Venäjä aloitti helmikuussa 2022 laittoman hyökkäyssodan Ukrainaan. Sotauutiset Suomessa ovat päivittäisiä niin Ukrainasta kuin Lähi-idästä.
Kriisit ja sodat herättävät monenlaisia ikäviä tunteita, kuten esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, surua ja vihaa. Nämä tunteet heijastuvat myös oppilaitosympäristöön vaikuttaen sekä oppijoihin että opettajiin. Opettajat ja ohjaajat saattavat tarvita tukea oppijoiden auttamiseen näiden tunteiden jäsentämisessä ja oppijoiden tunne-elämän tukemisessa.
Jos emme tunnista tai tunnusta kokemiamme tunteita, pelko saa enemmän valtaa. Se voi aiheuttaa lisääntyvää ahdistusta ja paniikkireaktioita. Pelko saattaa myös rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä ja heikentää yksilön elämänlaatua. Pelon tehtävä on ohjata toimintaa pois epämiellyttävästä asiasta tai tapahtumasta. (Rovasalo, 2022; Nummenmaa, 2010, s. 60-71; Nyyti, 2022.) Tunnetaidot ovat tärkeitä. Niitä tarvitaan opettajan työssä jatkuvasti. Siksi opettajan oletetaan myös mallintavan tunnetaitoja omalla toiminnallaan ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. (Tomperi ym. 2022, s. 21.)
Sodan ja pakolaisuuden käsittely erilaisten teosten pohjalta
Luokissa ja opiskeluryhmissä saattaa olla useampia joko sotaa itse paenneita tai saman sodan eri osapuolien jälkeläisiä. Kalle Güettler (2012) on laatinut ruotsalaisille opettajille ohjeita, kuinka työstää sodasta ja pakolaisuudesta herääviä ajatuksia ja tunteita lukemalla, kirjoittamalla ja keskustelemalla. Tällainen temaattinen taiteellinen työskentely voi tarjota oppijoille emotionaalisen ja empaattisen ulottuvuuden sotapakolaisten kokemuksiin, olosuhteisiin ja traumoihin. Güettlerin mukaan koulujen ja oppilaitosten on osaltaan kasvatettava monikulttuurisessa yhteiskunnassa toimivia vastuullisia, empaattisia kansalaisia. Valtaosa sodan kokeneista ihmisistä kärsii posttraumaattisista stressioireista. On tärkeää elää rinnakkain ja olla läsnä sodan ja kidutuksen kokeneiden ihmisten kanssa. Monet meistä eivät ole koskaan pelänneet sotilaita tai kuulleet ammuksen räjähtävän. (Güettler, 2012, s. 5.)
Yhteiset toiminnalliset projektit voivat auttaa asettumaan toisen asemaan. Meidän tulee myös kunnioittaa sodan ja pakolaisuuden kokeneiden tapaa ilmaista tai jopa vaieta kokemuksistaan. Oppilaitoksissa on tärkeää pohtia, kuinka jokainen voisi tulla kuulluksi ja kuinka toimia tiedostaen jo kuullut ja kerrotut tarinat. Sotatraumojen ja -kokemusten käsittelyn tulee olla sensitiivistä, ihmisyyttä ja ymmärrystä tukevaa, vastakohtana vaikenemiselle ja tuomitsemiselle.
Pakolaisuuden kokemuksista on tuotettu materiaalia myös Suomessa. Rajalan perhe avasi kotinsa Ukrainasta paenneelle ja kaikkensa menettäneelle ukrainalaiselle perheelle. Rajalat ryhtyivät pitämään äänipäiväkirjaa kokemuksistaan ukrainalaisten auttamisesta. Tästä syntyi audiodokumentti Meille muutti ukrainalaisperhe (2022). Dokumenttia ja sitä taustoittavaa Ukrainalaisen pakolaisperheen majoittamisen surun ja ilon hetket (2022) -podcastia voi käyttää keskustelun herättäjänä pakolaisuudesta, auttamisesta ja sodan vaikutuksista ihmisiin. (Rajala & Rajala, 2022; Rahi, 2022.)
Yle Areenassa -julkaistuja audiojulkaisuja voi käyttää opetustyössä edellä mainittujen Güettlerin (2012) ja Tellerin (2012) lisäksi. Teosten teemat voivat toimia keskusteluiden aloituksena sodasta, pakolaisuudesta ja empatiasta. Ne haastavat myös pohtimaan, miltä tuntuisi olla pakolainen ja mitä haasteita siihen liittyy.
Opettajille ja ammattilaisille on julkaistu tukimateriaaleja Venäjän hyökkäyssotaan liittyvien asioiden käsittelyyn lasten ja nuorten kanssa kasvatuksessa ja koulutuksessa. Materiaaleja ovat tuottaneet Opetushallitus (2022), Mieli ry. (2022), Mannerheimin lastensuojeluliitto (2022) ja Nyyti r.y. (2022). Myös Suomen punainen risti on nostanut esiin, että elämme monien samanaikaisten kriisien aikaa, jonka vuoksi henkinen sietokykymme on saattanut olla koetuksella (Suomen punainen risti, 2023).
Luovat menetelmät ja toisten kertomukset tukevat tunteiden käsittelyä ja lisäävät ymmärrystä
Taiteen kokeminen tai tekeminen voi olla terapeuttista ja arjessa hoitavaa, lohduttavaa, virkistävää ja jopa parantavaa. Taidelähtöisen toiminnan avulla voidaan kehittää ilmaisutaitoja, mikä parantaa ihmisen kommunikaatiota itsensä ja muiden kanssa sekä lisää hyvinvoinnin kokemuksia. (Känkänen, 2013, s. 33-34.)
Barraza ja Zak (2009) havaitsivat tutkimuksessaan, että empatia antaa meille mahdollisuuden havaita toisen tunnetila ja motivoi toimimaan, kun toisen koetaan olevan vaikeassa tilanteessa. Auttamisesta tulee hyvä olo. Empatiakokemus vapauttaa aivoissa oksitosiinia, kun tuemme tuntemattomia ihmisiä. (Barraza & Zak, 2009, s. 182.)
Nina Luostarinen (2023) kuvaa väitöskirjassaan, että ukrainalaisten pakolaisten saapuminen Suomeen on herättänyt henkiin myös evakkouden ja siihen liittyvän ylisukupolvisen kaipuun menetettyihin paikkoihin sekä unohtuneet tuntemukset siitä, mikä tekee paikoista merkityksellisiä. Luostarinen nostaa esiin myös kysymyksiä, kuten millaista oli tulla revityksi irti omasta maasta, lapsuuden leikkipaikoista ja rakkaista maisemista. Onkin tärkeää kehittää toimintatapoja, jotka mahdollistavat muun muassa paikkaan kiinnittymisen, paikkaempatian syntymisen ja jotka auttavat haastavien tunteiden käsittelyssä. (Luostarinen, 2023, s. 200.) Luovat menetelmät, esittävä taide ja yhdessä tekeminen voivat tarjota mahdollisuuden tällaiseen toimintaan. Opettaja voi ohjata oppijoita oman mielikuvituksen käyttöön, sysäten heitä muistelemaan itselle lapsuudessa koettuja tärkeitä voimapaikkoja, herätellen aisteja kuvittelemaan millaista omassa paikassa on. Tällainen työskentely voi avata aistimuistoja tuntemaan ja kokemaan tuttu paikka ja sen turva. Tämän jälkeen kokemusta voi maalata tai piirtää, tai siitä voi kirjoittaa tarinan, jolloin kuvittelun herättämiin tunteisiin on mahdollista saada etäisyyttä. Näiden kokemusten jakaminen on tärkeää. Jakaminen yhdessä voi tuoda lisää perspektiiviä sodan ja pakolaisuuden teemojen käsittelyyn.
Tunneilmaisun tukena ja omien voimapaikkojen kuvittelussa voi hyödyntää esimerkiksi Tukiliiton Mahti-tunnekortteja (2018). Korttien lisäksi työskentelyssä voi hyödyntää tunnetaitoja kehittäviä pelejä ja opaskirjoja. Niitä voi lainata kirjastoista tai hankkia oppilaitoksen käyttöön.
Opetushallituksen materiaaleissa opetus- ja ohjaushenkilökunnalle ohjeistetaan, kuinka Ukrainan tilannetta voi käsitellä kasvatuksessa ja koulutuksessa ja miten sieltä paenneiden oppimista tuetaan Suomessa (Opetushallitus, n.d.b). Materiaali sisältää myös tietoa Ukrainasta paenneiden opiskelumahdollisuuksista ja opiskelun tuesta kouluissa ja oppilaitoksissa.
Dokumentaaristen kertomusten käyttö ymmärryksen lisäämisessä
En pysty unohtamaan, vaikkei täällä ole sotaa.
(Isotalo, 2022.)
Sota on minussa. Se jäi kiinni minuun, meihin. Meihin kaikkiin.
En osaa olla täällä, rauhassa.
Lainaus on OSIRIS teatterin keväällä 2024 ensi-iltansa saaneesta Minun elämäni, Ukraina! koko illan näyttämöteoksesta. Se kertoo neljän Ukrainan sodan kokeneen nuoren Olgan, Oksanan, Anastasiian ja Ljubovin tarinan. Teos avaa perspektiiviä Ukrainassa käytävästä sodasta, pakolaisuudesta, ihmisyydestä, epäoikeudenmukaisuuksista, solidaarisuudesta, syyllisyydestä ja yhdenvertaisuudesta sekä halusta elää rauhassa. Toisten on lähdettävä pakoon hinnalla millä hyvänsä, mutta kaikki eivät halua lähteä pakoon ja osa palaa takaisin sotaa käyvään kotimaahansa. Ja osa heistäkin lähtee pakomatkalle uudestaan.
Teos kertoo dokumenttiteatterin keinoin muun muassa Suomessa kesäisin mansikoita poimivien ukrainalaisten tuntemuksia siitä, kuinka kesätyö poissa sodan keskeltä voi toisaalta antaa hetken hengähdystauon ja auttaa unohtamaan. Se kuitenkin vaikuttaa heistä mahdottomalta, koska hermostokin on oppinut reagoimaan vaaratilanteisiin, koviin ja yhtäkkisiin ääniin, kuten ohi ajaviin autoihin, lentokoneisiin tai ukkosen jyrähdyksiin.
Näyttämöteoksessa sekä roolihenkilöhenkilöiden että esiintyjien ikävän kokemus on suuri. Se kohdistuu sotarintamalle lähetettyihin taistelijoihin; omaan mieheen, omiin lapsiin tai sukulaisiin. Toisaalta taas ikävä liittyy turvaan lähetettyihin lapsiin, joilla on ikävä omaa kotimaata, rauhan ajan yksinkertaista elämää. Teoksen henkilöiden halu pysyä urheana ja uskoa voittoon on sitkeä, sitkeämpi kuin kuivuudesta kärsivän kuusen juuret.
On tärkeää kysyä, miten käsitellä tarinoita, jotka kertovat sodasta, niin, että ne eivät masentaisi ihmisiä. Näyttämöesitys valottaa muun muassa laulun ja yhteisöllisyyden keinoin mahdollisuutta toivon ylläpitämiseen koetuista tappioista ja surusta huolimatta.
Teatterin, musiikin ja dokumenttiteatterin keinoin voidaan lisätä ymmärrystä toisistamme, sysätä uusiin kysymyksenasetteluihin sekä ymmärrykseen erilaisia elämäntilanteita kohtaan. Toiminnalliset menetelmät tukevat yhteisöllistä läsnäoloa ja kehittävät intuitiota, mikä tekee niistä arvokkaita ja tärkeitä työkaluja. Artikkelissamme 2022 olemme esittäneet myös mahdollisuuden käyttää oppilaitoksessa Yle Areenan kuunnelmaa Oksana Mariupolin kellarissa opiskelijoiden kanssa Ukrainassa käytävän sodan herättämien tunteiden käsittelyyn (Karttunen & Isotalo, 2022).
Kirjallisuuden, tanssin ja musiikin käyttäminen oppimistilanteissa
Sotaa ja sen vaikutuksia yksilöihin käsittelee teoksissaan myös ukrainalaissyntyinen kirjailija ja toimittaja Svetlana Alksejevits. Lukemalla oppijoiden kanssa valitun kappaleen kirjailijan teoksesta ja keskustelemalla siitä yhdessä voidaan löytää näkökulmia myös Ukrainan viimeaikaisiin tapahtumiin Svetlana Aleksijevitš sai vuoden 2015 Nobel-palkinnon romaanista Tšernobylista nousee rukous. Palkinto myönnettiin hänen moniäänisille kirjoituksilleen, jotka ovat muistomerkki aikamme kärsimykselle ja rohkeudelle (Tanskanen, 2015). Aleksijevitšin teokset kertovat sodasta ja sen vaikutuksista yksilöihin. (The Nobel Prize in Literature 2015, n.d.)
Tanssin ja musiikin keinoin voidaan kouluissa ja oppilaitoksissa käsitellä vaikeitakin aiheita. Ukrainalainen drag-hahmo Verka Serduchka on myös symboli maan kulttuurille ja sen identiteetille. Serduchkan tunnetuin kappale on humoristinen ja karnevalistinen Dancing lasha tumbai. (Ofman, 2024.) Siihen liittyviä tanssivideoita löytyy internetistä. Tanssin voi opetella ja tanssia yhdessä, ehkä pohtia myös toisenlaista näkökulmaa ukrainalaiseen nykykulttuuriin.
Minun elämäni, Ukraina! -esityksessä kuullaan myös kansanlauluja, jotka ovat yhteistä itäisen Euroopan lauluperinnettä. Näissä lauluissa kuuluu ikiaikainen kaipaus, lämpö, huolenpito, rakkaus ja suru. Kautta aikojen laulut ovat kulkeutuneet maista ja maanosista toisiin. Musiikin kuuntelu on tärkeä osa omien tunteiden käsittelyä ja empatian tunnistamista. Ukrainalaista vanhaa kansanlaulua, kuten esimerkiksi Oi u luzi chervona kalyna (suom. Niityllä on punainen heisipuu) voi hyödyntää oppimistilanteissa. Laulusta on tullut Ukrainan puolustussodan epävirallinen hymni (Sergeyeva, 2023) ja siihen löytyy internetistä säestystaustoja sekä sanat monella eri kielellä. Laulaminen tai musiikin kuuntelu yhdessä voi toimia siltana myös kirjoittamistehtävään, kun halutaan purkaa tunnekuormitusta ja lisätä empatiaa.
Oppijoiden henkisen taakan helpottaminen
Minun elämäni, Ukraina! -näytelmän työryhmä oivalsi, että sotaa paenneilla on pelkonsa, pelästymisensä ja traumakokemustensa sisällä aivan samanlaiset tarpeet, kuin meillä, jotka emme itse ole sotaa kokeneet: elää rauhassa, tulla rakastetuiksi ja rakastaa sekä tuntea turvallisuutta, läheisyyttä ja iloa yhdessä toisten ihmisten kanssa. Oppilaitosten tulisi suunnitella, miten Ukrainan kriisiä ja sen vaikutuksia käsitellään monimuotoisesti sekä opetuksessa että vapaamuotoisemmin (Opetushallitus, 2022).
Oppijoiden henkisen sietokyvyn tunnistaminen ja henkisen taakan helpottaminen on tärkeä osa oppilaitoshyvinvointia ja opiskelukyvystä huolehtimista. Taiteen, kulttuurin ja liikunnan kyky ehkäistä pahoinvointia on kiistaton. Niiden vaikutus hyvinvointiin on merkittävä. (Backman, Hyssälä, Kivelä, Norppa, Virta & Vuolasto, 2023, s. 9.) On tärkeää varmistaa, että oppijat voivat tarvittaessa saada keskusteluapua ja tukea oppilas- tai opiskeluhuollon palveluista. On huolehdittava siitä, että myös eri kieliryhmien oppijat saavat tietoa ja tukea. (Opetushallitus, 2022.)
Pidämme tärkeänä, että oppilaitokset tarjoavat mahdollisuuksia sellaisiin toiminnallisiin menetelmiin ja yhdessä tekemiseen, joissa voi jäsentää sotaan ja pakolaisuuteen liittyviä tunteita. Niiden avulla pystytään vahvistamaan oppijaryhmän keskinäistä ymmärrystä, kuuntelua, myötätuntoa ja sosiaalisia taitoja. Se voi lisätä myös koettua empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat kokeneet sodan, kidutuksen ja pakolaisuuden. Venäjän hyökkäyssodan aika on saanut ukrainalaisen taiteen ja kulttuurin nostamaan päätään. Ukrainan kansalaisilla on tarve ilmaista kokemuksiaan; on noussut esiin paljon ukrainankielisiä vanhoja ja uusia lauluja, musiikkia ja kuvataidetta. Meidän on tärkeää kuunnella näitä tarinoita sodasta, pakolaisuudesta, vihasta ja myötätunnosta, jotta emme kääntäisi selkäämme vaikeille asioille siinä pelossa, että ne tuottavat meille epämukavuutta ja kipua. Unohtamatta armollisuutta omia ja toisten tunteita kohtaan.