Hyvinvointialueuudistus oli Suomessa historiallisen suuri julkishallinnon reformi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisvastuu siirtyi vuoden 2023 alussa hyvinvointialuille muuttaen samalla kuntien palveluvastuita. Hyvinvointialueiden leveämmillä hartioilla pyritään turvaamaan palveluiden yhdenvertaisuus, saatavuus, saavutettavuus, laatu sekä kaventamaan terveyseroja. Uudistuksen taustalle oli kirjattu ajatus palveluiden painopisteen siirtymistä kohti ennaltaehkäiseviä palveluita. (Valtioneuvosto, 2019.) Ennaltaehkäisevät palvelut sijoittuvat sekä kuntien että hyvinvointialueiden palveluvastuualueille. Lainsäädännöllisesti jako ennaltaehkäisevien palveluiden tuottamisen osalta tapahtuu kuntien ja hyvinvointialueiden välillä niiden kytköksillä muihin lakisääteisiin palveluihin, joita kunta tai hyvinvointialue tuottaa (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021, 6§, 7§; liikuntalaki 390/2015). Kuntien liikuntapalvelut ovat merkittävä palvelukokonaisuus ennalta ehkäisevissä palveluissa.
Julkisen talouden tämänhetkinen vaikea tilanne heijastuu myös hyvinvointialueiden toimintaan, jotka painivat omien rahoitusalijäämien kanssa. Taloudellinen tilanne on pakottanut hyvinvointialueet tarkastelemaan palveluverkkojaan. Palveluverkkouudistuksien on ennakoitu todennäköisesti vaikuttavan toimipisteiden sulkemiseen erityisesti pienemmillä paikkakunnilla ja korvaamaan lähipalveluita digitaalisilla palveluilla. Tämä muuttaisi oleellisesti hyvinvointialueiden palvelutarjontaa pienissä kunnissa ja voi siirtää painetta kuntien tarjoamien ennaltaehkäisevien palvelujen suuntaan.
Kunnat toimivat ennaltaehkäiseviä palveluja tuottaessaan hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä ja erilaisilla reunaehdoilla. Kunnissa joudutaan pohtimaan hyvinvointitehtävän suhdetta taloudellisiin resursseihin, kun väestön ikärakenteen merkittävä muuttuminen, tehtäväkentän uusiutuminen, valtionosuusjärjestelmän uudistus sekä muut taloudelliset ja kansainväliset epävarmuudet vaikuttavat vahvasti toimintaan.
Millaisella tiedolla ennaltaehkäiseviä palveluita johdetaan
Kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaympäristön muuttuminen lisää tiedolla johtamisen tarvetta, mutta tekee sen samalla vaikeaksi. Julkisen sektorin ja verkostoekosysteemien monimutkaisuus edellyttää jatkossa entistä parempaa tiedon käyttöä, tiedon tarkkuutta ja riskien hallintaa (mm. Anttiroiko, 2018; Nieminen & Salenius, 2020; Stenvall & Virtanen, 2017). Tiedolla johtaminen, erityisesti hallinnonrajat ylittävä tiedonkulku ja yhteinen tietoarkkitehtuuri sekä julkishallinnon keräämän datan hyödyntäminen, on nähty keinona lisätä julkisten palvelujen tuottavuutta ja vaikuttavuutta (mm. Hellström, 2019; Jalonen, 2015, 40). Tiedon käyttö edellyttää keskustelua ja vuorovaikutusta – tiedosta tulisi pystyä tekemään yhteisiä tulkintoja ja johtopäätöksiä. Tuetaanko kunnissa ja alueilla riittävästi tiedolla johtamisen prosesseja, synkronisoidaanko tietojärjestelmiä, jalostetaanko tietoa yhdessä?
Hyvinvointialueuudistus on tuonut mukanaan erilaisia vaikutuksia ennaltaehkäiseviin palveluihin ja on nostanut esille palveluiden välisiä erilaisia näkökulmia, sidoksia ja niiden välisiä jännitteitä. Tutkitun tiedon tarve on ilmeinen muuttuneessa toimintaympäristössä. Uudistukseen liittyviä erilaisia näkökulmia tutkitaankin meneillään olevissa kahdessa väitöskirjatutkimuksessa, joista toinen pureutuu liikuntapolitiikkaa ohjaaviin arvoihin ja asenteisiin muuttuvassa julkisessa hallinnossa, kun taas toinen väitöskirja syventyy paikallisen liikunnan edistämisen tiedolla johtamiseen ja strategioihin hyvinvointialueuudistuksen taitekohdassa. Tutkimukset käsittelevät ajankohtaisia ilmiöitä ja kysymyksiä, joita liikunnan edistämistyössä parhaillaan kohdataan, tuottaen samalla ajankohtaista tietoa päätöksenteon tueksi. Tutkimukset kohdentuvat liikuntapolitiikkaan kunta-, hyvinvointialue- sekä kansallisella tasolla ja osallistuvat laajempaan hyvinvointi- ja terveyspoliittiseen keskusteluun huomioiden erityisesti liikunnan edistämisen näkökulman.