Maahanmuuttajataustaisen työnhakijan työllistyminen on usein monestakin syystä haasteellista, ja moni asiakas on saattanut menettää toivon omasta työllistymisestään. Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoiman Kotopaikka2-hankkeen (ESR, 2019–2023) toimenpiteiden pariin ohjautui erityisesti kuntakokeilukunnissa maahanmuuttajataustaisista työttömistä työnhakijoita, joiden haasteina oli esimerkiksi ikääntyminen, sairaudet, huono kielitaito, heikot perustaidot, ammatillisen perustutkinnon puute tai syrjäytyminen. Hankkeen maahanmuuttaja-asiakkaista usean kohdalla työllistymistä hidasti tai jopa esti huono suomen kielen taito sekä puutteelliset perustaidot, jotka hankkeessa tehtyjen kartoitusten perusteella eivät olleet työllistymisen edellyttämällä tasolla (Pitkänen, Koukkari-Anttonen & Vesanen, 2023).
Kotopaikka2-hankkeessa huomattiin, että joillakin maahanmuuttaneilla ei ollut ammatillista koulutusta, eivätkä he huonon suomen kielen taitonsa sekä heikkojen perustaitojensa vuoksi pystyneet vielä opiskelemaan ammatillista tutkintoa. Lisäksi osa maahanmuuttaneista asui kotikunnassaan syrjäseudulla, vailla toimivaa julkista liikennettä, ilman ajokorttia tai ilman autoa, mikä hidasti työllistymistä oleellisesti. Joillakin ajokortin teoriakokeen suorittamisessa oli myös suuria vaikeuksia. Melko monella maahanmuuttaneella ei ole ympärillään tukiverkostoa tai ystäviä, mikä vaikeuttaa työllistymisessä tarvittavan suomen kielen taidon hankkimisen ja ylläpitämisen. Moni maahanmuuttanut kokee olevansa yksin sekä surullinen ja turhautunut suomen kielen osaamattomuuteensa ja työttömyytensä jatkumiseen. Iso kannustin ja lohtu tässä toivottomuudessa kuului erään kunnan maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden työllisyyden omavalmentajan toteamuksessa siitä, että haasteellisten työllistettävien kohdalla tulee työllistymisen tukemisen ja edistämisen nähdä olevan kuin sipulin kuorimista: työllistymistä ei tapahdu kerralla, vaan tulee ajatella niin, että ikään kuin sipulinkuori kuorelta poistetaan asiakkaan työllistymistä hidastava tai ehkäisevä palanen.
Maahanmuuttajataustaisen työnhakijan tapauksessa ohjattava tulee ensin saada voimaantumaan ja innostumaan oman työllistymisensä edistämiseen, mitä se sitten onkin: uuden tutkinnon suorittaminen, vanhan päivittäminen, kielikurssille osallistuminen, työkokeilu tai -harjoittelu, työnhaun dokumenttien päivittäminen tai työpaikkahakemuksen lähettäminen. Se voi toisaalta olla myös ajokortin teoriakokeen suorittamisen tukeminen, jotta syrjäkylällä asuvalle ja tutkinnon suorittaneelle mahdollistuu keskustassa sijaitsevaan työpaikkaan kulkeminen. (Pitkänen, Koukkari-Anttonen & Vesanen, 2023.) Ilman motivaatiota ei ole toivoa (Tasanko 2021), ja toivoa työnhakijat tarvitsevat oman työllistymisensä edistämiseksi.
Tämä artikkeli esittelee toivokeskeistä työotetta maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden uraohjauksessa. Taustalla on uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen opinnoissa vuonna 2023 tekemäni kehittämistehtävä, jossa keskityin maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden uraohjauksen kehittämiseen ja tarkastelin työllistymisen ohjaamista toivoteoriamalliin perustuvan uraohjauksen näkökulmasta. Kehittämistehtäväni perustui uraohjauksen teorioista toivoteoriamalliin siitä saatujen kokemusten myötä. Toivokeskeinen työote on osoittautunut käyttäjiensä mukaan mielenkiintoiseksi ja käyttökelpoiseksi työkaluksi.
Toivokeskeinen työote maahanmuuttajien uraohjauksen teoreettisena perustana
Oppimistehtävää varten tutustuin toivokeskeistä uraohjausteoriaa käyttävien Stadin ammatti- ja aikuisopiston sekä Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän Keudan ammattiopiston opinto-ohjauksen suunnitelmiin. Näissä organisaatioissa on mielestäni ymmärretty maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden uraohjauksen vaativuus tavalla, jonka itsekin haluaisin oppia kyetäkseni ohjaamaan haasteellisessa tilanteessa olevia. Toivokeskeinen uraohjausteoria näyttelee maahanmuuttajataustaisten ja erityisten pakolaisstatuksella tulevien maahanmuuttaneiden ohjauksessa varsin merkityksellistä ohjauksen teoriaa.
Kuvio 1: Toivokeskeinen urasuunnittelumalli Keudan ammattiopiston opinto-ohjauksen teoreettisena taustana. (Lähde: Keudan ammattiopiston opinto-ohjauksen suunnitelma.)
Kompleksisessa ja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä tarvitaan urasuunnitteluun perinteisten uraohjausteorioiden rinnalle kerronnallisuutta ja metaforia hyödyntäviä ura- ja ohjausteorioita (Järvensivu & Pulkki 2019), jollaiseksi toivokeskeinen ohjausteoria mielletään (Niles, Amundson & Neault 2011). Keudan opinto-ohjauksen toivokeskeisessä urasuunnittelumallissa opintoihin suunnataan positiivinen ajatus, huomioiden opiskelijan jaksaminen sekä mahdolliset erityispiirteet opintojen aikana. Kuten kuviosta 1. voi huomata, lähdetään opintojen alussa liikkeelle ohjattavan itsetuntemuksen tarkastelusta sekä omien vahvuuksien ja oman kehittymisen sanoittamisesta, ja mietitään samalla jo erilaisia työpaikkoja ja vaatimuksia erilaisiin töihin. Keudan ammattiopiston opinto-ohjauksen suunnitelmassa motivaatio pyritään sytyttämään tarjoamalla jokaiselle opiskelijalle oma jaksamisen mahdollistava opintopolku ja opintojen kokonaissuunnitelma aikatauluineen. Väsynyt tai stressaantunut opiskelija ei etene opintojensa kanssa, ja selkeät tavoitteet auttavat etenemään opinnoissa.
Stadin ammatti- ja aikuisopistolta opinto-ohjaaja Arto Tasanko on tehnyt aiheesta vuonna 2021 YAMK-opinnäytetutkielman. Toivokeskeinen uraohjausmalli valikoitui Stadin ammatti- ja aikuisopiston työtavaksi siksi, että oppilaitoksessa ohjataan omien opiskelijoiden lisäksi kuntakokeilun kautta tulevia pitkäaikaistyöttömiä työnhakijoita ja maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita. Pitkäaikaistyöttömien ja muiden haasteellisemmin työllistettävien työnhakijoiden ohjauksessa toivo on merkittävä motivaation lähde (Tasanko 2021).
Kuvio 2: Toivokeskeinen asiakastapaamismalli pitkäaikaistyöttömän ohjaamiseksi kohti työllistämistä edistäviä palveluita (Tasanko 2021).
Opinnäytetyössään Tasanko kehitti yllä olevan kuvion (Kuvio 2.) mukaisen toivokeskeisen asiakastapaamisen mallin, jossa asiakkaan ohjaus keskittyy kolmeen vaiheeseen: 1. tapaamiseen saapumiseen, 2. toivotyöhön ja 3. toimintaan. Ensimmäinen eli tapaamiseen saapumisvaihe sisältää luottamuksen rakentamisen ja asiakkaan tilanteen kokonaiskuvan rakentamisen vaiheen. Toisessa eli toivotyövaiheessa haaveet ja toiveet törmäävät useasti arjen realiteetteihin (päihdeongelmat, asunnottomuus, kielitaidottomuus). Toivotyön taustalla Tasanko mainitsee olevan kaksi merkittävää tekijää: asiakkaan kuuntelu ja luottamuksen saavuttaminen. Kolmannessa eli toiminnan vaiheessa tavoitteena on löytää asiakkaalle mielekäs tavoite. Tasangon kokemuksen mukaan työllistymisen polkua eteenpäin suunniteltaessa on hyvä huomioida nivelvaiheiheet ja niiden sujuvuus, eli kuinka asiakas etenee palvelusta toiseen. Palveluketju ei saisi katketa, eikä nivelvaihe saisi olla liian pitkä. Tasangon kokemuksen mukaan asiakkaat usein hyötyvät myös siitä, että edetään pienin ja selkein askelin, ilman suuria suunnitelmia. (Tasanko 2021.)
Toivon myötä motivaatiota työnhaun edistämiseksi
Maahanmuuttajataustaisen työnhakijan työn etsintä voi olla vaikeaa monista syistä. Kulttuuriset erot ja kielimuuri voivat luoda esteitä kommunikaatiolle ja ymmärrykselle. Lisäksi paikallisten työmarkkinoiden tuntemus ja puutteelliset verkostot voivat vaikeuttaa työn löytämistä. Moni maahanmuuttajataustainen työnhakija saattaa myös kohdata ennakkoluuloja tai syrjintää työnhaussa.
Maahanmuuttajataustaisen työnhakijan voimaantuminen ja energian saaminen oman työllistymisensä edistämiseksi ovat tärkeitä, koska nämä tekijät vaikuttavat merkittävästi motivaatioon, itseluottamukseen ja päättäväisyyteen työnhaussa. Toivo on tärkeä elementti mielekkään tulevaisuuden etsimisessä (Niles 2011), mikä jokaisella maahanmuuttajataustaisella työnhakijalla uudessa kotimaassaan on edessä. Siten maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden ohjauksessa toivokeskeinen ohjausmalli on hyvä työkalu tukemaan uralla ja päätöksentekotilanteissa selviytymistä (Niles 2011, 173). Tulevaisuuteen toiveikkaasti suhtautuva ohjattava on motivoinut ja itsensä arvokkaaksi tunteva. Menestyksekkään työllistymisen kannalta välttämätöntä on työnhakijan usko omaan kyvykkyyteen tavoitteiden saavuttamiseksi, sekä työhakuun sitoutumiseksi ja aktiivisuuden ylläpitämiseksi.
Niin Tasangon (2021) opinnäytetyössä kuin myös Kotopaikka2-hankkeessa (ESR, 2019–2023) korostui se, että ohjauksen lähtökohtana tulee olla asiakkaan oma tilanne, josta ponnistetaan: asiakkaan omista lähtökohdista tarkastellaan tilannetta ja tehdään askelmerkit tulevaisuuteen. Tasangon (2021) mukaan tulee aina ensin sytyttää ”toivo”, joka luo ”motivaation” oman työnhaun edistämiseksi. Tästä syystä toivokeskeinen teoria on oiva uraohjauksen teoria maahanmuuttaneiden uraohjauksessa, ja tästä syystä myös halusin kehittämistehtävässäni tarkastella sitä, miten Stadin ammatti- ja aikuisopisto ja Keuda toivo-orientoitunutta uraohjaustyötä omissa varsin monikulttuurisissa oppilaitoksissaan tekevät.
Asiakkaan saaminen motivoitumaan uraohjauskeskusteluun edellyttää uraohjaajalta erilaisia taitoja. Tasanko (2021) hyödynsi 3-vaiheisessa toivokeskeisessä asiakastapaamisen mallissaan motivoivan haastattelun menetelmää. Toivon sytyttäminen asiakkaassa ohjauskeskustelun aikana edellyttää luottamuksen rakentumista ohjaajan ja ohjattavan välille (Kasurinen, 2018). Motivoivaan haastatteluun kuuluu muutamia tärkeitä kommunikointitaitoja, kuten avoimien kysymysten tekeminen, asiakkaan vahvistaminen, reflektoiva kuuntelu, yhteenvetojen tekeminen, tiedottaminen ja neuvominen (Miller & Rollnick, 2013). Avoimet kysymykset ovat ohjauskysymyksinä tärkeitä, koska niiden kautta asiakkaan saa kertomaan omasta tilanteestaan ja uratoiveistaan. Kysymysten tulisi tällöin alkaa esimerkiksi sanoilla ”miten, kuinka, milloin”, jolloin asiakas ei voi vastata ”kyllä” tai ”ei”. Tasangon yamk-opinnäytetyön mukaan peruskysymyksiä, joita epätoivoiset pitkäaikaistyöttömät usein kohtaamistilanteissa asiantuntijoille esittävät, ovat mm: miten suunnistan eteenpäin, mihin kykenen ja mistä saan voimia jaksamiseen (Tasanko 2021, 7). Nämä ovat samoja kysymyksiä, joita uraohjaaja voisi vastavuoroisesti omille ohjattavilleen esittää.
Jos asiakkaita ohjataan palvelusta toiseen, voi muodostua kehä, joka ei johda mihinkään. Uraohjauksessa tulisi kuulla ohjattavan unelmia ja haaveita, ja samalla käydä läpi alueen työllisyystilannetta ja työntekijöitä etsiviä työnantajia. Maahanmuuttaneiden kohdalla unelmien ja haaveiden toteutumista rajoittavat välillä uskonto ja kulttuuri. Kulttuuritausta voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaista lihaa maahanmuuttajataustainen opiskelija voi käsitellä ravintola-alan koulutuksessa, tai millaisia rajoituksia hoitoalan koulutuksen harjoitteluissa on otettava huomioon.
Tasangon (2021) mukaan toivoteoriaan pohjautuvalla ohjauksen työotteella on myönteisiä vaikutuksia. Toivo on jokaiselle henkilökohtainen asia, josta nousee tekijät, joita voidaan lähteä edistämään. Yleistoivon luomista ei ole, vaan toivo pitää herätellä. Toivo paremmasta tulevaisuudesta, kyvystä selvitä haasteista ja tavoitteiden saavuttamisesta pitää saada ohjattavassa sytytettyä. Tasanko myös huomauttaa, että tsemppaus on ”hypetystä”, ja siten aivan eri asia kuin toivo. (Tasanko 2021.) Pitkäaikaistyöttömien kanssa tulevat esille usein esim. päihde- ja mielenterveysongelmat. Siten ennen toivoa varsin usein esillä ovatkin vastakkaiset tunteet kuten epätoivo ja suru.
Toivo ja epävarmuus – käsi kädessä kohti parempaa tulevaisuutta
Maahanmuuttajataustaisilla työnhakijoilla työllistymisen ja kielen oppimisen prosessit ovat usein hitaita, ja voivat vaikuttaa työnhakijan itsetuntoon. Siksi toivoa ylläpitävä uraohjauksen työote on tärkeä. Työllistymistä edistettäessä ja tuettaessa keskeistä on asiakkaan osallisuus oman työnhaun prosessinsa edistämisessä. Uraohjaaja voi kannustaa asiakasta ottamaan aktiivisen roolin oman työnhakunsa suunnittelussa ja toteutuksessa, tarjoamalla ohjausta ja tukea. Tämä sisältää esimerkiksi avoimen dialogin ylläpitämisen asiakkaan kanssa työnhakusuunnitelmasta, tarvittavien taitojen ja resurssien tunnistamisen sekä itseluottamuksen ja motivaation ylläpitämisen tukemisen. Uraohjaaja voi kannustaa asiakasta oman työnhakunsa edistämisessä asettamalla myös tavoitteita ja kehittämällä verkostoja.
Jokainen ohjaaja tekee ohjaustyötä omalla tavallaan, joten jokainen joutuu keksimään oman ohjauksensa uudelleen oman käyttöteoriansa mukaisesti. Itseäni toivokeskeisessä työotteessa viehättää päämäärä saada ohjattava asiakas voimaantumaan ja ottamaan vastuuta oman työllistymisensä edistämisestä. Toivo liittyy kuitenkin niin usein tulevaisuuteen ja parempaan tilanteeseen uskomiseen, mutta samalla se herättää varsin usein myös epävarmuutta, koska tulevaisuus on tuntematon ja epävarmuustekijöitä voi olla paljon. Esimerkiksi toivoakseen parempaa työpaikkaa, henkilön täytyy hyväksyä se, että hänen nykyinen tilanteensa ei ole täydellinen ja että muutoksia on tehtävä. Tämä voi aiheuttaa epävarmuutta siitä, mitä muutokset tuovat tullessaan ja miten ne vaikuttavat elämään. Vaikka toivoon liittyy tunne epävarmuudesta, on huomio kiinnitettävä tavoitteeseen ja usko tavoitteen saavuttamiseen. Toivon pystyväni itse omassa ohjaustyössäni sytyttämään ohjattavassani toivon, joka luo motivaation oman tavoitteen saavuttamiseksi.