Viime vuodet ovat todellakin olleet työntäyteisiä uusien teknologioiden saralla. Uusia innovaatioita ja sovelluksia tuodaan markkinoille kiihtyvällä tahdilla. Kehitys on ollut nopeaa, jopa teknologisella kehityksen mittapuulla mitattuna. Ajatusten jäsentelyyn ei tunnu jäävän aikaa, kun jo seuraavaa teknologiaa esitellään kirkkaiden valojen loisteessa.
Tekoälyn rakettimainen kehitys on varmasti yksi yleisimpiä teknologisia puheenaiheita, monestakin syystä. Yhdysvaltalaispankin julkaisussa todetaankin, että generatiivisen tekoälyn käyttöönotto on ollut nopeampaa, kuin tietokoneiden, tai jopa internetin (Bick, A., Blandin, A., & Deming, D. 2024).
Vakiintuneesta, tai kenties jopa unohdetusta teknologiasta on muiden kehittyneiden teknologioiden vanavedessä syntynyt jotain uutta, jotain huomattavasti kehittyneempää. Älykkäämpää.
Uusien teknologioiden käyttöönotto kysyy myös uskallusta ja kärsivällisyyttä. Palataanpa hetkeksi historiassa noin 100 vuotta taaksepäin. Jälleen epäonnistunut testi uuden teknologian osalta. Takana lukuisia epäonnistumisia. Siitä huolimatta Wrightin veljekset jatkoivat itsepintaisesti kokeilujaan ensimmäisen lentävän koneensa parissa. Kaiken lisäksi julkinen irvailu ja tiedemaailman halveksunta toivat mukanaan kasvavaa epävarmuuden tunnetta. Kenties veljeksillä heräsi jopa ajatuksia totaalisesta epäonnistumisesta, lopettamisesta ja nöyryytyksestä?
Historia kertoo tarinaansa ja veljekset luonnollisesti lopulta onnistuivat ensimmäisen lentokoneen rakentamisessa ja uudesta teknologiasta tuli tätä päivää.
Teknologinen kyvykkyys
Teknologioiden sujuvassa integraatiossa on olennaisessa osassa tunnistaa kyvykkyyden tasot. Teknologinen kyvykkyys tasapainottelee osaamisen, teknologian ja prosessin kombinaatiossa. Määrittelyssä hyödynnetään eritasoista soveltuvaa luokittelua, jonka avulla yritykset voivat tunnistaa oman teknologisen kyvykkyystason ja sitä kautta tunnistaa mahdolliset kehityskohdat ennen uuden teknologian käyttöönottoa. (Schumacher ym., 2016.) Kyvykkyyden tunnistaminen ja arviointi voivat luoda huomattavia mahdollisuuksia, kunhan tunnistetaan organisaation teknologiset kehityskohteet (Orenius, 2022).
Olennainen tieto syntynee siis ymmärryksestä, mikä on organisaation teknologinen kypsyystaso. Hyvä on myös ymmärtää, että organisaatio asettaa oman teknologisen tahtotilansa.
Keväällä 2024 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan ne yritykset, jotka aktiivisesti kehittävät henkilöstön osaamista sekä investoivat teknologioihin, näkivät kilpailukykynsä parempana myös tulevaisuudessa (Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ziirto & Telia, 2024).
LähiTapiolan ja Elon pk-yritykselle tekemän tutkimuksen mukaan uusien teknologioiden hyödyt vaikuttavat olevan edelleen organisaation päättäjille hämärän peitossa. Yli puolet (51 %) yritysten päättäjistä eivät tutkimuksen mukaan näe uusien teknologioiden tuovan kehitystä esimerkiksi tuottavuuteen. (LähiTapiola & Elo, 2024.)
Vastaavaa asiaa käsiteltiin Yleisradion dokumentissa 2019. Dokumentin mukaan 54 prosenttia päättäjistä ei nähnyt uusien teknologioiden hyödyntävän yrityksiä (Härmä, 2018).
LähiTapiolan ja Elon vuonna 2024 tehdyn tutkimuksen tuloksia tarkemmin tarkasteltuna asian luonne kirkastuu. Teknologian nykyinen nopea kehitys synnyttää myös stressiä ja painetta päättäjissä. Uusien teknologioiden omaksumiseen, saati sitten integroimiseen yrityksen omiin prosesseihin ei ole riittävästi aikaa. Tunnistetaan myös, ettei oman organisaation osaaminen esimerkiksi tekoälyn osalta ole riittävä (51 %). Suurin osa päättäjistä (83 %) kuitenkin näkee, että menestymisen edellytyksiä ovat panostaminen osaamiseen ja investoiminen koulutukseen. (LähiTapiola & Elo, 2024.)
Tulkitsen tätä niin, että tahtotilaa teknologiseen kehittämiseen kyllä löytyy. Organisaatioiden voi vain olla liian työlästä tunnistaa, mitkä uudet teknologiat soveltuisivat heidän omiin tarpeisiinsa parhaiten.
Osaamisen merkitys
Opettajan työssäni ammattikorkeakoulussa olen havainnut, että yhtenä tehtävänä tässä teknologisessa kehityskaaressa on myös tunnustella, missä kypsyysvaiheessa mikäkin teknologia on. Onko teknologia ensimmäisiä lentotestejä tekevä paperisiipinen kone, josta ei vielä tiedetä lentääkö se? Kenties käsillä on jokin tuleva teknologia, jota hyödyntäen voisimme kurkotella kuuhun? Varmasti jotain noiden metaforien väliltä. Jotain, jota hyödyntäen voidaan kehittää käytännön sovelluskohteita.
Tärkeänä tehtävänä ammattikorkeakouluilla on varmistaa jatkuva teknologinen kyvykkyys ja osaaminen. Varmistaa osaaminen riippumatta siitä, mikä milloinkin tavoiteltava teknologinen kypsyystaso on.
Olennainen tieto syntynee siis ymmärryksestä, mikä on organisaation teknologinen kypsyystaso. Hyvä on myös ymmärtää, että organisaatio asettaa oman teknologisen tahtotilansa. Toisaalta voitaisiin ajatella, että ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli tuoda näkyviin uusien teknologioiden mahdollisuuksia, jotka voivat uudelleen reitittää yritysten omaa teknologista tahtotilaa. Yhteen sulautunut teknologinen ymmärrys luo siltoja yhdistäen organisaatioiden tarpeet osaamiseen.
Ammattikorkeakouluna voisimme luoda konkreettisia työkaluja, tuoda resursseja ja osaamista tämän yhteisen ymmärryksen rakentamiseen. Lyhyesti sanottuna voisimme ottaa selkeän kehittäjän roolin tuoden resursseja määrittelyyn, testaukseen ja käyttöönottoon. Tuloksena saavutettavat teknologian hyödyt jäisivät yrityksille. Sivuvirtana oppilaitokselle syntyisi arvokasta käytännön kokemusta. Ensimmäinen askel yhteisessä kehittämisessä voisi olla organisaation teknologisen kyvykkyyden tason tunnistamisessa. Ehkäpä myös rohkaisten nostaen esiin uusien teknologioiden mahdollisuuksia ja uudelleen tahdittaen aiemmin määriteltyä teknologista tavoitetasoa ja tahtotilaa. Yllättävän helppoa?