Lähiluontoa ja luonnon äänimaisemia on vaalittava

Monimuotoinen ja virikkeellinen lähiluonto tarjoaa kaikille sosioekonomisesta asemasta riippumatta tasavertaisesti mahdollisuuksia monipuoliseen hyvinvoinnin kohentamiseen (Keski-Suomen hyvinvointiohjelma 2021–2024, 2021). Luonnon hyvinvointivaikutusten mekanismit ovat tutkimusten valossa hyvin tiedossa (Hartig ym., 2014). Merkittävien fyysisten terveyshyötyjen lisäksi luonnossa vietetty aika yhdistetään kohentuneeseen mielialaan, pienempään masennusriskiin, stressitasojen laskuun ja kognitiivisen toiminnan parantumiseen (Tyrväinen, 2023).

Luonto mahdollistaa niin sosiaalisia kontakteja kuin rauhoittumistakin, sekä tarjoaa kokemuksia yhteydestä luontoon, muihin ihmisiin ja laajempaan kontekstiin. Kaupunkialueilla korostuu lähiluonnon saavutettavuus, sillä se motivoi fyysiseen aktiivisuuteen. Luonto myös stimuloi monipuolisesti aisteja tarjoten kauneuden kokemuksia mm. visuaalisuuden ja äänimaisemien kautta. (Weimann ym., 2019.) Tärkeintä on siis lähteä liikkumaan ulos lähiluontoon ja mahdollisimman usein (Kuva1).

Äänimaiseman merkitys hyvinvoinnille

Äänimaisema tarkoittaa käsitteenä kulloisenkin ympäristön äänten kokonaisuutta, joka muodostuu luonnon-, ihmisen-, teknologian äänistä, musiikista, tai melusta. Siihen voivat kuulua alati läsnä olevat ja tiedostamattomasti havaittavat ns. perusäänet, kuten liikenteen humina, sekä merkityksellisiksi koetut ja tietoisesti kuunneltavat signaaliäänet. (Grinfeder ym., 2022.)

Äänimaisema on usein merkityksellinen osa luontokokemusta, ja luontoäänet koetaan tyypillisesti urbaaneja ääniympäristöjä miellyttävämmiksi. Ratcliffen (2021) yhteenvetoartikkelin mukaan luontoäänten kuuntelulla on merkittäviä hyvinvointivaikutuksia. Luontoäänten kuuntelu aktivoi parasympaattista hermostoa – rauhoittaa hengitystä, hidastaa sydämen sykettä, rentouttaa lihaksia, auttaa palautumaan stressistä ja parantaa mielialaa. On myös havaittu, että pelkällä lintujen ja veden äänten kuuntelulla voidaan parantaa tarkkaavaisuutta ja kognitiivisissa tehtävissä suoriutumista, sekä vähentää työhön liittyvää väsymystä ja ärtymystä. Luontoäänten palauttavat vaikutukset saattavat osittain liittyä ihmiselle merkityksellisiin ja mielleyhtymiin perustuviin tulkintoihin luontoyhteydestä. (kts. Ratcliffe, 2021.)

Ääni ja melusaasteen riskit hyvinvoinnille ja terveydelle

Ihmisen toiminta aiheuttaa muutoksia äänimaisemiin; olennaisimpia ovat liikenteen melu ja teollisuuslaitosten toiminnasta johtuvat äänet. Euroopan ympäristöviraston meluraportissa (2020) tunnistetaan huolestuttavia vaikutuksia ihmisten terveydelle, joita pitkäaikainen melulle altistuminen aiheuttaa. Euroopassa 22 miljoonaa ihmistä kärsii melun vuoksi kroonisesta voimakkaasta ärtyneisyydestä ja 6,5 miljoonaa ihmistä voimakkaista, kroonisista unihäiriöistä. Vuosittain ympäristömelun takia puhkeaa 48 000 uutta sepelvaltimotautia ja 12 000 ihmistä kuolee ennenaikaisesti. (Environmental noise in Europe, 2020.) Ihminen on vain yksi laji maapallolla, ja ihmisen toiminnasta aiheutuva melu vaikuttaa haitallisesti myös muihin eliöihin.

Melusaastetta tutkitaan erityisesti tiheästi asutuilla metropolialueilla ja tulokset osoittavat vihreiden ja hiljaisten alueiden hallinnan monimutkaisuuden ihmisen pyrkiessä muokkaamaan ja hallitsemaan luonnon prosesseja. On useita tekijöitä, jotka liittyvät kaupunkirakenteeseen ja joiden muuttaminen vaatii keskipitkän tai pitkän aikavälin suunnittelua. Siksi on tarpeen suojella jo olemassa olevia vihreitä ja hiljaisia alueita. (Sainz de la Maza ym., 2021.)

Kaupunkisuunnittelun merkitys

Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta kaupunkisuunnittelussa ja tietoperusteisessa päätöksenteossa olisi tärkeää tarkastella laajasti kaupunkiympäristöä ja lähiluonnon ominaisuuksia, kuten biologista monimuotoisuutta, kasvillisuuden tiheyttä, maisemasuunnittelunäkökohtia mukaan lukien äänimaisemat. Päätösten tueksi tehtävien selvitysten ja tutkimusten tulee olla monitieteistä luonnon-, yhteiskunta- ja terveystieteiden tutkimusta ja tulosten oltava integroitavissa kaupunkisuunnitteluun (Beute ym., 2023). Kaavoituksessa ja maankäytön suunnitelmissa olisi vähennettävä kaupunkiluonnon pirstoutumista ja edistettävä luonnon ekosysteemipalveluiden toimintaa (kts. Laitinen, 2020). Kaupunkialueilla tulee suojella ja ennallistaa luonnonmukaisia alueita, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy. Kun varmistetaan viheralueiden kytkeytyneisyys toisiinsa ja rakentamattomaan luontoon, eliölajit voivat liikkua ja lajien geneettinen vaihtelu on mahdollista. Kuntalaisten ja paikallisyhteisöjen osallistuminen päätöksentekoon ja luonnonhoitotoimiin lisäävät lähiluonnon arvostusta ja ihmisten sitoutumista luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. (Nilon ym., 2017.)

Usein lähiluonnon arvoon havahdutaan vasta, kun kaupunkisuunnittelun mukaiset elinvoimahakkuut uhkaavat. Yhtenä keinona muistuttaa lähiluonnon merkityksestä ihmiselle on kiinnittää huomiota luonnon tarjoamaan estetiikkaan. Monimuotoinen lähiluonto voidaan nähdä elävänä taideteoksena, joka tarjoaa loputtoman määrän virikkeitä ja virkistystä, ja antaa suojaa myös kaupunkialueen melusaasteelta (Laitinen, 2023).

Lähiluonnosta taiteeksi – SOIMA-projekti

Jyväskylän ammattikorkeakoulun SOIMA – Soivat maisemat -projektissa pilotoimme seniorien kanssa osallistavia menetelmiä, joiden keskiössä oli luonnon tarkastelu valokuvauksen ja luonnon äänimaisemien kautta. Luontoretkien jälkeen tuotettiin hankkeen valokuvaajan, kahden säveltäjän ja ääniteknikon yhteistyönä ääntä ja kuvaa yhdistäviä audiovisuaalisia (AV) teoksia, joiden avulla luonnon estetiikan kokemiseen voi palata myöhemmin kotona, työpaikalla, asumisyksiköissä tai vaikkapa sairaalan vuoteella. Teokset löytyvät hankkeen kotisivulta www.jamk.fi/fi/projekti/soima.

Seniorien mieltymykset huomioitiin niin luontokohteiden valinnassa kuin niiden tuloksena olleissa teoksissa. Mieluisimpien ääni- ja visuaalisia maisemia kartoittaneen kyselyn perusteella (Laitinen, Loimusalo & Jäppinen, 2024) lähiluontokohteiksi valikoituivat Jyväskylän Haukanniemen esteetön luontopolku, Äänekosken Kapeenkosken ulkoilualue, sekä Leivonmäen kansallispuiston Harjujärven ympäristö.

Meluun ja äänimaisemiin liittyviä havaintoja AV-teosten valmistamisessa

Äänimaisemia kerätessä haasteeksi muodostui retkikohteiden läheisyydessä olevan liikenteen ja muun kaupunkiympäristön aiheuttama jatkuva melu. Vaikka liikenteen humina arjessa saattaa olla alitajuisesti havaittua perusääntä, ääninauhoja kuunnellessa liikenteen äänet tuntuvat herkästi häiritseviltä. Koska äänimaisemalla on merkittävä rooli luonnonrauhan kokemisessa, teoksiin pyrittiin koostamaan sellaista äänimateriaalia, joissa liikenteen melu kuului mahdollisimman vähän, tai josta sitä kyettiin erilaisin äänenkäsittelytyökaluin mahdollisimman hyvin poistamaan. Sekä nauhoituksissa että äänien jälkikäsittelyssä korostui ääniteknisen osaamisen merkitys.

Teoksissa pyrittiin huomioimaan myös alkukartoituslomakkeella (n=58) kerättyjä senioreiden mieltymyksiä koskien maisemia ja luonnon äänimaisemia. Mielimaiseman kuvailua varten annoimme yksitoista adjektiivia (vehreä, viihtyisä, rentouttava, valoisa, värikäs, kaunis, tuoksuva, vanha, tunteikas, runsas, aktivoiva), joista eniten valittiin laatusanoja vehreä (19), kaunis (18), tuoksuva (18) ja rentouttava (15). Äänimaisemia varten annoimme äänimaiseman tunnelmia tai tekstuuria kuvailevia määritelmiä (hiljainen, lähes huomaamaton; rauhoittava, rentouttava; koskettava, puhutteleva, tunteikas; polveileva, kujeileva, aktivoiva; värikäs, tiheä, runsas; kirkas, kuulas; raaka, rikkinäinen, tumma uhkaava, vaarallinen), jotka arviointiin 5-portaisella luokitteluasteikolla (erittäin paljon-paljon-hieman-vähän-erittäin vähän). Eniten pidettiin rauhoittavista, rentouttavista äänimaisemista, joista ilmoitti pitävänsä paljon tai erittäin paljon 54 vastaajaa. Toiseksi eniten pidettiin värikkäistä, tiheistä, runsaista äänimaisemista, joista piti paljon tai erittäin paljon 38 vastaajaa. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia, onko rentoutuminen ja rauhoittuminen äänimaiseman näkökulmasta tärkeimpiä luonnon hyvinvointivaikutuksia ja mikä merkitys yksilöllisillä eroilla on erilaisten luonnonäänien kokemiselle sekä erilaisille luontokohteille annetuille merkityksille.

Elinikäinen oppiminen ja monimuotoinen lähiluonto

Taidemenetelmien yhdistäminen luonnossa liikkumiseen on keino lisätä luonnossa vietettyä aikaa, parantaa luontosuhdetta ja ympäristötietosuutta (Moula ym., 2022). Se voi myös tuoda esiin lapsenomaista innostusta ja kiinnostusta luonnon havainnointiin, sekä edistää luonnon havainnoinnin yksityiskohtaisuutta (kts. Laitinen ym., 2024). Luonnossa liikkuminen lapsenomaisella innostuksella parantaa elämänlaatua ja kognitiivisia toimintoja (Tyrväinen, 2023).

Monialaisessa kaupunkisuunnittelussa on tärkeää huomioida sekä lähiluonnon merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille että luonnon tarjoamat esteettiset arvot. Lähiluonnon merkitystä hyvinvointia monin tavoin lisäävänä ympäristönä tulisi tuoda aktiivisesti esiin ja tässä alueelliset projektit voivat olla tärkeitä moottoreita. Kun lähiluonnon arvo tunnistetaan laajasti, voi monimuotoinen lähiluonto olla jatkossa elinvoiman lähde kuntien asukkaille ja koti useille eliölajeille.