Hevostalleilla perinteisesti käytettyjen kuivikkeiden, kuten turpeen ja purun, saatavuus on vaihdellut viime vuosina. Tämä on lisännyt tarvetta uusille, kestäville ja paikallisille vaihtoehdoille. Luonnonvarakeskus julkaisi maaliskuussa 2026 Kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartan, jonka tavoitteena on turvata kuivikkeiden saatavuus. Tiekarttatyössä linjataan, että vuoteen 2040 mennessä kuivikkeiden ja kasvualustojen tuotannon tulisi perustua monipuolisiin ja kestävästi tuotettuihin kotimaisiin raaka-aineisiin.
Hyvän kuivikkeen pitää täyttää useita vaatimuksia. Sen on oltava turvallinen sekä hevosille että tallityöntekijöille, sitoa tehokkaasti nestettä ja ammoniakkia sekä olla mahdollisimman pölyämätön. Lisäksi tasalaatuisuus, hyvä saatavuus ja kohtuullinen hinta ovat keskeisiä tekijöitä tallin arjen toimivuuden kannalta.
Aiemmin hyödyntämättömien sivuainevirtojen hyödyntäminen edistää kiertotaloutta. Mahdollisesti tallien läheisyydessä, maaseudulla syntyvien biomassojen hyödyntäminen kuivikkeena voi vähentää jätteiden syntymistä sekä pienentää materiaalien elinkaaren päästöjä. Hankkeessa toteutetaan myös erillinen ympäristökestävyystarkastelu hyötykäytön näkökulmasta omana tutkimuksenaan.
Sivuvirrasta uusi mahdollisuus
Viljan kuivausprosessissa syntyvä jäte- tai sivuainevirta jää usein hyödyntämättä ja voi aiheuttaa viljelijälle lisäkustannuksia. Viljankuivaustähdettä syntyy tyypillisesti noin 2–5 prosenttia kuivatun viljan määrästä. Pelkästään Keski-Suomessa sitä arvioidaan syntyvän vuosittain noin 135–340 tonnia, ja esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla potentiaali on huomattavasti suurempi alueen laajemman viljanviljelyn ja suuremman kuivattavan viljamäärän vuoksi.
Materiaalin vahvuuksia ovat paikallinen saatavuus ja luontaisesti alhainen kosteus. Kuivikkeena on aiemmin käytetty esimerkiksi olkea, jolla on osittain samankaltaisia ominaisuuksia kuin viljankuivauksen tähteellä. Haasteita puolestaan ovat sivuainevirran kausiluonteinen synty sekä sen mahdollinen maittavuus hevosille.
VILSKE-hankkeessa viljankuivauksen tähdemateriaalista valmistettiin esikäsittelemällä pellettiä, jotta sen säilyvyys paranisi ja pölyävyys vähenisi. Pelletöinti edellyttää materiaalin jauhamista tasaiseen palakokoon. Alustavissa testeissä havaittiin kuitenkin, että viljankuivauksen tähteistä valmistettu pelletti saattaa olla hevosille maistuvaa. Tämän vuoksi pellettireseptiä muokattiin lisäämällä sekaan jauhettua pellavapäistärettä. Pellavaa saatiin pieni määrä suomalaiselta tuottajalta. Vaikka pellavaa on käytetty jonkin verran hevosten kuivikkeena, sen saatavuus Suomessa on vielä rajallista.
Kuiviketestit toteutettiin seospelletillä, joka sisälsi viljaseoksen kuivauksen sivutuotetta sekä pellavapäistärettä. Materiaalin osalta hankkeessa selvitetään myös jatkokäyttömahdollisuuksia: käytön jälkeen sitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi lämmöntuotannossa tai biokaasun raaka-aineena.
Käytännön testaus Saarijärvellä
Pellettiä testattiin helmi–huhtikuussa 2026 Saarijärvellä sijaitsevassa Islan tallissa. Mittausjaksojen tavoitekesto oli yhdeksän viikkoa. Testissä tarkasteltiin nykyisen kuivikkeen korvaamista uudella materiaalilla yhdessä hevoskarsinassa. Mittauksia tehtiin kolmessa tilanteessa: nykyisellä kuivikkeella, osittain uudella materiaalilla korvattuna sekä pelkällä uudella kuivikemateriaalilla.
Tallitestit ovat keskeinen osa tutkimusta, sillä ne osoittavat materiaalin toimivuuden todellisissa käyttöolosuhteissa eli siellä, missä kuivikkeen on toimittava päivästä toiseen. Testijaksojen aikana koettiin vaihtelevia sääolosuhteita kovasta pakkasesta keväiseen lämpöön. Seurattavia tekijöitä olivat muun muassa nesteenpidätyskyky, pölyävyys, ammoniakkipäästöt, käytettävyys tallin arjessa sekä vaikutukset hevosten hyvinvointiin. Mittausasetelmaan sisältyi ilmanlaatumittauksia sekä tallityöntekijän havainnointilomake.
Ensimmäiset havainnot ja tunnistetut haasteet
Kuiviketestaus ei sujunut tallilla haasteitta. Testikarsinassa ollut hevonen osoitti ajoittain kiinnostusta uuden kuivikkeen syömiseen, mikä huomioitiin koejärjestelyissä ja valvonnassa. Testien alkuvaiheen kovat pakkaset edellyttivät mittauslaitteiden suojaamista, ja mittausten häiriötön sähkönsaanti vaati lisäjärjestelyjä sähköistykseen ja kameravalvontaan.
VILSKE-hankkeen projektipäällikkö Hannariina Honkasen mukaan mittausten järjestelyihin ja niihin liittyviin muutoksiin liittyvät työt sujuivat erittäin hyvässä yhteistyössä tallin kanssa.
Alustavia tuloksia saatiin jo kokeiden aikana. Testeissä tarkasteltiin kahta asetelmaa: toisessa uutta kuiviketta lisättiin puolet perinteisen kuivikkeen sekaan, ja toisessa käytettiin pelkästään uutta kuiviketta. Verrokkina toimi turvekutteri, jota tallilla käytetään kovemmilla pakkasjaksoilla.
Kuivikepatjassa käytetyt seospelletit kasteltiin ennen käyttöä, jolloin ne hajosivat nopeammin murumaiseksi ja muodostivat hevoselle miellyttävämmän alustan. Patjassa havaittiin testien aikana kosteuden kerrostumista siten, että pohjalle kertyi enemmän kosteutta ja pintaan jäi kuivempi kerros.
Hajun osalta havaittiin eroja perinteisiin kuivikkeisiin verrattuna. Kun uutta materiaalia oli puolet, tuoksu oli mieto ja hieman kauramainen. Pelkän uuden kuivikkeen käytön tapauksessa haju muuttui testipäivien kuluessa voimakkaammaksi ja pistävämmäksi, mikä vaatii tarkempaa analyysiä kaasumittausten tuloksista. Jälkimmäisen testin aikana myös karsinassa ja sen läheisyydessä olleet kaksi hevosta alkoivat käyttäytyä normaalista poikkeavasti, minkä vuoksi testijaksoa lyhennettiin turvallisuussyistä. Kaikki mittaus- ja havainnointiaineisto analysoidaan kevään ja kesän aikana.
Talliyrittäjän kokemukset kuivikkeesta
Islan talli on Keski-Suomessa toimiva ratsastuskoulu, jossa panostetaan hevosten hyvinvointiin sekä turvalliseen oppimisympäristöön. Tallin perustaja Anne Leppänen kertoo, että kiinnostus uuden kuivikkeen testaukseen syntyi suosituksesta.
Leppäsen mukaan Islan talli lähti mukaan uuden kuivikkeen testaukseen naapuritallin suosituksesta. Kokeiluun haluttiin osallistua, jotta nähtäisiin, voisiko uusi kuivike soveltua myös tallin omaan käyttöön.
Kuivikkeella on talliarjessa keskeinen rooli. Se vaikuttaa suoraan hevosten hyvinvointiin, tallin ilmanlaatuun sekä päivittäisen työn sujuvuuteen. Samalla myös kustannukset, saatavuus, varastointi ja materiaalin käsiteltävyys ovat ratkaisevia tekijöitä talliyrittäjän näkökulmasta.
Ensimmäiset kokemukset viljankuivaustähteestä ja pellavasta tehdystä seospellettikuivikkeesta olivat testijakson aikana myönteisiä. Materiaali on hienojakoista ja helppo siivota karsinasta, ja sen tuoksua kuvattiin miellyttävän viljamaiseksi. Imukyvyn osalta kuivike osoittautui kutterinlastua paremmaksi, vaikkei aivan yllä turpeen tasolle.
Leppänen nostaa kuitenkin esiin myös käytännön kokemuksia kuivikkeen käytöstä. Hänen mukaansa karsina on siivottava huolellisesti, sillä muutoin virtsa ja kuivike alkavat nopeasti palamaan jo karsinassa. Palamisella hän viittaa materiaalin biologisen hajoamisen aikana syntyvään lämpenemiseen, mikä aiheutuu mikrobitoiminnasta.
Katse tulevaan
Tutkimus jatkuu kevääseen 2027 saakka. Huhtikuussa päättyneiden käyttötestien tuloksia analysoidaan vaiheittain, ja samalla selvitetään käytetyn kuivikkeen jatkokäyttömahdollisuuksia esimerkiksi biokaasutuotannossa.
Tähänastiset testit osoittavat, ettei viljankuivauksen tähdemateriaali ole riskitön kuivikemateriaali. Sen toimivuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten kuivatut viljalajikkeet, seostaminen muiden materiaalien kanssa, materiaalien säilyttäminen ja säilyminen, esikäsittelytapa tai esivalmistelu tallilla käyttöön. Kaikki nämä tekijät voidaan nähdä muuttujina tuotekehityksen suhteen.
Tutkimuksen tuloksia julkaistaan vuoden 2026 aikana, ja hanke on esillä alan tapahtumissa. Lisäksi aiheesta valmistellaan sekä ammatilliset että tieteelliset julkaisut.
VILSKE
VILSKE on maaseuturahastosta tukea saava EIP-hanke, joka keskittyy keskisuomalaisten maaseututoimijoiden yhteistyön edistämiseen ja uuden hyötykäyttötoiminnan löytämiseen viljankuivauksen tähdemateriaaleille. Hankkeessa tehdään konkreettista testaustoimintaa niin materiaali- kuin energiakäytössä valitulle raaka-ainemateriaalille sekä tutkitaan toiminnan kestävyyttä kuten kannattavuus- ja ympäristövaikutusnäkökulmaa. Hanketta koordinoi Jamkin Biotalousinstituutti, ja hankkeen tutkimusyhteistyökumppanina on LUT-yliopiston kestävyystutkimuksen ryhmä. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Keski-Suomen ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Keski-Suomen elinvoimakeskus.
