Teollisen puurakentamisen mahdollisuudet rakentamisen tuottavuusloikassa

Lähes kaikki vapaa-ajan rakennukset Suomessa tehdään puusta ja noin 90 prosenttia omakotitaloista rakennetaan puusta (Hüseiyn & Karjalainen, 2025). Uusista omakotitaloista jopa yli 70 prosenttia rakennetaan eri valmiusasteen mukaisina talopaketteina (Lindgren, 2025). Eriasteinen moduulirakentaminen lisääntyy jatkuvasti hallittavuutensa ja nopean työmaavaiheen ansiosta. Kerrostalorakentamisessa teollisen puurakentamisen mahdollistamaa tuottavuushyötyä ei ole pystytty Suomessa vielä valjastamaan käytäntöön. Moduulirakentaminen nähdään yhtenä suurimmista mahdollisuuksista saavuttaa edullisempaa ja hallitumpaa rakentamista.

Teollisen puurakentamisen yleiskuva

Ympäristöministeriö hallinnoi vuosina 2016–2023 Puurakentamisen toimenpideohjelmaa, jonka tavoitteena oli lisätä puun käyttöä niin kaupunkien rakentamisessa, julkisessa rakentamisessa kuin suurissa puurakenteissakin (Ympäristöministeriö, ei pvm.-a). Ohjelma julkaisi useita selvityksiä puurakentamisen tilasta ja kehittämistarpeista. Hankkeessa tehdyssä selvityksessä Teollisen puurakentamisen tuottavuuden ja teollistamisen tiekartta 2023–2027 (Kosonen & Ylinen, 2023) nostettiin esiin kuusi keskeistä haastetta, jotka selättämällä saadaan paras hyöty-panossuhde tuottavuuden parantamiseen:

• Teknisten ratkaisujen vakionnin ja massaräätälöinnin vähäisyys
• Arvo- ja alihankintaketjujen kehittymättömyys
• Työmaa- ja tehdastoiminnan yhteensovituksen haasteet
• Hankekehityksen työkalujen heikkoudet
• Tilaajien rooli kehitysorientoituneissa rakennushankkeissa
• Viennin vähäisyys ja kotimarkkinan pienuus sekä osaamisen puute teollisuustaloudessa ja digitaalisuudessa

Ympäristöministeriön tiekartan (Kosonen & Ylinen, 2023, s. 22) mukaan teollisen puurakentamisen tilanne on niin jumissa, että valtion tulisi kannustimien kautta toimia markkinoiden ajurina.

Teollinen puurakentaminen Keski-Suomessa (TeopuuKS) -hankkeessa on kehitetty puurakentamisen prosesseja, osaamista sekä edistetty puurakentamisen kasvua. Hankkeessa tunnistettiin samankaltaiset tekijät, jotka hidastavat teollisen puurakentamisen kehittymistä. Puurakentamisen asiantuntijoiden keskuudessa teollinen puurakentaminen ymmärretään käsitteenä, mutta rakennusprosessin teollinen tuotteistus puuttuu. Tuottavuuden näkökulmasta teollisen tuotantotavan pitäisi määritellä heti hankkeen alkuvaiheesta saakka ne reunaehdot, joilla kohde tehdään. Tällöin kaikkien osapuolten tulisi sitoutua tehdasmaiseen ja teolliseen tuotantotapaan heti alkumetreiltä saakka, mukaan lukien rakennussuunnittelun.

Rakentamisen tuottavuuden toistaiseksi tekemätön kehitysloikka

TeopuuKS-hankkeen järjestämässä verkostotapaamisessa 4.4.2025 Puuteollisuus Ry:n johtava asiantuntija Sauli Ylinen toi esiin havainnon, että rakennusalan tuottavuuskehitys on polkenut paikallaan vuosikymmenet. Työn tuottavuuden vertailu tehdasteollisuuteen luo selkeän kuvan siitä, mihin myös rakentamisalalla pitäisi pyrkiä: tehdasteollisuuden työn tuottavuuden kehityksen indeksi on ollut suurimmillaan noin 5,5-kertainen rakentamiseen nähden.

Digitalisuuden hyödyntäminen ja työn siirtäminen työmaalta tehtaaseen voisi mahdollistaa rakentamisessa vastaavanlaisen tuottavuuskehityksen loikan. Tätä näkemystä tukee myös Christopher Görschin (2024) väitöskirja, jonka mukaan jopa 80 prosenttia rakennustyömailla tehtävästä työstä on tehotonta. Tehottomalla työllä tarkoitetaan työmaalla tapahtuvaa odottamista, etsimistä, siirtämistä ja valmistelua, joka ei edistä asennustyön etenemistä ja keskeyttää varsinaisen tuottavan työn jatkuvuuden. TeopuuKS-hankkeen vierailulla tilaelementtejä rakentavan yrityksen tehtaalla havaitsimme, että teollisessa ympäristössä työvaiheet voidaan toteuttaa hallitusti ja tehokkaasti. Ammattilaiset työskentelevät sisäolosuhteissa, työvälineet ovat käden ulottuvissa ja kokoonpanossa esiintyvistä haasteista voi keskustella samoissa tiloissa työtä tekevien suunnittelijoiden kanssa.

Perinteiseen betonielementtirakentamiseen verrattuna kevyempi puu mahdollistaa pintoja myöten valmiiden moduulien esivalmistamisen tehdaslinjastoissa sekä niiden kuljettamisen työmaalle. Tällaisen teollisen prosessin avulla voidaan parantaa rakentamisen tuottavuutta ja saavuttaa samalla kustannussäästöjä. VTT:n tekemässä julkaisussa esitetään, että puulla voidaan päästä myös betonirakentamista edullisempaan lopputulokseen juuri esivalmiusasteen nostamisella (Mäkeläinen & Rönty, 2023, s. 36).

Julkisen sektorin merkitys puurakentamisen tiennäyttäjänä

VTT:n selvitystyössä todetaan puurakentamisella olevan kysyntää loppukäyttäjien keskuudessa, ja 60 prosentilla Suomen kunnista on puurakentaminen strategisena tavoitteena osana ilmastotavoitteita (Mäkeläinen & Rönty 2023, s. 7). TeopuuKS-hankkeen verkostotapaamisessa 4.4.2025 Sauli Ylinen toi esiin lisäksi tilaston, jonka mukaan joka neljäs koulurakennus Suomessa rakennetaan puusta (Puutuoteteollisuus, 2020).

TeopuuKS-hankkeen yhteydessä 22:lle Keski-Suomen kunnalle tehdyssä kyselyssä selvisi, että Keski-Suomen julkisen sektorin toimijoilla on myönteinen asenne puun käytön edistämiseen, mutta toimenpiteet sen eteen ovat olleet hyvin vähäisiä. Kyselyyn vastanneista kunnista neljä oli huomioinut toiminnassaan ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelman tavoitteita. Puurakentamisen edut sisäilman, esteettisyyden ja hiilijalanjäljen osalta tunnistetaan, mutta rakentamisen päätöksenteossa eniten vaikuttaa hinta. Osittain puurakentaminen miellettiin myös hankalaksi ja kalliiksi vaihtoehdoksi. Vastauksista kuvastui kuntakoon vaikutus puurakentamisen edistämisen mahdollisuuksiin; mitä pienempi kunta, sitä vähemmän on taloudellista resurssia ja mielenkiintoa panostaa erityisesti puurakentamiseen. Isommat kaupungit toimivat siis puurakentamisen edelläkävijöinä ja referenssikohteiden pioneereina.

Teollisen tuotannon näkökulmasta julkiset rakennukset eivät valitettavasti palvele teollisen prosessin kehittymistä. Ne kaikki suunnitellaan, kilpailutetaan ja rakennetaan yksilöllisinä monumentteina. Teollisessa prosessissa yksittäiskappaleiden tekeminen on täysin kannattamaton lähtökohta. Puurakentamisen teollisen prosessin kehittyminen edellyttää tehdaslinjastoille sopivien moduulien jatkuvaa tilauskantaa, mikä voi olla ristiriidassa yksilöllisempää kaupunkikuvaa korostavien näkökulmien kanssa.

Teollisesti rakennettu puukerrostalo – mitä se maksaa?

Rakennushankkeessa tilaajan rooli riskien kantajana on merkittävä. Tilaajan tavoite määrittää, tehdäänkö rakennus perinteisesti vai kokeillaanko jotain uutta. Uusien innovaatioiden kehittäminen vaatii siis aina asiaan sitoutuneen tilaajan. Taloudellista riskiä arvioidaan heti hankesuunnitteluvaiheen kustannusarvion perusteella, joka tehdään yleisesti tilasto- ja viitekohdetietoja hyödyntäen. Puurakennushankkeiden osalta törmätään tässä vaiheessa ongelmaan: vertailuun ei ole olemassa laadukkaita tilastoja.

Ympäristöministeriön tiekartan (Kosonen & Ylinen, 2023) mukaan ongelman juurisyy on se, ettei osavalmisteiden tilastointiin ole nykyisissä nimikkeistöjärjestelmissä hyviä tapoja koota standardoidusti kustannustietoa. Pahimmillaan hintalappu saadaankin vasta tarjousten kautta ja suunnittelutyön toteutettavuus arvioidaan tämän jälkeen. Tilaaja joutuu siis maksamaan hankkeen suunnitteluttamisen valmiiksi, ennen kuin saa riittävän tarkan tiedon kohteen toteuttamisen kustannusriskeistä. Olemme tilanteessa, jossa markkinoiden luonteva ja luotettava kehittyminen ei ole mahdollista. Puurakennuskohteiden kustannusten toteumatietojen kartuttamiseksi tarvitaan ensimmäisenä tuoteosatoimitusten nimikkeistön määrittämistä nykyistä tarkemmalle tasolle ja paljon uusia kohteita tilastoitavaksi.

Puutuotealan edunvalvoja Puuteollisuus ry tiedostaa nykyisen tilanteen ja pyrkii toimimaan edelläkävijänä puurakentamisen kehittämisessä. He ovat nostaneet tietomallinnuksen avainasemaan puurakentamisen kehittämisessä. Puuteollisuus ry julkaisi 5.10.2023 Puuelementin nimikkeistö- ja luettelo-ohjeen, jonka tarkoituksena on yhtenäistää toimijoiden käytäntöjä mallintamisessa (Puuteollisuus, 2023). Mallintamisen nimikkeistöohje koostuu sarjasta julkaisuja, joista seuraava koskee kiinnikkeitä. Puuelementtirakentamisen suunnittelutyön vakioiminen poistaa kohdekohtaisen suunnittelun, jolloin päästään kohti tilaelementin vakiointia. Puurakentamisen suunnittelun vakioinnissa tullaan huomattavalta takamatkalta kohti betonielementtirakentamista, jossa on käytössä vakioidun BEC-nimikkeistön mallinnus- ja luettelo-ohjeet, tyyppielementtipiirustukset, mallielementtien tietomallit ja mallinnustyökalut.

Luotettavan kustannustiedon lisääntyessä pystytään tilalaskennalla tuottamaan vaihtoehtoisia ratkaisuja jo hankkeen alkuvaiheessa. Pientalorakentamisen puolella elementtituotannon liitosdetaljit ja -osat ovat hyvin pitkälti vakioituneet ja talotehtaat kilpailevat pääosin muilla kuin tuotteen rakenneteknisillä yksityiskohdilla. Suunnittelun osuus kustannuksista jää näin ollen minimaaliseksi, kun elementit voidaan valmistaa tehtaan tuotantoon sopivina. Tällöin tuotteiden hintataso on huomattavasti kerrostalorakentamista pienempi.

Pääurakoitsijan ja moduulitoimittajan roolit

Tuottavuuden osalta on siis osoitettavissa, että tehdaslinjastolla tehtävä teollinen rakennusprosessi mahdollistaisi merkittävän tuottavuusloikan verrattuna työmaaolosuhteissa rakentamiseen. Suurien tehdasinvestointien tekeminen vaatisi kuitenkin tasaisen ja jatkuvan tilauskannan, jota tällä hetkellä ei ole. Ideaalinen tilanne tehdastuotannon näkökulmasta olisi se, että rakennuttajat kasaisivat omia rakennuskohteitaan vakiomoduuleihin pohjautuen. Tehtaat voisivat valmistella tiettyjä tilaelementtejä jopa varastoon, jotka viimeisteltäisiin kohteen tarpeiden mukaan. Tällä hetkellä realismia on kuitenkin se, että käytännössä jokainen kerrostalokohde on alusta saakka uniikisti rakennuspaikalleen suunniteltu kokonaisuus, eikä tämä edistä teollista kehittymistä.

Teollisen tuotannon lähtökohtana on se, että moduulitehdas rakentaa tuotteen mahdollisimman valmiiksi ja työmaalle jää ainoastaan kasaamisen ja käyttöönoton vaiheet.

Korkea esivalmistusaste hämärtää pääurakoitsijan roolia verrattuna perinteiseen kokonaishintaurakkaan. Perinteisesti pääurakoitsija rakentaa kohteen alusta loppuun kilpailuttamalla ja hankkimalla työmaalle rakennustarvikkeet ja aliurakoitsijat. Yksittäisiä rakennusosia, kuten kylpyhuone-elementtejä, saatetaan tilata esivalmistettuna, mutta muilta osin toimittajilta hankitaan pääosin työsuoritteita tai yksittäisiä rakennustarvikkeita. Teollisen tuotannon lähtökohtana on se, että moduulitehdas rakentaa tuotteen mahdollisimman valmiiksi ja työmaalle jää ainoastaan kasaamisen ja käyttöönoton vaiheet. Pääurakoitsijan työmäärän vähentyessä jää myös työmaalta hankittavan katteen osuus pieneksi. Käytössä olevat urakka- ja sopimusmallit eivät tuota taloudellisia kannustimia, joiden avulla työtä kannattaisi siirtää työmaalta tehtaalle. Urakoitsijalle on taloudellisesti kannattavampaa työskennellä työmaan haastavissa olosuhteissa kuin tarjota lyhyitä ja pienikatteisia kytkentätehtäviä valmisosia käyttäen. Ympäristöministeriön tiekartassa (Kosonen & Ylinen 2023, s. 10) asian ratkaisuna nähdään kokonaisoptimointi ja laaja-alainen kehitystyö, jotta toimijat voivat keskenään hyödyntää vakioinnista syntyneitä synergioita.

Pientalorakentamiseen suuntavassa moduulituotannossa on jo useita toimijoita, jotka ovat ottaneet hallintaansa koko teollisen prosessin ketjun: suunnittelun, moduulien rakentamisen tehtaissa, asentamisen ja takuuaikaisten velvoitteiden hoitamisen. Moduulitoimittajan näkökulmasta kyseessä on monien yhteistyötahojen välinen verkosto, joka on vaatinut paljon yhteistyötä, harmonisointia, asioiden vakiointia ja arvoketjun kehitystä. Tällaista kehityssuuntaa pystyimme havaitsemaan myös kerrostalojen moduulirakentamisessa TeopuuKS-hankkeen vierailujen kautta.

Uuden CLT-rakennuksen rakennuttaminen Keski-Suomeen

TeopuuKS-hankkeen aikana tutustuimme CLT-runkoisen rakennuksen työmaa-aikaisiin vaiheisiin. Kyseessä oli yksilöllinen rakennus, jonka tilaaja halusi toteuttaa massiivipuurakenteisena. Tilaajan, rakennuttajan ja urakoitsijan kanssa käytyjen keskustelujen kautta saatiin kartoitettua ennakoimattomia asioita, joita kyseisessä rakennushankkeessa oli tullut vastaan. Havainnot vastasivat hyvin pitkälti aiemmissa kappaleissa esitettyjä näkemyksiä ja tutkimuksia.

Hintalapun saamiseksi kohteesta teetettiin suunnitelmat ensin valmiiksi, joiden pohjalta tavoitehinta muodostui. Kyseistä kohdetta ei voinut toteuttaa perinteisellä kokonaishintaurakalla. Kohteen yksilölliset rakenneratkaisut näkyivät suunnittelun määrässä sekä rakennesuunnitelmien osalta työmaalla kohdatuissa asennusongelmissa. Kyseiset riskit ovat olennaisia, kun asioita suunnitellaan ja toteutetaan ensimmäistä kertaa eikä vakioituja ratkaisuja ole käytettävissä. Lisäksi erittäin mittatarkkojen CLT-elementtien asennustoleranssit ovat eri luokkaa, jos asennusta verrataan paikalleen jälkivalettavien betonielementtien työmaatekniikkaan. Tämä asia tulee huomioida rakennesuunnitelmien ja työmaatekniikan yhteensovittamisessa. Ennakoimattomista haasteista huolimatta valmiina oleva rakennus edustaa nykyisellään juuri niitä arvoja, joita puurakennuksilta odotetaan: se on esteettisesti kaunis, sisätilojen puupinnat antavat rauhallisen ja viihtyisän vaikutelman, ja se edustaa uutta, ympäristötietoisempaa rakentamista. Juuri niitä asioita, joita tilaaja asetti rakennukselle tavoitteeksi.

Valinnat kohti kestävää puurakentamista

Vuoden 2026 alusta astui voimaan uuden rakennuslain hiilijalanjälkilaskenta. Hiilijalanjäljen raja-arvot ovat uudenlainen vaatimus rakentamisen ohjauksessa, ja niiden käyttöönotto edellyttää osaamisen ja toimintatapojen kehittymistä. Tämän takia raja-arvot on asetettu aluksi maltilliselle tasolle, mutta nähtävissä on, että vuoden 2029 alusta niitä tullaan kiristämään vaikuttavuuden lisäämiseksi. Vähähiilisempään rakentamiseen tähtäävä regulaatio vaikuttaa siis tukevan puurakentamisen edistämistä.
TeopuuKS-hankkeen verkostotapaamisissa keskusteltiin siitä, pitäisikö puun käyttöä kohdentaa ainoastaan niihin rakenteisiin ja rakennuksiin, missä se on järkevintä. Mikäli palomääräykset ja muu rakentamisen regulaatio tekee puunkäytön kannattamattomaksi nimenomaan korkeiden rakennusten rungoissa, tulisiko asiaa lähestyä mieluummin betonin ja puun yhdistämisen, eli hybridirakentamisen kautta. Aalto-yliopiston hiljattain tekemässä tutkimuksessa nostetaan esiin juuri hybridirakentamisen yleistyminen keskikokoisten ja korkeiden rakennusten osalla. Tutkimuksen mukaan uudet puurakennukset aiheuttivat keskimäärin 30 prosenttia vähemmän alkuvaiheen kasvihuonekaasupäästöjä kuin vastaavat ei-puurakennukset, ja puun korkein ilmastohyöty on matalissa puutaloissa, erityisesti omakotitaloissa (Amiri & Junnila, 2025).

TeopuuKS-hankkeen aikana tarkasteltiin myös muita puun käytön lisäämisen vaikutuksia rakennuskohteelle. Puurakennusten elinkaarikustannusten osalta on huomioitava ylläpidon merkitys rakennusosien teknisen käyttöiän saavuttamiseksi. Kaikki säärasitukselle ja mekaaniselle kulumiselle alttiit puurakenteet vaativat säännöllistä huoltoa ja tämä tulee huomioida asuinkustannusten laskennassa koko elinkaaren osalle. Kerrostalojen julkisivujen ja massiivipuisten porrasaskelmien osalla on siis tiedossa betonirakentamiseen nähden enemmän huoltokohteita. Kysymysmerkkejä asetettiin myös täyspuurunkoisen kerrostalon vesivahinkojen korjaamistavoille, jotka tulisi huomioida erityisesti detaljisuunnittelussa ja toteutuksen huolellisuudessa.

Lisäksi yhtenä tarkastelun kohteena on hyvä pitää myös rakentamisen visuaalista ilmettä. Suomen kaupunkien julkisivukuvaa arvostellaan usein rumaksi betonielementtirakenteisten rakennusten takia. Asiasta on tehty myös dokumenttisarja nimeltä ”Ruma Suomi”, jonka mukaan idyllisestä puutalomaasta on tullut historiaton betonihelvetti (Hietala, 2009). Tätä kehityskulkua on hyvä miettiä myös teollisen puurakentamisen osalle: mikäli tehokas ja halpa puumoduulirakentaminen syrjäyttäisi betonirakentamisen kerrostalojen kohdalla, miltä tällaiset tehotuotetut puukerrostaloalueet näyttäisivät 50 vuoden päästä? Voiko samanlainen toisinto tapahtua, mikäli tuottavuusloikka teollisessa puurakentamisessa saavutetaan? Teollisen rakentamisen asettamat reunaehdot eivät saa tarkoittaa huonoa arkkitehtuuria tai rakennussuunnittelun tärkeyden sivuuttamista.

Teollinen puurakentaminen tarjoaa merkittävän mahdollisuuden rakentamisen tuottavuusloikkaan, kunhan alan toimijat, tilaajat ja regulaatio kykenevät yhdessä vastaamaan tunnistettuihin haasteisiin. Vakioinnin, digitalisaation ja yhteistyön kehittäminen luovat pohjan kustannustehokkaalle ja ympäristöystävälliselle rakentamiselle, jossa puu voi toimia kestävän kehityksen edelläkävijänä. Regulaatio ohjaa markkinoita entistä vahvemmin kohti vähähiilisiä ratkaisuja, joissa puun rooli korostuu. Nyt on oikea hetki panostaa osaamiseen ja prosessien kehittämiseen, jotta puurakentaminen voi lunastaa paikkansa sekä tuottavuuden että kestävyyden saralla.