Kevään 2024 valtiontalouden kehysriihi on herättänyt kansalaisjärjestöissä kriisitietoisuutta siitä, että jatkossa valtionavustusten taso voi jatkossa olla totuttua alhaisempi. Olympialiike on esittänyt arvioita, mikä on järjestöjen saaman avustuksen vipuvaikutus esimerkiksi niiden piirissä tapahtuvaan vapaaehtoistoimintaan ja mitä muutos merkitsee urheilulle ja liikunnan edistämiselle (Suomen Olympiakomitea 2024). Valtakunnalliset ja alueelliset liikuntaa edistävät järjestöt eivät ole liikunnan vastuualueen ainoita valtionavustuksen saajia. Tukea on pitkään jaettu myös suoraan urheiluseuroille seuratoiminnan kehittämisavustuksen nimellä joko työntekijän palkkaamiseen tai pienimuotoisempaan kehittämishankkeeseen. Tuki on ollut jatkoa aiemmin Nuori Suomi -yhdistyksen kautta jaetulle seuratuelle. Tuki on viime aikoina vaihdellut vuositasolla kolmesta ja puolesta viiteen miljoonaan euroon. (ks. tiedot tuen saajista 2012 alkaen ja kaikista hakijoista 2017 alkaen Seuratietokanta (n.d.) ja tukimuodon historiasta tarkemmin Hakamäki & Niemi 2024.)
Seuratoiminnan kehittämistuki poikkeaa liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustuksista siinä, että tuki on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Hakumenettelyssä tähän on pyritty usein keinoin: Hakijan on tullut esittää hankkeelle riittävä omarahoitus, jotta hanke ei näytä olevan pelkästään tuen varassa. Tuki on rajattu 25 000 euron enimmäismäärän seuraa kohti. Tuella on pyritty toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin eli määräaikaisia ei ole rahoitettu, paitsi nuorten työllistämiseksi esimerkiksi kesäkaudeksi. On myös seurattu, ettei samaan tarkoitukseen haeta vuodesta toiseen peräkkäisiä avustuksia. Palkkatuen lisäksi samalla menettelyllä on myönnetty pieniä muutaman tuhannen euron ns. toiminnallisia kehittämisavustuksia. (Avustus seuratoiminnan kehittämiseen (Seuratuki) 2024.) Aiemmin palkkatyösuhteiden vakiinnuttaminen on näyttänyt onnistuvan paremmin seuroissa, joissa talouden volyymi ja harrastajien määrä on ollut tarpeeksi iso (Turunen ym. 2019) .
Urheiluseurojen tilannekuva ja vakiinnuttamisen keinot
Seuratoiminnan kehittämistuen hakijan on pitänyt esittää uskottava suunnitelma , miten kehitettyä toimintaa voidaan jatkaa tukikauden päätyttyä. Suunnitelman muoto on vapaa. Parhaimmillaan hakijat ovat laatineet tuleville vuosille hanketta koskevat yksityiskohtaiset talousarviot ja arvioineet riskejä, suunnitelmat ovat olleet aikataulutettuja ja lisäksi hakemuksissa on dokumentoitu, miten niihin on päädytty. Erityisesti suunnitelmissa on keskitytty avustusta korvaavien tulojen hankkimiseen.
Vuonna 2023 rahoitetuissa hakemuksissa hakijat esittivät muun muassa, että:
- rahoitetulla hankkeella osallistujamäärät ja siten osallistumismaksutulot kasvavat myös jatkossa
- hanketuella seuran toiminnan laatua saadaan parannettua niin, että toiminta on houkuttelevaa ja/tai prosessit parempia tai palvelumuotoillusta tuotteesta voi myös laskuttaa maltillisesti enemmän
- hankekauden aikana saadaan parannettua seuran markkinointia joko osallistujille tai yhteistyötahoille kumppanuuksien hankkimiseksi, sitoumuksia on suunnitelmissa myös nimetty
- hankekaudella saadaan luotua tapahtumia, leirejä tai vastaavia, jotka tuottavat tuloja
- seura on aiempaa valmiimpi uusiin hankkeisiin.
Kunta kumppanina ja toiminnan rahoittajana esitettiin yleensä iltapäivä- tai muiden vastaavien kerhojen yhteydessä. Kuusi avustusta saanutta seuraa oli maininnut nimeltä Harrastamisen Suomen mallin.
Hakemukset oli laadittu vuoden 2022 syksyllä. Koronapandemia, jos siitä kirjoitettiin, katsottiin teksteissä takana olevaksi vaiheeksi. Se oli heikentänyt seurojen toimintaedellytyksiä ja vähentänyt harrastajien sekä vapaaehtoisten määrää, eikä pandemiaa edeltävälle tasolle ollut vielä palattu. Inflaatio sanana löytyi kahdesta vakiinnuttamissuunnitelmasta. Yleisemmin kirjoitettiin talous- tai kustannuspaineista ja pyrkimyksistä pitää hintoja kohtuullisina. Maahanmuuttoon viitattiin noin 30 vakiinnuttamissuunnitelmassa. Suunnitelmissa kuvattiin esimerkiksi kuntien maahanmuuttopalveluiden kanssa tehtyjä toimia, uusien ryhmien perustamisia tai tapoja, joilla markkinointia oli saatu kohdennettua tai joita oli tarkoitus kokeilla. Hakemusten muissa osissa eli toiminnan sisällön kuvauksissa se näkyi toki useammin. Erityisesti ukrainalaiset lapset olivat seuroille uusi ja ajankohtainen asia, johon oli heti reagoitu.
Harrastamisen Suomen malli yhtenä vakiinnuttamisen mahdollisena ratkaisuna?
Harrastamisen Suomen malli on konseptina ns. Islannin mallista johdettu ajatus, jossa lasten ja nuorten hyvinvointia lisättäisiin mahdollistamalla kunnille suunnatulla valtionavustuksella perusopetuksen yhteyteen mieluisa ja maksuton harrastus. Harrastuksen ei siis tarvitse olla liikuntaa. (Suomen malli, 2020.) Malli kirjattiin nuorisolakiin, ja säädös tuli voimaan vuoden 2023 alusta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi julkaisi mallista arviointiraportin saman vuoden maaliskuussa. Arvioinnin keskiössä olivat lapset ja nuoret ja heidän kuulemisensa. (Laimi ym.2023.) Mallin toteutuksesta paikallisesti on tehty useita opinnäytetöitä jo sen pilotointivaiheesta alkaen. Urheiluseurakokemuksia mallin toimivuudesta löytyy Etelä-Suomen Liikunnan ja Urheilun tilaamasta YAMK-opinnäytteestä, mutta siinä asiaa kysyttiin kuntakoordinaattoreilta (Saastamoinen 2023). Vielä oikeastaan puuttuu tutkimustieto siitä, miten tukimuoto palvelee seurojen tavoitteita.
Joitakin valistuneita arvauksia eli hypoteeseja on kuitenkin esitettävissä. Kun seuran laji ja toiminnan sisältö ja ajatus sopivat koulun tiloissa ja koulupäivän yhteydessä toteutettavaksi, kunnan kautta saatu Suomen mallin tuki voi olla toimiva tapa tavoittaa harrastajia ja rahoittaa tarvittava ohjausresurssi. Jos toiminta ei ole aivan seuran peruskonseptin mukaista, se voidaan nähdä tapana hankkia tuloa käytettäväksi muuhun toimintaan tai seuran työntekijälle työtunteja, jotta muuten osa-aikainen työsuhde olisi mielekäs. Tämä ei onnistu hyvin, jos toiminnan kate jää alhaiseksi. Sitten on olemassa lajeja, joiden toteuttaminen koulun yhteydessä on vaikeaa tai mahdotonta, ja urheilumuotoja, jotka eivät ole yhteensopivia joko Harrastamisen Suomen mallin yleisten tavoitteiden tai koulukohtaisten harrastussuunnitelmien kanssa. Joka tapauksessa kuntien merkitys liikuntapolitiikan rahoittajina ja toteuttajina pysyisi.