Luokittelu syntyperän mukaan on tilastoinnissa ja tutkimuskäytössä tarpeen. Luokittelu eri yhteyksissä ja eri käyttötarkoituksiin voi olla erilainen, joko karkeampi tai hienojakoisempi.
Tilastokeskus otti vuonna 2012 käyttöön uuden syntyperäluokituksen, joka perustuu vanhempien syntymävaltioihin. Sen avulla voidaan erotella ulkomailla ja Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt. Tilastokeskus määrittelee ulkomaalaistaustan seuraavasti: lapsi on ulkomaalaistaustainen, jos hänen molemmat vanhempansa tai ainoa tiedossa oleva vanhempansa on syntynyt ulkomailla. (Tilastokeskus, ei pvm. ) Ulkomaalaistaustainen lapsi voi itse olla syntynyt Suomessa tai ulkomailla, kansalaisuus voi olla Suomen tai jonkun muun maan. Ulkomailta adoptoitujen lasten vanhemmat rinnastetaan biologisiin vanhempiin. (Pietiläinen & Wallenius, 2023.)
Ulkomaalaistaustaisia 0–17-vuotiaita lapsia oli Suomessa Tilastokeskuksen tilaston mukaan vuoden 2024 lopussa yhteensä 136 857, heistä hieman yli puolet (55 %) oli syntynyt Suomessa. Ulkomaalaistaustaisten lasten osuus oli 13,5 prosenttia kaikista Suomessa asuvista 0–17-vuotiaista lapsista. Kouluikäisiä 7–20-vuotiaita lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia Suomessa oli vuoden 2024 lopussa yhteensä 871 195, heistä ulkomaalaistaustaisia 12,5 prosenttia eli 109 392. (Tilastokeskus, ei pvm. b.)
Rekisteritietoa ei kaikissa tutkimuksissa ole käytössä. Taustatieto voi olla hankittu kysymällä, ja luokituskin voi vaihdella. Joskus taustan lisäksi tai sijasta on oleellista tietää, mitä kieltä lapsi puhuu tai kauanko hän on asunut Suomessa.
Vieraskielisiä 0–17-vuotiaita lapsia, eli lapsia, jotka puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kuin kotimaisia kieliä (suomi, ruotsi, saame), Suomessa oli vuoden 2024 lopussa yhteensä 132 307 eli 4450 lasta vähemmän kuin vanhempien syntymämaan mukaan määriteltyjä ulkomaalaistaustaisia lapsia. Vieraskielisiä ulkomaalaistaustaisia 0–17-vuotiaita lapsia oli vuoden 2024 lopussa 124 398 ja kotimaisia kieliä puhuvia ulkomaalaistaustaisia lapsia oli 12 459. (Tilastokeskus, ei pvm. b.) Edellä olevista luvuista huomataan, että ulkomaalaistaustaisten lasten tunnistamisessa tutkimuksissa voi olla haasteita ja on tärkeää pohtia, millaiset taustatiedot ovat oleellisia tutkimuskysymysten kannalta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallisessa Kouluterveyskyselyssä, joka tuottaa seurantatietoa lasten ja nuorten terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista, syntyperä on taustamuuttujana raportoitu 3-luokkaisesti:
- suomalaistaustainen
- ulkomaalaistaustainen, syntynyt Suomessa
- ulkomaalaistaustainen, syntynyt ulkomailla.
Näistä kaksi jälkimmäistä on mahdollista yhdistää, jolloin raportoidaan tulokset 2-luokkaisena: suomalaistaustaiset ja ulkomaalaistaustaiset. Kouluterveyskyselyssä luokittelu perustuu Tilastokeskuksen syntyperäluokitukseen. Tiedot omasta ja vanhempien syntymämaasta ovat lasten ja nuorten itse ilmoittamia. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ei pvm.)
Tehdyt rajaukset taustatietokysymyksissä rajoittavat aineiston jatkokäyttöä
Kun ulkomaalaisuustaustaluokittelu aineistoa kootessa on perustunut siihen, mitä tietoa on ollut käytettävissä tai mihin tarkoitukseen uusi tieto on tarkoitettu, aiemmin tehdyt valinnat rajaavat tai mahdollistavat myöhempiä valintoja ja aineiston jatkokäyttöä. Esimerkiksi LIITU-tutkimuksessa, jossa tutkitaan peruskouluikäisten ja toisen asteen opiskelijoiden liikuntakäyttäytymistä, lapsilta, nuorilta ja nuorilta aikuisilta on kysytty vanhempien syntymämaata, vastaajan omaa syntymämaata sekä Suomessa asumisen kestoa. Lasten väestörekisteriin merkittyä kieltä, kansalaisuutta, uskontoa tai vaikkapa isovanhempien syntymämaata ei ole kysytty. Tällaiset puutteet rajoittavat mahdollisuuksia tarkastella esimerkiksi vähän liikkuvien lasten ja nuorten intersektionaalisia ja ylisukupolvisia esteitä liikunnan harrastamiselle.
Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden mukaan saaminen kyselytutkimuksiin voi olla vaikeaa ja vaatii usein erityistä huomiota ja resursseja. Jos kieliversioita on vähän, niin ulkomaalaistaustainen henkilö joutuu usein vastaamaan muulla kuin äidinkielellään. Tällöin esimerkiksi selkokielinen lomake voi olla suomenkielistä versiota saavutettavampi vaihtoehto.