Tulevaisuuden ennakointi on noussut keskeiseksi ilmiöksi osana työelämän, mutta myös opetuksen kehittämistä. Nopeasti muuttuva yhteiskunta, digitalisaatio ja globaalit haasteet edellyttävät uudenlaista ajattelua myös koulutuksessa. Joustavuutensa ja monialaisuutensa ansiosta YAMK- tutkinnot luovat mahdollisuuden vastata myös niihin osaamistarpeisiin, joita emme edes vielä välttämättä tunnista. (Arene, 2016, s. 14–16). Keskeistä on myös, että YAMK-opiskelijoiden monipuolinen työkokemus voi parhaimmillaan tuottaa innovatiivista kehittämistä. Tämän vuoksi pedagogisina lähtökohtina korostuvat usein yhteiskehittäminen, verkostoissa työskentely sekä tutkiva ja kehittävä työote. (Rouhelo ym., 2020.)
Tässä artikkelissa tarkastellaan skenaariotyöskentelyn soveltamista ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoiden verkko-opetuksessa opettajan omien havaintojen pohjalta. Tässä koostetaan usean vuoden opetuskokemukseen, opiskelijakeskusteluihin sekä arviointituotosten reflektointiin perustuvat havainnot. Ensinnäkin tarkastellaan, miten skenaariotyö toimii pedagogisena menetelmänä korkeakouluopetuksessa, erityisesti kehittämistehtävien yhteydessä. Toiseksi esille tuodaan menetelmän käytännön kokemuksia sekä haasteita, joita sen toteuttaminen voi tuoda mukanaan.
Lisäksi artikkelissa pohditaan, miten skenaariotyöskentely voi toimia sillanrakentajana opetuksen ja työelämän välillä. YAMK tutkinnot ovat vahvasti työelämälähtöisiä ja kehittävät osaamista työelämän vaativiin johto- ja kehittämistehtäviin. Opintoihin sisältyvät tehtävät voivat olla nimenomaan ajuri reagoida nopeasti ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja saada aikaan tuloksia. Pullinen (2025, s. 46) tuo esille kansainvälisten suuryritysten viestiä, että tärkeintä ovat työelämätaidot, eivät tutkinnot. Teorian ja käytännön integraatio tuottavat opiskelijoille uudenlaista, tulevaisuuteen suuntaavaa osaamista (Rouhelo ym., 2020).
Skenaariotyöskentely pedagogisena menetelmänä
Valitsin skenaariotyön ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoille kehittämistehtävän aiheeksi, sillä skenaarioiden luominen tarjoaa heille mahdollisuuden kehittää sekä asiantuntemustaan että strategista ajattelutaitoaan. Menetelmän valintaa ohjaa myös Arenen (2022, s. 5–8) suositukset ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista, sillä skenaariotyöskentely edistää ennakoivaa kehittämistä ja oppimaan oppimista. Siinä korostuu myös kyky ennakoida toimintaympäristön muutoksia, kehittää uusia ratkaisuja sekä arvioida ja uudistaa omaa osaamista jatkuvan oppimisen periaatteiden mukaisesti.
Skenaarioille on olemassa monta eri määritelmää. Se voi tarkoittaa vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia, toimintaympäristön seurantaa ja olettamusten jatkuvaa ja systemaattista seurantaa. Pelkkä strategiatyö ei enää yksinään riitä. Organisaatiolla tulee olla selkeä visio, tahtotila sekä näkemys tulevaisuudesta (Kärkkäinen & Raikaslehto, 2024, luku 1). Skenaariotyö auttaa siis ymmärtämään eri alojen toimintaa, strategista suunnittelua ja päätöksentekoa, olemaan proaktiivinen, käyttämään luovuutta ja soveltamaan oppimaansa käytännön työtehtävässä. (mukaeltu Kärkkäinen & Raikaslehto, 2024; Leskelä & Luomaranta, 2023; Ritakallio & Vuori, 2018; Siilasmaa, 2022). Samalla se kehittää opiskelijoiden metataitoja. Metataidoilla tarkoitetaan ylemmän tason taitoja, jotka tukevat muiden taitojen oppimista, soveltamista ja hallintaa. Ne eivät liity suoraan tiettyyn ammattiin, vaan auttavat selviytymään ja menestymään erilaisissa tilanteissa. Tällaisia metataitoja ovat esimerkiksi kyky oppia, itsensä johtaminen, ajattelutaidot (kriittinen ja luova ajattelu), vuorovaikutustaidot, kyky sopeutua ja säädellä tunteita, motivaatiota ja kognitiota. Näiden avulla henkilö pystyy toimimaan muuttuvissa ja monimutkaisissa toimintaympäristöissä (Ulmala & Hautaniemi, 2021).
Metataitojen merkitys tunnistetaan useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa ja hankkeissa. Heikkinen, Kari ja Ulmala (2020) ehdottavat metataitojen sisällyttämistä opetussuunnitelmiin ja näkevät, että korkeakoulut voisivat vahvistaa profiiliaan ja kilpailukykyään niiden avulla. Erityisen tärkeää on vahvistaa metataitoja tekoälyajassa. Suomen Akatemian rahoittama ja Oulun yliopiston toteuttama Proof of concept -hanke kehittää konkreettisia välineitä opettajille, jotta he voivat tunnistaa ja tukea metataitojen kehittämistä. Lisäksi se tuo esille uuden ulottuvuuden arviointiin, jossa arvioidaan oppimisprosessia tuotosten ohella (Proof of concept, 2025).
Skenaariotyö kehittämistehtävänä
Kehittämistehtävä on toteutettu useissa opintojaksototeutuksissa ja siihen on osallistunut yhteensä yli sata opiskelijaa. Opiskelijat toteuttivat skenaarion valitsemalleen toimialalle. Tehtävän tukena ja ohjauksen välineenä toimi pääasiassa digitaalinen Moodle-oppimisympäristö, webinaarit ja lähdemateriaalit, joissa oli myös esimerkkejä erilaisista skenaarioiden visualisointimahdollisuuksista. Niiden lisäksi olin tehnyt muutamia ohjevideoita prosessin etenemisestä. Työn ohjauksessa tarvitaan siis pedagogisen ja substanssiosaamisen lisäksi teknologista osaamista. Digipedagogista osaamista pitää jatkuvasti ylläpitää ja kehittää. Se on keskeinen korkeakouluopetuksen kehittymisen edellytys ja osa opiskelijan jatkuvaa ammatillista kehittymistä (Aalto ym., 2021; Kontturi & Seppänen 2020, s. 6).
Työskentely käynnistyi perehtymällä teoreettisiin perusteisiin. Seuraavaksi opiskelijat kartoittivat, mihin toimialaan he haluavat skenaarion tehdä ja heitä motivoitiin valitsemaan ryhmä sen perustella. Leskelä & Luomaranta (2023, s. 216) suosittelevat strategiaprosessia tehtävän yhteistyönä, jotta organisaatiot sitoutuvat paremmin yhteisen ja jaetun merkityksen taakse. Ryhmätyössä myös työelämässä erittäin tärkeät ja hyödylliset yhteistyö-, vuorovaikutus- ja viestintätaidot kehittyvät. Seuraavaksi tehtiin systemaattista tiedonhakua, kartoitettiin toimialan kriittisiä tekijöitä ja keskeisiä muutosvoimia. Skenaarioiden laatiminen perustui joko olemassa olevien teoreettisen mallien soveltamiseen tai täysin uuden skenaarion kehittämiseen. Skenaario esitettiin myös visuaalisesti.
Hyödyt opetuksessa
Omien havaintojeni ja kokemukseni perusteella voin todeta, että pääsääntöisesti opiskelijat ovat kokeneet skenaariotehtävän merkitykselliseksi ja hyödylliseksi. Tehtävä tarjoaa heille konkreettisia työkaluja, joita voi hyödyntää omassa työssään tai muissa kehittämistehtävissä. Visuaalisuus on keskeinen osa skenaariotyöskentelyä. Erilaiset visuaaliset työkalut, kuten aikajanat ja kartat, auttavat jäsentämään monimutkaista tietoa ja yhteistä ymmärrystä.
Skenaarion toteutusprosessi itsessään on edennyt hyvin ja opiskelijoiden suhtautuminen menetelmään on ollut myönteistä ja aktiivista. Monen mielestä aihe on tärkeä ja innostava. Opiskelijat ovat olleet myös tyytyväisiä, että saivat itse valita ryhmän ja toimialan, johon skenaarion tekevät. Prosessi koetaan yleisesti mielekkääksi ja kiinnostavaksi työskentelytavaksi. Opiskelijat kokevat oppineensa ymmärtämään strategiaa, kriittistä ajattelua ja skenaarioita paremmin, kuin pelkän teorian perusteella.
Haasteet ja kehittämiskohteet
Epävarmuuden ja ei-tietämisen tilan sietäminen oppimistehtävissä on haastavaa, sillä osa opiskelijoista kokee tehtävän vaikeaksi ja kaipaa selkeämpiä ohjeita ja esimerkkejä. Olenkin lisännyt virtuaaliseen oppimisympäristöön ohjevideoita, miten skenaariotyö aloitetaan. Olen myös lisännyt ryhmien yksilöllistä ohjausta, jossa voimme yhdessä pohtia epävarmuuden sietämistä.
Koska työ tehdään ryhmissä ja verkko-opintoina, en ole voinut arvioida yksilöllistä oppimisprosessia. Tästä syystä opintojakson loppuvaiheessa on reflektointitehtävä, jossa opiskelija itse arvioi omia metataitojaan ja niiden kehittymistä. Tätä tulen vielä ohjeistamaan selkeämmin, sillä metataitojen reflektointi näyttää olevan vaikea ymmärtää ja sisäistää. Opiskelijat usein reflektoivat vain sisällöllisiä oppimiskokemuksiaan.
Teknologian kehittyessä opintojakson tehtäviä ja sisältöjä on tarpeen uudistaa jokaisessa toteutuksessa. Seuraavaksi keskityn uudistamaan tehtäviä siten, että niissä hyödynnetään tekoälyä ja erityisesti sen käytön kriittistä arviointia. Tekoälyn käytön osaaminen on olennainen taito tulevaisuuden työelämässä ja ammattikorkeakoululla on velvollisuus opettaa opiskelijoille sen vastuullista käyttöä. Yhtä tärkeää on kuitenkin oppia suhtautumaan tekoälyyn kriittisesti. Minua kiinnostaisi hyödyntää myös simulaatioita, jotka voisivat tuottaa erilaisia tulevaisuudenkuvia syötettyjen ja vaihtelevien tunnuslukujen perustella.
Skenaarioiden luomisessa vaaditaan erityisen kriittistä suhtautumista tekoälyn käyttöön, sillä skenaarioiden tarkoituksena on tukea strategista päätöksentekoa. Ennakointi on yksi keino luoda perustaa tulevaisuuden kilpailuedulle ja menestykselle (Kärkkäinen & Raikaslehto, 2024, luku 1). Strategian ytimessä on erilaistaminen kilpailijoista ja tekoälyn tuottamat tuotokset voivat olla hyvin samankaltaisia eri toimijoille. Ihmisen äly, intuitio ja näkemys säilyvät strategisesti merkittävinä ja korvaamattomina.
Skenaariotyöskentely työelämän kehittämisen välineenä
Pidän erityisen arvokkaana sitä, että menetelmä tarjoaa tilaisuuden rakentaa siltoja työelämän ja korkeakouluopiskelun välillä. Skenaariotyöskentely voi tukea organisaatioiden uudistumista ja kilpailukykyä monella eri tavalla. Työelämälähtöinen oppiminen mahdollistaa opiskelijan oman organisaation kehittämisen opiskelun aikana. Tällä hetkellä kehittämistehtävien tuotokset jäävät vain kyseisen opiskelijaryhmän hyödynnettäviksi. Uskon, että tarinnallistetut ja visuaaliset skenaariot kiinnostaisivat laajempaakin yleisöä. Skenaarioita on tehty monille eri aloille, kuten koulutus-, jätehuolto-, IT-, liikunta-, sähköauto-, kiertotalous- ja ruoan verkkokaupan aloille. Opiskelijoilla on mahdollisuus hyödyntää alan viimeisintä tutkimustietoa, johon yrityksillä ei usein ole pääsyä tai se on kallista.
Oppilaitosympäristössä tehty skenaariotyö mahdollistaa myös hyvin monialaisen, jopa kansainvälisen näkökulman. Monialaisuus auttaa tunnistamaan heikkoja signaaleja ja näkemään asioita eri kulmista. Skenaariot eivät jää siis liian kapeiksi tai yksipuolisiksi. Olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan skenaarion työstämistä myös kansainvälisen yhteistyöverkoston kanssa. Muutokset ja trendit ovat luonteeltaan globaaleja, minkä vuoksi olisi hyödyllistä sisällyttää ryhmiin myös erilaisia kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia näkökulmia. Ne auttavat hahmottamaan tulevaisuutta laajemmin ja varautumaan riskeihin ja globaaleihin ilmiöihin.
Ennakoivan ajattelun vahvistuminen lisää opiskelijoiden houkuttelevuutta työnantajien silmissä. Strateginen ajattelu edellyttää kykyä nähdä laajoja kokonaisuuksia, ymmärtää syy-seuraussuhteita ja arvioida pitkän aikavälin vaikutuksia. Se perustuu ajatukseen, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan siihen voidaan vaikuttaa nykyhetken päätöksillä ja toimilla. Ennakoiva ajattelu edellyttää valmiutta kohdata epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Se on kykyä toimia tilanteissa, joissa tietoa ei ole riittävästi tai se on ristiriitaista. Voidaan siis olettaa, että opiskelun myötävaikutuksella, opiskelijat ovat valmiimpia tekemään strategisia päätöksiä ja tarvittaessa johtamaan nopeaa ja radikaalia muutosta.
Ennakointiajattelun vahvistaminen on mielestäni investointi. Tämän päivän opiskelijat ovat tulevaisuudessa päättäjiä, johtajia, kuluttajia, asiantuntijoita ja työntekijöitä. Ennakoiva ajattelu ei ole siis vain yksilön taito, vaan se on yhteiskunnallisesti merkittävä tekijä.
Uusia näkökulmia, luovaa ajattelua ja tärkeitä työelämätaitoja tuleville päättäjille
Yhteenvetona voidaan todeta, että skenaariotehtävä yhdistää tiedonhankinnan, teknologian, analysoinnin, visuaalisen esittämisen ja ryhmätyöskentelyn. Oman opetuskokemukseni perusteella keskeistä on ennen kaikkea rohkaista opiskelijoita tarkastelemaan ilmiöitä uusista näkökulmista ja hahmottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityssuuntia. Skenaariotyöskentelyssä ei pyritä oikeisiin tai vääriin vastauksiin, vaan tuotetaan erilaisia näkemyksiä, jotka rakentuvat loogisesti suhteessa kriittisiin tekijöihin ja olemassa olevaan tietoon.
Menetelmä yhdistää luovan ajattelun ja kriittisen, analyyttisen tarkastelun, mikä tekee siitä erityisen arvokkaan työkalun sekä oppimisessa että työelämän taitojen kehittymisessä. Se myös korostaa erilaisuuden arvostamista. Parhaat ryhmät koostuvat henkilöistä, joissa on taustoiltaan ja taidoiltaan hyvin erilaisia opiskelijoita.
Perinteisesti skenaariotyö on ollut johdon ja henkilöstön välinen yhteistyö, jossa pyritään hahmottamaan organisaation mahdollisia tulevaisuuksia strategisen päätöksenteon tueksi. Tällöin näkökulmat painottuvat helposti vallitseviin käytäntöihin, nykytilan jatkumoon ja operatiivisiin realiteetteihin.
Opiskelijat sen sijaan tuovat keskusteluun tuoreita näkemyksiä, rohkeutta ajatella toisin ja kykyä hahmottaa tulevaisuutta ilman nykytilan tai toimialan rajoitteita. He edustavat keskeistä sidosryhmää – ei vain oppijoina, vaan myös tulevaisuuden työelämän rakentajina. Suosittelenkin, että heidät osallistettaisiin strategia- ja skenaariotyöhön entistä useammin. He voivat tuottaa uudenlaisia näkemyksiä, jotka haastavat vakiintunutta ajattelutapaa. Ja siten mahdollistavat meille kaikille paremman tulevaisuuden.