Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö on muuttumassa, johtuen kansainvälisesti globaalista turvallisuustilanteen muutoksesta, yhteiskunnan tasolla eriarvoisuuden lisääntymisestä ja väestötasolla ikääntymisen myötä seuraavasta palvelutarpeen kasvusta (Sosiaali- ja terveysministeriö [STM], 2023, 10). Palvelujärjestelmän näkökulmasta tämä tarkoittaa tarvetta määrittää, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuotetaan ja rahoitetaan mahdollisimman vaikuttavasti ja tehokkaasti, mutta myös laadukkaasti (STM, 2023, 10). Digitaalisten palveluiden odotetaan avaavan uusia mahdollisuuksia ihmisten omatoimiseen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitoon, lisäävän joustavuutta ja tehokkuutta palveluihin sekä mahdollistavan tietoon perustuvan päätöksenteon (STM, 2023, 19). Tällä hetkellä erityisesti tekoälyratkaisuiden uskotaan tarjoavan mahdollisuuksia vastata sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaan ja hyvinvointialueiden taloushaasteisiin (Niemelä ym., 2025).
Digitaalinen kuntoutus tarkoittaa digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä osana kuntoutusprosessia, joko ammattilaisen tai asiakkaan toimesta (Arntz ym., 2023). Tutkimuksen mukaan eri kuntoutuksen toimijat liittävät tähän käsitteeseen kuitenkin hyvin erilaisia merkityksiä (Tiitinen ym., 2024). Digitaalisen kuntoutuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kuntoutujien aktiivista osallistumista ja omistajuutta kuntoutusprosessista hyödyntämällä muun muassa etä- ja verkkokuntoutusta, automaattisia järjestelmiä, robotiikkaa sekä puettava teknologiaa kuntoutujan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti (Arntz ym., 2023). Korona-aika nopeutti etenkin etäkuntoutuksen käyttöönottoa Suomessa (Heiskanen ym., 2021), mutta laajemmin kuntoutuksen digitalisaation tilannekuva mahdollisuuksineen ja haasteineen on hajanainen. Tämän artikkelin tarkoitus on kuvata digitaalisen kuntoutuksen nykytilaa Suomessa sekä tuoda esiin keskeisiä kehittämiskohteita kuntoutuksen digitalisaation edistämiseksi.
Nykytila
Digitaalisen kuntoutuksen nykytilan kartoittamiseksi aineistoa koottiin kolmesta eri lähteestä. Ensimmäiseksi analysoitiin digitaalisen kuntoutuksen (digital rehabilitation) käsitteen esiintymistä kansainvälisissä Pubmed- ja Google Scholar -tietokannoissa, mikä tarjosi näkökulmaa käsitteen tutkimukselliseen kehitykseen. Toiseksi koottiin Innokylän älykäs hyvinvointi ja terveysteknologia -ilmiöön liittyviä kehittämishankkeita, joiden kautta tunnistettiin Suomessa kehitettyjä digitaalisen kuntoutuksen toimintamalleja. Kolmanneksi toteutettiin valtakunnallinen sähköinen asiantuntijakysely, jonka avulla kerättiin näkemyksiä ja kokemuksia kuntoutuksen digitalisaatiosta ja kehittämistarpeista eri puolilta Suomea.
Tarkasteltaessa digitaalisen kuntoutuksen (digital rehabilitation) esiintymistä Pubmed ja GoogleScholar -hauissa nähdään käsitteen käytön lisääntyneen tasaisesti vuodesta 2014 lähtien (kuvio 1). Tämä kasvu saattaa heijastaa sitä, että etäkuntoutuksen ohella kuntoutuksen digitalisaatiota on alettu tarkastella laajemmin tutkimuksissa ja palveluiden kehittämisessä.
Suomessa toimii yhteiskehittämisen sähköinen ympäristö, Innokylä, jonka tavoitteena on tukea eri toimijoiden kehittämistyötä ja tulosten jakamista (Innokylä, ei pvm.). Syksyllä 2024 kartoitettiin Innokylästä älykäs hyvinvointi ja terveysteknologia -ilmiöön liittyviä kehittämishankkeita. Haku toistettiin syksyllä 2025 ja päivitettiin tieto käynnissä olevista ja valmistuneista toimintamalleista. Älykäs hyvinvointi ja terveysteknologia -ilmiöön liittyi 144 julkaistua toimintamallia, joissa puolestaan oli 37 valmista sekä 14 kehitteillä olevaa digitaaliseen kuntoutukseen liittyvää toimintamallia. Näiden perusteella kuntoutuksessa kehitystoimintaa on kuluneiden vuosien aikana tehty Suomessa hyvin laaja-alaisesti digitaalisista kuntoutuspoluista erilaisiin kotiin vietäviin ratkaisuihin.
Kuntoutuksen digitalisaation nykytilan ja keskeisten kehittämistarpeiden tunnistamiseksi toteutettiin syksyllä 2024 valtakunnallinen sähköinen kysely kuntoutuksen asiantuntijoille. Kyselyä jaettiin Monitieteisen kuntoutuksen verkoston (MOKUVE) uutiskirjeessä, jonka tilaajina on yli 200 kuntoutuksen asiantuntijaa ja ammattilaista eri puolilta Suomessa. Lisäksi kyselyyn oli mahdollista vastata syksyllä 2024 olleissa digitaaliseen hyvinvointiin, terveyteen ja kuntoutukseen liittyvissä tapahtumissa. Kysely sisälsi sekä valmiita vastausvaihtoehtoja että avoimia kysymyksiä. Kyselyn sisältöön vaikutti vastaajan taustatiedot siten, että teknologian kehittäjät ja käytännön kuntoutustyötä tekevät ohjautuivat vastaamaan oman toimikentän mukaisiin kysymyksiin. Aineisto analysoitiin suljettujen kysymysten osalta MS Excel -ohjelmistolla toteuttamalla kuvaileva analyysi (frekvenssit, lukumäärät). Avoimet vastaukset analysoitiin teemoittelemalla.
Kyselyyn vastasi 29 henkilöä 12 eri hyvinvointialueelta. Vastaajista eniten (41 %) oli palveluntuottajia tai kuntoutuksen ammattilaisia ja toiseksi eniten (18 %) oli kuntoutuksen kouluttajia ja teknologian kehittäjiä (kuvio 2).
Vastaajista 63 prosenttia uskoi, että digitaalisella kuntoutuksella on merkittävä rooli terveydenhuollossa seuraavan 10 vuoden aikana, loppujen (37 %) nähdessä roolin olevan kohtalainen. Avoimissa vastauksissa kuntoutuksen digitalisaatiolla uskotaan voitavan parantaa palveluiden saavutettavuutta ja kustannustehokkuutta. Hyvin toteutettuna digitaalisten kuntoutuspalveluiden nähtiin säästävän resursseja. Lisäksi digitalisaation uskotaan mahdollistavan kuntoutuksen objektiivisen mittaamisen ja seurannan sekä lisäävän asiakkaiden omatoimisuutta ja mahdollistavan asiakasmäärien kasvattamisen.
Vastaajista enemmistö (52 %) näki erittäin tärkeänä digitaalisten kuntoutuksen ratkaisuiden kehittämisen ja käyttöönoton. Suurin osa vastaajista (80 %) arvioi kuntoutuksen ammattilaisilla olevan kohtalaiset valmiudet ottaa käyttöön digitaalisia ratkaisuita kuntoutuksessa. Hyväksi tai erittäin hyväksi ammattilaisten valmiudet arvioi ainoastaan 16 prosenttia vastaajista.
Kehityskohteet
Valtakunnalliseen kyselyyn vastanneet toivat esiin, että digitaaliset kuntoutuspalvelut eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin tai kaikille asiakasryhmille. Keskeisinä haasteina nähtiin puutteelliset teknologiset taidot sekä asiakkailla että ammattilaisilla. Myös negatiiviset asenteet ja motivaatio digitaalisia ratkaisuja kohtaan, yksilöllisyyden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen sekä palveluiden laadun ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen nähtiin haastavan digitaalisten palveluiden laajentumista kuntoutuksessa.
Tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi vastaajat nostivatkin ammattilaisten osaamisen vahvistamisen koulutuksen avulla sekä teknologian kehityksen ja käyttöönoton. Erityisesti mahdollisuus kokeilla erilaisia digitaalisia ratkaisuja nähtiin tärkeänä tapana lisätä sekä ammattilaisten että asiakkaiden osaamista ja ymmärrystä. Myös kansalaisten digiosaamisen vahvistaminen, lainsäädäntö, ohjeistus ja rahoitusmallit vaativat edelleen vastaajien mielestä kehittämistä. Mielenkiintoista oli, että ainoastaan viisi vastaajaa näki uusien rahoitusmallien kehittämisen olevan tärkeimpien kehittämiskohteiden joukossa (kuvio 3), vaikka nimenomaan kuntoutuksen kehittämiseen suunnattu ulkoinen TKI-rahoitus on hyvin vähäistä, rahoitus on hyvin hajanaista ja rahoituksesta kilpaillaan yhdessä muiden alojen kanssa (Melkas ym., 2023, 106–108). Avoimissa vastauksissa nousi lisäksi kehittämiskohteena ammattilaisten ja kansalaisten asenteisiin vaikuttaminen muun muassa positiivisen viestinnän sekä hyvien käytäntöjen jakamisen avulla.
Digitaalisen kuntoutuksen tulevaisuuden suunta Suomessa
Digitalisaatio muuttaa suomalaista kuntoutusta tarjoamalla uudenlaisia mahdollisuuksia kuntoutuksen palveluiden tuottamiseen. Etenkin generatiivisen tekoälyn hyödyntämistä osana kuntoutusta ja laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluita ollaan kehittämässä voimakkaasti eri puolilla Suomea (DigiFinland, 2024). Keväällä 2025 julkaistu SOTE-tekoälyn yhteinen visio korostaa tekoälyn roolia sosiaali- ja terveydenhuollon uudistajana, joka tukee vastuullisesti ja vaikuttavasti ennaltaehkäisyä, nopeuttaa hoitoon pääsyä, vahvistaa yksilön roolia oman hyvinvointinsa hallinnassa ja vapauttaa ammattilaisten aikaa asiakastyöhön (DigiFinland, 2025).
Tässä artikkelissa on hyödynnetty kolmea erillistä aineistonkeruuta, joiden pohjalta on tarkasteltu digitaalisen kuntoutuksen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Voidaan todeta, että digitaalinen kuntoutus on nouseva käsite tehdyn kartoituksen pohjalta. On kuitenkin tärkeää huomioida, että digitaalisista kuntoutuspalveluista puhuttaessa käytetään useita muitakin käsitteitä digitaalisen kuntoutuksen ohella (Tiitinen ym., 2024). Näin ollen nyt tehty haku pelkällä ”digital rehabilitation” -termillä kuvannee enemmän tutkimuksessa ja kehityksessä käytettävien käsitteiden muutosta ja kehitystä eikä niinkään kuntoutuksen digitaalisten palveluiden tutkimuksessa ja -kehityksessä tapahtunutta muutosta. Olisi kuitenkin tärkeää, että osana digitaalisen kuntoutuksen kehittämistä käytäisiin myös kattavaa ja monipuolista keskustelua käytettävistä käsitteistä, jotta ne ovat tarkoituksenmukaisia ja kuvaavia eri toimijoiden näkökulmasta (Tiitinen ym., 2024).
Innokylästä tehdyssä kartoituksessa havaittiin, että erilaisia kuntoutuksen digitaalisia toimintamalleja on kehitetty varsin monipuolisesti ja määrällisesti runsaasti eri puolilla Suomea. Innokylässä esitellyt toimintamallit ja kehittämishankkeet eivät ole kuitenkaan aukoton lista Suomessa tehdystä kehittämistoiminnasta eli on turvallista olettaa kehittämisen olevan nyt kuvattua monipuolisempaa. Paljon siis on tehty ja paljon on tekeillä kuntoutuksen digitalisaation edistämisessä, mutta digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen vahvistamista niin perusdigitaidoissa kuin vaativammissakin digitaidoissa (Tepponen ym., 2024, 162). Digitaalisten ratkaisuiden hyödyntäminen kuntoutuksessa saattaa tarjota mahdollisuuksia työn keventämiseen, mutta toisaalta on havaittu, että esimerkiksi etäkuntoutukseen liittyvä valmistelutyö lisää työn kuormittavuuden kokemusta kuntoutuksen ammattilaisten keskuudessa (Partanen ym., 2025). Nyt tehty kysely nosti saman kehittämiskohteen esiin, mutta ammattilaisten osaamisen vahvistamisen ohella myös kansalaisten digiosaaminen nähtiin tärkeänä kuntoutuksen digitalisaation kehityskohteena. Erilaiset pilotit ja kokeilut digitaalisten palveluiden kehittämisessä voivatkin parhaimmillaan toimia teknisen testaamisen ohella tärkeinä kulttuurin muutosta edistävinä ja käyttäjien osaamista kehittävinä toimintoina (Pulkkinen ym., 2025). Joten näihin kannattaa panostaa myös osana digitaalisen kuntoutuksen kehittämistä.
Kuntoutuksen digitalisaation kehittämisen ytimessä tulee olla sekä ammattilaisten että kansalaisten digiosaamisen vahvistaminen, teknologian kehityksen tukeminen erilaisilla tavoilla ja myönteisten asenteiden edistäminen. Myös erilaisissa verkostoissa tehtävä yhteistyö ja kehittäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia tarkastella myös digitaalisen kuntoutuksen ilmiöitä monialaisesti ja monitieteisesti (Melkas ym., 2023, 118). Osaltaan vuoden 2025 alussa toimintansa aloittanut Kuntoutuksen korkeakouluverkosto (FiRe) voisi toimia erinomaisena alustana niin digitaaliseen kuntoutukseen liittyvän osaamisen kuin uusien innovaatioidenkin jalkauttamisessa (Niskanen ym., 2025). Digitaalisia palveluita kehitettäessä on tärkeää huomioida, että ketään ei jätetä kehityksen ulkopuolelle. Panostus yhteiskehittämiseen kannattaa, sillä kokeilemalla ja kehitykseen osallistumalla sekä ammattilaisten että kansalaisten mahdolliset pelot ja epäilykset uutta teknologiaa kohtaan voivat muuttua mahdollisuuksiksi (Pulkkinen ym., 2025). On kuitenkin tärkeä muistaa, että digitaaliset kuntoutusratkaisut eivät ole ratkaisu kaikkiin tilanteisiin, vaan soveltuvat käyttötilanteet tulee tunnistaa. Tähän teemaan liittyen tarvitaankin tutkimusta, jonka pohjalta palveluita pystytään kehittämään huomioiden erilaiset näkökulmat ja tarpeet. Myös digitaalisten palveluiden vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimusta (Aartolahti ym., 2024).
Onnistuneen muutoksen edellytyksenä on monialainen ja yli sektorirajojen menevä yhteistyö, ajantasaiset ohjeistukset ja toimivat rahoitusmallit. Kuntoutuksen digitalisaatiota edistämällä on mahdollista rakentaa entistä saavutettavampia ja vaikuttavampia palveluita, kunhan kehityksessä huomioidaan teknisten näkökulmien ohella myös sosiaaliset ja inhimilliset näkökulmat.