Arena Public
Lähikuva lasten käsistä samassa kasassa loppuringissä.

Kuva: Adobe Stock

Lapsen oikeudet urheilussa – paikallisista pukukopeista globaaleille areenoille

Terveys ja hyvinvointi

Suomen Olympiakomitea käynnisti syyskuussa 2024 lasten urheilun uusi suunta -prosessin. Aloitustilaisuuden teemaksi oli ilmoitettu lasten urheilun arvopohja, ja Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntijat oli kutsuttu avaamaan lasten oikeuksia ja niiden tunnistamista. (Suomen Olympiakomitea, 2024a .) Aiemmin lasten urheilun arvopohjan edistäminen suomalaisessa lapsiurheilussa kuului Nuori Suomi -yhdistyksen lähetystehtävään. Seuratasolle sitä vietiin muun muassa pelisääntökeskusteluin, joilla tavoiteltiin sellaisten päämäärien kuin ilon, leikinomaisuuden, tasavertaisuuden ja terveiden elämäntapojen toteutumista. (Nykänen, 2009.) Kun silloinen urheilun keskusjärjestö ja toimialajärjestöt Kuntoliikuntaliitto ja Nuori Suomi urheilun 2010-luvun järjestörakennemuutoksessa lakkautettiin ja lopulta liitettiin suoraan kansalliseen olympiakomiteaan, olympialiike laajensi tehtäväkenttänsä kattamaan myös liikkeen ja liikunnallisen elämäntavan sekä seura- ja järjestötoiminnan (Suomen olympiakomitea, 2024b). Nuoren Suomen aikainen Sinettiseura on sittemmin nimetty Tähtiseuraksi. Lapsen oikeuksien tunnistaminen sekä pelisääntökeskustelut ovat laatujärjestelmän kriteereissä edelleen.

Arvopohja muuntuu sopimuksista ja epävirallisista normeista juridisiksi oikeuksiksi

Yhteiskunnan oikeudellistuessa yhä useammin ajatellaan juridisiksi sellaisia tilanteita, jotka aiemmin on ratkaistu epävirallisin normein. Urheilun kansalaistoiminnassa kehitys on tuottanut tarpeen lasten ja nuorten urheilun oikeussääntöjen kirjaamiseen ja tuomioistuinratkaisujen kokoamiseen (ks. esim. Rauste, 2017). Lasten ja monen muunkin ihmisryhmän perus- tai muihin oikeuksiin vedottaessa ei aina vakavissaan tarkoiteta, että henkilö todella uskoo tällaisen oikeuden olemassaoloon. Kyse voi myös olla hartaasta toivomuksesta. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on Suomessa saatettu voimaan asetuksella. Sen 31. artiklassa Suomi sopimusvaltiona muun muassa tunnustaa lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan sekä iän mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan ja ilmoittaa kannustavansa sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin (Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991). Kirjausta on vaikea lukea niin, että se sinänsä tuottaisi jollekulle velvollisuuden tarjota vaikkapa ilmaista tai kustannuksiltaan edullista urheiluharrastusta.

Lapsen oikeuksia urheilussa koskeva keskustelu kattaa siis melko laajan ja moniulotteisen alueen pukukopeissa käydyistä pelisääntöjen paikallisista sopimisista sekä liittojen ja kansallisen keskusjärjestön laatukriteereistä maailmanjärjestöjen globaaleihin peruskysymyksiin asti.

Perusoikeuksia saatetaan voimaan perustuslailla tai erityislaeilla. Nykyisen liikuntalain valmistelua varten Likesin Kirsi Lallukka teki taustatyötä, joka julkaistiin raporttina (Lallukka, 2014). Voimaan saatetussa lakitekstissä lasten oikeudet sisältyvät viittaukseen, että noudatetaan Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita. Myös liikuntaa edistävän järjestön valtionapukelpoisuutta koskevassa kohdassa mainitaan liikunnan ja urheilun eettisten periaatteiden jälkeen Suomea sitovat kansainväliset säännökset (Liikuntalaki 390/2015). Hallituksen esityksestä vasta selviää, että laissa tarkoitetaan paitsi Suomen ratifioimaa dopingin vastaista yleissopimusta myös ihmisoikeussopimuksia, joista lasten oikeuksien yleissopimus on yksi nimetyistä (Hallituksen esitys eduskunnalle liikuntalaiksi HE 190/2014).

Perus- tai tarkemmin ihmisoikeusulottuvuus tulee esiin myös Ihmisoikeusliiton Älä riko urheilua -kampanjassa, jossa lapsen oikeudet on lueteltu yhtenä urheilua koskevana kohtana muun muassa tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, rasismin, väkivallan ja häirinnän, sananvapauden ja kansainvälisten suurtapahtumien rakentamiseen liittyvien kysymysten joukossa. (Ihmisoikeusliitto n.d.) Lopulta lapsen oikeuksia urheilussa koskeva keskustelu kattaa siis melko laajan ja moniulotteisen alueen pukukopeissa käydyistä pelisääntöjen paikallisista sopimisista sekä liittojen ja kansallisen keskusjärjestön laatukriteereistä maailmanjärjestöjen globaaleihin peruskysymyksiin asti.