Luonnonvara-alan koulutus- ja urapolut näkyväksi keskisuomalaisille

Vihreä siirtymä on yksi keskeisimmistä yhteiskuntaa muovaavista kehityskuluista Suomessa. Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan talouden ja energiajärjestelmien laajamittaista muutosta kohti ilmasto- ja ympäristöystävällisempiä tuotantotapoja sekä niihin nojaavaa kasvua. Vihreä siirtymä muovaa myös työelämää, koska ilmastonmuutoksen hillintä, luonnonvarojen kestävä käyttö ja kiertotalous ohjaavat elinkeinorakenteiden, osaamistarpeiden ja ammatillisten roolien uudistumista. Siirtymän toteutuminen edellyttää kuitenkin osaavaa työvoimaa ja kykyä vastata muuttuviin osaamistarpeisiin. (Kauhanen & Kuusela, 2023, s. 8–13; Busk ym. 2023, s. 8, 10.)

Luonnonvara- ja biotalousalat ovat vihreän siirtymän keskiössä ja näiden alojen merkitys on erityisen suuri etenkin Keski-Suomessa. Keski-Suomen strategiassa 2050 (Keski-Suomen liitto, 2025) bio- ja kiertotalous nimetään yhdeksi maakunnan kasvun ja elinvoiman keskeisistä kärjistä. Maakunnan elinkeinorakenne perustuukin vahvasti maa- ja metsätalouteen sekä bioenergiaan ja näihin liittyvään jalostukseen, tutkimukseen, teknologiaan ja palveluihin. Tästä huolimatta luonnonvara- ja biotalousalan tarjoamat koulutus- ja urapolut eivät ole kaikille helposti hahmotettavia, vaikka alalla syntyy jatkuvasti uusia tehtäviä ja työllistymismahdollisuuksia (Maaseutuverkosto.fi, 2025; Myllymäki, 2025).

Tästä lähtökohdasta syntyi tarve kehittää valmennus, joka tekee näkyväksi vihreän siirtymän muovaamia osaamistarpeita ja urapolkuja sekä tukee yksilöitä oman ammatillisen suuntansa hahmottamisessa. Tarkastelemme tässä artikkelissa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden työpolut luonnonvara-alalla -valmennuspilotin kehittämisprosessia, sen taustalla vaikuttaneita tarpeita sekä valmennuksen pilotoinnista saatuja keskeisiä oppeja. Artikkelin tavoitteena on tarjota koulutus-, työllisyys- ja kehittämistoimijoille näkökulmia ja käytännön havaintoja siitä, miten vihreän siirtymän osaamistarpeisiin vastaavia valmennuksia voidaan suunnitella ja kehittää alueellisen elinvoiman tueksi.

Valmennuksen lähtökohdat ja rakentuminen

Tulevaisuuden työpolut luonnonvara‑alalla ‑valmennuspilotin kehittämisen lähtökohtana olivat luonnonvara‑ ja biotalousaloilla vihreän siirtymän myötä muuttuvat osaamistarpeet, kuten luonnonvarojen kestävä ja kannattava hyödyntäminen, kiertotalousratkaisut, vastuullisuusajattelu, digitaaliset työkalut sekä kyky toimia verkostoissa ja muuttuvissa toimintaympäristöissä. Valmennuksen tavoitteena oli tuoda esille vihreän siirtymän parissa toimivien yritysten työvoimatarpeita, tukea bio- ja kiertotalousalan osaajien työllistymistä avoimille työmarkkinoille yhteistyössä yritysten ja muiden työnantajien kanssa sekä innostaa nuoria ja alanvaihtajia vihreän siirtymän urapoluille. Valmennuksen avulla ei ollut tarkoituksena tuottaa yksittäisiä, kapea‑alaisia ammattitaitoja, vaan vahvistaa osallistujien kykyä ymmärtää oma osaamisensa suhteessa vihreän siirtymän mukaisiin ja tulevaisuuden työelämässä korostuviin osaamistarpeisiin. Valmennuksen kehittämisessä annettiin erityistä painoarvoa osaamisen siirrettävyydelle: esimerkiksi maa‑ ja metsätalouden, energiantuotannon tai muiden luonnonvaroja hyödyntävien alojen käytännön työkokemuksen tunnistamiselle ja kytkemiselle uusiin bio‑ ja kiertotalouden tehtäviin. Tämä linjaus tuki Keski‑Suomen strategian mukaista oikeudenmukaista ja hallittua siirtymää kohti kestävämpiä elinkeinoja, jossa olemassa oleva osaaminen nähdään voimavarana, ei esteenä uudistumiselle (Keski‑Suomen liitto, 2025).

Valmennusta pilotoitiin osana Jyväskylän ammattikorkeakoulun Vihreän siirtymän silta -hanketta. Hankkeen valmisteluvaiheessa tunnistettiin, että vihreän siirtymän parissa toimivilla yrityksillä on Keski‑Suomessa aito tarve osaavalle työvoimalle, mutta yritysten osaamistarpeet, piilotyöpaikat ja alalle johtavat urapolut eivät ole riittävän näkyviä potentiaalisille työnhakijoille, alanvaihtajille tai nuorille. Samaan aikaan turvetuotannosta ja sen liitännäistehtävistä irtautuvilla henkilöillä on vahvaa käytännön osaamista luonnonvarojen parissa. Osaaminen olisi monin tavoin sovellettavissa bio‑ ja kiertotalouden uusiin tehtäviin, mutta siirtymää tukevat rakenteet ovat hajanaisia. Tunnistetun kohtaanto-ongelman takia valmennus suunnattiin erityisesti nuorille, alanvaihtajille ja työnhakijoille, joilla on kiinnostusta luonnonvara‑ ja biotalousaloihin, mutta joiden käsitys alojen tarjoamista koulutus- ja urapoluista on vielä jäsentymätön. Erityinen huomio kohdistui Keski‑Suomen maaseutualueisiin sekä henkilöihin, jotka ovat työskennelleet turvetuotannossa tai siihen liitännäisillä aloilla ja joiden työllisyystilanne on muuttunut turpeen energiakäytöstä luopumisen myötä. Lisäksi yritykset ja yrittäjät tunnistettiin yhdeksi kohderyhmäksi, koska he voisivat löytää valmennuksen kautta uusia liiketoiminnan kehittämisideoita ja yhteistyökumppaneita sekä kasvattaa luonnonvara-alan osaamistaan.

Hankesuunnitelma loi raamit valmennuksen kehittämiselle esimerkiksi valmennusten lukumäärän (3–5 kpl), yhden valmennuksen keston (35 tuntia), toteutusmuodon (hybridi), käytetyn verkkoalustan (Howspace) ja käsiteltävien aihepiirien osalta. Valmennuksen sisältöjen suunnittelua ohjasi vahvasti myös hankkeen alkuvaiheessa toteutettu tarvekartoitus, jonka avulla ennakoitiin vihreän siirtymän mukaisia osaamistarpeita luonnonvara‑ ja biotalousaloilla. Tarvekartoitusta varten haastattelimme kahtakymmentä alan yritystä. Olemme käsitelleet tarvekartoituksen tuloksia tarkemmin edellisessä artikkelissamme ”Vihreä siirtymä muuttaa luonnonvara-alan osaamistarpeita” (ks. Kuula ym., 2025).

Valmennuksen rakenne ja sisältöteemat

Valmennuksesta toteutettiin kolme pilottikertaa: ensimmäinen syksyllä 2025 (30.9.–9.12.) ja kaksi keväällä 2026 (21.1.–31.3. ja 17.3.–26.5.). Osallistujia kolmessa valmennuksen pilotoinnissa oli yhteensä 82. Kaikkien kolmen valmennuksen perusrunko käsiteltävine teemoineen oli samantyyppinen, mutta esimerkiksi yritysvierailujen kohteita, vierailevia asiantuntijapuhujia ja toteutustapoja vaihdeltiin, jotta saimme kokemusta ja palautetta erilaisista toteutustavoista. Näiden kokemusten perusteella kehitimme valmennusta iteratiivisesti pilotointikokemusten ja osallistujapalautteen pohjalta, mikä mahdollisti rakenteen ja sisältöjen jatkuvan hienosäädön kohderyhmien tarpeita paremmin vastaaviksi. Lidwellin ym. (2010, 142) mukaan iteroinnissa toistetaan tiettyjä toimintoja, kunnes saavutetaan haluttu lopputulos.

Yksi valmennus oli kestoltaan 35 tuntia ja se jakautui yhdelletoista viikolle ja valmennuskerralle. Valmennus koostui kahdeksasta eri teemasta: aloitus ja ohjeistus, luonnonvara-ala Suomessa, osaamistarpeet, oma osaamiseni, työnhaku, yrittäjyys, verkostoituminen, sekä palaute ja itsearvio. Valmennus toteutettiin hybridimuotoisena opetuksena, jossa yhdistyi verkkotapaamiset, lähiopetus ja itsenäinen opiskelu. Rakenteen joustavuudella pyrittiin mahdollistamaan osallistuminen eri elämäntilanteista käsin. Osallistujien erilaiset taustat ja pohjaosaaminen huomioitiin tarjoamalla mahdollisuus valita itselle merkityksellisimmät teemat ilman velvoitetta osallistua ennestään tuttujen aiheiden käsittelyyn. 

Sisällöllisesti valmennus eteni kokonaiskuvan hahmottamisesta kohti konkreettisia esimerkkejä, yritysesittelyitä ja urapolkukuvauksia. Valmennuksen alkuvaiheessa osallistujat kartoittivat omat ammatilliset vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa. Tämän pohjalta he tunnistivat osaamisensa kehittämistarpeita ja suunnittelivat konkreettisia askeleita koulutus- ja urapolullaan etenemiseksi. Työnhaun osiossa osallistujat keskittyivät sanoittamaan omaa osaamistaan ja kokemustaan työnantajia kiinnostavalla tavalla ja kokosivat ansioluettelot. Valmennuksen teemoihin sisältyi myös tutustuminen luonnonvara‑alan yrittäjyyden mahdollisuuksiin. Valmennuksen kolmessa lähiopetuspäivässä painopisteinä olivat yritysvierailut, tutustuminen luonnonvara-alan oppilaitoksiin sekä verkostoituminen alan toimijoiden kanssa. Yhdessä valmennuksessa vierailimme keskimäärin 2–3 yrityksessä, ja 5–6 yritysedustajaa oli mukana esimerkiksi luennoimassa tai esittelemässä yritystään.

Valmennusta kehitettiin tiiviissä yhteistyössä kohderyhmien kanssa

Järjestimme kaksi yhteiskehittämisen työpajaa valmennuksen kohderyhmien edustajien kanssa osana valmennuksen suunnittelutyötä. Ensimmäinen työpaja järjestettiin ennen ensimmäisen valmennuksen alkua syyskuussa 2025, ja toinen työpaja järjestettiin joulukuussa 2025 ensimmäisen valmennuksen päättyessä. Työpajojen tarkoituksena oli pyrkiä varmistamaan valmennuksen sisältöjen relevanttius suoraan kohderyhmien näkökulmasta. Esittelimme työpajoissa luonnoksen valmennuksen rungosta ja toteutustavasta, joita osallistujat pääsivät kommentoimaan. Lisäksi keräsimme valmennuksen osallistujilta palautetta jokaisen kolmen pilottivalmennuksen päättyessä sekä suullisesti päätöswebinaarissa että kirjallisesti valmennuksen Howspace-alustalla. Otimme palautetta vastaan myös läpi valmennuksen, ja teimme omia havaintojamme valmennuksen aikana eri osioiden toimivuudesta. 

Valmennuksen keskeiseksi vahvuudeksi muodostuivat yritysyhteistyöhön liittyvät sisällöt. Yritysvierailut ja alan asiantuntijoiden puheenvuorot toivat valmennukseen työelämälähtöisyyttä ja tarjosivat osallistujille mahdollisuuksia tutustua alan toimijoihin ja uramahdollisuuksiin. Yrityskontaktien integroiminen osaksi valmennuskokonaisuutta tuki samalla työelämäverkostojen rakentumista. Samalla tunnistimme tarpeen vahvistaa osallistujien saamaa tukea erityisesti yritysedustajien kanssa verkostoitumisessa.

Valmennuksen suunnittelussa ja kehittämisessä korostuivat myös työelämävalmiuksien vahvistaminen, työnhakutaitojen kehittäminen ja yrittäjyyteen liittyvät teemat. Tämän perusteella sisällytimme esimerkiksi kolmanteen valmennuspilottiin yrittäjyyteen keskittyvän lähipäivän, jossa tarkastelimme yrittäjyyttä uravaihtoehtona ja osallistujat pääsivät kehittämään omia yritysideoitaan yrityshautomossa. Tämä toimi vaihtoehtoisena toteutustapana kahdessa ensimmäisessä valmennuspilotissa käytetylle yrittäjyysaiheiselle webinaarille, joka sisälsi Jamkin asiantuntijan luennon yrittäjyydestä sekä vierailevan yrittäjäpuheenvuoron.

Valmennuksen toteutuksen aikana tunnistimme kehittämistarpeita, jotka liittyivät erityisesti valmennuksen laajuuteen, sisältöteemojen jäsentelyyn ja osallistujien ohjaamiseen. Tämän pohjalta teimme muun muassa muutoksia valmennuksessa käytettävän sähköisen Howspace-alustan rakenteeseen ja kehitimme osallistujaviestintää valmennusten aikana. Päädyimme esimerkiksi lähettämään viikoittaiset infoviestit, joissa kerroimme, mitä valmennuksessa on ensi viikolla luvassa ja muistutimme mahdollisista tehtävien palautuksista. Valmennuspilottien toteutuksen aikana tunnistimme myös kehittämistarpeita sisältöjen kohdentamisessa erilaisille kohderyhmille. Yksi keskeinen haaste oli se, että kohderyhmä oli määritelty hankesuunnitelmassa hyvin moninaiseksi, mutta valmennuksen sisältö oli kuitenkin kaikille osallistujille sisällöltään sama. Tämä aiheutti haasteita myös valmennuksien markkinointiin, koska eri kohderyhmille oli viestittävä valmennuksista eri kanavissa ja erilaisilla pääviesteillä. Osallistujajoukko koostui sekä korkeakouluopiskelijoista, ammatillisen koulutuksen suorittaneista että alanvaihtajista, minkä vuoksi kaikkien teemojen ei voitu olettaa palvelevan kaikkia osallistujia samalla tavalla. Esimerkiksi luonnonvara-alan koulutuspolkujen esittely oli erityisen hyödyllinen alanvaihtajille ja tutkintoon hakeutumista suunnitteleville, kun taas osa osallistujista hyötyi enemmän työelämään ja urakehitykseen liittyvistä sisällöistä. Valmennusten myötä nousi esiin tarve tuoda näkyvämmäksi luonnonvara-alan tehtäviä ja uramahdollisuuksia eri koulutustaustoista tuleville henkilöille. Halusimme varmistaa, että valmennuksessa tarkastellaan monipuolisesti sekä korkeakoulututkintoa edellyttäviä asiantuntijatehtäviä että ammatillisen koulutuksen suorittaneille soveltuvia työmahdollisuuksia. Näitä näkökulmia toimme esiin muun muassa yritysyhteistyön, yritysvierailujen ja työelämäesimerkkien kautta.

Valmennuksista ratkaisu eri toimialojen koulutus- ja urapolkujen näkyväksi tekemiseen

Tulevaisuuden työpolut luonnonvara-alalla-valmennuspilotointi osoitti, että luonnonvara-alan koulutus- ja urapolkuja on mahdollista tehdä osallistujille ymmärrettäviksi ja saavutettavaksi kevyellä, mutta tavoitteellisella valmennusmallilla. Valmennuksen keskeinen vahvuus oli se, että emme pyrkineet tuottamaan uutta ammatillista pätevyyttä, vaan osallistujia autettiin tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan suhteessa luonnonvara-alan muuttuviin osaamistarpeisiin. Tämä vastasi hyvin hankkeen alkuvaiheessa tunnistettuun tarpeeseen tehdä näkyväksi osallistujien olemassa olevaa osaamista ja sen yhteyttä uusiin työ- ja uramahdollisuuksiin. Työelämän muuttuvat osaamistarpeet edellyttävät yhä enemmän kykyä tunnistaa ja sanoittaa omaa osaamista eri toimintaympäristöissä (Hakanen ym., 2023).

Pilotointien perusteella osallistujat kokivat yritysyhteistyön merkityksellisimmäksi valmennuksen osa-alueeksi. Yritysyhteistyö mahdollisti alan toimijoiden kohtaamisen matalalla kynnyksellä sekä konkreettiset esimerkit työtehtävistä. Yritysvierailut, asiantuntijapuheenvuorot ja verkostoitumistilanteet eivät ainoastaan lisänneet tietoa, vaan myös madalsivat enemmistön kynnystä hakeutua alalle, koulutukseen tai keskusteluun työnantajien kanssa. Joidenkin osallistujien kohdalla yritysvierailut ja asiantuntijoiden puheenvuorot toivat aiempaa selkeämmin esiin alan osaamisvaatimuksia, mikä johti kokemukseen siitä, ettei oma osaaminen vielä riitä ja alalle siirtyminen vaatisi merkittävää osaamisen täydentämistä esimerkiksi uuden tutkinnon avulla. Tämä selkeästi nosti näiden osallistujien kynnystä hakeutua alalle. Pilotoinnin perusteella pelkkä tieto alan työtehtävistä ei kaikille osallistujille riittänyt, vaan työelämäkontaktit, yritysvierailut ja vuorovaikutteiset tilanteet näyttivät olevan keskeisiä oman urasuunnan hahmottamisessa.

Iteratiivinen kehittäminen osoittautui toimivaksi tavaksi kehittää valmennusta heterogeeniselle kohderyhmälle. Kehittämistyössä hyödynnettiin iteratiivista lähestymistapaa, jossa sisältöjä muokattiin systemaattisesti palautteen ja valmentajien havaintojen perusteella, mikä on tyypillistä toimintatutkimuksellisessa kehittämisessä (Lidwell ym., 2010, 142). Tämä vahvisti niitä osioita, jotka koettiin vaikuttaviksi (esimerkiksi yritysvierailut ja työnhakutaidot), ja auttoi tunnistamaan ne kohdat, joissa yhdenmukainen sisältö ei palvellut kaikkia osallistujia yhtä hyvin (esimerkiksi koulutus tai yrittäjyys).  

Pilotit nostivat esiin myös valmennuksen rajoitteita. Heterogeeninen kohderyhmä asetti haasteita sekä sisällölliselle tasolle että viestinnälle. Osa osallistujista kaipasi enemmän käytännönläheisiä, suorittavan työn mahdollisuuksia koskevia näkökulmia, kun taas toiset olivat kiinnostuneempia korkeakoulutuksesta tai asiantuntijarooleista. Tämän takia on tärkeää tehdä urapoluista näkyväksi myös vaihtoehtoiset ja rinnakkaiset reitit, ei vain lineaarisia koulutuspolkuja.  

Pilotointien perusteella Tulevaisuuden työpolut luonnonvara-alalla -valmennusmallia voidaan pitää lähtökohtaisesti skaalautuvana, kunhan tietyt reunaehdot huomioidaan. Valmennusmallin ydin, osaamisen tunnistaminen, urapolkujen näkyväksi tekeminen ja työelämäkontaktien tuominen osaksi valmennusta ovat siirrettävissä myös muille toimialoille ja alueille. Mallin skaalautuvuus ei kuitenkaan tarkoita sisällön suoraa monistamista, vaan rakenteellisen mallin hyödyntämistä paikalliseen toimintaympäristöön soveltaen (Lidwell ym., 2010). Jotta malli olisi mahdollisimman hyvin skaalattavissa on tärkeää erottaa toisistaan valmennuksen vakioitavat ja muunneltavat osat. Vakiotaviksi osioiksi voidaan tunnistaa esimerkiksi valmennuksen perusrakenne, hybriditoteutus, iteratiivinen kehittämistapa sekä osallistujien ohjaaminen oman osaamisen sanoittamiseen. Muunneltavia osia ovat puolestaan toimialakohtaiset sisällöt, yrityskumppanit, alueelliset painotukset sekä kohderyhmän mukaan vaihtelevat esimerkit ja urapolkukuvaukset.  

Valmennuksen jatkokehityksen näkökulmasta yksi keskeinen kehittämissuunta on kohderyhmälähtöisyys. Kohderyhmä oli hyvin heterogeeninen ja kaikki valmennuksen osa-alueet eivät palvelleet täydellisesti kaikkia kohderyhmiä. Valmennusmallin jatkokehityksessä tulisi siksi huomioida tarkempi kohderyhmä, jolle mallia skaalataan. Rajatumpi kohderyhmä, selkeästi heille rajattu sisältö ja osallistujille syntyvä konkreettinen ja tunnistettava uusi osaaminen tukevat valmennusmallin toimivuutta ja skaalautuvuutta paremmin kuin laajalle ja monimuotoiselle kohderyhmälle suunnattu kokonaisuus. Valmennusmallin jatkokehitystä sekä skaalautuvuutta varten olemme luomassa mallivalmennusta, jossa on selkeästi kuvattuna valmennuksen tavoitteet, rakenne, keskeiset työskentelymenetelmät ja tarvittavat resurssit. Tällainen mallivalmennus helpottaa mallin skaalaamista muissa hankkeissa, organisaatioissa sekä eri toimialoilla ja tukee samalla myös toiminnan juurruttamista hankerahoituksen päätyttyä.  

Yhteenvetona voimme todeta, että Tulevaisuuden työpolut luonnonvara-alalla -valmennuspilottia voi kehittää iteratiivisesti ja yhteistyössä työelämän kanssa. Tämä malli tarjoaa toimivan perusrakenteen sekä jatkokehitykselle että laajemmalle soveltamiselle tilanteessa, jossa työelämän murros edellyttää yhä joustavampia tapoja tukea yksilöiden osaamis- ja urapolkuja (Hakanen ym., 2023).