Circle Economy -järjestö on arvioinut, että 2020-luvulla maailman primääriraaka-aineiden kulutus on ylittänyt 106 miljardia tonnia vuodessa (Circle Economy, 2025). Siitä noin neljännes on biomassaa ja vain vajaa 7 prosenttia kierrätetään. Arvion mukaan noin kolmasosa päätyy jätteeksi. Samalla on arvioitu, että vuoteen 2060 mennessä raaka-ainekäyttö näyttää vääjäämättä kasvavan 170 miljardiin tonniin vuodessa.
Mikäli nyt jätteeksi päätyvä materiaalimäärä onnistuttaisiin kierrättämään täysin, tulevina vuosikymmeninä tulisi silti löytää kestävät ratkaisut raaka-ainetarpeelle, joka on noin kolmanneksen korkeampi kuin koko nykyinen volyymi. Mistä ne otetaan? Vaihtoehtoja ovat maatalouden, metsätalouden ja kaivannaistalouden maat. Ne voivat sijaita trooppisella alueella, lauhkealla vyöhykkeellä tai boreaalisella vyöhykkeellä, tulevaisuudessa ehkä myös napa-alueilla. Maita voidaan hallita ihmisoikeuksia kunnioittavissa demokratioissa tai diktatuureissa. Raaka-ainevarat voivat olla omassa hallinnassa tai käyttäjä on riippuvainen muista niiden suhteen. Aihe on noussut kovasti esille viime aikoina.
Biomassat ovat tärkeä resurssi Euroopalle
Viime kesäkuussa 9.–12.6.2025 Espanjan Valenciassa järjestetty biomassatutkimuksen konferenssi ja näyttely kokosi eurooppalaisia ja muiden maanosien tutkijoita, yrityksiä sekä päättäjiä esittelemään töidensä tuloksia ja keskustelemaan biomassojen hyödyntämisen kehityksestä ja näkymistä.
Päällimmäisenä konferenssin esityksistä tuli havainto, että biomassa edelleen nähdään keskeisenä ratkaisuna ilmasto- ja kestävyyshaasteisiin. Siitä ei vaikuta olevan pienintäkään epäilystä suurella osalla eurooppalaisista tutkijoista. Ero suomalaiseen biomassakriittiseen keskusteluun tuntuu kuin yöltä ja päivältä. Viime aikoina olemme kuulleet Suomessa paljon kannanottoja esimerkiksi polttoon perustuvien energiamuotojen alasajosta, puunkorjuun vähentämisestä ja biomassojen tuotannon huonoista hiilitaseista. Niiden roolit ratkaisujen tuottajina ovat hämärtymässä.
Ei ole vaikea nähdä, miksi eurooppalaisia kiinnostaa omien biomassavarojen hyödyntäminen. Kestämätöntä kulutusta on pystyttävä korvaamaan materiaalien kierrätyksellä ja biomassapohjaisilla ratkaisuilla mitä pikimmin, sillä muut mahdollisuudet ovat vähissä. Toki kaikella toiminnalla on oltava reunaehdot, jotka turvaavat kestävyyden niin hyvin kuin mahdollista.
Painopiste keski- ja eteläeurooppalaisessa keskustelussa on peltobiomassoissa ja kierrätysmateriaaleissa. Metsävaroja ei nähdä Pohjois-Euroopan tapaan niin merkittävänä resurssina, ymmärrettävästi laajojen metsävarojen puutteen vuoksi. Suomessa biomassavarat ovat runsaat suhteessa väkimäärään ja kansantalouteen, joten älkäämme unohtako niiden merkitystä ja mahdollisuuksia meille.
Uusien biomassapohjaisten tuotteiden kehittäminen on keskiössä
Toinen Biomassakonferenssin esiin nostama havainto on se, että tutkimusta tehdään paljon kemiallisiin prosesseihin pohjautuvaan jatkojalostukseen liittyen. Biotalous on pohjimmiltaan kemiaa. Biomassaa prosessoimalla luodaan tuotteille ominaisuuksia, joilla voidaan syrjäyttää uusiutumattomiin raaka-ainevaroihin perustuvaa tuotantoa. Biomassojen tuotannon, käsittelyn ja logistiikan tutkimus ei ollut nyt aiempien konferenssien laajuudessa esillä, joskin tutkimusta niihinkin liittyen jossain määrin tehdään. Sovellutukset ja kaupallistamisen ratkaisut olivat esillä vähäisemmin.
Konferenssin teknisen ohjelman puheenjohtajan, Dr. Nicolae Scarlat Euroopan Komission Joint Research Centre JRC:stä kiteyttää tapahtuman keskeiset viestit korostaen biomassan ja bioenergian merkitystä Euroopan ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisessa. Hänen mukaansa biomassa toimii näiden tavoitteiden kulmakivenä, sillä se tarjoaa monipuolisen ja skaalautuvan ratkaisun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Biomassan hyödyntäminen mahdollistaa fossiilisen hiilen korvaamisen uusiutuvilla lähteillä ja tukee hiilidioksidin poistamista ilmakehästä, mikä tekee siitä keskeisen työkalun ilmastonmuutoksen torjunnassa. (Scarlat, 2025.)
Scarlatin (2025) mukaan liikenteen osalta biopolttoaineet nähdään kestävänä ratkaisuna, erityisesti ilmailun päästöjen vähentämisessä. Kestävät lentopolttoaineet, eli SAF (Sustainable Aviation Fuel), ovat avainasemassa, kun pyritään saavuttamaan nettonollapäästöt vuoteen 2050 mennessä. SAF voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 65 prosenttia, mikä tekee siitä merkittävän osan liikenteen hiilineutraaliuden edistämisessä.
Biomassan ja bioenergian käytöllä on myös monia rinnakkaishyötyjä, jotka ulottuvat pelkkää päästövähennystä pidemmälle
Biomassan ja bioenergian käytöllä on myös monia rinnakkaishyötyjä, jotka ulottuvat pelkkää päästövähennystä pidemmälle. Ne parantavat Euroopan energiaturvallisuutta vähentämällä riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja vahvistavat samalla strategista autonomiaa, eli Euroopan kykyä tuottaa energiaa omavaraisesti. Lisäksi biomassa tukee alueellista kehitystä luomalla työpaikkoja ja vaurautta sekä edistämällä maankäytön ennallistamista. Hajautettujen energiajärjestelmien osalta biomassa voi parantaa energian saatavuutta erityisesti maaseudulla, jossa keskitetyt ratkaisut eivät aina ole mahdollisia. (Scarlat, 2025.)
Vaikka potentiaali on suuri, alalla on myös merkittäviä haasteita ja kehitystarpeita. Monet biomassan muuntoteknologiat eivät ole vielä kaupallisesti kannattavia, mikä rajoittaa niiden laajamittaista käyttöönottoa. Tuotannon skaalaaminen vaatii merkittäviä investointeja infrastruktuuriin ja kapasiteettiin. Lisäksi markkinoiden hajanaisuus edellyttää harmonisointia ja politiikkatukea, jotta biomarkkinat voivat kehittyä tehokkaasti ja ennakoitavasti. Riskien vähentämiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä sekä rahoitusvälineitä, jotka tukevat alan kasvua. (Scarlat, 2025.)
EUBCE 2025 European Biomass Conference and Exhibition
Euroopan Biomassakonferenssi ja näyttely (EUBCE) järjestettiin jo 33. kerran. Järjestäjinä ovat italialaisen Grassin perheen perheyritys ETA Florence, saksalainen WIP Munich, Euroopan Komission Joint Research Centre JRC ja Circular Bio-based Europe Joint Undertaking CBE JU.
Tapahtumaan osallistui reilu 1 200 osanottajaa kaikkiaan 55 eri maasta. Etelä-Euroopan osallistumisaktiivisuus oli suurinta, mikä kertoo, että Euroopan eteläosissa tehdään myös aktiivista tutkimusta biomassoihin liittyen. Tutkimusaktiivisuus on lisääntynyt myös kehittyvissä maissa, kuten Brasiliassa ja Intiassa. Yhdysvaltojen osallistujien määrä puolestaan romahti aiemmista tapahtumista nykyisen hallinnon linjausten vuoksi.
Suomesta oli kourallinen osallistujia muutamasta yrityksestä, LUT- ja Oulun yliopistosta sekä Kaakkois-Suomen ja LAB-ammattikorkeakouluista. Jamkin Biotalousinstituutista osallistuivat lehtori Ari Kuisma ja vanhempi asiantuntija Markku Paananen. Kuisma esitteli UKKO-projektissa kehitettävää automaatiojärjestelmää ja Paananen esitteli BioBoosters-projektin saavutuksia. Jamkin yliopettaja Hannariina Honkanen oli Scientific Committeen jäsenenä arvioimassa abstrakteja etukäteen. Kaikkiaan konferenssiin lähetettiin 1 070 abstraktia.
Osallistumalla tutkijatapaamisiin ja vastaaviin tapahtumiin Jamkin henkilöstö pitää itseään ajan tasalla toimialan kehityksestä ja ennakoitavissa olevista muutoksista. Näkyvällä osallistumisella, kuten omien tutkimustulosten esittelyllä, tehdään myös tunnetuksi Jamkin roolia aktiivisena biotalouden kehittäjänä. Konferenssit ovat lisäksi otollisia paikkoja löytää uusia kumppaneita yhteistyöhankkeisiin, tässä tapahtumassa erityisesti EU-projekteihin. Jamk haluaa ja kykenee olemaan vahva biotalouteen perustuvan yhteiskunnan kehittäjä, ja EUBCE-tapahtuma on erinomainen työkalu tämän toteuttamiseen.