Globaalisti mutkistuvien ja aiempaa pirullisempien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan yhä enemmän yhteistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä (Ristikangas ym., 2023). Vähäistä liikkumista voidaan syystä pitää globaalina, aikamme kompleksisena ongelmana, jota perinteiset organisaatiot tuskin kykenevät omillaan ratkaisemaan. On ennustettu, että organisaatioiden aika olisi murroksessa, ja sitä seuraisi niin sanottu verkostojen aika. Verkostot täydentävät julkishallinnon keinovalikoimaa tarjoten ratkaisuja kompleksisiin ja hallinnonalat ylittäviin haasteisiin, jotka edellyttävät laajaa yhteistyötä ja moninäkökulmaisuutta. (Valtioneuvoston kanslia, 2019.)
Hallitusohjelmassa tavoitellaan liikuntaosaamisen vahvistumista sosiaali- ja terveydenhuollossa ja kasvatusaloilla sekä liikunnan ja terveyden edistämisen huomioimista poikkihallinnollisesti kuntien ja hyvinvointialueiden strategioissa (Valtioneuvosto, 2023). Jotta liikuntaosaaminen voi vahvistua siellä, missä liikunnan edistäminen ei lähtökohtaisesti ole perustoimintaa, tarvitaan uudenlaisia kumppanuuksia ja verkostoja. Potentiaaliset uudet liikkumisen edistäjät edustavat esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloja sekä laajasti kolmatta sektoria ja seurakuntia.
Katse oman kehän ulkopuolelle
Usein terveyden edistämisen työssä tunnistetaan ja löydetään oman toiminnan näkökulmasta tutut sidosryhmät läheltä, vaikka olisikin katsottava oman kehän ulkopuolelle ja etsittävä yhteistyökumppaneita ja -verkostoja yllättävistäkin suunnista (Patja, 2022). Perinteisten ja tuttujen liikunnan edistämisorganisaatioiden tekemä työ ja niiden keskinäinen yhteistyö on edelleen arvokasta ja tärkeää. Se ei kuitenkaan yksinään riitä, jos ja kun halutaan systeemisesti pureutua terveyden edistämisen isojen ilmiöiden kuten vähäisen liikkumisen ratkaisemiseen.
Kompleksiset ilmiöt eivät tunnista hallinnonalojen rajoja, vaan niiden syyt ja vaikutusmekanismit vaativat kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa. Tämä edellyttää vahvaa poikkihallinnollista yhteistoiminnan kulttuuria yli organisaatiorajojen. (Valtioneuvoston kanslia, 2019.) Ensimmäinen askel on tunnistaa potentiaalisia kumppaneita, joiden maailmaan kannattaa lähteä nöyrin mielin tutustumaan. Siihen vaaditaan kykyä ja halua kuunnella, oppia toisen alan kieltä ja toimintakulttuuria sekä jakaa omaa osaamistaan ja voimavarojaan.
Luottamus rakentuu kohtaamisten, vuorovaikutuksen ja yhteisen tekemisen kautta.
Jotta liikkumisen edistämisestä voi tulla yhteinen tehtävä, tarvitaan myös uusia kumppaneita puhuttelevaa sanoitusta: Millaisissa tilanteissa liikkuminen voisi auttaa ratkomaan vaikeiden asioiden käsittelyä esimerkiksi perhetyön kohtaamisissa? Miten eri alojen ammattilaiset ja toimijat voisivat omista rooleistaan käsin tukea vaikkapa perheiden liikkumista? Entä missä toiminnoissa liikkumista jo käytetään ja hyödynnetään työvälineenä tai osana työotetta? Tärkeää on tunnistaa ja huomata myös jo kaikki olemassa oleva arvokas tekeminen liikkumisen edistämiseen eteen. Liikunnan edistämisen veteraanit sekä uudet potentiaaliset toimijakohderyhmät voivat parhaimmillaan muodostaa toisilleen lisäarvoa tuottavan verkoston ja löytää yhdessä ratkaisuja vähäisen liikkumisen ilmiön selättämiseksi.
Verkostotyön lainalaisuuksia
Verkosto kuvataan useamman toimijan väliseksi vastavuoroiseksi ja keskinäisen tiedon sekä resurssien jakamiseen perustuvaksi yhteistyösuhteeksi ja arvontuottamismalliksi (Valtioneuvoston kanslia, 2019). Järvensivun (2019) mukaan verkostotyön ydin perustuu tuntemiseen, luottamiseen ja sitoutumiseen.
Luottamus rakentuu kohtaamisten, vuorovaikutuksen ja yhteisen tekemisen kautta. Kun eri toimijat tietävät toistensa toiminnan lähtökohdat ja tarkoituksen, yhteistyömahdollisuuksia on helpompi tunnistaa. Yhteistyö ja vuorovaikutus tapahtuvat aina ihmisten, ei organisaatioiden välillä. Jotta voidaan aidosti toimia edellä kuvattujen lainalaisuuksien mukaisesti, tulee verkostojen kokoamiseen, yhteistyön tekemiseen, viestintään ja koordinointiin varata riittävästi aika- ja henkilöstöresursseja sekä mahdollisuuksia kohtaamisille.
Verkostotyöhön voinee soveltaa ajatusta asiakkaan ja ammattilaisen aidosta kohtaamisesta, jonka edellytyksenä on toisen kunnioittaminen ja vuorovaikutukseen heittäytyminen. Tällöin toiminta ei ole kaavamaista, rutiininomaista ylhäältä alas annettua viestintää, vaan kohtaamista, jossa kunkin verkoston jäsenen näkemyksille ja kokemuksille annetaan tilaa. (Rautava ym., 2022.) Uusia kumppaneita kuuntelemalla voimme oppia puolin ja toisin sekä löytää lisäarvoa liikunnallisen elämäntavan edistämiseen.
Verkostotyö on vuorovaikutusta ja viestintää, ja edellyttää osallistujilta erilaisia rooleja. Mukaan tarvitaan henkilöitä, jotka rakentavat luottamusta ja yhteisiä tavoitteita, edistävät konkretiaa, kokoavat toimintaa, tiedottavat, innostavat, koordinoivat ja houkuttelevat uusia jäseniä mukaan (Verkostoiva työ osallisuuden edistämisen voimavarana, 2023). Liikkumisen edistämisen näkökulmasta verkostojen kautta on mahdollista löytää uusia vähän liikkuvien kohderyhmien tunnistajia ja tavoittajia sekä toteuttajia, jotka ottavat liikkumisen puheeksi, tukevat liikkumisen lisäämisessä tai hyödyntävät liikkumista osana kohtaamisia.
Tämä kirjoitus liittyy Liikkumisen edistämisen uudet innovaatiot -hankekokonaisuuteen, jonka yhtenä tavoitteena on uusien toimijakohderyhmien ja verkostojen tunnistaminen ja tavoittaminen sekä yhteistyö monialaisissa verkostoissa. Kokonaisuuteen kytkeytyy monia eri verkostoja, joissa hankkeessa työskentelevät asiantuntijat ovat mukana tai joita he itse koordinoivat.