Liikunnan ja urheilun piirissä tehtävän vapaaehtoistyön määrää on selvitetty Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen vuonna 2019 julkaisemassa raportissa. Arvio perustuu Kantar TSN:n palveluna tuotettuihin paneelikyselyihin. Aineiston perusteella on arvioitavissa, että edes jonkun verran vapaaehtoistyötä liikunnan ja urheilun parissa koko väestöstä teki vuonna 2018 yli 800 000 henkilöä. Luku kattoi muissakin yhdistyksissä kuin urheiluseuroissa toimimisen. Vastuu jakautui epätasaisesti niin, että aktiivisin kymmenesosa teki työstä yli puolet. Tutkijat pyrkivät määrittelemään vapaaehtoistoiminnan arvon siihen käytetyn ajan perusteella. Käytetystä tuntihinnasta riippuen aika voitiin hinnoitella 0,9–1,5 miljardin euron arvoiseksi vuonna 2018. (Aarresola ym., 2019, s. 28–47.) Hinta-arvioon vaikuttaa se, yritetäänkö laskea työn arvoa sen tuloksen perusteella vai katsotaanko siihen uhrattu aika panokseksi, eli tekijöiden menettämäksi resurssiksi. Käytetyn ajan määrä on merkittävä lisä harrastamisen hintaa koskevaan keskusteluun, jossa usein korostetaan rahamuotoisia kustannuksia (Hakamäki, 2023).
Bruttokansantuotteeseen sisältymättömän toimeliaisuuden arvon määrittelyllä on pitkä perinne. Suomessa Tilastokeskus piti joulukuuhun 2024 asti yllä Kotitaloustuotannon arvo -tilastoa. Siinä pyrittiin eri lähteistä kokoamaan ja laskemaan kotitalouksien omaan käyttöönsä tuottamien tavaroiden ja palveluiden rahallista arvoa. (Tilastokeskus, ei pvm.) Kotitaloustuotannon eri määritelmissä lähtökohtia yleensä ovat, että työ on periaatteessa ulkoistettavissa (eli perunat voi kasvattaa itse tai ostaa markkinoilta), työ ei edellytä henkilökohtaista läsnäoloa (ei siis nukkuminen, peseytyminen ja syöminen) ja työ tuottaa hyötyä epäsuorasti (erotuksena vapaa-ajasta, joka hyödyttää suoraan). Historiallisesti kotitaloustuotantoon käytetyn ajan voi katsoa vähentyneen mutta esimerkiksi Taimion (1991) mukaan sen arvo on noussut esimerkiksi kotitalouksien koneistumisen seurauksena.
Välillisen ja välittömän hyödyn erottelu on kätevä apu tunnistamaan, mikä ero on sillä, että tekee ruokaa tai askartelee huvikseen tai suorittaa sitä pakosta. Vastaavasti vapaaehtoistyötä punnitessa erottuu omaksi harrastukseksi ja virkistykseksi tapahtuva ajankäyttö sellaisista suoritteista, joiden tuottamiseen käytetyn ajan mielekkyyttä ja prosessien tehokkuutta on syytä tarkastella. Valmentaminen, ohjaaminen, kilpailutapahtumien organisointi ja vastaavat tehtävät voivat olla itsessään mielekkäitä. Jos ne eivät ole, tai aika ja osaaminen ei kaikkeen riitä, osa tehtävistä voi olla järkevää ja tehokasta ulkoistaa ja ostaa markkinoilta. Urheiluseuroissa ammattimaistuminen ja ammattimaisten prosessien omaksuminen on ollut keino kehittyä ja sopeutua olosuhteisiin, mutta myös rajoja ja kehityksen suhdetta toiminta-ajatukseen on jouduttu määrittelemään (Oja, S. & Lehtonen, K. 2022, s. 66–73).
Onko urheilun vapaaehtoistyöhön käytetyn ajan suuri määrä tavoiteltava vai vältettävä asia?
Myös urheiluseuratoiminnan rinnalla tapahtuu ajankäyttöä ja varainhankintaa, jonka kannattavuus herättää tai jonka tulisi herättää keskustelua. Harrastuskulujen kattamiseksi tehty työ ei aina vahvista sitoutumista ja yhteisöllisyyttä eikä edistä yhteisiä päämääriä. Eli kaikki toiminnan ytimestä irtaantuneet talkoot ja tuotemyynnit tutuille ja sukulaisille eivät ole järkeviä. Tulisi pystyä erottamaan, milloin työ on sisällöltään merkityksellistä ja tavoiteltavaa ja milloin se on uhraus, jonka määrä pitäisi minimoida.
Olympiakomitea on käyttänyt muun muassa kuntavaaliviestinnässään urheilun vapaaehtoistyön arvona yhteiskunnalle 700 miljoonan euron summaa vuosittain. Summan suuruutta se pitää osoituksena toiminnan kustannustehokkuudesta. Sikäli, kun arvo perustuu käytettyyn aikaan, kyseessä on kuitenkin panoksen suuruus. Liikunnan ja urheilun vaikutukseksi kuvataan koko yhteiskuntaa hyödyttävien yhteisöllisyyden, toimeliaisuuden, osallisuuden ja muidenkin hyvien asioiden vahvistaminen. (Suomen Olympiakomitea, 2025, s. 8). Näkyvissä olevan niukkenevan rahoituksen tilanteessa resurssien tehokkaan ja viisaan käytön sekä vapaaehtoistoiminnan edellytysten luomisen ja johtamisen merkityksen voi olettaa kasvavan.