Liikkuminen on pienestä pitäen ihmisen luontainen vastaus musiikkiin; kehoa käytetään musiikin kuuntelun yhteydessä usein spontaaniin rytmin ja tunteiden ilmaisuun sekä tanssimiseen. Liikkeen voidaankin ajatella olevan kulttuurista riippumatta kiinteä osa musiikin kokemista ja havaitsemista. Musiikin ja liikkumisen läheinen yhteys liittynee ainakin auditiivisten ja motoristen järjestelmien neurologiseen linkitykseen yhteyteen aivoissa. (Abril, 2011.) Käytännöllisenä esimerkkinä auditiivis-motorisesta linkityksestä toimii muun muassa se, että rytmi-informaatio vaikuttaisi toimivan muita aististimulaatioita tehokkaammin kävelyn ja yläraajojen kuntoutuksessa (Thaut & Abiru, 2010).
Kehollinen näkökulma musiikkiin (embodied music cognition) on tällä hetkellä ajankohtainen ja kasvava musiikkipsykologian tutkimuksen suuntaus, ja se viittaa musiikin havaitsemisen ja toiminnan kiinteään ja vastavuoroiseen yhteyteen (Toiviainen, 2022). Musiikki voidaan nähdä kehollisena kielenä (Dell’Anna ym., 2021).
Kehollinen oppiminen voidaan täten nähdä uudenlaisena käsityksenä siitä, miten oppiminen tapahtuu koko ihmisessä, ihmisten välillä ja kietoutuneena ympäröivään maailmaan. Kehollisuuteen pohjautuva opetus pyrkii huomioimaan oppijan kokonaisvaltaisesti ja ottaa huomioon oppijan tunnekokemusten merkityksen. Jotta tunnekokemukset olisivat positiivisia ja näin ollen vahvistavat oppimista, sensitiivinen pedagoginen vuorovaikutus on keskeistä. Sensitiivinen pedagoginen opettajuus rakentuu tietoa, vuorovaikutusta ja käytännöstä saamiamme kokemuksia reflektoimalla. Tutkimalla aktiivisesti pedagogisia lähestymistapoja, asenteita ja arvoja sekä olemaan läsnä vuorovaikutuksessa herkkävaistoisesti muovautuu opettajien ja kasvattajien ammatillinen maisema opiskeluajoista alkaen läpi koko ammatillisen elämän (Huhtinen-Hildén, 2023).
Liikkeen hyödyntäminen musiikin opetuksessa
Kehoa ja liikettä tarvitaan myös musiikin tuottamiseen ja ilmaisemiseen. Liike voidaan käsittää yhtenä musiikillisen tietämisen tapana, ja liikettä hyödynnetäänkin usein rytmin ja muiden musiikillisten käsitteiden opetuksessa. (Abril, 2011.) Musiikin ilmaiseminen kehollisesti voi olla lapsille mukaansatempaava tapa oppia musiikkia (Madalozzo & Madalozzo, 2019), ja tehdä musiikkitunneista mielekkäitä ja osallistavia (Md ym., 2021). Yksi tunnetumpia pedagogisia suuntauksia, jossa hyödynnetään liikettä ja liikkumista systemaattisesti osana musiikin opetusta on Émile Jaques-Dalcrozen (1865–1950) kehittämä pedagogiikka, joka perustuu näkemykseen, että liike yhdistää kehon ja mielen musiikillisessa kokemuksessa. Dalcroze-pedagogiikassa musiikkia lähestytään vapaan liikkumisen ja rytmin kautta edeten käsittelemään liikkeen avulla erilaisia musiikillisia ilmiöitä. Älyyn perustuvan musiikinopetuksen sijaan Dalcroze-pedagogiikassa pyritään aistihavaintojen herättämiseen ja kokonaisvaltaisen muusikkouden kehittämiseen. (Juntunen, 2009.) Dalcrozen musiikillista liikeilmaisua (plastic animee) voidaan hyödyntää myös musiikillisen osaamisen arviointiin yksilö- tai ryhmätilanteissa (kts. Butke, 2014).
Myös Carl Orffin (1895–1982) kehittämä pedagogiikka pohjaa ajatukseen, että liikkeen tulisi olla lasten musiikin oppimisen keskiössä, sillä liike on lasten luontainen tapa vastata maailmaan ympärillään ja eritysesti musiikkiin. Orff-pedagogiikassa käytetään sekä ilmaisullista vapaata liikettä että ohjaavaa liikettä, jota hyödynnetään suunnitelmallisesti pedagogiikan välineenä. Zoltán Kodályn (1882–1967) kehittämässä pedagogiikassa puolestaan yhdistetään käsiliikkeitä laulamiseen helpottamaan sävelten välisten suhteiden hahmottamista (Abril, 2011.)
Musiikista apua lasten motoristen taitojen kehittymiseen
Varhaiskasvatusikäisten lasten motoristen taitojen kehittymiseen on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä nämä lapsuudessa kehittyvät taidot vaikuttavat läpi elämän siihen, miten ihminen selviytyy arkielämän fyysisistä tehtävistä ja haasteista. Lasten motoriset ja havaintomotoriset taidot kehittyvät parhaiten silloin, kun heidän elinympäristönsä tukee ohjattua ja spontaania motoristen taitojen kehitystä. (Kts. yhteenveto Iivonen ym., 2016.)
Musiikin avulla voidaan edistää lasten kehollis-motorisia taitoja, kuten koordinaatiokykyä (kts. Ward ym., 2010) ja hienomotoriikkaa (Suthers, 2006). Elofsson (2018) havaitsi, että lapset, joilla on puutteita motorisissa taidoissaan, hyötyvät fyysistä aktiivisuutta ja musiikkia yhdistävästä oppimisympäristöstä. Martins ym., (2023) puolestaan havaitsivat musiikin harjoittelun edistävän urheilua enemmän lasten käsien motorista ketteryyttä, koordinaatiota ja rytmisiä taitoja – erityisesti niillä lapsilla, joilla oli jo ennen harjoittelua edistyneemmät rytmisen erottelun kyvyt.
Varhaiskasvatusikäisten motorisia taitoja voidaan kehittää musiikin avulla esimerkiksi edeten pikkuhiljaa vapaasta kehollisesta ilmaisusta koko kehon rytmiikkaan ja edelleen hienomotoriikkaan, tasaisessa sykkeessä improvisointiin sekä instrumenttien käyttöön. Rytmiikan osalta on hyvä huomioida, että erilaiset kulttuuritaustat näkyvät lasten kyvyssä luonnostaan mukautua erilaisiin rytmeihin. (Bremmer, 2015.)
Arkipedagogiset menetelmät siirtymätilanteiden tukena.
Arkipedagogiset musiikkimenetelmät, kuten vähäsanainen laulaminen, loruttelu ja rytmittely sekä keholliset harjoitteet siirtymätilanteissa voisi auttaa lasta ohjaamaan omaa toimintaa, itsesäätelyä ja opettamaan katsomaan maailmaa luovalla tavalla (Huhtinen-Hilden & Lamppu, 2019). Kasvattajien tehtävänä tulisi tukea ilmaisun monia muotoja varhaislapsuuden kokonaisvaltaisessa pedagogiikassa (Ruokonen, 2022). Varhaiskasvatuksella ja varhaiskasvattajilla on hyvin suuri merkitys lapsen musiikillisen minuuden löytymisessä ja kehittymisessä. Päiväkodin arkitilanteisiin liitetty musiikki luo lapselle mielihyvän ja turvallisuuden tunteen kokemuksia. Musiikki ja musiikkikasvatus kuuluvat kaikille. (Ruokonen 2001, 121.)
”Musiikillinen oppiminen on prosessi, jossa ajattelu, tunteminen ja toiminta kokonaisvaltaisesti yhdistettyinä liittyvät lapsen tietoiseen ja tiedostamattomaan kokemusmaailmaan vaikuttaen yksilön koko persoonallisuuden kehitykseen. Musiikillisesti rikkaassa ympäristössä viriää lapsen spontaani ja uutta luova musiikillinen toiminta.” (Ruokonen 2001, s. 121.)
Varhaiskasvatuksen arkeen liitetyn musiikin välittömän vaikutuksen voi saavuttaa ja nähdä arjen tilanteissa, kuten siirtymisissä toiminnasta toiseen.
Haastavissa arjen tilanteissa, kuten ulkovaatteiden pukemisessa laulun tai lorun yhdistäminen tähän hetkeen luo lapselle turvallisuuden tunteen kokemuksen ja tilanteesta tulee lapselle siedettävämpi. Potalla istuminen, ruokailuun odottaminen tai päiväunille orientoituminen sujuu paremmin, jos haastavaan hetkeen on yhdistetty lapselle turvaa tuovia musiikillisia tai musiikkiliikunnallisia elementtejä.
Musatossut-hankkeessa kehitämme ja kokoamme arkipedagogisia musiikillisia ja musiikkiliikunnallisia menetelmiä, jotta voimme tukea kasvattajien musiikillista osaamista. Hankkeessa tartumme Ruokosen (2001) havaintoon, että varhaiskasvatuksen musiikkitoiminnan keskeisen osan muodostaa opettajan hyvä loru- ja lauluvarasto sekä musiikin tuntemus. Nämä mahdollistavat sen, että kasvattaja voi spontaanisti liittää musiikilliset menetelmät, lorut ja laulut arjen eri tilanteisiin.
Hankkeen yksi tavoite on myös tuoda kasvattajien tietoisuuteen musiikin ja musiikkiliikunnan hyödyt ja sen kokonaisvaltaiset vaikutuksen lapsen kehitykseen. Annamme välineet musiikin ja musiikkiliikunnan hyödyntämiseen ilman, että kasvattajalta vaaditaan aikaisempaa musiikillista osaamista. Tavoitteemme on, että musiikki ja musiikkiliikunta ovat osa lapsen arkea ja saamme luoda arkipedagogisia menetelmiä osaksi varhais- ja esiopetusta. Jokaisella lapsella on oikeus päästä osalliseksi musiikin ja liikkumisen hyvinvointia ja oppimisen edellytyksiä tukevista vaikutuksista. Musiikin ja liikkumisen suunnitelmalliseen yhdistämiseen tarvitaan menetelmiä, jotka ovat kaikkien kasvattajien helposti omaksuttavissa ja vietävissä hoitopäivän arkeen (Repo ym., 2019).
Arkisiin tilanteisiin integroitavat musiikki ja musiikkiliikunnalliset menetelmät lisäävät lasten päivään musiikillisia ja liikunnallisia sisältöjä. Hankkeen tarkoitus on, että jokainen lapsi pääsisi yhdenvertaisesti osalliseksi musiikin ja liikkumisen hyvinvointia ja oppimisen edellytyksiä tukevista vaikutuksista. Hankkeessa kiinnitetään myös huomiota lasten hoitajien ja ohjaajien taitoihin havainnoida ja tukea lasten motoristen taitojen kehitystä. Hankkeessa yhteistyökumppanit pääsevät vaikuttamaan kehitettäviin arkipedagogisiin menetelmiin oman työnsä asiantuntijoina.
”Kaiken ydin on rytmi, onhan sykettä kaikkialla – päivien kierrossa, maapallon liikkeessä, sydämen lyönneissä ja hengityksessä. Melodia on kuin lanka, joka luo musiikille linjan. Harmonia eli sointukudos värittää melodiaa, ja muotorakenteet jäsentävät kokonaisuuden. Dynamiikka elävöittää musiikkia, ja sävyt luovat sielun – sointivärien sateenkaaren.” (Piispanen, 2019.)
Musiikki, kehollisuus ja tunnetaitojen kehitys
Musiikki liikuttaa lasta. Vahvasti myös tunnepuolella. Musiikilla on taiteenlajeista suurin vaikutus tunteisiin, ja sen avulla voidaan tuottaa mielihyvän sekä turvallisuuden tunteen kokemuksia. Musiikki toimii lapsen varhaisissa vuorovaikutussuhteissa lapsen minäkuvan kehittäjänä ja kiintymyssuhteiden vahvistajana (Ruokonen, 2011).
Musiikki on suuressa määrin myös jaettuja tunnekokemuksia. Kun musiikki lähtee soimaan, olimme sitä itse tuottamassa tai kuulijoina vastaanottamassa, tahdistumme helposti toisiimme. Olemme siis samassa sykkeessä (Saarikallio 2023). Tutkimukset vahvistavat ja tukevat ajatusta, että kehollinen tahdistuminen musiikin rytmiin yhdessä muiden kanssa vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta (Hove & Risen, 2009; Hari ym., 2013). Esimerkiksi kun 4- vuotiaat lapset leikkivät toistensa kanssa samassa musiikillisessa sykkeessä, he olivat kontrolliryhmän lapsia taipuvaisempia auttamaan ryhmässä olevia muista lapsia (Kirchener & Tomasello, 2004). Eveliina Stolp (2024) muistuttaakin, että aina kun me musisoimme ja tanssimme yhdessä, me tahdistumme toisiimme. Tämän tahdistumisen ytimessä korostuvat läsnäolo, turva, yhteenkuuluminen ja jatkuvuus (Stolp ym., 2022).
Varhaiskasvatussuunnitelmassa (Opetushallitus, 2022) painotetaan, että lapsia tulisi auttaa tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lisäksi lapsia tulee ohjata suojelemaan ja kunnioittamaan omaa ja toisten kehoa. Tämän lisäksi lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikin herättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen kuvallisesti ilmaisten tai tanssien.
Musiikilla on siis vahvasti yhteenkuuluvuutta rakentava vaikutus, joka on luonteeltaan tietoiselle ajattelulle usein huomaamaton – tunnetasoinen ja kehollinen (Saarikallio, 2023). Musiikin, leikin ja tanssin avulla voidaan tukea ryhmään liittymistä ja vahvistaa tunnetta ainutlaatuisena ja tärkeänä ryhmän jäsenenä (Huhtinen-Hildén, 2023). Luovassa ja leikillisessä vuorovaikutuksessa koetaan ja jäsennetään tunteita turvallisessa ympäristössä ja opitaan olemaan ja toimimaan yhdessä. Tällaisessa yhteisössä tunteet ovat turvassa ja niitä voi tämän taiteen tuoman turvan suojissa myös opetella (Huhtinen-Hildén, 2019).
Parhaimmillaan tieto ja ymmärrys musiikin tunnetasoisesta voimasta on loistava työkalu kohti musiikkikasvatusta, jolla voidaan rakentaa hyvinvointia ja sosiaalista toimijuutta (Saarikallio, 2023).
Lopuksi ”muistutamme” että musiikki on maailma, jossa osallisuus ja toimijuus voivat toteutua ilman sanoja, tunnekokemusten ja kehon tasolla. Musiikillinen toiminta voi parhaimmillaan olla tapa istuttaa siemeniä myötätunnon, empatian, vastavuoroisuuden ja välittämisen kulttuurille (Saarikallio, 2023).
Musatossut
Syksyllä 2024 käynnistyneessä Musatossut-hankkeessa (ESR 1.9.2024–31.7.2027) tartutaan musiikin ja liikkumisen läheiseen yhteyteen viemällä varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen musiikkia ja liikkumista yhdistäviä helppoja arkipedagogisia menetelmiä. Hankkeessa halutaan myös tukea ja levittää tietoa musiikin, tanssimisen ja musiikkiliikkumisen vaikutuksista hyvinvointiin ja oppimisen edellytyksiin. Hankkeessa kiinnitetään myös huomiota lasten hoitajien ja ohjaajien taitoihin havainnoida ja tukea lasten motoristen taitojen kehitystä.
Hankkeen toteuttavat Jamkin hyvinvointiyksikön musiikki ja Likes yhdessä Gradian musiikin ja tanssin sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Valtakunnallista hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Hämeen Ely-keskuksen kautta, ja se on yksi meneillään olevan Rakennerahastokauden strategisia hankkeita.
