Liikunnan yhteisötuoton määritteleminen ja sen käyttäminen rahoituksen hankkimisessa

Vuonna 2011 Esa Rovion ja Teijo Pyykkösen toimittamassa pamflettikokoelmassa käytiin läpi suomalaista liikuttamista koskevaa puhetta. Pyykkönen kiinnitti huomiota niin sanottuun hyötykerroinpolitiikkaan. Toisin sanoen liikuntaan vaadittiin 1990-luvun lamassa rahaa sillä perusteella, että se olisi investointi, ei kuluerä. Hän muistutti valtion liikuntaneuvoston jäsenenä toimineen Matti Saarisen esittäneen, että ”tutkimusten mukaan liikuntaan sijoitettu markka tulee nelinkertaisesti yhteiskunnalle takaisin mm. kansanterveyden säästöinä”. Lausuman taustatutkimuksesta ei ollut tarkempaa viitettä. Vastaavasti kirjoittamisajankohtaan eli vuonna 2010 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ohjelman työryhmä oli pannut paremmaksi. Sen mukaan ”kulttuuriin sijoitettu euro poikii viisi takaisin”. (Pyykkönen, 2011, s. 9–10.) Perustelujen uskottavuutta ja arvoa tosiasiatietona on hankala arvioida, etenkin jos tiedon lähdettä ei kerrota (vrt. Korsberg, 2026).

Hyötykerroinperustelua on käytetty myöhemminkin, mutta aina se ei ole vakuuttanut. Kansallisessa liikuntafoorumissa vuonna 2023 pitämässään esityksessä valtiovarainministeriön strategiajohtaja Olli Kärkkäinen kysyi ”investointibrändäyksen” järkevyyttä ja peräsi siirtymistä huolipuheesta ratkaisuihin ja yksittäisten toimenpiteiden vaikutusten arviointiin. Jos tutkimuksessa todetut yksilötason liikunnan harrastamisen laskennalliset vaikutukset esimerkiksi myöhempään tulotasoon johtuvatkin yksilön kilpailukyvyn paranemisesta työmarkkinoilla, niin mitä tapahtuu, jos kaikkien liikkumista lisätään? (Kärkkäinen, 2023.)

SROI – eli paljonko markka poikii takaisin

Etenkin yleishyödyllisessä toiminnassa on nähty käyttöä SROI-arvioinnille (engl. Social Return on Investment), eli arviointimallille, jossa toiminnan oletetuille tai mitattavissa oleville sosiaalisille, terveydellisille ja muille vaikutuksille pyritään määrittelemään rahallinen arvo. Tätä arvoa kutsutaan investoinnin yhteisötuotoksi (Klemelä, 2016). Tavoitteena on selvittää ja arvottaa, onko hanke kannattava. Investointien yhteiskunnallista hyötyä suhteessa kustannuksiin mitataan niin sanotulla SROI-arvolla. Jos arvo ylittää yhden, hyöty on suurempi kuin kustannus, ja jos arvo jää alle yhden, niin hyöty jää kustannusta vähäisemmäksi. SROI-menetelmän käyttäjille on kirjoitettu opaskirjoja: Nicholls ja kollegat (2012) englanniksi, jota mukaillen Klemelä (2016) suomeksi. Oppaan takakannessa Klemelä (2016) tiivistää SROI-laskennan motiivit yleishyödylliselle toiminnalle: ”Se [SROI] auttaa ymmärtämään, ohjaamaan ja kehittämään järjestön toimintaa, ylläpitämään yhteiskuntasuhteita ja hakemaan toiminnalle rahoitusta”.

UKK-instituutti esitteli elokuussa 2026 tiedotteessaan unkarilaisten tutkijoiden julkaisemaa katsausartikkelia otsikolla ”Liikuntaan sijoitettu euro tuottaa moninkertaisen hyödyn yhteiskunnalle”. Katsaukseen oli sisällytetty 17 SROI-arvoa, joista 16 oli yhtä suurempia. Heikoimmassa tapauksessa arvo oli 0,03, eli kaksivuotisessa koululaisten liikuntaohjelmassa jokaisesta sijoitetusta eurosta 97 senttiä menetettiin. Tiedotteen mukaan korkein saavutettu SROI-arvo 101 viittaa ”erittäin suureen yhteiskunnalliseen hyötyyn suhteessa kustannuksiin”. (Leppänen, 2026.) Tämä tulos olisi saavutettu turkkilaisessa kuntatason Sport for all -interventiossa. Julkaisu on kuitenkin vertaisarvioimaton, ja katsauksen tekijät itse suhtautuivat sen tulokseen varauksella. Katsaukseen sisällytetyissä vertaisarvioiduissa artikkeleissa korkein SROI-arvo oli 5,94. Vertaisarvioimattomissa raporteissa puolestaan matalinkin SROI-arvo oli 7,24. (Koch ym., 2026.)

Valtalaji suunnannäyttäjänä yhteisötuoton laskennassa

Suurta näkyvyyttä saanut esimerkki on Suomen Palloliiton SROI-laskenta, jossa liitto mallinsi jalkapallon yhteisötuottoa osana eurooppalaisen kattojärjestönsä UEFA Grow -hanketta (UEFA, ei pvm.). Jalkapalloyhteisön SROI-mallinnuksissa kansalliset lajiliitot eivät suhteuttaneet jalkapallon tuottoa sijoitetun pääoman määrään, vaan pyrkivät summaamaan lajin ympärillä liikkuvia todellisia ja arvioituja rahavirtoja kokonaistuotoiksi. Tuotot kategorisoitiin laskennassa kolmeen pääluokkaan: suorat vaikutukset taloudelle (lyh. taloudelliset), taloudelliset säästöt sosiaalimenoissa (lyh. sosiaaliset) ja säästöt terveydenhuollossa (lyh. terveys). (Suomen Palloliitto, 2022.)

Yhteisötuoton laskennan taustaoletuksia on päivitetty pariin otteeseen. Palloliitto julkaisi materiaalipankkiinsa ensimmäisen version kansallisen SROI-analyysinsa tuloksista vuotta 2019 koskien (Suomen Palloliitto, 2019). Tuolloin jalkapallon harrastaminen Suomessa sai arvokseen 770 miljoonaa euroa. Päivitetty laskenta kesällä 2020 tuotti harraste- ja juniorijalkapallon arvoksi 1,25 miljardia euroa (Suomen Palloliitto, 2020), ja toistaiseksi viimeisin päivitys kesällä 2022 korotti summan 1,96 miljardiin euroon (Suomen Palloliitto, 2022). Kokonaisarvon nousu selittyy sosiaalimenojen säästöjen sekä suorien taloudellisten tuottojen nousulla verrattuna aiempiin mallinnuksiin (taulukko 1).

Mistä yhteisötuoton kasvu koostuu?

Suomen Palloliiton uusimmassa laskelmassa (2022) on mainittu, että laskennan tulot syntyvät toteutuneista ja ”potentiaalisten uusien harrastajien kautta saatavista taloudellisista vaikutuksista”. Harrastajamäärän arviointi toteutuneen ohella potentiaaliin perustuen selittänee osan jalkapallon vuotuisten tuottojen noususta. Harrastajien kulutukseen perustuva talousvaikutus on kasvanut 151,5 miljoonasta eurosta 376,3 miljoonaan euroon ja vapaaehtoistyön arvo 190,7 miljoonasta eurosta 493,8 miljoonaan euroon.

Suurimpana yksittäisenä muutoksena uusimmassa laskennassaan Palloliitto on korvannut aiemman vältettyjä syrjäytymisen kustannuksia mallintavan 1,7 miljoonan euron NEET-arvion (Not in employment, education or training) 518,7 miljoonan euron arvoisella uudella tuloerällä nimeltään ”sosiaalinen pääoma”. Se perustuu tarkemmin määrittelemättömän pelaajakyselyn tuloksiin ja on ”arvio lisääntyneen luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden arvosta jalkapalloa pelaavien keskuudessa” (Suomen Palloliitto, 2022.)

Näin siis laskennan oletuksia ja lähtöarvoja säätämällä suomalaisen jalkapallon arvioitu arvo on kokenut 155 prosentin arvonnousun kahden ja puolen vuoden aikana. Suomi ei ole yksin – esimerkiksi Puolan jalkapalloliiton vuotuisten yhteiskunnallisten tuottojen kokonaissumma oli arvioitu loppuvuoteen 2019 mennessä 462 miljoonaksi euroksi (Suomen Palloliitto, 2019). Keväällä 2020 Puolan SROI-mallitukseen tehtiin päivitys. Liitto arvioi harrastajamäärän voivan tuplaantua noin miljoonaan harrastajaan. Oletetun lisääntyvän pelaajamäärän ja harjoittelun sertifioidun laadunvalvonnan laskettiin nostavan yhteiskunnallisen tuoton noin 4,4 miljardiin zlotyyn (noin 940 miljoonaan euroon), minkä avulla kansallinen liitto uutisoi saaneensa vivutettua lajiliitolle seurojen laatusertifiointiin valtiollista tukea 35 miljoonaa zlotya (noin 7,5 miljoonaa euroa). (The Polish Football Association, 2020.)

Yhteenveto

Pyykkönen arvioi vuonna 2011, että liikuntaresursseja ei hyötykerroinpuheen perusteella 1990-luvun lamavuosina nostettu. Yhteisötuoton laskemiseen on tullut uusia menetelmiä, ja käyttäjät ovat varsin vakuuttuneita, että laskelmat toimivat paitsi oman toiminnan arvon ymmärtämisessä myös viestimisessä, kun tueksi tarvitaan resursseja.

Laskelmien käyttämiseen julkisen rahoituksen lobbaamisessa liittyy kuitenkin potentiaalisia riskejä. Kun edunvalvojaorganisaatio määrittää itse laskentamallin oletukset, lähtöarvot ja viestimänsä sisällön, lopputulos lienee tyypillisesti suotuisampi kuin huolellisen vertaisarvioinnin läpäisseissä tutkimuksissa. Vertaisarvioituihin tutkimuksiinkin perustuvassa viestinnässä olisi hyvä kiinnittää huomiota tutkimuksen tuloksiin liittyvään epävarmuuteen. Erityisesti, jos katsausartikkeliin koostettujen lähdeteosten laatuun on eksplisiittisesti raportoitu liittyvän systemaattisia poikkeamia, on lähdeteoksista laskettu keskimääräinen suureen arvo jo lähtökohtaisesti epävarmaa. Tällaisen suureen nostaminen viestinnän kärjeksi voi siten olla harhaanjohtavaa.