Lokakuussa 2025 opetus- ja kulttuuriministeriö antoi ennakkotietoa seuratoiminnan kehittämistuen hausta vuodelle 2026. Ilmoituksen mukaan tukimuotoa uudistetaan siten, että ”seuratuki keskittyisi erityisesti seurojen kesätoiminnan kehittämiseen”. Valmistelussa on tarkoitus hyödyntää koronapandemian aikana käytössä olleista tukimuodoista saatuja kokemuksia. Varsinaisten seuroille suoraan valtionavustuksena myönnettyjen seuratoiminnan kehittämistukien lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi pandemiavuosina urheiluseuroille erilaisia koronatukia. Lisäksi liikunnan aluejärjestöille myönnettiin valtionavustusta, jota ne jakoivat edelleen seuroille kesätukena työntekijöiden palkkaamiseen.
Seuratoiminnan kehittämistuki on tukimuoto, jolla on historiansa aikana ollut erilaisia tarkoituksia. Sen pohjana oli aikanaan Nuori Suomi ry:n kautta urheiluseuroille veikkausvoittovaroista kanavoitu toiminnan laadun kehittämiseen tarkoitettu avustus. Sittemmin tuen määrä kasvoi, sen jakaminen siirtyi suoraan ministeriön vastuulle ja mukaan tuli työvoimapoliittisia tavoitteita. Eräs avustusmuodon järjestöpoliittisia tavoitteita on ollut tuen kohdentaminen suoraan niin sanottuun ruohonjuuritason toimintaan.
Valtionavustus palvelee paitsi saajaa myös sen antajaa
Kehittämistuki on resurssiohjaustyökalu, jolla on sille kulloinkin asetettujen tavoitteiden lisäksi kauaskantoisempia seurauksia. Avustamalla urheiluseuroja ja seuraamalla prosessia tuen myöntäjä tuottaa seuroihin hankeosaamista ja toisaalta saa käsityksen, mikä on seurojen kyky reagoida uusiin tarpeisiin ja niiden toteuttamiseksi suunniteltuihin tukimuotoihin. Koronavuosina valtionavustushakuja avattiin akuuttiin tarpeeseen hyvin nopeasti. Se oli mahdollista, koska liikunnan vastuualueella oli riittävä tieto seurakentästä eli käytännössä varmuus siitä, että tuki saadaan poikkeusoloista huolimatta hakuun ja jakoon ja että sille on käyttäjänsä.
Kyvykkyyksien syntyminen pandemian kaltaisia tilanteita varten ei ollut seuratuen alkuperäinen tarkoitus. Se, että avustusjärjestelmällä on tarkoittamattomia seurauksia, ei ole sinänsä yllättävää tai ainutkertaista. Vastaavalla tavalla esimerkiksi Harrastamisen Suomen mallin pilotointi oli kytköksissä siihen, että muun muassa Liikkuvan koulun perusteella tiedettiin urheiluseurojen ja kuntien kykenevän liikunnan hankkeistamiseen ja yhteistoimintaan asiassa. Kehittämisessä on luontevaa hakea ratkaisuja niistä suunnista, joiden aiemman kokemuksen perusteella voi arvella toimivan. Aiemmat valinnat tuottavat polkuriippuvuuksia. Jos on lähdetty kulkemaan joen toista rantaa, puolta ei helposti kesken matkan vaihdeta. Toki polkuriippuvuus sisältää riskin siitä, että menettelyt lukkiutuvat silloinkin, kun muutos voisi tuottaa kokonaisuuden kannalta paremman tuloksen. Pitäytyminen vakiintuneissa valinnoissa voi olla osatoimijoiden ja alajärjestelmien kannalta edullista.
Avustamisen muutokset vaikuttavat liikunnan toimintaympäristöön ja edellyttävät sopeutumiskykyä
Urheiluseuroille hankkeet ovat osa ammattimaistumista. Ne ovat välineitä alkuperäisen liikuttamisajatuksen toteuttamiseen, pysyttelemistä kehityksen mukana tai sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Pienille seuroille kyse on usein maltillisesta pyrkimyksestä tai ohjautumisesta hieman ammattimaiseen suuntaan. Kehittämistuen kohteita ja ehtoja koskevat nopeat muutokset vaikuttavat seurojen mahdollisuuksiin suunnata toimintaansa.
Seuroille suunnatuilla valtionavustuksilla on vaikutuksensa myös kuntiin, joille liikuntalaki on osoittanut tehtäväksi liikuntaedellytysten luomisen muun muassa kansalaistoiminnan tukemisen ja paikallisen yhteistyön kehittämisen keinoin. Kuntien suunnitelmat kesän 2026 toiminnalle valmistuvat oman aikataulunsa mukaan, kun seuratuki on vielä valmisteilla ja sen hakeminen avautuu tulevan kevättalven aikana.