Hankintojen kehittämisellä parempaa tulosta maatalouteen

Suurin osa yrityksistä käyttää vähintään puolet liikevaihdostaan hankintoihin (Huuhka, 2026). Maataloudessa osuus voi olla huomattavasti suurempikin. Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelun (2026) vuoden 2023 kannattavuuskirjanpidon tilastoista tehdyn laskennan perusteella maatilayritykset käyttivät hankintoihin keskimäärin noin 73 prosenttia liikevaihdostaan. Heikoiten menestyvä neljännes tiloista käytti jopa reilut 83 prosenttia liikevaihdosta, kun parhaiten menestyvän neljänneksen osuus oli jonkin verran keskimääräistä pienempi, noin 69 prosenttia liikevaihdosta. Vastaavasti kannattavuuskertoimet kannattavuuskirjanpidon tiloilla olivat keskimäärin 0,27, heikoimmalla neljänneksellä -0,90 ja parhaimmalla neljänneksellä 1,08. Hankintoja kehittämällä maatilayrityksellä on mahdollisuus vaikuttaa kulurakenteeseen ja saada parempaa tulosta.

Miksi maatilayrityksen hankintoihin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota?

Maatalouden tuottajahinnat seuraavat markkinoiden kehitystä. Tuotteesta riippuen hinnat reagoivat jonkinlaisella viiveellä. Maataloustuottajan tuotteestaan saama hinta tuleekin usein enemmän tai vähemmän annettuna. Yksittäisellä maatilayrittäjällä on harvoin ollut mahdollisuutta neuvotella hinnoista ostajan kanssa. Tuottajaorganisaatiosta voi saada tukea hintaneuvotteluihin, mutta viljelijöiden järjestäytyminen tuottajaorganisaatioiksi on vielä melko vähäistä. Hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden määrä Suomessa on kuitenkin hiljakseen kasvanut, ja niitä on tällä hetkellä 15 (Ruokavirasto, 2025).

Moni maatilayrittäjä tuottaa tuotteitaan sopimustuotantona jollekin suuremmalle ostajalle, joka hoitaa maatiloilta hankitun raaka-aineen eteenpäin tuotantoketjussa valmiiksi tuotteeksi ja kuluttajille myytäväksi. Hinta tulee maatilayrittäjälle annettuna, mutta helpottavana kääntöpuolena on, että myyntityötä ei tarvitse erikseen tehdä. Osa maatilayrittäjistä harjoittaa suoramyyntiä ja myy tuotteensa itse suoraan kuluttajille. Tällöin yrittäjälle jää enemmän mahdollisuuksia tuotteen hinnan määrittämisessä, mutta työmäärä ja myös kustannukset tulojen eteen ovat paljon suuremmat, kun yrittäjä joutuu tuotannon lisäksi hoitamaan tuotteen markkinoinnin ja mahdollisesti myös jatkojalostuksen valmiiksi tuotteeksi.

Reinikan (2022) tekemän opinnäytetyön kyselytutkimuksessa peräti 64 prosenttia vastanneista maatilayrittäjistä kertoi, ettei heidän tilallaan ole hankintastrategiaa, ja vain reilu puolet vastaajista kertoi tekevänsä hankinnat aina tarkasti harkiten. Hankinnat kuuluvat kuitenkin kaupankäynnin ja yritystoiminnan perusasioihin, ja niillä on suuri merkitys yrityksen kilpailukyvylle ja taloudelliselle tulokselle. Tuotteiden hinnoittelun toimiessa edellä kuvatulla tavalla tehokkuuden parantaminen ja kustannustason laskeminen ovat maatilayrittäjälle usein ainoita keinoja vaikuttaa toiminnan kannattavuuteen. Onnistuneilla hankinnoilla on merkittävä vaikutus yrityksen tuottavuuteen. Karikallion ja muiden (2022) mukaan tuottavuuden parantaminen on menestystekijä, joka pidemmällä aikavälillä vaikuttaa positiivisesti kannattavuuteen ja tukee myös yrittäjän motivaatiota. Hyvä motivaatio lisää yleensä kiinnostusta parempaan yrityksen johtamiseen, mikä taas vaikuttaa yleensä positiivisesti kannattavuuteen.

Globaalien markkinoiden heilahtelu ulottuu Suomeen saakka

Nykyajan globaali toimintaympäristö ja markkinat tekevät hankinnoista moniulotteisempia ja kokonaisuudesta vaikeammin hallittavan myös maataloudessa. Globaalit kriisit, maailmantilanteen yleinen kiristyminen ja kansainvälisen politiikan linjaukset heiluttelevat markkinoita (Latvala & Niemi, 2025). Vaikutukset tuntuvat Suomessa saakka. Suomi on kuin saari Itämeren perällä, jonka logistinen saavutettavuus on vaikeampi. Tällä on oma vaikutuksensa kustannustasoon. Erilaisten tapahtumien, ja myös tehokkuuden tai tehottomuuden, vaikutukset heijastuvat koko tilaus-toimitusketjussa toimiviin yrityksiin. Yksittäisellä maatilayrittäjällä on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa näihin tekijöihin.

Viimeisen viiden vuoden aikana maatalouden tuotantopanosmarkkinassa onkin ollut suuria heilahteluja. Hintojen nousu alkoi jo vuonna 2021 lannoitteiden hinnan voimakkaalla nousulla. Vuonna 2022 käynnistynyt Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sai aikaan hurjan nousun muidenkin tuotantopanosten hinnoissa. Tuolloin rehujen hinnat nousivat noin 70 prosenttia, energian hinnat noin 100 prosenttia ja lannoitteiden hinnat jopa 200 prosenttia vuoden 2020 tasoon verrattuna. Tuottajahinnat reagoivat tuotantopanosten hintojen nousuun viiveellä. Viljojen tuottajahinta reagoi kustannustason nousuun parhaiten. Vehnän ja rukiin hinta nousi noin 100 prosenttia vuoden 2020 tasoon nähden. Samalla kotieläintuotteista saatavat tuottajahinnat nousivat vain 30–40 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna (Luonnonvarakeskus, 2023). Vuoden 2022 huipun jälkeen tuotantopanosten hinnat lähtivät laskuun, mutta ovat edelleen vuoden 2020 tasoa korkeammalla (Tilastokeskus, 2026). Tuottajahintojen nousu on viime vuosina tasaantunut ja hinnoissa on 2022 vuoden lopulla nähdyn huipun jälkeen ollut jonkin verran laskuakin erityisesti kasvituotoksen osalta. Eläintuotteista saatavat hinnat ovat laskun jälkeen nousseet lähes vuoden 2022 lopun tasolle (Tilastokeskus, 2025).

Hankintojen kehittäminen maatilayrityksessä

Kustannuksia muodostuu yritystoiminnassa aina. Hankintojen näkökulmasta on tärkeää tunnistaa mitkä kustannukset ovat yritystoiminnan kannalta välttämättömiä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Myös erilaiset turhat piilokustannukset kannattaa pyrkiä löytämään ja karsimaan pois. Huuhkan (2026) mukaan hankintojen kehittämisen keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa kustannustehokkuuden parantaminen, laadun ja toimitusvarmuuden ylläpitäminen, volyymietujen hyödyntäminen, varastoihin sitoutuneen pääoman määrään vaikuttaminen, toimivat ostaja-toimittajasuhteet ja niiden jatkuva kehittäminen, lisäarvon tuottaminen koko toimitusketjulle, sekä epävarmassa nykytilanteessa myös riskienhallinta. Myös vastuullisuus nähdään nykyään tärkeänä kehittämistavoitteena (Huuhka, 2026).

Karikallion ym. (2022) mukaan menestyvät maatilayritykset hyödyntävät selkeitä johtamiskäytäntöjä, joissa korostuu erityisesti strateginen ja operatiivinen suunnittelu sekä monipuolinen ja tarkka taloussuunnittelu. Hankintojen kehittäminen sopiikin mainiosti osaksi maatalouden yritystoiminnan johtamista. Pelkkä hankintastrategia, analysointi ja seuranta eivät kuitenkaan riitä. Tilannetta on aktiivisesti seurattava. Tieto on vietävä osaksi käytäntöä, havaitut puutteet korjattava ja tekemistä johdettava. Tieto hankintahintojen ja -määrien tai toimittajien muutoksista pitää välittyä myös tilan talous- ja operatiiviseen johtamiseen. Hintojen noustessa kipurajan yli voi tulla eteen harkinnan paikka, mitä viljelytoimenpiteitä tilalla kannattaa ylipäätään vallitsevassa kustannustilanteessa tehdä.

Hankintojen kehittämiseen liittyy olennaisesti kokonaiskustannusajattelu ja ymmärrys siitä, että hankinnalla on muitakin kustannuksia kuin ostohinta. Hankinnan kokonaiskustannukset muodostuvat hankintaprosessin kustannuksista, hankintahinnasta, käytön aikaisista kustannuksista ja käytön lopettamiseen liittyvistä kustannuksista (Huuhka, 2026). Näitä kannattaa miettiä erityisesti pitkäaikaisien ja hinnaltaan merkittävien hankintojen kohdalla (Logistiikan maailma, 2025). Edullinen hankinta voikin olla kokonaisuutena kallis, jos edellä mainitut kokonaiskustannukset, laatukustannukset tai muut vaikutukset jäävät kokonaan huomioimatta. Maatilayrityksen näkökulmasta tällaisia hankintoja on paljon. Maatiloilla on monenlaisia arvokkaita koneita ja laitteita, joiden hankintavaiheessa olisi hyvä arvioida hankintahinnan ja ominaisuuksien lisäksi käyttö- ja huoltokustannuksia, varaosien ja huoltopalveluiden saatavuutta, arvonalenemaa ja mahdollista jälleenmyyntiarvoa.

Myös viljelyn tuotantopanoksista löytyy paljon vertailtavaa, kuten esimerkiksi mikä lannoite sopii parhaiten oman maatilayrityksesi pelloille viljavuusanalyysin tulokset ja viljeltävän kasvin tarpeet huomioiden. Kasvutekijöiden minimilain mukaan kasville ei hyödytä lisätä määräänsä enempää vaikkapa typpeä, jos kasvilla on puute jostain toisesta ravinteesta, joka vaikuttaa kasvin typen hyödyntämiskykyyn. Ylimääräiset ravinteet, joita kasvi ei pysty hyödyntämään täysimääräisesti, tuovat turhia kustannuksia ja kuormittavat myös ympäristöä. Kokonaiskustannusajattelua kannattaa hyödyntää myös omaan ydintoimintaan keskittymisen ja toimien ulkoistamisen yhteydessä. Voidaan esimerkiksi kysyä, onko tilalla jokin tietty toiminto, johon halutaan erityisesti keskittyä tai jotain muita toimia, joiden tekeminen tuottaa ylimääräisiä kustannuksia esimerkiksi vähällä käytöllä olevien arvokkaiden koneiden tai työtehtävään liittyvän kiinnostuksen puutteen aiheuttaman laatutappion kautta.

Kehittävällä otteella kohti suunnitelmallisempia hankintoja

Maatilayrityksen hankintojen kehittämisessä on tärkeää ottaa haltuun kokonaiskuva. Huolellisesti analysoitu hankintadata toimii apuna pitkäjänteisessä kehittämisessä. Hankintoja kannattaa suunnitella ja optimoida pidemmällä tähtäimellä, jolloin saadaan ennakoitua tekemistä ja aikaa hankintojen valmisteluun. Hankintojen suunnittelu kannattaakin yhdistää muun talouden suunnittelun kanssa osaksi maatilayrityksen talousjohtamista ja hyödyntää saatavilla olevaa dataa. Näin saadaan parempi käsitys siitä, miten yrityksen tulot ja menot ajoittuvat ja pidetään talous paremmassa tasapainossa. Paremman suunnittelun kautta saadaan hyödynnettyä kausihinnoittelun edullisemmat hintaportaat ja oikea-aikaisuudella saadaan aikaan säästöjä.

Hankintoja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon myös toiminnan laatu ja valmiista tuotteesta saatava hinta. Hankintojen kehittäminen voi mahdollistaa kannattavuuden parantamisen taloudellisesti haastavissa olosuhteissa. Hyvin suunniteltu hankintatoimi on myös riskienhallintakeino. Maatilayrittäjien kannattaa siis tarkastella hankintojaan kehittävällä otteella ja pyrkiä siten minimoimaan markkinoiden heilahtelun ja kriisien aiheuttamia vaikutuksia yrityksen talouteen.