Eduskunta kävi 8.5.2025 keskustelun liikkumattomuuden torjumisesta ja liikunnan edistämisestä Suomessa edustaja Saku Nikkasen ynnä muiden tekemän keskustelualoitteen pohjalta (Eduskunta, 2024). Keskusteluun oli varattu tunti. Sen aikana käytettiin 42 puheenvuoroa, jotka on julkaistu eduskunnan pöytäkirjassa litteroituna (Eduskunta, 2025). Eduskunta on keskustellut liikuntapolitiikasta laajemmin muun muassa liikuntalain muuttamisen yhteydessä ja liikuntapoliittisen selonteon antamisen yhteydessä (Öyttenmaa, 2015). Kansanedustaja Leena Harkimon aloitteesta käytiin liikuntapoliittinen keskustelu vuonna 2014 (Eduskunta, 2014).
Kenen esikuva vaikuttaa?
Nikkasen ynnä muiden keskustelualoitteessa oli osittain sama aihe ja samat teemat kuin Harkimollakin vuonna 2014. Erona asetelmassa oli se, että Harkimo oli aikanaan kantanut esityksessään huolta huippu-urheilumenestyksen taantumisesta ja selittänyt menestyksen tuottavan esikuva- tai heijastevaikutuksen myös lasten ja nuorten liikuntaan. Tällä kertaa huippu-urheilusta ei keskusteltu eikä olympiamenestystä muisteltu. Aloitteessa tehdyn pohjustuksen lisäksi vaikutusta oli todennäköisesti silläkin, että keskusteluun oli varattu vain tunti, kun vuonna 2014 aiheelle varattiin kaksi tuntia ja mutta puhuttiin kaksi ja puoli tuntia. Nyt käydyssä keskustelussa muun muassa ministeri Sandra Bergqvist viittasi vanhempiin esikuvina lapsilleen. Mika Poutala puolestaan ehdotti, että kansanedustajat voisivat sosiaalisessa mediassa kertoa omasta arkiliikkumisestaan.
Liikkumattomuuden ja vähäisen liikunnan hinta
Liikkumattomuutta kuvattiin sen aiheuttamien kustannusten kautta. Kymmenen edustajaa mainitsi puheenvuorossaan, että vaikutus on vuosittain miljardiluokkaa. Esitetyt arviot vaihtelivat kolmesta seitsemään miljardiin. Tarkin luku oli 4,7 miljardia. Luku perustuu tutkimukseen liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannuksista vuodelta 2022 (Kolu ym., 2022). Myös olympialiike on vedonnut siihen viestinnässään (Suomen Olympiakomitea, 2024).
Urheiluseurat elämäntavan edistäjinä
Urheiluseurojen tekemisiä liikunnallisen elämäntavan edistäjinä kotien ohella arvostettiin ja kiitettiin. Juha Viitala kertoi miettineensä, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen on sittenkin tärkeämpi urheiluseurasta saamansa oppi kuin luistelutaito. Sinuhe Wallinheimo muistutti, että seurojen ammattimaistuminen nostaa harrastamisen kustannuksia. Tietopohjana kansanedustajilla oli urheiluseurojen lukumäärä, vapaaehtoistyöhön käytetty tuntimäärä sekä urheiluseuroissa liikkuvien suomalaisten lukumäärä. Työn määrä ja urheiluseurojen koskettamien suomalaisten määrä vastaa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen aikuisväestön vuonna 2019 julkaiseman aikuisväestön liikuntaharrastamisraportin ja aineistosta tehdyn lisäanalyysin tietoja (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, 2019). Urheiluseuramäärä on suuruusluokaltaan sama kuin Jyväskylän ammattikorkeakoulun ylläpitämässä seuratietokannassa oleva lajiliittojen jäsenseurojen määrä (Hakamäki & Merilehto, 2024).
Myös oma kokemus ohjaa
Puheenvuoroista näkyy, miten edustajat hahmottavat asioita paitsi hankkimansa ja heille välitetyn informaation avulla myös oman arkensa ja omien tuoreiden kokemustensa sekä kaukaisempienkin muistojensa kautta: Hannu Hoskonen kertoi lapsenlapsistaan ja muisteli aikaa, kun omat lapset olivat olleet pieniä. Ritva Elomaan mieleen oli jäänyt, että urheilu-ura-aikanaan hänen isoja lihaksiaan oli kauhisteltu. Arja Juvosen lapinkoira oli edellisenä päivänä odottanut ulkoilutusta valjaat suussaan. Pauli Kiurun vieraina taas oli edellisenä päivänä ollut koululaisia, jotka olivat päässeet liikkumaan myös urheilumuseossa.
Edustajien näkemyksiä liikuntapolitiikan mahdollisuuksista
Liikuntapolitiikan keinoista ja mahdollisuuksista oli erilaisia kantoja. Ari Koposen mukaan lainsäädännöllä ei voi vaikuttaa ruokatottumuksiin tai siihen, valitseeko ihminen hissin sijaan portaat. Eduskunnan määräysvallassa olevan verolainsäädännön tunnisti useampi edustaja. Ehdotettiin sekä verovarojen käyttöä liikunnan edistämiseen että verotuottoa heikentäviä vähennyksiä liikuntaan suuntautuvan kulutuksen lisäämiseksi.
Kuntien rooli etenkin liikuntapaikkojen rakentajana ja ylläpitäjänä oli tiedossa ja valtion tuen vähentämisestä huomautettiin. Osa edustajista on myös kuntapäättäjiä. Ministeri Bergqvist selitti, että 600 000 euron avustuksella 30 miljoonan euron rakennushankkeelle ei ole mitään vaikutusta, joten avustuksia on syytä priorisoida. Rahankäytön sijaan useampi edustaja ehdotti myös ihmisten tai kuntien kannustamista mutta ilman kannusteita.
Keskustelualoitteen tekijä Nikkanen oli avauspuheenvuorossaan vaatinut, että liikunnan edistämistä tulisi johtaa valtioneuvoston kansliasta. Aloitusta ja päätöstä lukuun ottamatta liikuntapolitiikan johtamisesta ja johtajuudesta ei puhuttu.
Politiikkatoimista Harrastamisen Suomen malli mainittiin kuudessa puheenvuorossa, Suomi liikkeelle -ohjelma viidessä, Liikkuva koulu kahdessa ja Liikkuvat-ohjelmakokonaisuus kertaalleen. Loppupuheenvuorossaan Bergqvist kertasi liikkumattomuuden olevan yhteiskunnallinen ja poikkihallinnollinen haaste ja siksi hallituksen Suomi liikkeelle -ohjelma on nimenomaan poikkihallinnollinen. Keskustelualoitteen tekijä Nikkanen oli avauspuheenvuorossaan vaatinut, että liikunnan edistämistä tulisi johtaa valtioneuvoston kansliasta. Aloitusta ja päätöstä lukuun ottamatta liikuntapolitiikan johtamisesta ja johtajuudesta ei puhuttu.
Liikunnan edistämisen teemasta kiinnostuneita edustajia oli aiheelle varatusta lyhyestä ajasta huolimatta suhteellisen monta. Usea edustaja oli valmistautunut ja hankkinut tietoa aiheesta etukäteen. Osa puhujista esitti kysymyksiä hallitukselle tai liikunnan vastuualueen ministerille. Jotkut kysymykset eivät olleet selkeästi suunnattuja vaan retorisia, lähinnä edustajien omaa huolta ja jopa neuvottomuutta rehellisesti kuvaavia.