Yksinäisyys ja heikot osallisuuden kokemukset ja näiden muodostamat haasteet yhteiskunnalle on tunnistettu kansallisella tasolla esimerkiksi eduskunnan yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämisen asiantuntijaryhmän laatimassa Osallistujien Suomi -ohjelmassa . Mukana ohjelmassa on myös urheilun seuratoiminta muun muassa lasten ja nuorten yhteisöllisyyden lisäämisen potentiaalin näkökulmasta. (Osallistujien Suomi, 2024.) Yhteisöllisyyttä lisäävä seuratoiminta on toiminut pitkään suomalaisen liikuntakulttuurin selkärankana, mutta toiminnan on arvioitu olevan muutosten kohteena. Seuratoiminnan on havaittu monimuotoistuneen sekä toisaalta ammattimaistuneen. Myös harrastuksen kustannusten on todettu nousseen. (Koski & Mäenpää, 2018.)
Liikunnan ja urheilun seuratoiminnan kohdalla voidaan jopa puhua uudenlaisista järjestäytymisen muodoista, jotka heijastelevat laajemmin liikunnan harrastamiseen. Perinteisen seuratoiminnan rinnalle on esimerkiksi noussut neljännen sektorin toiminnan muodot. Liikunnan neljännen sektorin kehitys itseorganisoituvana, spontaanina ja sen hetkisessä ajassa elävänä toimintana (Lehtonen ym., 2023) on linjassa laajempien yhteisöllisyyden ilmentymisen muutoksien kanssa yhteiskunnassa. Yhteisöllisyyden voi katsoa muuttuneen kevyemmäksi ja vähemmän sitovaksi yhteiskunnan modernisaation myötä. Perinteinen paikallisuuteen perustuva yhteisöllisyys on jäsentynyt uudelleen ja rinnalle on tullut erilaisissa tilanteissa sekä ei-paikallisesti sosiaalisten siteiden kautta muodostuvia yhteisöjä. (Aro, 2011.)
Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys
Yhteisöllisyyden rakentuminen pohjaa ajatukseen yhteisöistä. Yhteisöt sitovat yksilöitä toisiinsa, ylläpitävät kanssakäymisen normeja, tarjoavat mahdollisuuden erilaisten tavoitteiden ja näkökulmien yhteensovittamiselle sekä tarjoavat sosiaalisia kontakteja (Kangaspunta ym., 2011). Yhteisöjen toimintaan liitetään ajatus yhteisöllisyydestä ja sen edistämisestä. Yhteiskuntatieteellisten linssien läpi tarkasteltuna yhteisöjen on katsottu tarjoavan mahdollisuuden sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle organisoitumiselle. (Aro, 2011.) Mielenkiintoista kuitenkin on, että jo pidemmän aikaa yhteiskunnassa on ollut havaittavissa yksilöllisyyttä korostava kehitystrendi, joka on samalla muuttanut yhteisöllisyyden asemaa eri yhteiskunnan osa-alueilla, kuten liikunnassa.
Yhteiskunnan yksilöllistymiskehitykseen voidaan liittää mukaan sekä yksilöllisyyden (individualism), että yksilöllistyminen (individualization) käsitteet (Saastamoinen, 2011). Näiden molempien käsitteiden vaikutukset voidaan havaita yhteiskunnallisen muutoksen lisäksi myös suomalaisen liikuntakulttuurin muutoksessa, jossa korostuvat yksilöiden omat tavoitteet ja ihanteet (Itkonen ym., 2018). Toisaalta yhteisöllisyyden asteen heiketessä vastuu liikkumisesta siirtyy yhä enemmän yksilön omalle vastuulle, jolloin liikuntakulttuurin muutos voimistuu.
Vastaako yksilöllisyys erilaisiin tarpeisiin
Liikunta ei näyttäydy kaikille kansalaisille rationaalisena vapaa-ajan viettämisen valintana. Laajemmin yhteiskunnallisesti tarkasteltuna liikuntaa voisi kuvailla kompleksiseksi ilmiöksi, joka vaatii useiden erilaisten näkökulmien sitomista liikunnan tarkasteluun (esim. Lehtonen ym., 2023). Liikunnan harrastaminen kilpailee erilaisten vapaa-ajan viettämisen mahdollisuuksien sekä yhteiskunnan asettamien odotusten kanssa. Tällöin liikunnan harrastamisen tai liikkumisen lisäämisen vastuuta on vaikea istuttaa täysin yksilön omalle vastuulle. Yhteiskunnan rakenteiden, käytänteiden, instituutioiden ja kulttuuristen kehityslinjojen roolit olisi hyvä tunnistaa liikunnan harrastamisen yksilöllistymiskehityksen sekä yhteisöllisyyden muutoksen yhteydessä.
Kuinka tämä sitten lopulta liittyy liikunnan yhteisöllisyyden muutoksiin ja miksi tätä tulisi tarkastella tarkemmin? Liikunnan ja urheilun seuratoiminta on muutoksessa (Koski & Mäenpää, 2018) ja uudenlaisia yhteisöllisyyden muotoja syntyy spontaanisti vastaamaan erilaisiin tarpeisiin (Lehtonen ym., 2023). Sosiaalisilla kontakteilla on myös merkitystä liikunnan harrastamisen motivaatiolle muiden motivaatioiden ohella (esim. Saaranen-Kauppinen ym., 2011). Vielä laajemmin tarkasteltuna seuratoiminnan yhteisöllisyydellä on vaikutusta myös yhteiskunnalliselle kriisinkestävyydelle (Lappalainen, 2025). Muun muassa nämä huomiot yhteisöllisyyden muutoksen keskellä herättävät kysymyksen siitä, mitä yhteisöllisyys tänä päivänä tarkoittaa liikunta-alalla ja miten sitä jatkossa tuetaan niin poliittishallinnollisella kuin paikallisella tasolla.