Puurakentamisen tulevaisuus ja yhteistyön mahdollisuudet

Teollisen puurakentamisen kehittäminen Keski-Suomessa (TeopuuKS) -hanke, keskittyi vuosien 2023–2025 aikana kehittämään puurakentamisen prosesseja ja osaamista sekä edistämään puurakentamisen kasvua Keski-Suomessa. Puurakentamisesta keskusteltaessa esiin nousevat toistuvasti ympäristövaikutukset, kustannukset sekä rakentamiseen liittyvät erityispiirteet. TeopuuKS-hankkeessa kartoitettiin eri rakentamisen ja rakennuttamisen parissa toimivien tahojen näkemyksiä ja odotuksia näihin teemoihin liittyen ja pyrittiin muodostamaan käsitys siitä, mihin suuntaan puurakentaminen tulevaisuudessa kehittyy. Tämä kirjoitus kokoaa yhteen hankkeen aikana eri toimijoilta esiin nousseita ajatuksia ja havaintoja.

Tilannekatsaus

Perinteisesti puurakentaminen Suomessa on tarkoittanut lähinnä pientalojen rakentamista, mutta näiden osuus kaikesta rakentamisesta on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana puurakentaminen on kuitenkin lisääntynyt asuinkerrostaloissa sekä julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa. Koko rakentamisen määrään suhteutettuna puurakentamisen osuus suurissa rakennushankkeissa on yhä pieni, ja niiden toteuttamiseen vaikuttaa usein voimakkaasti arvopohjainen halu edistää puurakentamista.

Puurakentamisen markkinan kehitys ja kehittämistyö ei kuitenkaan ole ollut toivotun suuruista viime vuosina. Yhtenä syynä tähän on ollut rakennusalan heikko suhdanne. Yritykset ovat miettineet, miten selviävät ahdingosta eikä investointeihin ole ollut varaa. Erilaisia ratkaisuja tilanteen tasapainottamiseksi on tehty: on mukauduttu ja sopeuduttu markkinatilanteeseen – työntekijöille on etsitty uusia töitä, on muutettu tuotantosuuntaa ja tehty niitä töitä, mitä on saatu. Yrityksissä on mietitty toiminnan kehittämistä ja haettu vaihtoehtoisia toimintatapoja sekä mahdollisuuksia jopa rapakon tapaa. Yksi asia, joka sinnikkäitä yrityksiä yhdistää, on tarve tehdä yhteistyötä erilaisten toimijoiden ja yritysten kanssa.

Yhteistyö

Toimiva ja pitkäaikainen yhteistyö edellyttää kaikkien osapuolten välistä luottamusta sekä yhteistä päämäärää ja panostusta yhteisen hyvän eteen. Jos asioita ei voida edistää yhdessä ja tasapainoisesti, niin että kaikki osapuolet kokevat hyötyvänsä, voi tilanteesta muodostua kestämätön. Joskus alueelliset toimijat saattavat jopa tehdä samoja tai hieman risteäviä asioita toisistaan tietämättään. Miten nämä toimijat saadaan yhdistämään voimansa ja millaisilla toimilla pystytään luomaan kestävää toiminnan kehitystä, joka auttaa kaikkia osapuolia?

Ympäristövaikutukset

Puurakentamiseen liitetään usein ajatus siitä, että se olisi ympäristön kannalta parempi vaihtoehto verrattuna muihin rakennustapoihin. Mielikuvissa korostuvat muun muassa uusiutuvan raaka-aineen hyödyntäminen sekä hiilen pitkäaikainen sitoutuminen rakennusmateriaaleihin, mutta myös puurakenteiden luonnonläheisyys, lämpö ja viihtyisyys. Osa näistä eduista voidaan mitata, mutta osa perustuu ihmisten kokemuksiin.

Tällä hetkellä puu valitaan rakennusmateriaaliksi ainakin osittain arvopohjaisista syistä.

Rakennusalan eri toimijoilla on omat näkökulmansa ja intressinsä. Puualan edustajat painottavat yleensä puurakentamisen myönteisiä ympäristövaikutuksia, kun taas betonirakentajat tuovat esiin näkemyksiä, joiden mukaan betonirakennusten ympäristövaikutukset voivat olla pienempiä – tai eivät ainakaan merkittävästi suurempia. Usein tarkastelussa pyritään ottamaan huomioon koko rakennuksen elinkaaren aikaiset vaikutukset, kuten arvioitu lämmitysenergian tarve, ja ainakin toisinaan ylläpidosta aiheutuvia vaikutuksia. Jokainen toimija nostaa esiin omia vahvuuksiaan ja perustelee rakennusmateriaalin valintaa oman osaamisensa näkökulmasta. Näin keskusteluun muodostuu yllättävän vahvoja näkemyksiä eri rakennustapojen paremmuudesta.

Tällä hetkellä puu valitaan rakennusmateriaaliksi ainakin osittain arvopohjaisista syistä. Luonnonmateriaalin estetiikka ja siihen liitetyt ympäristöarvot tukevat puurakentamisen valintaa. Jos päätöksenteossa painotetaan näitä tekijöitä, on puu luonteva valinta rakennusmateriaaliksi. Toisaalta riippuen siitä, mihin osa-alueisiin ympäristökuormituksessa kiinnitetään huomiota, voidaan perustellusti päätyä myös muiden materiaalien käyttöön.

Rakennuksen elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia arvioidaan laskentamallien ja oletusten perusteella, ja koska rakennuskohteet voivat olla keskenään hyvin erilaisia, jää näkemyksille ja mielipiteille tilaa päätöksenteossa. Rakentamiseen liittyy aina myös liiketoiminnallisia tavoitteita, jotka saattavat joskus olla ristiriidassa ympäristöä vähiten kuormittavan ratkaisun kanssa. Harvoin keskusteluissa ehdotetaan, ettei rakennettaisi lainkaan, vaikka se saattaisi olla ympäristön näkökulmasta vähiten kuormittava ratkaisu. Usein nousee esille ajatus siitä, että uuden rakentaminen on houkuttelevampaa kuin vanhan korjaaminen – tätä perustellaan kustannuksilla, mutta myös uudiskohteen helpommalla toteutuksella ja suunnittelulla.

Uudenlaiset toimintamallit ja ajattelutavat

Rakennusalan tuottavuuden ja kannattavuuden parantaminen edellyttää uudenlaisia toimintamalleja ja ajattelutapoja. Yksi keskeinen tekijä kehityksessä on tiiviimpi yhteistyö eri toimijoiden välillä. Esimerkiksi puurakentamisen nopeampi edistäminen vaatii paitsi pioneereja ja rohkeutta kokeilla uutta, mutta myös vahvoja verkostoja, joissa suunnittelijat, rakennuttajat, materiaalitoimittajat ja muut alan asiantuntijat jakavat osaamistaan ja kokemuksiaan.

Monet puiset kerrostalot on suunniteltu ja rakennettu sillä ajatuksella, että tehdään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vaikka erot eivät asukkaan arjessa välttämättä ole merkittäviä, tämä vaikuttaa usein rakentamiskustannuksiin ja hankaloittaa kohteiden keskinäistä kustannusvertailua. Hankkeen aikana käydyissä keskusteluissa todettiin useasti, että kustannuksiltaan vertailukelpoisien ratkaisujen saamiseksi, olisi ensin suunniteltava ja rakennettava puusta niin sanottuja perustaloja, joiden ratkaisuja voidaan suoraan verrata betonirakentamiseen.

Tämänkin ongelman ratkaisemiseksi auttaa verkostomainen toimintatapa, joka mahdollistaa tiedon ja parhaiden käytäntöjen leviämisen sekä nopeuttaa uusien ratkaisujen käyttöönottoa. Yhteistyö eri tahojen välillä auttaa myös löytämään kustannustehokkaita ratkaisuja ja varmistamaan puurakentamisen kilpailukyvyn.

Rakentaminen

Usein esiin nostettujen tilastojen perusteella rakennusalan tuottavuus on pysynyt lähes samalla tasolla kuin 1970-luvun puolivälissä, vaikka muilla aloilla tuottavuus on kasvanut moninkertaiseksi. Rakennusalalla on toki tapahtunut monia uudistuksia ja kehitystä, mutta tuottavuuden varsinainen nousu on jäänyt toteutumatta. Vaikka määräykset, vaatimukset ja laatu ovat nykyään aivan eri tasolla kuin 50 vuotta sitten, sama kehitys on koskenut myös niitä aloja, joilla tuottavuus on kasvanut huomattavasti samassa ajassa. Hankkeen aikana eri toimijat pohtivat tätä asiaa usein. Syitä tälle kehitykselle ei osattu suoraan nimetä, mutta yleisimmin vaikuttavana tekijänä nähtiin, että jokainen kohde on erilainen kuin muut, eikä rakentamisessa ole kehittynyt tämän vuoksi tehokasta sarjatuotantoa.

Kustannusten yhteydessä nousee toisinaan esiin puurakentamisen nopeus. Esimerkiksi puurakenteisia moduuleja hyödyntämällä voidaan toteuttaa rakentamisen eri vaiheita suuremmalla esivalmiusasteella, jolloin moduulit valmistetaan tehtaassa ja kuljetetaan työmaalle. Tämä lyhentää yleensä rakennusaikaa työmaalla, mutta ollakseen tehokasta vaatii myös mahdollisia kompromisseja suunnittelussa tehtävien valintojen suhteen. Keskusteluissa tuli esiin myös, että on ymmärrettävää, ettei kaikilla alan toimijoilla ole intressiä siirtää työmaalla tehtäviä töitä tehdasvalmistuksen, koska tämä vaikuttaa oman työn määrään ja liikevaihtoon. Uudenlainen rakentamisen ajattelutapa muuttaisi väistämättä myös alan sisäistä tulonjakoa.

Mille tulevaisuus näyttää?

Puurakentamisesta käytävä keskustelu Suomessa vuonna 2026 on – ehkä hieman yllättäen – etsimässä omaa suuntaansa. Suurten puurakennuskohteiden ihailun ja toteutuksen välissä on paljon näkemyksiä, jotka sekä puoltavat että kyseenalaistavat puurakentamista. Tyypillisesti jokaiselle näkemykselle löytyy perustelunsa, kun asiaa katsotaan eri näkökulmista ja painotetaan eri tekijöitä. Vaikka keskusteluun liittyy varmasti osin myös muutosvastarintaa sekä eri toimijoiden taloudellisia ja liiketoiminnallisia tavoitteita, löytyy keskustelusta silti hyviä ajatuksia siitä, miten puurakentaminen voisi parhaalla tavalla asettua tulevaisuuden rakentamiskulttuuriin.

Tarvitaan vielä lisää rohkeutta päätöksentekoon, jotta puurakentaminen voisi laajentua teolliseen mittakaavaan.

Yksi usein esiin nouseva yhteinen teema on tarve kehittää keskustelua sekä yhteistyötä rakentamisen eri vaiheiden välillä. Tämä tarkoittaa paitsi tiiviimpää yhteistyötä suunnittelun ja rakentamisen välillä, myös rakennuksen ylläpidon huomioimista sekä avointa vuoropuhelua tilaajan kanssa jo rakentamisen alkuvaiheessa.

Kehityksen suunta

Viime vuosien kehitys osoittaa, että puurakentamiselle on selkeää kysyntää ja puuratkaisut kiinnostavat laajasti. Kuten edellä on todettu, esimerkiksi koulu- ja päiväkotihankkeissa puun käyttö on yleistynyt. Uudet rakentamismallit sekä digitalisaation tuomat suunnittelutyökalut tukevat tätä muutosta. Kuitenkin asiantuntijoiden mukaan tarvitaan vielä lisää rohkeutta päätöksentekoon, jotta puurakentaminen voisi laajentua teolliseen mittakaavaan – esimerkiksi modulaaristen ratkaisujen ja toistettavien rakennuskonseptien avulla.

Kustannukset ohjaavat tunnetusti vahvasti rakentamisen päätöksentekoa. Hankkeenkin aikana nousi esiin näkemyksiä siitä, että rakentaminen on pitkälti kustannusten hallintaa sekä riskien minimoimista. Puurakentamisen tulevaisuus riippuu suuresti siitä, muodostuuko betoni- ja puurakentamisen, tai niiden yhdistelmien valinta jatkossa ensisijaisesti arvopohjaiseksi ratkaisuksi vai vertaillaanko vaihtoehtoja kustannustehokkuuden näkökulmasta niin, että puurakentaminen nähdään kilpailukykyisenä vaihtoehtona.

Yhteistyön mahdollisuudet ja hidastajat

Hankkeessa tehdyillä yritysvierailuilla, verkostotapahtumilla ja asiantuntijahaastatteluilla muodostettiin näkemys teollisen puurakentamisen tilasta sekä tuottavuuden mahdollisuuksista verrattuna perinteiseen työmaarakentamiseen verrattuna. Puurakentamisen teollisen prosessin kehittyminen edellyttää kuitenkin tehdaslinjastoille sopivien moduulien jatkuvampaa tilauskantaa.

Tilauskannan puuttumisen lisäksi on harmillista, että monilta osin innokkaimpien toimijoiden kädet ovat sidotut, ja byrokratia sekä ajatusmaailman muutokset vaativat aikaa. Pienen pieneen muutokseen voi mennä useampia vuosia. Puhumattakaan rahoitushanojen sulkeutumisesta.

Jatkakaamme kuitenkin sinnikkäästi työskentelyä yhteisen hyvän puolesta. Meiltä kaikilta vaaditaan pitkäjänteistä työtä, jatkuvaa kehittämistä sekä rohkeutta kokeilla uusia ratkaisuja. Teollisen puurakentamisen tekniikoiden kehittäminen ja käyttöönotto vaativat sinnikkyyttä ja ennen kaikkea avointa vuorovaikutusta ja verkostoitumista alan sisällä. Yhteistyön kautta voidaan jakaa onnistumisia ja oppia kompastumisista, mikä tukee koko alan kehitystä. Yrityksiä pitää tuoda edelleen yhteen ja saman pöydän ääreen keskustelemaan yhteisistä mahdollisuuksistaan.

Teollisen puurakentamisen kehittäminen Keski-Suomessa -hankkeen myötä yritykset ovat ottaneet harjoittelijoita sekä opinnäytetyön tekijöitä tutkimaan kehittämistoimiensa mahdollisuuksia. Osa toimijoista on saanut vertaistukea siitä, kun he ovat huomanneet, etteivät ole ainoita, jotka painivat moninaisissa ja hankalissa tilanteissa. Myös kuntapuolen toimijat ovat olleet mukana ideoimassa erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia. Tämän myötä alalla on paremmat mahdollisuudet eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön.