Opiskelupäivän aikainen liikkuminen kattaa kaikenlaisen fyysisen aktiivisuuden, joka tukee opiskelijan terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyä (Siekkinen ym., 2025). Kun liikkumista ja liikettä hyödynnetään osana pedagogiikkaa, opiskelupäivistä tulee vireämpiä ja oppimisen edellytykset saadaan paremmin käyttöön. Tutkimustulokset osoittavat, että liikkumista sisältävät opetus- ja ohjausmenetelmät hyödyttävät oppimista kaikilla koulutusasteilla – myös toisella asteella (Syväoja ym., 2024). Liikkuen oppimisen ja paikallaanolon tauottamisen on todettu muun muassa edistävän keskittymistä, oppimiselle hyvän vireystilan säilymistä, oppimistuloksia, opiskelumotivaatiota sekä viihtyvyyttä oppitunneilla (Bedard ym., 2019; Hlas ym., 2019; Norris ym., 2020; Sneck ym., 2023).
Kognitiivisten hyötyjen lisäksi liikkuen oppiminen vaikuttaa positiivisesti fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Kirjallisuuskatsauksessaan Leppä ja muut (2024) toteavat, että liikkuminen voi olla keino vahvistaa opiskelijoiden yhteenkuuluvuutta ja vähentää yksinäisyyttä. Sillä on myös positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen, mikä voi edesauttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen sujumista. Yhdessä liikkumalla voidaan rakentaa opiskelijoille merkityksellisiä hetkiä kanssakäymiseen ja sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun.
Opetusmetodina liikkeen hyödyntäminen osana oppimista tarjoaa runsaasti erilaisia vaihtoehtoja (kuva 1). Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta onkin tärkeää, että esimerkiksi tauotuksen yhteydessä työskentelyasentoja vaihdellaan mielekkäällä tavalla (ks. Pesola ym., 2016). Kun liikkumista yhdistetään oppitunnin sisältöön, puhutaan toiminnallisesta opetuksesta, joka sisältää liikkumista (pelit ja kisailut, erilaiset ryhmätyöskentelytavat) (Syväoja ym., 2024). Muita liikkumista sisältäviä pedagogisia ratkaisuja voivat olla esimerkiksi fyysisesti aktiiviset tauot (taukoliikunta, keholliset menetelmät), yhteisesti sovitut käytänteet ja normit (lupa liikuskella opetuksen aikana, paikallaanolon tauotus 30 minuutin välein), autenttiset oppimisympäristöt (työelämäprojektit, simulaatio- ja virtuaaliympäristöt) tai erilaiset tila- ja kalusteratkaisut (kalustehankinnat, oppilaitoksen muiden tilojen ja pihan hyödyntäminen), jotka houkuttelevat oppijoita vaihtamaan asentoa ja liikehtimään.
Tässä artikkelissa esitetään tuloksia liikkumisen hyödyntämisestä pedagogisena keinona. Tulokset on koottu eri selvityksistä, jotka kuvaavat oppilaitosten käytäntöjä sekä henkilöstön ja opiskelijoiden kokemuksia aiheesta. Artikkelissa annetaan lisäksi vinkkejä liikkeen lisäämiseksi opetukseen.
Liikettä lisäävät tauot ja toiminnallisuus oppilaitosten itsearviointien valossa
Oppilaitosten liikunnallisesta toimintakulttuurista on kerätty itsearviointiin perustuvaa tietoa lukuvuodesta 2017–2018 lähtien Liikkuvan opiskelun nykytilan arvioinnin kautta (Hakonen, ym. 2025). Kahdeksan vuoden aikana liikettä lisäävät tauot opetuksessa sekä paikallaanoloa vähentävien toiminnallisten menetelmien käyttö ovat yleistyneet, samoin istumisen ja staattisten työasentojen katkaisu. Itsearviointien perusteella lukuvuonna 2024–25 noin 40 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista (n=29) ja lukioista (n=48) pidettiin opetuksessa liikettä lisääviä taukoja. Paikallaanoloa vähentävät toiminnalliset menetelmät olivat ammatillisissa oppilaitoksissa (59 %) yleisempiä kuin lukioissa (35 %).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2025) kerää tietoja kunnan eri toimialojen hyvinvoinnin ja terveydenedistämistyöstä (TEA). TEAviisari-tiedonkeruuseen vastasivat syksyllä 2024 suurin osa Manner-Suomen lukioista (97 %) ja ammatillista perustutkintokoulutusta järjestävien oppilaitosten toimipisteistä (92 %) (Wiss ym., 2025a; Wiss ym., 2025b). Tulosten perusteella vain pieni osa oppilaitoksista on kirjannut yhteisiä käytäntöjä istumisen vähentämiseksi ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi: 14 % lukioista ja 15 % ammatillisista oppilaitoksista. Liikkumista ja toiminnallista oppimista opetuksessa hyödyntävien oppilaitosten osuus oli huomattavasti suurempi: 77 prosenttia lukioista (Wiss ym., 2025a) ja 88 prosenttia ammatillisista oppilaitoksista (Wiss ym., 2025b).
Liikkumista sisältävän pedagogiikan toteutuminen henkilöstön silmin
Liikkuvassa opiskelussa toteutettiin keväällä 2024 toisen asteen henkilöstölle kysely (Kämppi ym., 2024), jossa selvitettiin muun muassa henkilöstön kokemuksia opetukseen liittyvistä käytännöistä. Kyselyyn vastasi 790 henkilöä yhteensä 120 oppilaitoksesta. Vastaajista 60 prosenttia oli ammatillisista oppilaitoksista, 25 prosenttia lukioista, 14 prosenttia ammatillisista erityisoppilaitoksista ja yksi prosentti muista toisen asteen oppilaitoksista, esimerkiksi kansanopistoista.
Opiskelupäivän aktivoinnin ja istumisen määrän vähentämisen opetuksessa kokee tarpeelliseksi lähes 90 prosenttia toisen asteen henkilöstöstä (Kämppi ym., 2024). Yleisimpiä keinoja oppituntien aktivointiin ovat paikallaanolon tauottaminen, toiminnallisten menetelmien hyödyntäminen ja taukoliikunta (kuvio 1). Ammatillisten oppilaitosten opetushenkilöstö hyödyntää toiminnallisia menetelmiä ja taukoliikuntaa opetuksessa selvästi useammin kuin lukioiden opetushenkilöstö. Esimerkiksi liikkeen sisällyttäminen opetukseen ja pitkien istumisjaksojen tauottaminen ovat ammatillisessa koulutuksessa yleisempiä käytäntöjä. Tämä pohjautuu toki osittain siihen, että ammatillisessa koulutuksessa opetus tapahtuu usein erilaisissa työsaleissa luokkahuoneiden sijaan.
Ammatillisten oppilaitosten opetushenkilöstöstä noin puolet arvioi toiminnalliseen opettamiseen liittyvän osaamisensa erinomaiseksi tai hyväksi, kun vastaava osuus lukioissa on 38 prosenttia. Koulutusta aiheeseen on saanut alle viidennes vastaajista.
Toisen asteen opetushenkilöstö kokee useita käytännön ja rakenteellisia esteitä toiminnallisten menetelmien hyödyntämiselle opetuksessa. Yleisimmät haasteet liittyvät kiireeseen edetä opetussuunnitelmassa (37 %) sekä opetusympäristöjen toimimattomuuteen tai puutteellisuuteen (37 %). Myös totuttuihin työtapoihin juuttuminen (36 %) ja työtehtävien lisääntyminen (34 %) nousivat esiin merkittävinä esteinä. Lisäksi monilla opettajilla ei ole aikaa perehtyä uusiin menetelmiin (30 %) tai he kokevat ideoiden ja suunnitteluajan puutetta. Opiskelijoiden asenteet, suuret ryhmäkoot ja menetelmien irrallisuus opetettavasta sisällöstä mainittiin myös usein. Vaikka osa opetushenkilöstöstä ei koe esteitä lainkaan (17 %), tulokset osoittavat, että toiminnallisuuden juurruttaminen opetukseen vaatii sekä rakenteellista tukea että ajattelutavan muutosta.
Opiskelijoiden mukaan liike oppitunneilla on harvinaista
Opiskelijoiden kokemusten mukaan liikkumista sisältävä toiminnallinen opetus ei ole vielä kovinkaan tavallista. Esimerkiksi vuoden 2024 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimuksen (Siekkinen ym., 2025) perusteella vain 15 prosenttia lukiolaisista osallistui toiminnalliseen opetukseen noin kerran viikossa tai useammin. Noin kolmannes ilmoitti, ettei siihen ole edes mahdollisuutta. Myös ohjattu taukoliikunta on harvinaista, sillä vajaa kolmannes lukiolaisista osallistui siihen viikoittain, ja saman verran koki, ettei heillä ole siihen mahdollisuutta. Valtaosa lukiolaisista kertoi lisäksi, että ei koskaan työskentele oppituntien aikana seisten tai että siihen ei ole mahdollisuutta omassa koulussa. Vuoden 2020 LIITU-tutkimuksessa raportoitiin myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden kokemuksista opiskelupäivän aikaisesta liikkumisesta. Tulosten perusteella toiminnalliseen opetukseen osallistuminen ja seisten työskentely oppitunneilla oli hieman yleisempää verrattuna lukiolaisten kokemuksiin, mutta ohjattuun taukoliikuntaan osallistuminen hieman vähäisempää (Siekkinen ym., 2021).
Liikkuminen opiskelurutiiniksi
Liikkumisen hyödyntäminen pedagogisena keinona on tutkitusti tehokas ja monipuolinen oppimisen sekä hyvinvoinnin väline, mutta oppilaitosten arjessa sen käyttö jää usein satunnaiseksi. Vaikka henkilöstön asenteet liikkumisesta ja toiminnallisuudesta osana opetusta ovat pääosin myönteisiä, käytännön toteutusta rajoittavat inhimilliset tekijät, kuten kiire opetussuunnitelmassa, työtehtävien lisääntyminen, ympäristön puutteet ja juuttuminen vanhoihin toimintamalleihin (Kämppi ym., 2024).
Oppilaitoksen toiminnan kautta välittyvät viestit kannustavat opiskelijoita liikkeelle monin eri tavoin, kuten Peotta ja muut (2023) toteavat. Opettajien kokemusten perusteella opiskelijat, myös vähemmän liikkuvat, tavoitetaan helpommin mukaan, kun toiminta sisällytetään osaksi ryhmänohjaus- ja oppitunteja. Opettajien mukaan liikkuminen edistää opiskelijoiden ryhmäytymistä, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja lisää vuorovaikutusta niin opiskelijoiden kesken kuin opiskelijoiden ja opettajien välillä. Vaikeammistakin asioista voi olla helpompi keskustella, kun poistutaan formaalista luokkahuonetilasta esimerkiksi ulos pelailemaan tai kävelylle. Liikkumisen ja hyvinvointisisältöjen sisällyttäminen osaksi opiskeluryhmien toimintaa tukee myös yhteisöllisen opiskeluhuollon tavoitteita, joissa ennaltaehkäisevä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tulisi huomioida osana kaikkea oppilaitoksen arkea.
Liikkuvan opiskelun henkilöstökyselyn (Kämppi ym., 2024) tulokset viittaavat siihen, että liikkumisen ja toiminnallisuuden vakiintuminen osaksi opetusta vaatii kehittämistä erityisesti lukioissa. Ammatillisissa oppilaitoksissa toiminnallisia menetelmiä käytetään yleisemmin ja opettajat arvioivat osaamisensa niissä paremmaksi. Koulutusta aiheesta on kuitenkin saanut vain alle viidennes henkilöstöstä. Kun henkilöstöltä kysyttiin, millaista tukea he toivoisivat Liikkuva opiskelu -toiminnan toteuttamiseen, nousivat esiin erityisesti konkreettiset toimintaideat eli valmiit materiaalit ja vinkit liikkumisen sisällyttämiseksi opetukseen.
Oppilaitostasolla liikkumista hyödyntävät pedagogiset linjaukset ovat vielä harvinaisia. Jotta liikkumisesta tulisi luonteva osa jokaista opiskelupäivää, tarvitaan sekä rakenteellisia ratkaisuja että ajattelutavan muutosta. Henkilöstön ja opiskelijoiden sitoutumista arjen käytäntöihin tukee se, että yhteinen tahtotila kirjataan näkyvästi toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin, kuten organisaation strategiaan tai opiskeluhuoltosuunnitelmaan (ks. Aartolahti ym., 2025). Yhtä tärkeää on käydä yhteistä keskustelua: Mitä tarkoitamme liikkumisella pedagogisena välineenä? Mitä hyötyjä siitä saamme? Millaisista toimintatavoista voisimme sopia yhdessä? Yhteisessä keskustelussa on oleellista korostaa, ettei kyse ole opetuksen kuormittamisesta ylimääräisellä sisällöllä, vaan opiskelutapojen muokkaamisesta sellaisiksi, että ne tukevat opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia. Liikkeelle kannattaa lähteä yleensä siitä, missä aita on matalin: lähes kaikkea voi tehdä ja kokeilla – tärkeintä on löytää luontevalta tuntuvat toimintatavat itselle ja opiskelijoille.
Liikkuva opiskelu -toiminnassa (Liikkuva opiskelu, 2025b) on tunnistettu seuraavat edellytykset liikkuvamman opiskelupäivän toteuttamiseksi:
- Oppilaitoksen pedagogisessa suunnitelmassa on huomioitu toiminnallinen oppiminen ja/tai opetuksen aikaisen paikallaanolon vähentämiseksi on olemassa muu toimintaohje.
- Henkilöstön osaamista toiminnallisiin opetusmenetelmiin ja paikallaan olon tauottamiseen vahvistetaan (esim. koulutus, tukimateriaali, osaamisen jakaminen).
- Opiskelijoiden liikkumista tuetaan myös itsenäisen opiskelun tai työelämässä oppimisen aikana.
- Opiskelijat otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
- Opiskelijat otetaan mukaan opiskelutilojen välineiden/kalusteiden hankintaan ja heitä opastetaan käyttämään niitä.
Lue lisää
Vinkkejä liikkumista sisältävän pedagogiikan toteutukseen:
Toiminnallisia tehtäviä lukion oppitunneille
Toiminnallinen oppiminen -julisteet – Liikkuva opiskelu
Hyvinvoinnin ja liikkumisen edistäminen oppilaitoksissa : Toimintamalleja opiskeluarkeen
Liikkuva opiskelu
Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu ja Liikkuva opiskelu kuuluvat Liikkuvat-kokonaisuuteen, jonka avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä.
Liikkuvassa opiskelussa edistetään opiskelijoiden liikkumista, hyvinvointia ja opiskelukykyä toisella asteella ja korkeakouluissa. Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä, joka on yhteydessä opintojen sujumiseen, hyvinvointiin ja tulevaan työkykyyn.
Ohjelmien strategisesta johtamisesta vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ja niitä koordinoi Likes Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
