Noin kolmasosalla työikäisistä sairaus tai vamma vaikeuttaa työssä selviämistä tai työn löytämistä. Osalla lyhyt- ja osalla pidempiaikaisesti. Työkyvyttömyyden alussa toimeentulona on sairauspäiväraha, jota voi saada enimmillään 300 arkipäivän ajan. Kuntoutuksen tarve selvitetään viimeistään enimmäisajan päättymiseen mennessä. Suurin osa jatkaa siitä joko kuntoutukseen, jonka ajalta saa kuntoutusrahaa tai -tukea, tai osa- tai täystyökyvyttömyyseläkkeelle. (Kansaneläkelaitos, 2023.)
Tässä artikkelissa tarkastelemme osatyökykyisten ohjausta, jossa kohderyhmänä ovat kokoaikaisesta työsuhteestaan sairauslomalla olevat ja enimmäisajan sairauspäivärahaa saaneet. He ovat työelämään paluuta suunnittelevia, jotka ovat hakeneet kuntoutusta ja ilmoittautuvat työnhakijaksi odottaessaan päätöstä. Päätöksen saaminen voi joskus kestää pitkään. Sen pitkittymisessä on riski asiakkaan työkyvyn heikkenemisestä odotusaikana.
Artikkelimme tavoitteena on kuvata osatyökykyisen yksilöasiakkaan ohjausprosessia ja sellaista ohjausta, joka tukisi sen hetkistä työkyvyn ylläpitoa ja sen kehittymistä positiiviseen suuntaan sekä antaisi eväitä tulevaan kuntoutukseen. Ohjaukseen käytettävä aika on rajallinen, usein vain 15–30 minuuttia, joten ohjaajalla on hyvä olla selkeä suunnitelmarunko ohjausprosessin etenemiselle. Keskiössä ohjausprosessissa on hyvän asiakassuhteen luominen aikapaineessa, yksilöllisten ohjaustarpeiden tunnistaminen ja yksilön toimijuuden edistäminen sekä kulloiseenkin ohjausprosessiin sopivimpien työkalujen valitseminen ja tavoitteellinen soveltaminen.
Osatyökykyinen työnhakija
Moni enimmäisajan, 300 päivää, sairauspäivärahaa saanut työikäinen kuvaa itseään työnhakijaksi ilmoittautuessaan työkyvyttömäksi. Ohjausprosessin avulla pyritään yhdessä ohjattavan asiakkaan kanssa selvittämään, olisiko osa työkyvystä kenties kuitenkin käytössä, tai tukemaan kehitystä sitä kohti. Käytämme tässä osatyökykyisestä Työkykyohjelman 2019–2023 (Keyriläinen & Lappalainen, 2023, 12) määritelmää: ”osatyökykyisellä tarkoitetaan henkilöä, jonka työnsaannin ja tekemisen mahdollisuudet ovat heikentyneet terveydentilan tai vamman takia”. Työkyky tulisi aina suhteuttaa työtehtävään. Yksi ohjauksen tavoitteista onkin saada asiakas huomaamaan tehtävät, joihin hän kykenee eli että hän onkin ”henkilö, jolla on osa työkyvystään käytössään”; työkyvyn kohdatessa oikean työtehtävän täsmätyökykyinen (Keyriläinen & Lappalainen, 2023, 13).
Kun asiakasta ohjataan kohti kuntoutumista, tulee ymmärtää, mitä kuntoutus on ja mitä sillä tavoitellaan. Järvikosken (2000, 247) mukaan se voidaan ymmärtää erilaisista toimenpiteistä muodostuvaksi prosessiksi, jossa pyritään saattelemaan kuntoutujaa vallitsevasta epätyydyttävästä tilanteesta kohti parempaa elämää: kohti parempaa toimintakykyä, työkykyä, tuottavaa toimintaa, mutta myös elämänhallintaa, elämänlaatua tai parempia selviytymismahdollisuuksia. Se on tyypillisesti moniammatillista toimintaa. Kuntoutuksen määritelmissä korostuvat asiakkaan itsenäisyyden, oman aktiivisuuden ja voimaantuminen tavoitteet (Järvikoski 2000, 247). Näitä tavoitteita tulisi pyrkiä myös ohjauksella tukemaan.
Ohjauksen taustateoriaa ja menetelmiä
Ohjausprosessia voi lähestyä monesta eri teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Tässä artikkelissa kuntoutujan ohjausta käsitellään sosiodynaamisen (ks. esim. Peavy, 2006) ja ratkaisukeskeisen lähestymistavan kautta. Sosiodynaamisen lähestymistavan mukaan ohjattava on aktiivinen oma-aloitteinen toimija, joka rakentaa ammatillista tulevaisuuttaan ohjaajan kanssa dialogissa, oppien ja oivaltaen (vrt. Kauppila 2007, 34–35, 39–40, 48). Ohjaustavaksi tässä artikkelissa ehdotetaan pääasiassa sosiodynaamista ja ratkaisukeskeistä (ks. esim. Riikonen, 2000) ohjauksen lähestymistapaa.
Asiakkaan (elämän)ura käsittää hänen koko elämänsä eri vaiheineen ja osa-alueineen. Sosiodynaamisessa ohjauksessa huomioidaankin asiakkaan koko elämänkenttä ja kaikki tavoitteen kannalta merkitykselliset asiat. Ohjaus on tällöin sosiaalista toimintaa, yhteistyötä korostavassa, toivorikkaassa ja selventämistä tukevassa ympäristössä, jossa ohjaaja ja asiakas yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat ohjausprosessin. He työskentelevät tiiminä, joka dialogia käymällä tutkii asiakkaan elämänkenttää sekä asioiden ja tapahtumien merkityksiä. Tällaisessa ohjauksessa kartoitetaan tilannetta, pyritään tarkistamaan nykyisiä ja löytämään uusiakin näkökulmia tulevaan sekä suunnitellaan toimenpiteet, joiden avulla asiakkaan on mahdollista tavoitella toivomansa kaltaista tulevaisuutta. (Peavy 2000, 23, 37; Peavy 2004, 17, 23, 29–30.)
Ratkaisukeskeinen ohjaustapa soveltuu hyvin suunnitelman laatimisen tueksi. Sen avulla suunnataan katse aktiivisesti tulevaisuuteen, ratkaisujen hakemiseen. Ratkaisukeskeinen ohjaus luottaa asiakkaan kykyyn hahmottaa ongelmansa, asettaa omat tavoitteensa ja löytää omat ratkaisut niiden saavuttamiseen. Ratkaisuja pyritään löytämään nostamalla esiin myönteistä kehitystä ja onnistumisia sekä tukemaan jo olemassa olevia voimavaroja ja vahvuuksia. Ohjaustavalle on ominaista ohjata tekemään ”sitä mikä toimii”. Siinä painotetaan pienten muutosten merkitystä; muutos yhdessä pienessä asiassa, esim. ongelmallisen tilanteen toisenlainen tulkinta, voi saada aikaan suurempiakin muutoksia. (Riikonen 2000, 49–50.)
Soveltuvia ohjausmenetelmiä
Keskeiseksi ohjausmenetelmäksi voidaan nähdä ohjattavan kanssa käytävä dialogi, jota voidaan tukea erilaisilla tehtävillä, kuten elämänkentän kartoituksella. Peavy (2004, 32) kuvaa dialogia viestinnäksi, jossa tieto virtaa molempiin suuntiin sekä puhujan että kuuntelijan antautuessa avoimeen vuorovaikutukseen keskenään. Tuloksena on yhteisesti neuvoteltuja merkityksiä (Peavy 2004, 32). Tällöin ohjaaja kuuntelee, avoimin mielin ja tarkkaavasti sekä sitä mitä sanotaan että sitä mikä jätetään sanomatta. Kuunnellaan myös hiljaisuutta ja niitä viestejä, jotka ilmenevät ei-kielellisesti eleistä, ilmeistä, puhujan asennosta ja liikkeistä. Ohjaaja kannustaa sanoittamaan vielä ääneen lausumattomia ajatuksia sekä pohtimaan vaihtoehtoja yhdessä. (Peavy 2021, 83, 100–101.)
Elämänkentän kartoitus on hyvä menetelmä ohjattavan tilanteen kuvaamiseksi (Peavy, 2006). Menetelmän tarkoituksena on auttaa ohjattavaa kuvaamaan omaa elämänkenttäänsä karttana, elämänsä kokonaistilannetta ja huoliaan sekä etsimään niihin ratkaisuja (Pekkari 2009, 189). Se kokoaa yhteen hänen ongelmatilanteensa kannalta merkitykselliset asiat. Kartoittaminen voidaan tehdä monenlaisilla muillakin menetelmillä. Ohjaaja ja ohjattava molemmat yhdessä voivat tuoda ajatuksiaan ja tunteitaan näkyvään muotoon, ohjattavan suostumuksella joko suunnitelmallisesti tai vain keskustelun ohessa piirrellen. (Peavy 2021, 89–90; Pekkari 2009, 189.) Mikäli ohjaus tapahtuu puhelimitse, elämänkenttää voidaan käsitellä myös keskustellen.
Työkyvyn kartoittamisen menetelmiä
Työkyvyn tilannetta voidaan kartoittaa ohjausprosessin aikana asiakkaan oman kertoman ja lääkärinlausunnon lisäksi hyödyntämällä esimerkiksi Kykyviisari-kyselyn Työkykyindeksiä: ”Oletetaan, että työkykysi on parhaimmillaan saanut 10 pistettä. Minkä pistemäärän antaisit nykyiselle työkyvyllesi?” (Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi 2023).
Tavoitteen kartoittamiseen soveltuva kysymys on ns. ihmekysymys. Asiakasta voidaan pyytää kuvailemaan vielä ohjaushetkellä ihmeeltä tuntuvaa tilannetta, jossa hän on jo saavuttanut tavoitteensa. Tämä auttaa oivaltamaan, mitä tavoitteen saavuttaminen käytännössä vaatii ja vaihtoehtoisia reittejä sitä kohti. Tällöin voidaan käyttää esimerkiksi kysymyksiä: ”Mitä pitäisi tapahtua, jotta olisit pisteessä x?” ja ”Millaista tukea siihen tarvitset?”
Asiakkaan kanssa keskustellaan, mitä tavoitetta tukevia myönteisiä muutoksia tai onnistumisia on jo tapahtunut, millaisista haasteista hän on jo aiemmin selvinnyt ja miten tai millaisia ovat hetket, jolloin nykyinen tilanne ei tunnukaan kovin pahalta. Mahdollisuuksia, vahvuuksia ja kykyjä korostava sanasto auttaa havaitsemaan sitä, mikä kaikki on heikentyneestä työkyvystä huolimatta mahdollista ja mitä osaamista on olemassa. Se on kuvailevaa, selittävää sekä mahdollisuuksia ja uuden keksimistä korostavaa. (Amundson 2005, 55–58; Peavy 2004, 38–39; Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi 2023; Vrt. Riikonen 2000, 51–53.)
Elämänkentän kartoitus -menetelmän, työkyvyn kartoittamisen menetelmien ja dialogisen ohjauskeskustelun avulla laaditaan yhteistyössä ohjattavan kanssa toimintasuunnitelma, jota päivitetään ohjausprosessin ajan. Ohjausprosessin aikana ohjattavalle voi antaa myös itsetuntemusta tukevia tehtäviä eri työkalujen tai menetelmien avulla tehtäväksi. Näitä ovat esimerkiksi omien arvojen, vahvuuksien ja luonteenpiirteiden, kiinnostuksen kohteiden, osaamisen sekä työnsisältö- ja työympäristötoiveiden kartoittamisen menetelmät. Lisäksi asiakas voi itsenäisesti hyödyntää muun muassa AVO-ammatinvalintaohjelmaa, mikäli omaan työhön paluu ei ole enää mahdollista. Ohjelma auttaa pohtimaan ammatinvalintaa omia kiinnostuksen kohteita, vahvuuksia ja työnsisältötoiveita vastaavaksi (KEHA-keskus, 2023). Itsenäiseen jatkopohdintaan sopiva työkalu sen jälkeen on mm. Ammattitieto-palvelu, josta löytyy uratarinoita ja tietoa eri ammattien työtehtävistä, työpaikoista, palkkauksesta, koulutuksesta ja ammatin vaatimasta osaamisesta (KEHA-keskus, 2023).
Onnistunut ohjausprosessi
Otamme tähän esimerkiksi yhden kuvitteellisen asiakkaan, jonka ohjauspalveluita tämän esimerkin avulla selkiytämme. Hän on kuntoutusta hakeva, kokoaikaisessa työsuhteessa oleva henkilö, joka on työkyvyttömyyden vuoksi sairauslomalla. Koska hänelle ei tule työtunteja, hän on palveluprosessin näkökulmasta työttömän asemassa.
Asiakkaan käynnistettyä työnhaun TE-toimistossa, häntä palvellaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta säädetyn lain mukaisella tavalla. Työ- ja elinkeinoministeriön (2023, 19–21) ohjeen mukaan hänelle järjestetään alkuhaastattelu viiden arkipäivän kuluessa työnhaun käynnistämisestä. Sitä seuraa viisi täydentävää työnhakukeskustelua (TTHK) noin kahden viikon välein seuraavan kolmen kuukauden aikana. Kolmen kuukauden kuluttua alkuhaastattelusta asiakkaalle järjestetään työnhakukeskustelu. Sitä seuraa omatoiminen kolmen kuukauden jakso, jonka jälkeen järjestetään seuraava työnhakukeskustelu. (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2023, 19–21.)
Alkuhaastattelu järjestetään pääsääntöisesti kasvokkain paikan päällä, eli henkilökohtaisena tapaamisena TE-toimistossa, mikäli se on asiointimatkan pituus ja asiakkaan toimintakyky huomioiden mahdollista. Muut keskustelut voidaan järjestää kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, eli kasvokkain TE-toimistossa tai sovitusti muuallakin, puhelimitse tai videoyhteydellä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2023, 19–21.)
Ohjaajan työarjessa alkuhaastatteluun ja työnhakukeskusteluun usein käytetty aika on 30 minuuttia. Lisäksi valmisteluun ja jälkikirjauksiin käytetään yhteensä saman verran aikaa. Täydentävään työnhakukeskusteluun varataan lyhimmillään aikaa yhteensä 15 minuuttia, sisältäen valmistelun ja jälkikirjaukset. Lyhyt ajallinen resurssi asettaa haasteen laadukkaalle ohjaukselle ja saa pohtimaan, miten ohjaukselle asetetut tavoitteet olisivat aikapaineesta huolimatta mahdollista saavuttaa.
Ohjauskeskustelussa pyritään aitoon dialogiin, jolloin ei voida tavoitella tarkan etukäteissuunnitelman noudattamista. Keskustelun tavoitteiden täyttymiseksi sillä on kuitenkin oltava rakenne, joka joustaa tarvittaessa. (Pekkari, 2009, 13.) Ohjauskeskustelun jäsentämiseksi voi hyödyntää esimerkiksi Pekkarin (2009, 111) kuvausta ohjauskeskustelun vaiheista (Taulukko 1): millaisia asioita tulisi ottaa huomioon valmistauduttaessa ohjauskeskusteluun ja ohjauskeskustelun aikana sekä miten arvioida ohjauskeskustelua.
| Valmistautuminen ohjauskeskusteluun | Ohjauskeskustelun käyminen | Ohjauskeskustelun päättäminen | Arvio edistymisestä | |
|---|---|---|---|---|
| Ohjaajan osuus | - edellisen keskustelun mieleen palauttaminen ja ohjattavaan liittyvään materiaaliin perehtyminen - tavoitteiden miettiminen - sovitut toimenpiteet - yhteydenotot - keskustelurauhan varmistaminen | - ilmapiirin luominen - tavoitteiden asettaminen - purkaminen ja rakentaminen - ohjattavan näkeminen kokonaisuutena - ajan jakamisen tiedostaminen - prosessin kuljettaminen | - uuden ajan varaaminen - valmistautumisesta sopiminen - palaute ohjattavalle - keskustelun tavoitteiden toteutuminen (heti ja pitemmällä aikavälillä) | - ajankohtaisten asioiden ratkaiseminen - ohjattavan itsetuntemuksen lisääntyminen - ohjattavan metataitojen harjaantuminen - ohjattavan voimaantuminen - oman ohjausstrategian tunnistaminen - ohjaajan itsereflektio |
| Ohjattavan osuus | - edellisen keskustelun mieleen palauttaminen - asioiden pohtiminen, itsereflektio - tavoitteiden miettiminen - sovitut toimenpiteet - yhteydenotot | - tavoitteiden asettaminen - omien asioiden aktiivinen esille tuominen - rohkeus itsensä ilmaisuun - omien ajatusten ja pohdintojen käsittely | - keskustelun tavoitteiden toteutuminen - palaute ohjaajalle | - ajankohtaisten asioiden ratkaiseminen - pitemmän aikavälin tavoitteen eteneminen - mihin seuraavaksi keskityttävä |
Taulukko 1. Ohjauskeskustelun vaiheet (Pekkari, 2006. Ohjauskeskustelun edistäminen).
Ohjauskeskusteluun valmistautuminen on ohjauskeskustelun onnistumisen kannalta erittäin tärkeää. Silloin voi tarkastella mahdollisen edellisen keskustelun arviointia, asiakkaan tietoja, yhteydenottoja, sovittuja toimenpiteitä ja miettiä alustavasti jo seuraavia. Päävastuu tavoitteiden asettamisesta on kuitenkin ohjattavalla, joten toimenpiteetkin sovitetaan keskustelussa niihin. Ohjauskeskustelussa on hyödyllistä myös yhteisesti arvioida, ollaanko keskittymässä ohjattavan ja tavoitteen kannalta oleelliseen.
Ohjausta varten varataan tila, joka mahdollistaa kahdenkeskisen luottamuksellisen keskustelun. Puhelimitse ja videoyhteydellä käytävää keskustelua varten taas kannattaa pyytää asiakasta varmistamaan sopivan häiriöttömän paikan keskustelua varten.
Alkuhaastattelu – aikapaine ja luottamuksen luominen
Esimerkkiasiakkaamme tulee ohjaukseen käynnistämällä työnhaun. Ohjaaja saa siitä tiedon ja varaa ajan ensimmäiseen ohjauskeskusteluun eli alkuhaastatteluun. Keskustelu järjestetään pääsääntöisesti henkilökohtaisena tapaamisena TE-toimistossa, mikäli mahdollista. Ohjauskeskustelun kesto on 30 minuuttia.
Alkuhaastattelun rakenne:
- Tervehtiminen ja yhteyden luominen
- Ohjauskeskustelun raamien läpikäynti (sisältö, huomioiden asiakkaan mahdollinen toiveaihe tai kysymykset, käytettävissä oleva aika, työnjako ja vastuut, työtavat, menetelmät, koko ohjausprosessin rakenne)
- Asiakastietojen ajantasaisuuden tarkistus (yhteystiedot) ja työttömyysetuusoikeuden selvittäminen tarvittaessa
- Varsinainen ohjauskeskustelu: asiakkaaseen tutustuminen, työ- ja koulutushistorian ja työnhakuprofiilin päivittäminen, palvelutarpeen arviointi ja suunnitelman laatiminen
- Yhteenveto, palaute, seuraavan ajan varaaminen ja toimenpiteet siihen mennessä
Lahikainen (2000, 262) kuvaa kuntoutusta prosessiksi, jonka alku on asiakkaalle aina enemmän tai vähemmän hankala. Se tekee ensitapaamisesta tärkeimmän tapaamisen. Se, millä tavalla asiakas otetaan vastaan, millä tavalla häntä tervehditään, miten häntä puhutellaan ja kuunnellaan, ovat Lahikaisen mukaan merkityksellisiä viestejä, joilla voidaan nopeuttaa, mutta myös hidastaa tai jopa kokonaan estää hyvän yhteistyön, luottamuksen ja keskinäisen vuorovaikutuksen syntymistä.
Ohjauksen on yksinkertaisimmillaan määritelty olevan ajan, huomion ja kunnioituksen antamista (Onnismaa, 2007). Huomion ja kunnioituksen lisäksi siis myös aika on luottamuksellisen vuorovaikutuksen syntymisessä merkittävä ohjaajan työväline. Kuntoutus voidaankin itse asiassa määritellä ajan antamisena kuntoutujalle. (Lahikainen 2000, 258, 261.) Ohjaustapaamiseen varattu aikaresurssi on kuitenkin rajallinen. Aikapaine on läsnä useissa ohjauskeskusteluissa, mutta erityisesti ensitapaamisessa, jossa käsiteltäviä asioita on paljon. Aikapainetta voidaan kuitenkin vähentää ja luottamusta rakentaa käytössä olevan ajan puitteissa. Esimerkiksi ensikontaktin jälkeen, heti keskustelun aluksi asiakkaan kanssa on hyvä käydä läpi meneillään olevan keskustelun agenda ja aikataulu sekä palveluprosessi, samoin prosessiin liittyvät työnjaot ja vastuut. Näin pyritään sitouttamaan ja motivoimaan ohjattava mukaan prosessiin. (Vrt. Pekkari 2009, 147–164.)
Luottamuksen syntyminen on tärkeää ohjauksen ja erityisesti sen alun onnistumiselle. Tätä pyritään luomaan sanallisen ja sanattoman viestinnän avulla heti ensi hetkestä lähtien palveluprosessista keskusteltaessa ja asiakastietoja käsiteltäessä. Varsinaisessa ohjauskeskusteluosuudessa otetaan lisäksi erikseen aikaa luottamuksellisen yhteyden ja yhteisymmärryksen rakentamiselle. Tutustuminen puolin ja toisin on tärkeää. Dialogisesti toimimalla toinen ihminen kohdataan ihmisenä kaikkine kokemuksineen, tunteineen, arvoineen ja ajatuksineen. Hänelle osoitetaan hyväksyntää ja välittämistä. Ohjauksessa panostetaan aktiiviseen kuunteluun: tällöin saadaan palvelutarpeen arviointia varten tietoa asiakkaasta kuuntelemalla, kysymällä ja havainnoimalla. Aktiivisella kuuntelulla ja vain olennaista kysymällä voidaan myös vaikuttaa keskustelun pysymiseen aikataulussaan.
Luottamuksen syntyminen on tärkeää ohjauksen ja erityisesti sen alun onnistumiselle.
Dialogitaitojen avulla ohjaajan on mahdollista toimia ennakkoluuloista pois pyrkien, osoittaa empaattisuutta ja avoimuutta sekä luoda ilmapiiri, jossa epävarmuus, etsiminen ja erehtyminenkin on hyväksyttyä (vrt. Aarnio, 2012). Hyvän yhteyden löytämisessä on Pekkarin (2009, 47) mukaan se etu, että ihmissuhdetasolla saadut tulokset voidaan hyödyntää myös asiatasolla. Luottamuksen aikaansaaminen voidaan toisin sanoen nähdä edellytyksenä tulevalle yhteistyölle ongelmien ratkaisemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. (Vrt. Lahikainen 2000, 272–275; Pekkari 2009, 9, 15–16, 47, 49, 150.)
Ohjauskeskustelussa käsitellään Peavyn (2006) elämänkentän kartoituksen, työkykyarvion ja ratkaisukeskeisen tavoitteenasetannan avulla ohjattavan asiakkaan tilanne, ammatillinen tavoite ja sitä tukeva saavutettavissa oleva pienempi välitavoite. Keskustelussa sanoitetaan asiakkaan koulutuksen ja kokemuksen myötä kertynyt osaaminen, työnhaku- ja muut olennaiset taidot ja vahvuudet sekä työkyky. Samalla kartoitetaan mahdolliset esteet, puutteet ja kehittämistarpeet. Niiden pohjalta asiakkaalle esitellään hänelle soveltuvia mahdollisia palveluita ja seuraavia askelia. Nämä on hyvä kirjata asiakkaan toimintasuunnitelmaan sekä aikatauluttaa sovitut toimenpiteet.
Elämänkentän kartoituksen osiot ovat ryhmiteltävissä asiakkaan suunnitelman pääkohdiksi TE-järjestelmässä, mikä helpottaa suunnitelman koostamista elämänkentän antaman tiedon pohjalta. Tilannekuvaus sisältää elämänkentän tuottamaa tietoa asiakkaalle tällä hetkellä merkityksellisistä asioista: työ- ja elämäntilanne, opinnot, asuminen, perhe- ja ihmissuhteet, terveys ja työkyky, vapaa-aika, kiinnostuksen kohteet ja taloudellinen tilanne. Samalla kartoitetaan asiakkaan resursseja ja kehittämistarpeita sekä aiempaa osaamista.
Ammatillista tavoitetta varten voidaan kysyä asiakkaalta, mitä hän haluaisi tapahtuvan ja millainen tavoitetilanne on. Mitä ammatillisia vaihtoehtoja hänellä on mielessään? Tavoite voi tämän asiakasryhmän kohdalla hyvinkin olla vielä selkiytymätön. Se voidaan siinä tapauksessa muotoilla esimerkiksi seuraavasti: ”Työkyvylle sopivan tehtävän, alan ja ammatin selvittäminen”. Välitavoite voisi olla esimerkiksi itsetuntemuksen lisääminen. Välitavoite on oltava onnistumisen takaava tarpeeksi pieni askel, vaikka asiakas voikin usein olla kärsimätön ammatillisen tavoitteensa saavuttamisen suhteen (vrt. Lahikainen 2000, 269).
Seuraavaksi mietitään, mitä pitäisi tapahtua, jotta tavoite saavutetaan, ja mistä palveluista voisi olla apua. Sovitaan toimenpiteet tavoitetta tukevaksi, olemassa olevat resurssit ja kehittämistarpeet huomioiden. Keskustellaan, mikä on ollut toimivaa ennen ja pyritään lisäämään sitä. Yksi keskusteltavista toimenpiteistä on lain (ks. Työ- ja elinkeinoministeriö 2023, 32) edellyttämä osa suunnitelmaa eli työttömän asemassa olevan esimerkkiasiakkaan työnhakuvelvollisuus: onko sitä mahdollista asettaa ja minkä suuruisena vai tulisiko jättää kokonaan asettamatta. Tähän vaikuttavat asiakkaan kokemus, koulutus ja työkyky. Sovitut toimenpiteet myös aikataulutetaan.
Suunnitelma tulee olla tilanteeseen sopiva, asiakkaalle mieluinen ja mahdollinen toteuttaa. Ohjauksella pyritään tukemaan asiakkaan tulevaa kuntoutusta. Kuten kuntoutuksessakin (vrt. Järvikoski 2000, 254), niin myös ohjauksessa pyritään etsimään keinoja niiden kykyjen vahvistamiseksi, jotka parantavat asiakkaan mahdollisuuksia tehdä onnistuneita valintoja, saavuttaa tavoitteitaan ja siten kokea onnistumista. Sovittujen toimenpiteiden tulee olla asiakkaan voimavaroja lisääviä, ei kuluttavia. Suunnitelmaa voidaan tarvittaessa tarkistaa kaikissa seuraavissa keskusteluissa, mutta se päivitetään viimeistään kolmen kuukauden kuluttua käytävässä työnhakukeskustelussa. Suunnitelman tarkistus voi olla tarpeen esimerkiksi asiakkaan tilanteessa tai terveydentilassa tapahtuneen muutoksen vuoksi (vrt. Lahikainen 2000, 265–266).
Ensimmäisen ohjauskeskustelun ja suunnitelman on tarkoitus luoda hyvä perusta ja parantaa asiakkaan valmiuksia saavuttaa tavoitteensa, jonka eteen hän tulee tekemään tärkeimmän työn ohjauskeskustelujen välillä (vrt. Lahikainen 2000, 266). Tuon työn edistymistä ja myös luottamuksen säilymistä tukee prosessin jatkon ennakoitavuus. Ohjauskeskustelun päätteeksi sovitaan aika seuraavalle keskustelulle. Ennakkoon tiedossa oleva seuraava keskustelu sitouttaa, antaa tietoisesti aikaa, mutta samalla tunteen asioiden etenemisestä, ja motivoi asiakasta toimimaan tavoitteensa eteen.
Täydentävät työnhakukeskustelut – yksilölliset tarpeet ja toimijuuden edistäminen
Seuraavat tapaamiskerrat eli täydentävät työnhakukeskustelut voidaan sopia tapahtuvaksi kasvokkain, verkkovälitteisesti videon avulla tai puhelimitse. Lyhyen kestonsa vuoksi ne käytännössä käydään useimmiten puhelimitse. Ensimmäinen on noin kahden viikon kuluttua alkuhaastattelusta.
Täydentävän työnhakukeskustelun rakenne:
- Tervehtiminen ja yhteyden luominen
- Ohjauskeskustelun raamien läpikäynti (sisältö, huomioiden asiakkaan mahdollinen toiveaihe tai kysymykset, käytettävissä oleva aika)
- Tilannekatsaus, työttömyysetuusoikeuden selvittäminen tarvittaessa
- Varsinainen ohjauskeskustelu: sovittujen toimenpiteiden etenemisen tarkistaminen, onnistumiset tai myönteiset muutokset, keinot esteiden voittamiseen, esille nousevat yksilölliset tarpeet, suunnitelman päivittäminen tarvittaessa
- Yhteenveto, palaute, seuraavan ajan varaaminen ja toimenpiteet siihen mennessä
Ohjauskeskusteluiden tavoitteena on selvittää asiakkaan tilannetta ja sitä, miten hän on edennyt tavoitteen suuntaan. Toimijuuden tukemiseksi pyritään luomaan kannustava ilmapiiri ja osoittamaan tarvittaessa hyväksyntää myös sille, jos asiat eivät ole edenneet suunnitellusti. Toimijuus on tämän asiakasryhmän kohdalla asiakkaan oman kuntoutumisen edistämistä ja työelämävalmiuksien parantamista sekä asiakkaan kyvykkyyden tunteen tukemista. Selkeä ja oikein mitoitettu suunnitelma asiakkaan itse asettamine tavoitteineen vahvistaa toimijuutta.
Keskustelussa tarkistetaan, onko aiemmin asetettu tavoite edelleen ajankohtainen, ovatko sovitut toimenpiteet edelleen mahdollisia asiakkaan tilanne huomioiden. Asiakkaalta tarkistetaan, miten mielekkäältä ja merkitykselliseltä suunnitelma on tuntunut. Voidaan keskustella siitä, mikä on jo toteutunut, miten hyvää kehitystä voisi helpoiten lisätä, ja muistuttaa, mikä merkitys toimenpiteillä on tavoitteen kannalta. Tavoitteena on voimaannuttaa ja sitä kautta vahvistaa motivaatiota ja sitoutumista. (Vrt. Pekkari 2009, 92.)
Ensitapaamisella aloitettua elämänkentän täydentämistä jatketaan ja siihen lisätään onnistumiset. Mahdollisesti suunnitelman toteuttamiselle on ilmennyt esteitä tai hidasteita. Mietitään, miten asiakas on aiemmin voittanut vastaavanlaiset esteet tai yleensäkin haasteet ja mikä voisi nyt olla ensimmäinen askel. Tässä voivat tulla esiin myös yksilölliset tuen tarpeet, jotka liittyvät motivaatioon, terveydentilaan, elämäntilanteeseen, mahdollisesti työnhakuun ja niin edelleen. Pohditaan yhdessä, mikä ja kuka voisi auttaa tarvittaessa. Näin asiakkaalla on matalampi kynnys jatkaa omatoimisesti. Ohjauksessa pyritään kehittämään tunnetta, että asioilla on tapana selvitä ja asiakkaalla on itsellään tai avustettuna kykyä edistää omia tavoitteitaan.
Toimijuutta edistää sekin, jos pystytään yhdessä tekemään epävarmuudesta elettävää ja tilannetta ymmärrettävämmäksi, mahdollisesti poistamaan joitakin epävarmuustekijöitä ja löytämään olosuhteista mielekkyyttä ja ennustettavuutta (Åkerblad 2015, 130 & 135).
Toimijuus ei välttämättä ole näkyvää toimintaa, se voi toteutua myös vain ajatuksissa ja aikomuksissa. Pääasia, että asiakkaalla on halua siihen. On esimerkiksi tilanteita, joissa asiakkaan työkyvyn heikkeneminen johtuu masennuksesta tai uupumuksesta (Åkerblad 2015, 138–140), josta toipuminen on vielä kesken ja jolloin kykyä toimijuuteen ei välttämättä juuri ole. Tällöin hoito on ensisijaista. Mikäli kykyä vähänkin on olemassa, pyritään löytämään keinoja ruokkia asiakkaan sisäistä motivaatiota.
Asiakas on voinut myös olla aktiivinen toimija ja silti epäonnistua. Kuntoutuva asiakas voi kokea tilanteessaan huonommuutta ja riittämättömyyttä, kun ei vielä terveytensä puolesta ole kykenevä työelämään. Se voi johtaa yritykseen kuntoutua nopeammin kuin se todellisuudessa on mahdollista. Epäonnistuminen horjuttaa toimijuuden tuntoa. (Vrt. Åkerblad 2015, 138.) Näissäkin tilanteissa pyritään löytämään ja keskittymään siihen, mikä on onnistunut.
Työnhakukeskustelu – tilannekatsaus ja jatkosuunnitelma
Työnhaun intensiivisemmän alkutaipaleen viimeinen ohjauskeskustelu eli työnhakukeskustelu pidetään kolmen kuukauden kuluttua alkuhaastattelusta ja sen kesto on 30 minuuttia.
Työnhakukeskustelun rakenne:
- Tervehtiminen ja yhteyden luominen
- Ohjauskeskustelun raamien läpikäynti (sisältö, huomioiden asiakkaan mahdollinen toiveaihe tai kysymykset, käytettävissä oleva aika)
- Tilannekatsaus, työttömyysetuusoikeuden selvittäminen tarvittaessa
- Varsinainen ohjauskeskustelu: sovittujen toimenpiteiden etenemisen tarkistaminen, onnistumiset tai myönteiset muutokset, keinot esteiden voittamiseen, esille nousevat yksilölliset tarpeet, suunnitelman päivittäminen
- Yhteenveto, palaute, prosessin jatkosta tiedottaminen (seuraava keskustelu 3 kk kuluttua) ja toimenpiteet seuraavaan keskusteluun mennessä
Asiakkaan tilanteesta ja etenemisestä tavoitteen suuntaan keskustellaan yhdessä. Samalla täydennetään edelleen alkuhaastattelussa aloitettua elämänkenttää ja lisätään hyvä kehitys eli onnistumiset sekä käydään läpi mahdollisesti ilmenneitä haasteita. Ohjaaja voi esittää työkykyyn liittyvän asteikkokysymyksen tässä kohtaa uudelleen ja verrata asiakkaan nyt antamaa vastausta alkuhaastattelutilanteen vastaukseen. Voidaan muistuttaa mieleen, mitä alkuhaastattelussa keskusteltiin tarvittavista askelista tavoitetta kohti. Kysymykset auttavat arvioimaan, saavutettiinko ensimmäisen kolmen kuukauden ajalle asetettu tavoite riittävällä tasolla ja mikäli asiakkuus jatkuu, mikä voisi olla tavoite seuraavan kolmen kuukauden päähän. Tämän keskustelun pohjalta suunnitelma päivitetään yhdessä sopien.
Prosessin jatkoksi – verkosto ja palvelut kuntoutumisen tukena
Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana asiakkaan aktiivisuutta, itsenäisyyttä ja kyvykkyyden tunnetta pyrittiin aktiivisesti tukemaan. Seuraavan kolmen kuukauden aikana ohjauskeskusteluja järjestetään vain tarvittaessa. Esimerkkiasiakkaamme ensisijaiset palvelut ovat työterveyshuollon ja ammatillisen kuntoutuksen palvelut. Kuntoutuspalvelujen piiriin pääsyä odotellessaan hänen tukenaan ovat tarvittaessa ja toimintakyvyn salliessa myös tilanteeseen soveltuvat TE-palvelut, kuten ammatinvalinnanohjaus, uravalmennus ja koulutusneuvonta (KEHA-keskus, 2024). Osaamista voi kehittää muun muassa työvoimakoulutuksissa tai lyhytkestoisesti opiskelemalla työttömyysetuudella (emt.). Monilla alueilla on myös tarjolla, esimerkiksi hankkeiden järjestämänä, muitakin palveluja arjen ja työnhaun tueksi sekä osallisuutta ja hyvinvointia edistämään. Sen vuoksi onkin tärkeää, että ohjaaja tekee verkostoyhteistyötä oman alueensa muiden toimijoiden kanssa. Taulukkoon 2 on koottu pysyväisluontoisia arjen, kuntoutumisen, ammatinvalinnan ja työnhaun tuen palveluita.
| Tarkoitus | Palvelu | Järjestäjä |
|---|---|---|
| Ammatinvalinta | Ammatinvalinnanohjaus, Uravalmennus, Koulutusneuvonta, Koulutuskokeilu, Työkokeilu | TE-palvelut |
| Osaamisen lisääminen | Työvoimakoulutukset, Lyhytkestoinen opiskelu työttömyysetuudella, Yrittäjävalmennus verkossa | TE-palvelut |
| Työnhaku | Työhönvalmennus, Työnhakuvalmennus, Työnhakumatkakustannusten korvaukset, Työnhakuaiheiset webinaarit ja tapahtumat, TE-Live | TE-palvelut |
| Työllistymisen tuki | Palkkatuki, Starttiraha, Työolosuhteiden järjestelytuki, Yritysneuvonta | TE-palvelut |
| Työkyvyn arviointi ja tuki | Työttömän terveystarkastus Asiantuntija-arvioinnit | Hyvinvointialue TE-palvelut |
| Arjen ja työnhaun tuki, osallisuus ja hyvinvointi | Ohjaamot alle 30-vuotiaille | ELY ym. Kunnat |
Taulukko 2. Palveluja kuntoutumisen, ammatinvalinnan, työnhaun ja työllistymisen tueksi.
Jokaisen keskustelun jälkeen ohjaaja tekee tarvittavat kirjaukset asiakastietojärjestelmään ja huolehtii hoidettavakseen sovituista toimenpiteistä. Ohjaaja voi arvioida ohjauksen voimaannuttavaa ja kyvykkyyden tunnetta vahvistavaa vaikutusta sekä asiakkaan aktiivisuutta asettamalla itselleen muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: Kysyinkö asiakkaan mielipidettä, toteutuiko yhteistyö? Kerroinko vastuusta, onko asiakas ottanut sitä, onko hän ollut aktiivinen? Toteutuiko arvostus ja hyväksyntä? Onnistuinko tavoitetta edistävän myönteisen ja turvallisen ilmapiirin luomisessa? Osasinko luoda luottamusta välillemme, toteutuiko dialogi? Nostimmeko esille onnistumisia, edistymistä, mahdollisuuksia? Otimmeko huomioon kaikki tavoitteen kannalta merkitykselliset elämänkentän osa-alueet ja niiden mahdolliset muutokset? Saiko asiakas eväitä itsetutkiskeluun? (Vrt. Pekkari 2009, 25, 118, 121.)
Ohjauksessa vahvistetaan asiakkaan kyvykkyyden tunnetta
Tässä artikkelissa esitelty prosessikuvaus teorioineen ja menetelmineen pyrkii ennen kaikkea asiakkaan itsetuntemuksen lisääntymiseen ja kyvykkyyden tunteen vahvistumiseen ohjauksen aktiivisen vaiheen eli kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Sillä tavoin kuvauksen mukainen ohjaus saattaa alulle tulevan ammatillisen suunnan pohtimisen, josta on hyötyä kuntoutuksen alkaessa. Lisäksi se pyrkii antamaan eväät aktiiviseen toimijuuteen sen jälkeen.
Käsittelimme toimijuuden tukemista erityisesti täydentävien työnhakukeskustelujen tavoitteena. Se lähtee kuitenkin liikkeelle jo alkuhaastattelusta, jossa tehdään työllistymissuunnitelma eli toimintasuunnitelma jatkolle. Toimijuutta tukeakseen suunnitelman tavoitteen tulee olla asiakkaan itse asettama, hänen arvoihinsa perustuen.
Täydentävät työnhakukeskustelut pyrkivät sen jälkeen tukemaan motivaatiota ja tunnetta siitä, että tavoite on saavutettavissa. Käytännössä tilanne on kuitenkin usein se, että täydentävät työnhakukeskustelut ovat niitä, joiden järjestämisestä tai kestosta joudutaan tinkimään, mikäli aikaa on vähän. Ohjausprosessiin ja -keskusteluihin kohdistuvaa aikapainetta ei ole mahdollista täysin poistaa. Sitä luovat osaltaan myös ohjauskeskustelujen ulkopuoliset, suunnitellut ja yllättävät tekijät ohjaajan työpäivän aikana. Sen vuoksi täydentävä keskustelu pidetään kuvauksen mukaisessa kestossaan. Ohjauksella pyritään siihen, että tuetaan alkuhaastattelusta lähtien asiakkaan halua ja kykyä toimijuuteen ohjauskeskustelujen välillä. Ohjauskeskustelussa annetaan myös tietoa siitä, kuka tai mikä palvelu voi auttaa tarvittaessa.
Ohjausprosessikuvaus helpottaa ohjausta ja sen arviointia.
Alkuhaastattelu on siis hyvin tärkeässä asemassa koko ohjauksen onnistumisen kannalta. Mikäli alkuhaastattelu on onnistunut, täydentäville työnhakukeskusteluille asetettu tavoite voi olla mahdollista täyttää lyhyessäkin ajassa. Toinen kattavampi ohjauskeskustelu on työnhakukeskustelu, jonka puolestaan näemme olevan tärkeässä asemassa jatkon onnistumisen kannalta. Suurin osa ohjauksesta tapahtuu lopulta alkuhaastattelussa ja työnhakukeskustelussa. Niiden onnistuminen mittaa koko ohjausprosessin onnistumista.
Ohjausprosessikuvaus helpottaa ohjausta ja sen arviointia. Ohjaajan on mahdollista tietoisemmin reflektoida, toteutuuko ohjaus kuvauksen mukaisesti, onko se onnistunutta ohjausta sille annetuissa aikarajoissa. Onnistumista saadaan näkyväksi asiakkaan edetessä ja saavuttaessa tavoitteitaan, näiden asiakkaiden kohdalla niitä pieniä edistymisiä kohti kuntoutumista. Asiakkaan edistyminen on samalla askel kohti työllistymistä, minkä tukeminen on työ- ja elinkeinotoimiston perimmäinen tavoite. Aikapaineista huolimatta, ohjaajan on mahdollista ohjauksellisella ja dialogisella otteella edistää onnistunutta ohjausta ja siten tavoitteen toteutumista.