Kolme minuuttia voi tuntua ikuisuudelta, jos odotat kiireessä esimerkiksi puhelua tai bussia. Kun olet syventynyt johonkin mielenkiintoiseen tehtävään, kolme minuuttia voi kulua huomaamatta. Kolme minuuttia intensiivistä liikuntaa voi tuntua pitkältä, mutta se on silti lyhyt aika verrattuna koko päivään. Entäpä kolme minuuttia enemmän reipasta tai rasittavaa liikkumista lapsille keskimäärin varhaiskasvatuksen aikana? Onko se paljon vai vähän? Mitä muutama minuutti lisää liikkumista voisi tarkoittaa lapsille varhaiskasvatuksessa liikunnallisen toimintakulttuurin edistämisen näkökulmasta? Näitä asioita pohdimme tässä artikkelissa.
Liikkuva varhaiskasvatus tukee liikunnallisen toimintakulttuurin kehittämistä
Vaikuttavuuden mittaaminen on haastavaa, mutta se on olennainen osa toiminnan kehittämistä ja toivottujen tulosten varmistamista. Perinteinen panos-tuotos-tarkastelu on tärkeää, mutta se ei yksin riitä kuvaamaan vaikuttavuutta. (Vataja & Hyytinen, 2020.) Voimme arvioida prosessia, kuten osallistujien tyytyväisyyttä ja resurssien käyttöä. Tulosten mittaamisessa voidaan tarkastella esimerkiksi hyvinvoinnin muutoksia kohderyhmässä. Vaikutusten mittareita ovat pitkän aikavälin muutokset, kuten kohdeorganisaation toiminnan laadun parantuminen. Vaikuttavuuden kuvaamiseksi tarvitaan erilaisia lähestymistapoja, jotka tekevät näkyväksi monimutkaiset vaikutuspolut ja pitkän aikavälin vaikutukset. (Anoschkin, 2019.)
Liikkuva varhaiskasvatus on saanut toiminnastaan tunnustusta ulkoisessa arvioinnissa, jonka toteutti Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi). Arvioinnin mukaan Liikkuva varhaiskasvatus on lisännyt merkittävästi kuntien ja varhaiskasvatusyksiköiden kykyä tukea lasten liikkumista, mikä näkyy muun muassa liikkumisen muotojen monipuolistumisessa ja henkilöstön osaamisen kehittymisessä (Isoaho & Kuusiholma-Linnamäki, 2024).
Keskeinen tapa toteuttaa Liikkuva varhaiskasvatus -toimintaa on koordinoida keskeisiä tahoja yhteistyöverkostoihin, jakaa asiantuntijaosaamista ja vertaistuen avulla levittää hyviä käytäntöjä. Liikkuva varhaiskasvatus tarjoaa konkreettisia työkaluja ja menetelmiä, jotka auttavat varhaiskasvatuksen ammattilaisia suunnittelemaan ja toteuttamaan liikunnallista toimintaa. Tarjontaan kuuluu koulutusta, tapahtumia ja materiaaleja, jotka tukevat liikkumisen integroimista osaksi päivittäistä varhaiskasvatusta. (Hentunen ym., 2022.)
Liikkuminen osana varhaiskasvatuksen arkea, oppimista ja leikkiä
Liikkuva varhaiskasvatus perustuu ajatukseen, että liikkuminen on olennainen osa lapsen päivää ja sen tulisi sisältyä kaikkiin varhaiskasvatuksen osa-alueisiin (Hentunen ym. 2022; Opetushallitus, 2022). Tämä tarkoittaa, että liikuntaa ja liikkumista ei nähdä vain erillisenä aktiviteettina, vaan luontevana osana varhaiskasvatuksen arkea, oppimista ja leikkiä. Tällainen lähestymistapa liikkumisen kokonaisvaltaiseksi lisäämiseksi ei ole vielä kovin yleinen maailmalla (McGowan ym., 2023; Webster, 2024). Suomi on tehnyt tässä arvokasta pioneerityötä Liikkuvassa koulussa ja Liikkuvassa varhaiskasvatuksessa, joissa pyritään mahdollistamaan, että jokainen lapsi ja nuori saisi nauttia liikkumisen ilosta ja kokea sen myönteiset vaikutukset niin fyysiseen, sosiaaliseen kuin psyykkiseen kehitykseen (Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille, 2021; Sääkslahti ym., 2016).
Varhaiskasvatus on ihanteellinen ympäristö fyysisen aktiivisuuden edistämiselle ja toiminnallisen oppimisen harjoittelulle monesta syystä. Varhaiskasvatus saattaa vaikuttaa lapsen fyysiseen aktiivisuuteen kaikkein eniten, ja liikkumistottumukset muodostuvat ja säilyvät parhaiten, jos ne aloitetaan jo varhaislapsuudessa (Lu & Montague, 2016). Varhaislapsuus on erityisen tärkeää aikaa sekä motoristen että kognitiivisten taitojen kehitykselle (Hillman ym., 2008, 58–65; Stodden ym., 2018). Motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät rinnakkain ja tukevat toisiaan, sillä niiden ohjauksesta vastaavat samat aivoalueet (Hillman ym., 2008, 58–65). Motorisilla taidoilla ja liikkumisella on siis suuri merkitys kokonaisvaltaisessa oppimisessa ja kehityksessä. Akateemiset vaatimukset eivät varhaiskasvatuksessa ole vielä yhtä korkealla kuin koulussa, ja toiminnallista opettamista on helpompi yhdistää verrattain yksinkertaisiin ja konkreettisiin aiheisiin. Fyysinen aktiivisuus voi lisätä myös työrauhaa ja varhaiskasvatusikäisten lasten kykyä keskittyä, mikä helpottaa oppimista (McGowan ym., 2023).
Määrälliseksi tavoitteeksi Liikkuva varhaiskasvatus on asettanut, että lapset saavat varhaiskasvatuksen aikana kaksi kolmasosaa suositellusta päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta (Liikkuva varhaiskasvatus, n.d.; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016). Tämä tarkoittaa vähintään kahta tuntia liikkumista päivässä, sisältäen 40 minuuttia reipasta ja rasittavaa toimintaa. Reippaaksi ja rasittavaksi liikkumiseksi lasketaan esimerkiksi reipas kävely, hyppiminen ja juokseminen. Piilo-tutkimuksen (Pienten lasten liikunnan ilo, fyysinen aktiivisuus ja motoriset taidot Suomessa) tulosten mukaan 61 prosenttia lapsista liikkui tämän varhaiskasvatukselle asetetun tavoitteen mukaisesti varhaiskasvatuksen aikana (Mehtälä ym., 2024, 59). Piilo-tutkimuksessa havaittiin myös, että lapset liikkuivat 29 minuuttia enemmän varhaiskasvatuspäivinä kuin vapaapäivinä (Mehtälä ym., 2024, 46), mikä korostaa varhaiskasvatuksen yleistä merkitystä lasten liikkumisen edistämisessä.
Lapset aktiivisempia Liikkuvaan varhaiskasvatukseen rekisteröityneissä yksiköissä
Piilo-tutkimukseen osallistuneiden toimipaikkojen liikunnallisen toimintakulttuurin edistämisen tilaa tarkasteltiin tulosraportissa suhteessa laajempaan valtakunnalliseen aineistoon (Mehtälä ym., 2024, 137–143). Jälkikäteen verrattiin lasten liikkumiseen määrää niissä toimipaikoissa, jotka olivat tai eivät olleet rekisteröityneet mukaan Liikkuvan varhaiskasvatus -toimintaan ja tulos annettiin Karville tiedoksi (Kulmala ym., 2024). Vertailussa havaittiin, että Liikkuvaan varhaiskasvatukseen rekisteröityneiden toimipaikkojen lapsille kertyi varhaiskasvatuksen aikana keskimäärin kolme minuuttia enemmän reipasta ja rasittavaa liikkumista kuin ei-rekisteröityneiden toimipaikkojen lapsille (47 ± 16 min vs. 44 ± 16 min, p=0,004). Kun otettiin huomioon myös vapaa-ajan liikkuminen eli tarkasteltiin koko päivän aikaista liikkumista varhaiskasvatuspäivänä tai koko viikon aikana, ei havaittu eroa lasten liikkumisessa toimipaikkojen välillä.
Onko kolmen minuutin ero vähän vai paljon – ja onko tällä merkitystä?
Tieteellisessä tutkimuksessa tilastollisen merkitsevyyden testaaminen auttaa meitä erottamaan havaintojemme merkittävyyden satunnaisesta vaihtelusta. Tilastollisesti merkitsevä tulos viittaa siihen, että havaittu ilmiö on todellinen eikä sattumanvarainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tulos olisi käytännössä merkittävä tai vaikutukseltaan suuri, vaan ainoastaan, että se on tilastollisesti luotettava.
Karvin arvioinnissa todetaan, että:
Vertailu antaa viitteitä siitä, että Liikkuvan varhaiskasvatuksen toteuttaminen voi olla yhteydessä reippaan ja rasittavan liikkumisen määrään päiväkodeissa. Vertailun perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, johtuuko ero Liikkuvan varhaiskasvatuksen puitteissa tehdystä kehittämistyöstä, vai esimerkiksi siitä, että Liikkuvaan varhaiskasvatukseen on valikoitunut mukaan sellaisia päiväkoteja, joissa reippaan ja rasittavan liikkumisen osuus varhaiskasvatusajasta on lähtökohtaisesti ollut keskimääräistä suurempaa. (Isoaho & Kuusiholma-Linnamäki 2024, 93.)
Yhtä olennaista kuin edellä on todeta, että huolellisesta satunnaistamisesta huolimatta Piilo-tutkimuksessa saattaa esiintyä valikoitumisvinoumaa. Usein liikuntatutkimuksiin osallistuvat he, jotka ovat jo valmiiksi aiheesta kiinnostuneita. Ei-rekisteröityneiden toimipaikkojen henkilöstö oli voinut yhtä lailla olla liikkumisen edistämisestä kiinnostuneita kuin Liikkuvaan varhaiskasvatukseen rekisteröityneet toimipaikat. Lisäksi kansainvälisistä, laajoista interventiotutkimuksista on havaittu, että reippaan ja rasittavan liikkumisen määrää on erittäin vaikea saada lisättyä isoilla ryhmillä oppimisympäristöissä (Neil-Sztramko ym., 2021; Pedersen ym., 2023). Toisaalta kolme minuuttia on seitsemän prosenttia keskimääräisen ei-rekisteröityneen yksikön lapsen varhaiskasvatusajan aktiivisuudesta. Kolme minuuttia lisättynä jokaiseen arkipäivään tekee yhteensä 15 minuuttia lisäaktiivisuutta viikkoon. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kolme minuuttia on jo melko suuri ero.
Kevyt liike ja pitkien istumisjaksojen katkaiseminen ovat tärkeitä terveystekoja, mutta suurimmat hyödyt suhteessa käytettyyn aikaan saadaan reippaan ja rasittavan liikkumisen lisäämisellä. Tutkimukset osoittavat myös, että jokainen liikuntahetki, vaikka lyhytkin, voi edistää lasten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia (Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille, 2021). Muutaman minuutin lisäys voi olla askel kohti parempia liikkumistottumuksia ja auttaa lapsia saavuttamaan päivittäiset liikkumissuositukset. Pienetkin muutokset voivat ajan myötä kertyä ja tuottaa merkittäviä terveyshyötyjä. Kolme minuuttia saattaa siis tuntua vähäiseltä, mutta sillä voi silti olla suuri merkitys lasten hyvinvoinnin kannalta. Selvää kuitenkin on, että Liikkuvan varhaiskasvatuksen vaikutuksista liikkumisen määrään tarvitaan lisää tutkimusta (Isoaho & Kuusiholma-Linnamäki, 2024).
Kohti pysyvää toimintakulttuurin muutosta
Kolmen minuutin ero lasten reippaassa ja rasittavassa liikkumisessa varhaiskasvatuksen toimipaikkojen välillä voi selittyä useilla tekijöillä, kuten tiedon lisääntymisellä lasten liikkumisen merkityksestä, käytännön järjestelyillä varhaiskasvatuksen arjessa tai henkilöstön aktiivisella roolilla ja kannustamisella. Toimintakulttuurin muutoksessa henkilöstön asenteiden kehittyminen on usein keskeisessä roolissa. Kun henkilöstö ymmärtää muutoksen tarpeen ja sen hyödyt, he ovat todennäköisemmin sitoutuneita ja motivoituneita toimimaan uuden kulttuurin mukaisesti (Opetushallitus, n.d.). Karvin varhaiskasvatushenkilöstölle teettämän kyselyn mukaan tässä on onnistuttu vaihtelevasti, sillä vaikka 60 prosenttia (n=1333) vastaajista oli sitä mieltä, että Liikkuva varhaiskasvatus on muuttanut vähintään jonkin verran henkilöstön asenteita ja suhtautumista myönteisemmäksi lasten liikkumista kohtaan, kolmasosa ei osannut vastata kysymykseen (Isoaho & Kuusiholma-Linnamäki, 2024, 96).
Muutoksen onnistuminen edellyttää, että työntekijät ymmärtävät liikkumisen tärkeyden ja hyödyt sekä omaksuvat uudet arvot ja toimintatavat. Tähän tarvitaan laajempi yhteistyöverkosto jakamaan tietämystä, tarjoamaan koulutusta ja levittämään hyviä käytäntöjä. Henkilöstö tarvitsee tukea, ohjausta ja käytännön esimerkkejä, jotka auttavat heitä räätälöimään toiminnot heidän toimintaympäristöönsä soveltuviksi. Henkilöstölle tulee tarjota konkreettisia esimerkkejä sitä, miltä liikkumisen edistämisen toimenpiteet näyttävät varhaiskasvatuksen arjessa. Kasvattajien tietoisuutta, tietämystä ja asiantuntijuutta tulee lisätä ammatillisen kehittymisen ja koulutuksen avulla. Kun henkilöstö pyrkii löytämään omat tapansa toteuttaa edistämistyötä, se edistää heidän sitoutumistaan toimenpiteiden toteuttamiseen ja voi tuoda esiin toimintaympäristön ulkopuoliselle näkymättömiä kehittämistarpeita. Mallin mukaisten toimenpiteiden toimeenpanon on hyvä tapahtua pala kerrallaan ja portaittain, jotta toimenpiteet jäisivät pysyviksi toimintatavoiksi, osaksi toimintakulttuuria. Koordinointiin ja kentän toimijoiden tukemiseen tarvitaan aikaa ja kapasiteettia. (Mooney ym., 2008.) Liikkuva varhaiskasvatus on toiminut tässä roolissa varhaiskasvatuskentän toimijoiden parissa vuodesta 2012 lähtien (Hentunen ym., 2022).
Lopuksi
Liikkuva varhaiskasvatus on osoittanut, että systemaattinen lähestymistapa ja yhteistyö luovat pysyviä muutoksia, jotka kohdentuvat laajaan joukkoon lapsia tukien heidän terveyttään ja hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Kun varhaiskasvatuksen ammattilaiset oivaltavat liikkumisen merkityksen, on liikkumista luontevaa liittää osaksi varhaiskasvatuksen arkea. Pienikin liikkumisen lisäys, erityisesti vähän liikkuvalla lapsella, vie kohti parempaa hyvinvointia. Tässä työssä varhaiskasvatuksella voi olla merkittävä rooli.