Näkökulmia ammatillisten opettajien pedagogis-digitaaliseen osaamiseen

Digitaalisen transformaation vaikutukset näkyvät ammatillisissa koulutusorganisaatioissa sekä opettajien päivittäisessä työssä. Työelämän digitalisointi ja sen tuomat muutokset, kuten esim. ihmisten ja teknologian välinen suhde, haastavat ammatillisia opettajia jatkuvaan taitojen ja osaamisen päivittämiseen. Kansainvälisessä hankkeessa tutkimme ammatillisten opettajien pedagogisia-digitaalisia taitoja ja sitä, miten ammatilliset opettajat arvioivat omaa pedagogis-digitaalista osaamistaan eri osa-alueilla. Tutkimuksemme, Vocational education teachers’ pedagogical digital competence, on julkaistu kokonaisuudessaan kansainvälisessä International Journal of Vocational Education and Training -lehdessä, joten tässä artikkelissa esittelemme keskeisimpiä tuloksia ja kuvaamme käyttämäämme pedagogis-digitaalisen osaamisen mallia.

Pedagogis-digitaalinen osaaminen kehittyy asteittain

Opettajien sujuva digitaalinen osaaminen on ratkaisevaa teknologian integroinnissa opetukseen (Cattaneo, et al., 2022). Ilomäki ym. (2016) näkevät opettajien digitaaliseen osaamiseen koostuvan neljästä osa-alueesta: käytännön taidot ja niiden soveltaminen, digitaalisten teknologioiden ymmärtäminen, sitoutuminen digitaaliseen kulttuuriin ja reflektiivinen ajattelu. Opettajien yleisen digitaalisen osaamisen rinnalle on muodostunut käsite opettajien pedagogisesta digitaalisesta osaamisesta (eng. pedagogical digital competence), josta käytämme tässä artikkelista lyhennettä peda-digitaalinen osaaminen. Tällainen osaaminen viittaa digitaalisen teknologian, oppimisteorioiden, aiheiden ja kontekstiin liittyviin tietoihin, taitoihin, asenteisiin ja lähestymistapoihin (From, 2017). Purina-Bieza (2021) määrittelee peda-digitaalisen osaamisen digitaalisten työkalujen käytöksi opiskelijakeskeisten ja osallistavien oppimisprosessien suunnittelussa, organisoinnissa ja arvioinnissa.

Opettajien peda-digitaalinen malli pohjautuu Krumsvikin (2012, 2014) ajatteluun opettajien digitaalisen osaamisen kehittymisestä (kuva 1). Krumsvik kuvaa osaamisen kehittymisen matkana, joka etenee vaiheittain lähtien liikkeelle hyväksymisen tasosta (adoption), edeten sopeutumiseen (adaptation), omaksumiseen (appropriation) ja päätyen innovaatioon ja uuden luomisen tasoon (innovation). Krumsvik (2014) käyttää mallissaan tarkoituksellisesti termiä ‘building’ kuvaamaan sen integroivaa, kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja mahdollistaen reflektoinnin ja analysoinnin teknologian käytön vaikutuksista sen eri kehitysvaiheissa. Mallissa opettajan peda-digitaaliset taidot ymmärretään kahden ulottuvuuden, itsetuntemuksen (self-awareness) ja käytännöllisen taidon (practical proficiency), välisenä toimintana. Ne kulkevat käsi kädessä ja ovat yhtä merkityksellisiä uuden taidon omaksumisessa.

Krumsvikin mallin mukaan (2012, 2014) opettajien peda-digitaalinen osaaminen voi kehittyä seuraavasti:

1. Hyväksyminen: Opettaja tunnustaa ja hyväksyy digitaalisuuden merkityksen työssään, mutta ei ole täysin tietoinen, miten ja millaisia digitaalisia työkaluja ja sovelluksia hän voisi hyödyntää omassa työssään. Hän on valmis kokeilemaan uusia digitaalisia ratkaisuja.
2. Sopeutuminen: Opettaja osaa käyttää erilaisia digitaalisia työkaluja opetuksessaan ja työssään ja hänellä valmiutta kokeilla erilaisia opetusteknologioita. Opettaja ymmärtää teknologian merkityksen oppimisen tukemisessa ja osaa sitoa sen osaksi oppimisympäristöä. Hän pystyy ratkaisemaan tyypilliset teknologiset ongelmat soveltaen aiempaa digitaalista osaamistaan
3. Omaksuminen: Opettajaa osaa valita oppimisprosessia tukevia digitaalisia työkaluja ja hän integroi ne saumattomasti osaksi opetustaan. Opettajan hyödyntää erilaista teknologiaa luovasti ja tehokkaasti oppimistilanteissa ja omassa työssään.
4. Innovointi ja muutos: Opettaja kehittää ja päivittää digitaalista osaamistaan jatkuvasti. Hän kehittää ja laajentaa toimintaansa digitaalisissa ympäristöissä ja perustelee valintansa pedagogisesti. Opettaja seuraa alan uusia trendejä, osallistuu koulutuksiin ja kokeilee arvioiden uusien digitaalisten toimintojen sopivuutta oppimisen tukemiseen.

Kokonaisvaltainen digitaalinen osaaminen edellyttää siis sekä käytännön taitojen hankkimista että itsetietoisuuden kasvattamista omasta osaamisestaan. Krumsvikin (2012) mukaan tällainen käytännön tiedon hankintaa ja itsereflektiota sisältävä kehitysmatka on asteittainen prosessi ja voi kestää jopa vuosia ennen kuin innovaatiotaso on saavutettu.

Krumsvikin (2012) ja Fromin (2017) määritelmien mukaan opettajien ja opettajankouluttajien digitaalinen osaaminen eroaa muiden ammattilaisten osaamisesta siten, että se ei koostu pelkästään käytännön digitaalista taidoista vaan se sisältää myös kognitiivista ja metakognitiivista ajattelua, käsitystä oppimiseen liittyvistä teorioista ja ymmärrystä pedagogisista ja didaktisista toimenpiteistä. Tällainen peda-digitaalisen osaamisen kehittyminen näkyy ja syvenee opettajien konkreettisissa toimenpiteissä, esimerkiksi heidän valitessaan pedagogisesti perusteltuja ja sopivia digitaalisia ratkaisuja omaan ammatilliseen kontekstiinsa.

Opettajien peda-digitaaliseen osaamisen kartoitus

Kansainvälisessä Smooth Hybrid and Online Working for VET (Show-VET) hankkeessa kartoitimme ammatillisten opettajien peda-digitaalisen osaamisen nykytilaa Suomessa, Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa. Tiedot kerättiin helmi-huhtikuussa 2022 Webropol-kyselyllä. Kyselyyn vastasi yhteensä 218 ammatillista opettajaa, joista 64 prosenttia oli naisia ja 34 prosenttia miehiä. Ikäjakauman osalta 43 prosenttia osallistujista oli 45-vuotiaita tai nuorempia ja 55 prosenttia yli 46-vuotiaita. Maakohtaisesti vastauksista puolet tuli (52 %) Espanjasta, 23 % Suomesta, 15 % Italiasta ja 10 % Alankomaista.

Kyselyssä kartoitettiin opettajien peda-digitaalista osaamista eri osa-alueelta. Artikkelissamme keskityimme seitsemän pedagogisen alueen analysointiin:

1. verkkosisällön tuottaminen,
2. opetuksen suunnittelu,
3. vuorovaikutuksen rakentaminen
4. ryhmätyöskentely,
5. ohjaus hybridi- ja verkkoympäristöissä,
6. oppimistehtävien suunnittelu sekä
7. palautteen antaminen ja arviointi.

Opettajien osaamista kunkin osa-alueen suhteen kartoitettiin väittämillä, joissa vastaajat saivat arvioida omaa osaamistaan asteikolla 1–4 (täysin eri mieltä, osittain eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä ja täysin samaa mieltä). Vastausten keskiarvoista luotiin kustakin osa-alueesta summamuuttuja laskemalla yhteen väittämäkohtaiset keskiarvot. Vastausten analysointiin käytettiin IBM SPSS Statistics -ohjelman versiota 28.0.1.1. Tilastolliset analyysit löytyvät artikkelistamme Burns, E. & Kanninen, S. (2023). Vocational education teachers’ pedagogical digital competence.

Opettajasukupolven muutos

Tulosten perusteella opettajan ikä, opettajakokemus ja verkko-opetuskokemus vaikuttavat siihen, miten ammatilliset opettajat arvioivat omaa peda-digitaalista osaamistaan eri osa-alueilla. (Burns & Kanninen, 2023).

Nuoremmat (alle 35-vuotiaat) ammatilliset opettajat arvioivat oman peda-digitaalisen osaamisensa paremmaksi kuin kollegansa kaikilla seitsemällä osa-alueella. Erityisesti verkko-oppimistilanteiden ohjauksessa, oppimistehtävien tekemisessä, palautteen antamisessa ja arvioinnissa alle 35-vuotiaat vastaajat arvioivat oman osaamisensa paremmaksi kuin muut vastaajat. Tämä saattaa viitata siihen, että nuorempi opettajasukupolvi eli Z-sukupolvi (Fernández-Cruz & Fernández-Díaz, 2016) on tottunut arvioimaan taitojaan ja pätevyyksiään positiivisemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Omien kykyjen arviointia tukevat osaltaan myös opettajankoulutusten opetussuunnitelmiin tehdyt muutokset, jotka korostavat itsereflektoinnin merkitystä.

Lisäksi nuorempi opettajasukupolvi on kasvanut digitaalisen teknologian ympäröimänä ja heillä on enemmän omaa kokemusta verkko-opiskelusta. Opettajien omat opiskelukokemukset verkkokursseista vaikuttavat heidän omien verkkokurssien suunnitteluun muun muassa, siten että opettajien on havaittu hyödyntävän enemmän opiskelijakeskeisiä menetelmiä (Cox & Prestridge, 2020). Opettajien omilla asenteilla on vaikutusta siihen, miten teknologiaan ja digitaalisten työkalujen käyttöön suhtaudutaan. Positiivisen asenteen on havaittu lisäävän opettajien minäpystyyttä teknologian käyttöön ja uskoa digitaalisuuden hyödyllisyyteen opetuksessa (Antonietti et ai., 2022).

Opettajan pedagoginen kokemus tuo varmuutta

Kyselyyn osallistuneista ammatillista opettajista erittäin suurella osalla (n=105) oli kuitenkin pitkä opetuskokemus (11 vuotta tai enemmän). Mielenkiintoista tuloksissa oli se, että he arvioivat olevansa melko samantasoisia kaikilla seitsemällä pedagogisella osa-alueella. Taustalla saattaa vaikuttaa heidän pitkä työkokemus ammatillisessa koulutuksessa, jonka aikana he ovat kehittäneet vankkaa pedagogista osaamista. Näyttää siltä, että nämä opettajat pystyvät hyödyntämään saavuttamaansa pedagogista taitoa ja siirtämään sitä verkko-opetukseen jopa yli 20 vuoden työkokemuksen jälkeen. Vaikka nuoremman sukupolven opettajien tulokset nousivat kyselyssämme selvästi esiin, havaitsimme myös tulostemme perusteella, että pitkä opetuskokemus ammatillisesta koulutuksesta ei näytä heikentävän opettajien peda-digitaalista pätevyyttä vaan he pysyvät soveltamaan pedagogista osaamistaan siirtyessään digitaalisiin oppimisympäristöihin. Tuloksemme tukevat Krumsvikin (2012) käsitystä peda-digitaalisen osaamisen kehittymistä matkana, joka voi kestää vuosia ennen kuin opettajat aidosti saavuttavat omaksumisen ja innovaation tasot. Aito kokonaisvaltainen osaamisen kehittyminen edellyttää myös itsetietoisuutta ja ymmärrystä omista ammatillisista ja pedagogista taidoista, jotka kehittyvät vain kokemuksen myötä.

Merkityksellinen verkko-opetuskokemus

Tarkasteltaessa verkko-opetuskokemuksen vaikutusta eri osa-alueisiin havaittiin merkittäviä eroja. Ammatillisen koulutuksen opettajat, joilla on vähintään 2–5 vuotta kokemusta verkko-opetuksesta, arvioivat taitonsa selkeästi paremmiksi kuin he, joilla tällaista kokemusta on vähemmän.

Vaikuttaa siltä, että verkko-opetuksen kokemus nopeuttaa osaamisen kehittymistä. Opettajien autenttiset kokemukset verkko-opetuksen suunnittelusta, sen toteuttamisesta ja oppimisen arvioinnista nopeuttavat peda-digitaalisen osaamisen kehittymismatkaa. Kokemusperäisen osaamisen kautta opettajat saavuttavat helpommin ja nopeammin Krumsvikin (2012) mallin edistyneimmät vaiheet eli omaksumisvaiheen, jossa teknologia integroidaan saumattomasti käytännön opetustoimintaan ja innovaatiovaiheen, jolloin uusia ratkaisuja opetukseen kehitetään. Ammatillisen opettajan kehittynyt pedagogis-digitaalinen osaaminen näkyy sekä käytännön taidon että käsitteellisen tiedon hallitsemisena, kun he hyödyntävät pedagogisesti sopivia digitaalisia ratkaisuja omassa ammatillisessa oppimiskonteksteissaan. He pystyvät analysoimaan ja reflektoimaan “hands-on” (erilaisten aktiviteettien) ja “heads-on” (ajattelun aktivoimisen) (Krumsvik, 2012) toimintojen suhdetta oppimiseen digitaalisissa ympäristöissä.

Opettajan roolin muutos

Tuloksista näkyy opettajuuteen ja opettajan rooliin liittyvä muutos, joka edellyttää jatkuvaa itsensä kehittämistä, uusien taitojen omaksumista ja avointa vuorovaikutusta oppijoiden kanssa. On täysin mahdollista, että opiskelijoilla voi olla opettajaa enemmän kokemusta ja taitoa joidenkin digitaalisten välineiden ja erilaisten sovellusten käyttämisestä kuin opettajalla (Hyry, 2016). Tällainen opiskelijoiden erityisosaaminen olisi saatava tukemaan kaikkien oppimista. Tämä vaatii opettajalta positiivista ajattelunmuutosta oppimisesta. Opettajuudessa korostuukin jatkuva muutoskyky sekä kyky soveltaa ja käyttää erilaisia digitaalisia ratkaisuja pedagogisesti mielekkäällä tavalla.

Kaiken kaikkiaan tulokset viittaavat siihen, että peda-digitaalinen osaaminen vaihtelee opettajien välillä heidän demografisen ja ammatillisen profiilinsa mukaan. Kuitenkin kaikki ammatillisen koulutuksen opettajat iästä tai opetuskokemuksesta riippumatta pystyvät kehittämään peda-digitaalista osaamistaan ja hyödyntämään sitä ammatillisessa oppimisympäristössään. Henkilökohtaiset kokemukset verkko-opetuksesta näyttävät nopeuttavan peda-digitaalisen osaamisen kehittymistä ja lisäävän itseluottamusta digitaalisissa ympäristöissä työskentelyyn. Tulosten pohjalta voimmekin todeta, että ammatillisten koulutusorganisaatioiden (ja muidenkin koulutusorganisaatioiden) olisi hyödyllistä tarjota kaikille opettajilleen mahdollisuuksia opettaa verkossa ja kannustaa heitä aktiiviseen kokeiluun riittävillä resursseilla, esimerkiksi pariopetusta tai mentorointia hyödyntäen. Tämä vaatii myös osaamisen johtamista ja systemaattista seurantaa. Siksi oppilaitoksen johdon tulisi osoittaa sitoutumista digitaalisen osaamisen kehittämiseen ja laatia selkeät strategiat sen edistämiseksi.

Tutkimus toteutettiin osana SHOW-VET hanketta, jossa kansainvälisten kumppaneiden konsortio kehitti myös opettajan oppaan ja mentorointimallin osaamisen kehittämisen tueksi. Lisäksi projektissa luotiin uusia e-oppimateriaaleja eri koulutusaloille. Lisätietoja osoitteesta https://showvetproject.eu/en/project.