Alun perin 2000-luvun alussa tarve liikkumisen lisäämiselle koulupäivään ja akateemisille oppitunneille lähti havainnosta, että lapset ja nuoret eivät liiku terveytensä kannalta riittävästi ja istumista päivässä kertyy lähes työpäivän verran (Ekelund ym., 2011; Guthold ym., 2020; Kämppi ym., 2022, 14–19; Tammelin ym., 2015). Samoihin aikoihin tutkimustulokset osoittivat oppitunneilla tapahtuvan liikkumisen lisäämisellä olevan erityistä merkitystä, ei pelkästään terveyden vaan myös oppimisen kannalta (Donnelly ym., 2009). Tämän hetken tutkimustiedon mukaan liikkuminen tukee oppimista edistämällä kognitiivista toimintaa ja aivoterveyttä (Chaput ym., 2020; Haverkamp ym., 2020; Valkenborghs ym., 2019), tehtäviin keskittymistä ja kouluun kiinnittymistä (Álvarez-Bueno ym., 2017; Owen ym., 2016) sekä viihtyvyyttä (Bedard ym., 2019). Tutkimustulokset liikkumisen ja oppimisen yhteydestä osoittavat, että liikkumista kannattaa lisätä rakenteisiin ja toiminnan sisältöihin niin varhaiskasvatuksessa kuin perus- ja toisen asteen koulutuksissa sekä korkeakouluissa.
Liikkumista monin eri tavoin
Liikkuminen voidaan yhdistää oppiaineen sisältöjen oppimiseen erilaisten pedagogisten menetelmien avulla (Daly-Smith ym., 2020; Lerum ym., 2021), kuten hyödyntämällä erilaisia pelejä ja leikkejä, esimerkiksi liikkuva alias sekä äänestäminen tai mielipiteen ilmaisu kehon liikkeellä. Kaikkiin oppiaineisiin soveltuva menetelmä on myös pistetyöskentely, jossa hyödynnetään luokan ulkopuolisia tiloja, kuten esimerkiksi koulun käytäviä tai lähiympäristöä. Pareittain tai pienryhmissä opiskelijat kulkevat piste pisteeltä, joissa on opetettavaan aiheeseen liittyviä tehtäviä. Osa pisteiden tehtävistä voi sisältää myös liikettä (esim. vastaaminen liikkeellä). Opiskelijoiden kierrettyä pisteet, oikeat vastaukset tai ratkaisut käsitellään.
Liikkuminen voi olla integroitu oppitunnin aiheeseen siten, että opittavaa asiaa tutkitaan tai havainnollistetaan liikkeen avulla (Lerum ym., 2021; Madsen & Aggerholm, 2020). Esimerkiksi erilaisia fysiikan ja kemian ilmiöitä voidaan havainnollistaa ja demonstroida kehollisesti (Moilanen & Salakka, 2016, 106–115). Ammatillisissa aineissa opiskelu on usein käytännön läheistä ja liikkuminen tulee mukaan luonnostaan, kuten potilaan avustamisen, renkaiden vaihdon tai retkeilytaitojen harjoittelu. Erityisen tärkeää liikkeen ja toiminnallisuuden lisääminen sekä paikallaanolon tauottaminen olisikin niillä aloilla, joissa opiskeluun ei itsessään sisälly tekemällä oppimista.
Kun liikkumista joko yhdistetään tai integroidaan oppitunnin sisältöön, puhutaan toiminnallisesta opetuksesta, joka sisältää liikkumista. Toiminnallinen oppiminen käsitteenä kuvaa ja tarkoittaa oppimistapahtumaa, jossa toiminta ja tekeminen ovat jollakin tavalla mukana (McGill & Beaty, 1992, 18). Liikkumista sisältävän toiminnallisen oppimisen eli liikkumalla oppimisen on havaittu erityisesti parantavan oppimistuloksia, tehtäviin keskittymistä ja oppimiseen kiinnittymistä sekä viihtyvyyttä oppitunneilla (Bedard ym., 2019; Norris ym., 2020). Liikkumalla oppimisen positiiviset vaikutukset sekä tunneperäiseen että sosiaaliseen kiinnittymiseen lisäävät oppimismotivaatiota ja edistävät oppimista (Sneck ym., 2023).
Erityisen tärkeää liikkeen ja toiminnallisuuden lisääminen sekä paikallaanolon tauottaminen olisikin niillä aloilla, joissa opiskeluun ei itsessään sisälly tekemällä oppimista.
Oppituntien aikaista liikkumista voidaan lisätä myös taukoliikunnan muodossa, jolloin liikkuminen on erotettu oppitunnin sisällöstä (Lerum ym., 2021). Jo yksittäisellä liikkumiskerralla on havaittu olevan välittömiä positiivisia vaikutuksia oppiainekohtaisiin oppimistuloksiin (Muntaner-Mas ym., 2024) sekä kognitiiviseen toimintaan, kuten prosessointinopeuteen, tarkkaavaisuuteen ja toiminnanohjaukseen (Haverkamp ym., 2020). Taukoliikunta aktivoi vireystilaa ja edistää tehtäviin keskittymistä ja oppimiseen kiinnittymistä. (Daly-Smith ym., 2018; Masini ym., 2020; Peiris ym., 2021). Esimerkkinä valmiista taukoliikunnasta voidaan nostaa Liikkuvan opiskelun kehittämät taukoliikuntakortit, joilla voidaan nostaa sykettä, vilkastuttaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa (myös aivoissa) kesken oppitunnin tai vaikka rauhoittua opiskeluun ylivirittyneessä tilassa.
Liikkumisen mahdollistamisessa on tärkeää huomioida yhteiset normit ja käytänteet. Opiskelijoiden kanssa voidaan sopia yhteisesti säännöt niin lähi- kuin etäopetuksen aikaisesta tauotuksesta, liikkumisesta sekä erilaisten työskentelytapojen (seisomapöytiä, jumppapalloja) ja luokkatilan ulkopuolisen ympäristön hyödyntämisestä. Opetukseen sisällytettynä liikkumisen, oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisestä voidaankin saada kaikille yhteinen asia, mikä parhaimmillaan vaikuttaa koko oppilaitoksen toimintakulttuuriin (Daly-Smith ym., 2020). Erilaisia ideoita liikkeen lisäämiseen on jo runsaasti tarjolla ja niitä kannattaa testailla rohkeasti. Tärkeää olisikin, että jokainen opettaja löytää itselleen ja ryhmälleen luontevan tavan toimia.
Usein oppituntien ulkopuolella tarjottuihin liikkumismahdollisuuksiin tarttuvat jo valmiiksi liikunnalliset opiskelijat. Kun liikkuminen sisällytetäänkin osaksi oppitunteja, tavoitetaan toimintaan mukaan lähtökohtaisesti kaikki opiskelijat – myös ne, jotka liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän tai tarvitsevat tukea ja vaihtoehtoisia tapoja opiskeluun (Daly-Smith ym., 2020; Physical Activity Guidelines Advisory Committee, 2018). Opettajien kokemuksen mukaan oppituntien aikainen yhdessä liikkuminen ja toiminnallisuus tukevat myös opiskelijoiden ryhmäytymistä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä lisää vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajien välillä (Peotta ym., 2023).
Lisää tutkittua tietoa liikkumisen lisäämisestä lukion oppitunneille
Vaikkakin liikkumisesta näyttäisi olevan hyötyä oppimisen edellytysten kannalta, oppituntien aikaista liikkumista on vähemmän hyödynnetty ja myös tutkittu toisen asteen opiskelijoilla (Daly-Smith ym., 2018; Haverkamp ym., 2020; Verburgh ym., 2014). Tämänhetkisen tutkimusnäytön mukaan tulokset liikkumisen vaikutuksista nuorten ja nuorten aikuisten oppimiseen ovat samansuuntaisia kuin peruskouluikäisillä, mutta autenttisissa oppimisympäristössä ja erityisesti suomalaisnuorten oppituntien aikaista liikkumista on tutkittu vähän. Lisäksi vähemmän tiedetään fyysisesti aktiivisten oppituntien soveltuvuudesta ja käytettävyydestä toisen asteen oppilaitoksissa niin aineenopettajien kuin opiskelijoiden näkökulmasta.
Fyysisesti aktiiviset oppitunnit lukiossa -tutkimushankkeessa tavoitteena on laajentaa ja syventää ymmärrystä opiskelijoiden liikkumis- ja oppimiskokemuksista ja kiinnittymisestä lukuaineiden toiminnalliseen opetukseen ja oppimiseen, erityisesti matematiikan ja vieraan kielen oppitunneilla. Lisäksi opettajien kokemukset toiminnallisten oppituntien opettamisesta ja niiden toimivuudesta opiskelijoiden oppimisessa on tarkastelun kohteena. Tutkimuksessa selvitetään myös fyysisesti aktiivisten oppituntien välittömiä vaikutuksia oppimisen kognitiivisiin edellytyksiin sekä tilannekohtaiseen kiinnittymiseen. Tutkimus tuottaa uutta tutkittua tietoa liikkumisen hyödyntämisestä lukion oppitunneille niin opiskelijan kuin opettajan näkökulmasta tarkasteltuna.
Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen (2023–2027) tutkimus on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesin ja Oulun yliopiston yhteinen konsortiohanke. Hankkeen ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitetään aineenopettajien ja opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia fyysisesti aktiivisista akateemisista tunneista haastattelututkimuksen avulla. Aineenopettajien ja opiskelijoiden haastattelut toteutetaan vuosien 2023 ja 2024 aikana.
Hankkeen toisessa osatutkimuksessa selvitetään fyysisesti aktiivisten oppituntien akuutteja vaikutuksia opiskelijoiden tilannesidonnaiseen kiinnittymiseen ja kognitiivisiin oppimisen edellytyksiin lukiossa.
Tässä osatutkimuksessa lukion opiskelijat osallistuvat kolmelle erilaiselle matematiikan tai vieraan kielen oppitunnille satunnaisessa järjestyksessä. Yhdellä oppitunnilla opetukseen sisällytetään 20 minuuttia toiminnallista, liikkumista sisältävää opetusta (esim. pistetyöskentely). Toisella oppitunnilla pidetään kaksi viiden minuutin mittaista video-ohjattua taukoliikuntahetkeä. Nämä kaksi oppituntia ovat fyysisesti aktiivisia oppitunteja. Kolmas oppitunti on tavallinen oppitunti, johon ei sisällytetä liikuntaa. Näiden kolmen oppitunnin aikana mitataan muutoksia opiskelijoiden vireystilassa, toiminnanohjauksessa, fyysisessä aktiivisuudessa ja fyysisessä kuormituksessa. Lisäksi tilannekohtaisessa oppimisessa huomioidaan esimerkiksi käyttäytyminen, kognitiivinen ja emotionaalinen kiinnittyminen, tyytyväisyys/tyytymättömyys sekä osaamiskokemukset (Vasalampi ym., 2015). Lisätietoa tutkimuksesta saa julkisesta tutkimusrekisteristä.
Tutkimustuloksia raportoidaan opinnäytetöissä, kansallisissa ja kansainvälisissä kongresseissa sekä vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa. Tulosten pohjalta luodaan suosituksia fyysisesti aktiivisista oppituntikäytänteistä opettajille ja opettajankouluttajille aineenopettajien osaamisen tukemiseksi sekä ennen kaikkea opiskelijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Lisää vinkkejä
Vinkkejä oppitunnin aikaisen liikkumisen lisäämiseen on koottu Liikkuvan varhaiskasvatuksen, Liikkuvan koulun ja Liikkuvan opiskelun verkkosivuille:
Fyysisesti aktiiviset oppitunnit lukiossa
Fyysisesti aktiiviset oppitunnit lukiossa -tutkimuksessa selvitetään, miten oppitunnin yhteyteen lisätty liikkuminen vaikuttaa oppimisen kognitiivisiin edellytyksiin ja opiskeluun kiinnittymiseen. Tulosten pohjalta luodaan suosituksia opettajille ja opettajankouluttajille fyysisistä käytänteistä opetustilanteisiin erityisesti luokkahuoneissa oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimus on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesin ja Oulun yliopiston yhteinen konsortiohanke. Nelivuotiseen tutkimukseen on myönnetty rahoitus Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalta.
