteet ja ratkaisut olivat osittain samoja mutta toisaalta poikkesivat esimerkiksi siitä, miten kulttuurin alalla toimittiin.
Urheiluun liittyvä seksuaalirikollisuus
Teimme Likesillä erillistarkastelua sukupuolittuneen väkivallan käytännöistä urheilun piirissä. Sen tuloksia raportoitiin vuonna 2018 Suomen Olympiakomitean ja Suomen Ratsastajainliiton järjestämässä kiusaamisen ja häirinnän vastaisessa Yhtä jalkaa -seminaarissa. Julkaisua aiheesta ei tehty. Rajasimme esityksessä tarkastelun lähivuosien rikoksiin, joista tekijä oli saanut tuomion ja joista oli kerrottu jo keskeisissä sanomalehdissä tai uutisissa pääkanavilla. Haimme tapauksista tyypillisiä piirteitä. Peruskaavaa urheilun piirissä kuten muuallakin edustaa houkutteluprosessi eli grooming, jossa tekijä ensin valmistelee uhrin hyväksikäyttöön osoittamalla hänelle poikkeuksellista huomiota, luottamuksen saatuaan hän eristää uhrin ryhmästä, lopulta vaatii uhria salaamaan suhteen ja syyllistää tämän teosta. Toisaalta aineisto sisälsi tapauksia, joissa urheilijat käyttivät asemaansa hyväksi toisiin urheilijoihin tai kokonaan ulkopuolisiin nähden. Urheilujärjestöjen mahdollisuuksia rajoittaa rikoksista epäiltyjen tai jo tuomittujen henkilöiden toimimista haittasi se, että ihmisten oikeutta harjoittaa ammattiaan tai liiketoimintaansa suojataan vahvasti. Oikeusprosessit ovat lisäksi kalliita ja hitaita. (laajemmin asiakirjajulkisuudesta ja groomingista esim. Turpeinen & Hakamäki, 2020, 26–29.)
Poliisin tietoon tulleiden seksuaalirikosten yleisyyttä liikunnan ja urheilun parissa on selvitetty kahdessa Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyössä. Seksuaalirikoksiin on tarkastelussa sisällytetty myös salakatselu ja sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen, vaikka ne rikoslaissa on sijoitettu eri lukuihin. Vuosina 2016–2018 tapauksia oli yhteensä 199. Luku pitää sisällään paitsi järjestömuotoisen liikunnan ja urheilun myös kaupallisessa toiminnassa kuten kuntosaleilla sekä kunnallisissa liikuntapalveluissa esimerkiksi yleisissä uimahalleissa tapahtuneet teot. Poliisin tietoon tulleissa tapauksissa epäillyt olivat lähes aina miehiä, ohjatun liikunnan piirissä kaikki. Ohjatussa liikunnassa ja urheilussa uhrien keski-ikä oli kahtena ensimmäisenä vuonna 15,7 ja kolmantena 13,8 vuotta. (Turpeinen, 2020; Turpeinen, 2018.)
Miten suojella urheilua ja urheilijoita
Rikoksia on esitetty estettäväksi esimerkiksi vaatimalla, että lasten kanssa toimivilta vapaaehtoisilta edellytettäisiin rikostaustaotteen esittämistä. Tosin jo asiaa koskevassa hallituksen esityksessä todettiin, että menettelyllä olisi tosiasiassa vain rajallinen merkitys ja muilla yleisillä suojelutoimilla voidaan käytännössä usein vaikuttaa tehokkaammin lasten turvallisuuteen. Rikosrekisteriotteen katsottiin voivan silti toimia eräänlaisena mainetodistuksena, jolla toiminnan järjestäjä voi osoittaa alaikäisten vanhemmille ryhtyneensä toimiin toimintansa järjestämiseksi lasten kannalta turvallisella tavalla. (Hallituksen esitys 149/2013.)
Erityisenä toimenpiteenä Väestöliitto käynnisti vuonna 2018 Et ole yksin -puhelin- ja chat-palvelun ennaltaehkäisemään ja vähentämään kiusaamista sekä seksuaalisen häirinnän ja kaikenlaisen väkivallan kokemuksia urheilussa. Palvelua on rahoittanut ensin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus ja vuodesta 2022 opetus- ja kulttuuriministeriö. (Väestöliitto, n.d.) Suomen urheilun eettiselle keskukselle 2010-luvun loppuvuosien kehitys merkitsi kentän laajenemista antidoping-toiminnasta, kilpailumanipulaation torjunnasta ja katsomoturvallisuuden edistämisestä myös eettiseen toimintaan ja tutkintaan. Aiheesta ilmestyi useita raportteja keskuksen vuonna 2017 käynnistyneessä sarjassa. (ks. esim. Suomen urheilun eettinen keskus, 2018.) Nuorisotutkimusseura kokosi aihepiiristä lasten ja nuorten osalta esitettyjä puheenvuoroja julkaisuksi. Sen toimittajat näkivät urheilutoimijoiden reaktioissa halua suojella paitsi lapsia myös etenkin liikunnan ja urheilun omaa julkikuvaa. (Salasuo, Berg & Lehtonen, 2020, 5–16.)
Ei koske vain urheilua
Vuodesta 2017 alkaneen me too -kampanjan myötä keskustelu seksuaalisesta häirinnästä ja laajemmin epäasiallisesta kohtelusta selvästi voimistui. Julkisuuteen pulpahteli esimerkkejä teatterista, elokuvasta, musiikista, larppauksesta ja ylipäätään aloilta, joissa valta-asema mahdollistaa joko suoranaiset rikokset tai epäasiallisen kohtelun. Eurooppa-, urheilu- ja kulttuuriministeri Sampo Terho asetti vuonna 2018 Jaana Paanetojan selvittämään asiaa kulttuurin osalta. Toimeksiannossa selvitys täsmennettiin koskemaan, ovatko elokuva- ja teatterialan työnantajat hoitaneet lakisääteiset työnantajavelvoitteensa, mistä esille tulleet tapaukset johtuvat ja mitä tulisi tehdä. Selvityksessä esitettiin muun muassa alan eettisen toimielimen perustamista. (Paanetoja, 2018.) Vuonna 2020 Jukka Liedes selvitti opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta, millainen kulttuurialan eettisen toimielimen tulisi olla. Vertailukohtaa haettiin seitsemästä kotimaisesta toimielimestä, joista yksi oli Suomen urheilun eettinen keskus. (Liedes, 2020.) Lopulta eettistä toimielintä Taiteen edistämiskeskuksen yhteyteen ei kuitenkaan perustettu vaan taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis sai laatia alalle eettisen ohjeiston. Sen katsottiin riittävän itsesääntelyksi. (Forum Artis, n.d.; Valtioneuvosto, 2023.)
Monimutkaistuvaa sääntelyä
Urheilusektorilla on siis valittu eri polku kuin vastuuministerin toisella hallinnonalalla. Urheiluyhteisön pyrkimys moraalisesti oikeaan toimintaan näkyy lajiliittojen omissa säännöissä ja kansallisen olympialiikkeen vastuullisuusasiakirjoissa (Suomen Olympiakomitea, 2024). Erilaisista käytännöistä suunta on vienyt myös kohti keskitettyä kurinpitoa. Eettisesti oikeaan on toimijoita kannustettu lisäksi rahoittajana toimivan opetus- kulttuuriministeriön valtionavustusehdoilla. Myös kunnat ovat alkaneet sitoa avustuksiaan reilun pelin periaatteiden noudattamiseen (esim. Helsingin kaupunki, n.d.). Edelleen paitsi rikos- myös muissa moitittavan toiminnan ja sen epäilyn sekä käsittelyn tapauksissa yhteisön omat säännöt ja menettelyt voivat osittain mennä ristiin yhteiskunnan rikos-, työ- ja sopimusoikeudellisen sääntelyn kanssa. Lisäksi järjestötoimijat ovat yleensä sidottuja kansainvälisten liittojensa sääntöihin ja ratkaisuihin.