Ekosysteemi-käsitteen keksi jo vuonna 1935 kasvitieteilijä Arthur Tansley. Ekosysteemillä on viitattu alun perin luonnontieteisiin, jossa se kuvastaa elollisista ja elottomista tekijöistä koostuvaa, jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevaa biologista yhteisöä. (Tansley, 1935.)
Lyhyesti yleisellä tasolla kuvattuna luonnon ekosysteemeissä on kyse monimutkaisista ja toisistaan riippuvaisista tapahtumista ja eliöistä. Näissä luontoympäristöissä erikokoiset kasvit tarjoavat suojaa ja ravintoa erilaisille eläimille hyönteisistä lintuihin ja nisäkkäisiin. Bakteerien ja sienien tehtävänä on hajottaa kuollutta ainesta ja palauttaa tärkeitä ravinteita maaperään. Luonnossa vesi kastelee, aurinko lämmittää, raikas ilma ja muheva maaperä tarjoavat jatkuvalle kuhinalle ja muutokselle oivan tapahtuma-alustan.
Liiketoiminnan yhteydessä puolestaan ekosysteemi-käsitettä esitteli James F. Moore vuonna 1993 artikkelissaan ”Predators and Pray: A New Ecology of Competition”. Hän käytti luontometaforaa kuvaamaan, kuinka monimutkaisissa ja keskinäisriippuvaisissa verkostoissa yritykset toimivat. (Moore, 1993.)
Nykyisin ekosysteemin käsitettä käytetään usein myös vaikkapa korkeakoulumaailmassa kuvaamaan ihmisten muodostamia yhteistoiminnallisia kehittämisympäristöjä, joissa työelämän yhteistyöverkostot kohtaavat, asiantuntijat jakavat tietojaan ja verkostoituvat keskenään. Eri alojen asiantuntijoiden välisen keskustelun ja tiedonvaihdon mahdollistajina hyödynnetään muun muassa digitaalisia alustoja, joissa tarjotaan vuorovaikutteisten kohtaamisten rajapintoja ja synnytetään uusia innovaatiota. Ekosysteemien tavoitteena on, että monialainen osaaminen kertaantuu ja uudet ideat saavat siivet!
Vain vahvimmat ja rikkaimmat ekosysteemit selviävät
Miksi ekosysteemit näyttävät paperilla kukoistavilta ja kuhisevilta, mutta niiden konkreettinen toiminta saattaa pysähtyä syntyvaiheeseen ja nuukahtaa kesken kasvun?
Ei yllätä, että yksi tärkeä syy ekosysteemin näivettymiselle tai kuolemiselle on toiminnan koordinointiin, toiminta-alustan ylläpitoon ja kehittämistyöhön tarkoitetun rahoituksen riittämättömyys. Uuden ekosysteemin siementä kylvettäessä törmätään rahan puutteen lisäksi usein myös ajan rajallisuuteen. Aikaa ei koskaan ole liikaa siihen, että uusia toimintamalleja ja prosesseja saadaan vietyä käytäntöön, ja ihmiset sitoutettua mukaan aktiiviseen yhteistoimintaan uuden yhdessä tekemisen äärelle.
Ei ole myöskään uusi asia, että huolellisesti suunniteltujen, yhteistyötä edistävien projektien etenemistä ja yhteistyön kasvua voivat hidastaa erilaiset hallinnolliset ja byrokraattiset esteet. Organisaatioiden omat, vakiintuneet prosessit ja yhteiskunnan toimintoja koskevat sääntelyt eivät yleensä edesauta ekosysteemin kasvamista täyteen loistoonsa, vaan pikemminkin päinvastoin. Pahimmillaan ne voivat tukahduttaa hyvältä näyttävät suunnitelmat jo heti innovointivaiheeseen.
Uuden ekosysteemin siementä kylvettäessä törmätään rahan puutteen lisäksi usein myös ajan rajallisuuteen.
Kuten luonnossa, myös organisaatioissa ja niiden kehittämissä ekosysteemeissä käydään jatkuvaa kilpailua tai suoranaista taistelua elintilasta. Henkiin jäävät vain vahvimmat. Ne, joilla on resursseja eli riittävästi rahaa, monipuolinen osaajajoukko ja vahva pohja ekosysteemitoiminnalle. Keskinäinen viestintä, tiedonjakaminen ja yhteistyö vaativat useimmiten digitaalisia alustoja tuekseen. Nämä kohderyhmien yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat yhteistoiminta-alustat vaativat myös rahallista panosta ja toteutusta varten laaditut, perusteelliset suunnitelmat.
Teknologian huikea kehitysvauhti vaatii organisaatioilta jatkuvaa uuden omaksumista ja kykyä mukautua ympäristön muutoksiin. Tämä huutaa jälleen ekosysteemiin rahaa ja osaajia. Teknologian huimasti kehittyessä voi käydä niin, että vasta viime vuonna hankittu yhteistoiminta-alusta ja ekosysteemiä tukeva yhteistoiminnan ”koti” voi tänä vuonna ollut auttamatta vanhentunut.
Yhteistyön haasteissa ja kulttuurieroissa piilee myös ekosysteemeitä näivettäviä muuttujia: erilaiset tavat toimia voivat hidastaa tai estää yhteistyötä, tieto ei kulje tai sitä pimitetään. On muistettava, että myös ekosysteemiin mahtuu monenlaista eläjää. Väärinkäytökset ja tietovarkaudet voivat rajoittaa innovoinnin iloa. Kuka tietää, jos oma oraalla oleva idea löytyykin toisesta ekosysteemistä?
Uuden elinvoimaisen ekosysteemin edellytyksiä luomassa
Kuntoutuksen digitaalinen yhteistoiminta-alusta eli KuDiHub-hankkeessa kehitettävällä kuntoutusalan ekosysteemillä kasvatetaan alan eri tahojen osaamista sekä kuntoutusalan yritysten mahdollisuuksia hyödyntää luotettavaa tietoa ja tutkimustuloksia oman toiminnan kehittämiseksi.
Tiedonvaihdon ja keskustelun mahdollistajana toimii tulevaisuudenkuntoutus.fi-verkkoalusta, jonka tarkoituksena on kannatella uutta ekosysteemiä ominaisuuksillaan ja sisällöillään. Toiminnoiltaan ja tietoanniltaan hyvän digitaalisen alustan lisäksi aktiivinen ekosysteemi vaatii yhteistoimintaan osallistujajoukon, joka on alusta alkaen aktiivista ja sitoutunutta.
Ekosysteemin rakentuminen kestää, eikä sitä voi hoputtaa. Elävässä ekosysteemissä osapuolet ovat löytäneet paikkansa ja muokkaavat kukin osaltaan ympäristöään, jatkuvasti toistensa kanssa vuorovaikuttaen.
Myös ihmisten luomien ekosysteemien kehittyminen vaatii aikaa. Kuitenkin eri organisaatioista ja toimijoista koostuvat ekosysteemit perustetaan liian usein lyhyissä aikaikkunoissa. Ekosysteemi jää junnaamaan syntyvaiheeseen, eivätkä yhteistyön käytännöt ehdi vakiintua. Jotta ihmisistä koostuva ekosysteemi onnistutaan kasvattamaan menestyväksi ja elinvoimaiseksi, on erityistä huomiota näissä alati muuttuvissa ja elävissä ympäristöissä kiinnitettävä johtajuuteen, yhteistyöhön ja toiminnan koordinointiin (Foss ym., 2023).
KuDiHub-hankkeessa ollaan juuri nyt isojen kysymysten äärellä. Kuntoutusala tarvitsee yhteisen ekosysteemin – kodin – kokoamaan tiedon ja ammattilaiset yhteen. Ekosysteemin synnyn ja kehittymisen edellytykset ovat kuitenkin rajalliset: riittävätkö elintärkeät ja ikiaikaiset perusresurssit, eli aika ja raha? Pystyykö orastava ekosysteemi kasvamaan suunnitelman mukaisesti kukoistukseensa, ja tämän lisäksi myös vakiinnuttamaan toimintaansa?
KuDiHub-hankkeen ja kuntoutuksen ekosysteemin osalta olemme ainakin varovaisen toiveikkaita, sillä tarveperustaista maaperää, ravitsevaa tietotaitoa ja raikasta kehitysmieltä riittää. Vuodenvaihteen 2025 jälkeen tiedämme, muodostuiko näillä eväillä pohja elinvoimaiselle ja tapahtumarikkaalle ekosysteemille.
KuDiHub – Kuntoutuksen digitaalinen yhteistoiminta-alusta
KuDiHub – Kuntoutuksen digitaalinen yhteistoiminta-alusta (1.10.2023-31.12.2024) kokoaa kuntoutukseen liittyvän tiedon ja verkostot samaan paikkaan. Tavoitteena on edistää tulevaisuuden kuntoutuksen toimijoiden välistä tiedonjakoa ja yhteistyötä. Kehittämisprojektin toteuttavat Jyväskylän ammattikorkeakoulun Kuntoutusinstituutti, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta ja Metropolia-ammattikorkeakoulu Keski-Suomen liiton myöntämällä AKKE-rahoituksella.