Nykyisen hallituksen tavoitteena on, että puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon ja korkeakoulututkintojen määrässä tavoitellaan OECD:n kärkipäätä vuoteen 2035 mennessä (Valtioneuvosto, 2030). Aloituspaikkoja korkeakouluissa lisätään, mutta toisena keinona tavoitella näitä tuloksia on tukea opiskelijoiden valmiuksia korkeakouluopintoihin sekä luoda malleja siirtymiin toisen asteen opinnoista korkea-asteelle (mm. Iinattiniemi ym., 2023; Isopahkala-Bouret & Haltia, 2023). Korkeakouluissa pohditaan myös erilaisia tuen järjestämisen muotoja yhä moninaistuvalle opiskelijajoukolle.
Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (Parikka ym., 2021) mukaan lähes 35 prosenttia opiskelijoista kokee erilaisia toimintarajoitteita ja 14 prosentilla on oppimiseen vaikuttavia mielenterveysongelmia, kroonisia sairauksia tai oppimisvaikeuksia. Opiskelijoiden hyvinvoinnin haasteet ja oppimisen vaikeudet lisäävät tarvetta selvittää erilaisia tapoja ohjata ja tukea opiskelijoita opinnoissaan. Perustaidoissa on PISA- ja PIAAC-tutkimusten mukaan puutteita niin nuorilla kuin aikuisillakin (Malin ym., 2012; Hiltunen ym., 2023) ja eri kouluasteilla pyritään löytämään ratkaisuja perustaitojen puutteiden tuomiin haasteisiin (mm. Murto & Jänkälä, 2023). Perustaidoilla tarkoitetaan muun muassa numero- ja lukutaitoja, digitaitoja sekä ongelmanratkaisutaitoja (The Organisation for Economic Co-operation and Development OECD, 2012).
Ammatillisessa toisen asteen opinnoissa opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot (OPVA) tarjoavat tukea perusvalmiuksien vahvistamiseen (laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017), ja lukiolaki mahdollistaa erityisopetuksen tarjoamisen opiskelijoille (714/2018). Toisen asteen opiskelun tuen rakenteita ollaan muokkaamassa, jotta opiskelijoilla olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet opiskella ja siirtyä jatko-opintoihin (Hallituksen esitys ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilusta ja eräistä siihen liittyvistä laeista, 2024). Yksilöllisen tuen tarpeen arviointi suhteessa suoritettavaan tutkintoon edistää opinnoissa onnistumista ja mahdollisiin jatko-opintoihin siirtymistä (mm. Jahnukainen & Helander, 2023; Korkeamäki, 2021). Toisen asteen uudella mallilla tavoitellaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia opiskeluun erityisen tuen tarpeista huolimatta (Hallituksen esitys ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilusta ja eräistä siihen liittyvistä laeista, 2024). Samanaikaisesti toisen asteen tukijärjestelmän uudistuessa on pohdittava sitä, millaisia oppimisen tuen ratkaisuja korkea-asteella tarvitaan sekä sitä, miten perustaitoja ja niiden kehittymistä voidaan tukea myös korkeakoulussa.
Perustaidot ja opiskeluvalmiudet erilaisissa oppimisympäristöissä
Perustaidot ovat tärkeä pohja opiskelulle, mutta vähemmän keskusteltu teema korkeakoulutuksessa. Yksilölliset opiskelusuunnitelmat huomioivat erilaisia tuen tarpeita ja oppimisen vaikeuksia, mutta puutteelliset perustaidot jäävät usein huomioimatta. Korkeakoulutukseen päästäkseen opiskelijalla tulee olla riittävät valmiudet opiskella ja oppia ja usein luku- ja numerotaidot ovatkin kohtuullisella tasolla. Hieman yli puolet perusopetuksen oppilaista hakee lukiokoulutukseen yhteishaussa (OPH tiedote 22.3.2023). Ammatillisen tutkinnon suorittaneita hakijoita korkeakouluopintoihin on jatkuvasti enemmän.
Perustaidot liittyvät akateemisiin valmiuksiin ja niiden puute voi näkyä korkeakouluopiskelussa, sillä ne luovat pohjan opiskelulle ja jatkuvalle oppimiselle.
Perustaidot voidaan määritellä akateemisia taitoja laajemmin yleisinä elämänhallintataitoina, kielitaitona tai opiskeluvalmiuksina (esim. Mäkinen, 2018). Elinikäisen oppimisen avaintaitoina nähdään lukutaito, monikielitaito, matematiikan taidot, digitaaliset taidot, sosiaaliset taidot, kansalaistaidot, yrittäjyystaidot sekä kulttuuritietoisuus (European Commission, 2019). Kielitaidon tuki on oleellista maahanmuuttotaustaisten opiskelijoiden osaamisen kehittämisessä (mm. Levels ym., 2017). Perustaidot liittyvät akateemisiin valmiuksiin ja niiden puute voi näkyä korkeakouluopiskelussa, sillä ne luovat pohjan opiskelulle ja jatkuvalle oppimiselle. Perustaidot tukevat myös työllistymisen mahdollisuuksia. Perustaitojen merkitys korostuu akateemisissa aineissa, mutta niitä tarvitaan myös oppilaitoksen ulkopuolella tapahtuvassa oppimisessa. Opiskeluvalmiudet teoria- ja käytännön opinnoissa koostuvat monesta eri taidosta ja osaamisesta ja yksilölliset tuen tarpeet on tärkeää tunnistaa eri oppimisympäristöissä.
Korkeakoulutuksen tuen muodot ovat lakisääteisesti erilaiset kuin toisella asteella. Yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden periaatteet ohjaavat yksilöllisen tuen suunnittelua ja toteutusta. Ammattikorkeakoululaki (923/2014), yliopistolaki (558/2009) sekä yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) määrittelevät opiskelijan oikeutta yhdenvertaiseen opiskeluun ja saavutettavaan oppimisympäristöön. Yksilöllinen opintojen suunnittelu mahdollistaa opiskelijan tuen teoreettisissa opinnoissa. Erilaiset tukimuodot määritellään usein oppimisen tuen tarpeiden kautta, mutta puutteelliset perustaidot ja -tiedot voivat jäädä huomiotta. Yksilöllinen tuki teoriaopinnoissa voi olla lisäaikaa tehtävien tai tentin suorittamiseen, erilaisia opintojen suoritusmahdollisuuksia ja toisaalta erilaisia opetusmenetelmiä (Pesonen & Nieminen, 2021). Tuki työssä tapahtuvaan oppimiseen ja työelämään siirtymissä ei välttämättä näy tuen suunnitelmissa.
Tuen käytäntöjä ja moniammatillista yhteistyötä
Jyväskylän ammattikorkeakoulu on mukana IN-WORK-hankkeessa, jossa kehitetään yksilöllistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työhön integroituvaa oppimista. Hanke on kouluttanut opettajia, ohjaajia ja korkeakoulujen muuta henkilökuntaa. Koulutuksissa nousi esiin opiskelijoiden yhtenä oppimisen haasteena opiskeluvalmiuksien ja perustaitojen puute. Hanke järjesti myös seminaarin, jossa pohdittiin kymmenien ammattilaisten voimin korkeakouluopiskelijoiden tuen tarpeita ja niihin vastaamista. Yhdessä osallistujien kanssa yritimme määritellä eroja perustaitojen, oppimisvalmiuksien ja yksilöllisen tuen tarpeen välille. Totesimme, että rajat ovat häilyviä ja osaamiset päällekkäisiä. Opiskelijoiden haasteet lisääntyvät ja samalla tuen tarpeet opiskelun aikana lisääntyvät (Laamanen ym., 2023; Parikka ym., 2021). Rahoitusmalli painottaa opiskelijoiden valmistumista aikataulussa ja samalla vaikuttaa opintojen aikaisen tuen järjestämiseen. Tuen muotoja voivat esimerkiksi olla tehokkaammat keinot opiskelijoiden tuen tarpeiden tunnistamiseen, riittävät resurssit moninaisten opiskelijoiden tukemiseen sekä opettajien osaaminen suunnitella opetus saavutettavaksi (ks. esim. Pesonen & Nieminen, 2021). Nämä keinot tukevat myös yhdenvertaisen opiskelun periaatteita. Opiskelijoiden perustaitoja pohdittaessa seminaarissa esiin nousi kysymyksiä riittävistä opiskeluvalmiuksista, yksilöllisistä tuen ratkaisuista sekä saavutettavasta pedagogiikasta.
Riittävät perusvalmiudet opiskeluun ja tuen tarpeen tunnistaminen näkyvät korkeakoulun hakeutujissa ja valintatilanteissa. Valintakokeissa voidaan huomioida opiskelijan tuen tarpeita, esimerkiksi lisäajan tai rauhallisemman tilan osalta. Yksilöllisinä tuen ratkaisuina tavallisimpia olivat lisäaika tenttitilanteeseen ja joustavat suoritustavat opinnoissa. Opiskelua korkeakoulussa voidaan tukea esimerkiksi pedagogiikkaa ja materiaaleja selkeyttämällä, oppimisen sitouttamisen toimilla tai erilaisilla arviointimenetelmillä (mm. Pesonen & Nieminen, 2021). Työelämässä oppimista voidaan tukea yksilöllisillä ratkaisuilla; esimerkiksi lyhennetty työpäivä, pidennetty harjoitteluaika tai räätälöidyt työtehtävät (IN-WORK Project, 2023; Parviainen & Peuna-Korpioja, 2024).
Korkeakoulun ammattilaiset voivat yhdessä tukea opiskelijaa erilaisin tavoin ja näin edistää opintojen etenemistä. Riittävät resurssit opiskelijan ohjaukseen tukevat opiskelijaa tavoitteiden saavuttamisessa. Opiskelijan toimijuutta ja toimintavalmiuksia voidaan vahvistaa opinnoissa tukemalla, ohjauksella ja keskusteluilla erilaisista mahdollisuuksia ja tavoista oppia ja opiskella (Korkeamäki, 2021; Eteläpelto ym., 2011). Keskustelussa pohdittiin myös eri ammattilaisten rooleja korkeakoulussa ja niiden näyttäytymistä opiskelijan tukena. Kohtaamiset ovat merkittäviä ja lisääntyvät tuen tarpeet ja hyvinvoinnin haasteet haastavat myös ammattilaisia pohtimaan uusia keinoja opiskelijoiden tueksi. Enää ei voi olettaa, että korkeakouluopiskelijalla on automaattisesti sellaiset perustaidot ja opiskeluvalmiudet, joilla hän selviää opinnoista eri oppimisympäristöissä. Myös korkeakoulutuksessa on kiinnitettävä huomioita perustaitovajeiden tunnistamiseen ja niissä tukemiseen. Tuen mahdollistaminen edellyttää koko korkeakoulun tuki- ja ohjausjärjestelmän arvioimista ja vahvistamista sekä käytännön tason ratkaisujen miettimistä myös perustaitojen edistämiseen.
Kokonaisvaltaista tukea oppimiseen
Opiskelijoiden tuen tarve on lisääntynyt toisella asteella, eikä tämä voi olla heijastumatta korkeakouluihin. Erityisopettajat, opinto-ohjaajat ja muut tukitoimien ammattilaiset pohtivat oppimisen tukea korkeakoulutuksessa. Tekniikan aloilla on kehitetty muun muassa matematiikan kertausopintoja ja erilaisia tukimalleja perusteiden kertaamiseen. Erityisesti ammatillisessa koulutuksessa on kehitetty erilaisia opintojaksoja väyläopintoina ja korkeakouluvalmiuksia tukevia opintoja opiskelijoiden korkeakoulutukseen siirtymistä helpottamaan (esim. Iinattiniemi ym., 2023; Isopahkala-Bouret & Haltia, 2023.)
Korkeakouluissa todetut opiskelijoiden tuen tarpeet ovat moninaisia. Ammattikorkeakouluissa henkilökunta kohtaa monenlaisia tuen tarpeita ja yleisiä haasteita ovat elämänhallinnan taidot ja mielenterveyden haasteet, oppimisvaikeudet, opiskelutekniset valmiudet, kuten tietoteknisten järjestelmien oppiminen sekä opinnoissa aikataulussa pysyminen. Rahoituksen muuttuessa ja kilpailun lisääntyessä on tärkeää vastata moninaisten opiskelijoiden tarpeisiin ja kehittää saavutettavaa korkeakoulua näiden tavoitteiden tueksi. Erityisopettajankouluttajina pohdimme opiskeluvalmiuksien, perustaitojen ja erityisen tuen kysymyksiä; miten vuoropuhelua ja tuen jatkumoa eri kouluasteiden ja työelämän välillä tulisi kehittää?
IN-WORK
IN-WORK-hankkeessa vahvistetaan korkeakoulujen roolia alueensa inklusiivisen toimintakulttuurin edistäjänä. Hankkeessa kehitetään ja testataan toimintamallia, jossa osallistetaan sekä korkeakoulun sisäisiä että ulkopuolisia toimijoita. Hankkeessa hyödynnetään työhön ja työelämään integroitua oppimismenetelmää (Work integrated learning, WIL), jonka avulla erityistä tukea opinnoissaan tarvitsevat opiskelijat saavat mielekkäitä oppimiskokemuksia ja vahvistavat kykyjään ja mahdollisuuksiaan työllistyä.
