Palaminen on aineen reagoimista hapen kanssa ja palanut vety on meille tuttuakin tutumpaa – vettä. Puhtaana alkuaineena vety on kuitenkin jäänyt vieraaksi, sillä sitä ei juuri esiinny vapaana luonnossa.
2000-luvun alkupuolella vedystä lupailtiin käyttövoimaa esimerkiksi autoihin, ja myös Suomessa avattiin ensimmäiset vetytankkausasemat vuonna 2014 Woikosken toimesta. Tuolloin vedyn käyttö liikennepolttoaineena jäi kuitenkin kokeiluluonteiseksi. Tankkausasemat suljettiin vähin äänin ja hiljalleen vedystä puhuminen hiipui kokonaan. Syksyllä 2025 Jyväskylän lähiliikenteessä on aloittanut viisi vetykäyttöistä linja-autoa. Mitä tällä välin on tapahtunut?
Vety Jyväskylässä
Tällä hetkellä Jyväskylässä liikennöivien vetybussien – tai linkkien, kuten Keski-Suomessa sanotaan – käyttämä vety tuodaan Harjavallasta. P2X Solutions Oy:n laitoksella valmistettu vety on vihreää vetyä eli se on valmistettu elektrolyyserillä vedestä sähkön avulla. Vedyn väreistä kerrotaan myöhemmin tässä artikkelissa. Linja-autot tankataan Jyväskylässä sijaitsevalla tankkausasemalla ja parhaillaan viereen rakentuu vedyn tuotantoyksikkö. Laitoksen valmistuttua linja-autojen käyttämä vety saadaan suoraan tankkausaseman vierestä eli kyseessä on paikallisesti valmistettu polttoaine. Vedyntuotantoyksiköstä vastaa kestävää kaupunkikehitystä ja liikkuvuutta edistävä Central Finland Mobility Foundation eli Cefmof-säätiö kumppaneineen.
Jyväskylän seudulla on useita vetyaiheisia tutkimus- ja kehityshankkeita menossa tai päättynyt vasta vähän aikaa sitten. Keski-Suomen liitto julkaisi 2025 Keski-Suomen vetytaloustiekartan ja myös yritykset ovat kiinnostuneita vedyn mahdollisuuksista.
Jyväskylän yliopiston ja VTT:n Hyper ja H2Posse -hankkeissa keskitytään vedyn tuotantoon ja varastointiin. Jamkissa on tehty Vedyn valtatiellä -selvitys ja Jamkin ja Jyväskylän yliopiston gH2ADDVA-hankkeessa tutkitaan mm. materiaaliteknisiä ratkaisuja sekä vedyn yhdistämistä biokaasun tuotantoon.
Jamk on tarttunut vedyn tarjoamiin mahdollisuuksiin ja on nyt rakentamassa vetyvisiota. Vetytalouden arvoketjussa on tunnistettu vahvuuksia ja vuosien 2026–2027 strategisiksi painopisteiksi on valittu vedyn varastointi ja siirto, materiaaliteknologia sekä koulutus ja osaamisen kehittäminen. Jamkin vetyvisio pohjautuukin vahvasti hankkeissa tuotetun osaamisen ympärille.
Erilaisissa tapahtumissa on lisätty vetytietoisuutta konkreettisten esimerkkien, kuten metallista ja muovista 3D-tulostetun elektrolyyserin sekä vetyauton pienoismallin ja infokorttien avulla. Jamk on ollut mukana myös suunnittelemassa ja toteuttamassa Vedyn maailma -näyttelyä. Kiinnostusta yleisössä on herättänyt erityisesti vedyn tarjoamat mahdollisuudet energian siirrossa ja huoltovarmuudessa. Lisäksi VetyVartti-tallenteilla on haluttu avata vedyn mahdollisuuksia teollisuudelle.
Vedyn luokittelu valmistustavan ja sähkön alkuperän mukaan
Aiemmin lähes kaikki vedyn tuotantotavat perustuivat fossiiliseen raaka-aineeseen ja uusiutumattomaan sähköenergiaan. Käytännössä vetyä on valmistettu fossiilisesta maakaasusta ei-vihreällä energialla. Nyt vedyn raaka-ainevalikoima on laajentunut veteen myös kaupallisessa mittakaavassa ja lisäksi vedyn biologiset tuotantomenetelmät esimerkiksi levistä ja muista biomassoista ovat tutkimusvaiheessa.
Vuonna 2001 annettu direktiivi sähkön alkuperätakuusta (2001/77/EY) sekä sen jälkeen myöhemmin annetut direktiivit, kuten 2009/28/EY, mahdollistivat sähkön alkuperän todentamisen. Sähkön alkuperätakuun myötä vetyä voidaankin luokitella vedyn valmistukseen käytetyn sähkön tuotantotavan mukaan. Myös vedyn raaka-aine, josta vety on valmistettu, vaikuttaa luokitteluun.
Vetyä voidaan koodata eri väreillä ja puhutaankin esimerkiksi vihreästä, pinkistä tai harmaasta vedystä. Värikoodi voi kertoa vedyn valmistukseen käytetyn energian lisäksi vedyn tuotantotavan sekä raaka-aineen. Värikoodeissa on vielä hieman maakohtaista vaihtelevuutta, eivätkä ne ole täysin yksiselitteisiä. Incer-Valverde ym. (2023, s. 3) ovat tehneet koosteen yleisimmin käytössä olevista vedyn värikoodeista, jotka on havainnollistettu kuviossa 1. Kuvioon on lisätty myös valkoinen eli geologinen vety, jota vapautuu maaperästä.
Vihreä ja turkoosi vety ovat tarkimmin määritellyt, tämän värisistä vedyistä puhuttaessa voidaan päätellä vedyn valmistukseen käytetyn sähkö alkuperä, vedyn raaka-aine sekä tuotantotapa. Vihreä vety on valmistettu elektrolyyserillä uusiutuvaa energiaa hyödyntäen eli uusiutuvalla sähköllä on hajotettu vettä vedyksi ja hapeksi. Vastaavasti turkoosi vety on erotettu maakaasusta (metaanista) pyrolyysin avulla käyttäen fossiilista energiaa.
Sen sijaan “musta vety” kertoo ainoastaan vedyn raaka-aineen (kivihiili) ja “punainen vety” tuotantotavan (termokemiallinen prosessi). Sininen ja harmaa vety on puolestaan molemmat tuotettu uusiutumattomasti tuotetulla sähköllä, mutta sinisen vedyn valmistuksessa hiilidioksidipäästöt otetaan talteen.
Vety energian kantajana
Sähkön tuottaminen tuulivoimalla on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana. Tuulivoimakapasiteetti on noin kolminkertaistunut vuosien 2021–2025 aikana, ollen noin 9500 MW vuoden 2025 lopussa. Tuulivoimatuotannon kasvaessa sähkön hinta laskee niin sanotun kannibalisaatio-ilmiön vuoksi eli sähköstä saatava tuotto laskee tuotannon ollessa suurinta.
Edullisen sähkön saatavuus on osaltaan lisännyt mielenkiintoa vedyn valmistusta ja käyttöä kohtaan, sillä vedyn valmistus on potentiaalinen tapa varastoida ja siirtää energiaa. Pienenä ja kevyenä alkuaineena vety toimii energiankantajana, sillä hapen kanssa reagoidessaan vapautuu energiaa 120 MJ/kg. Vastaavasti maakaasu vapauttaa 49 MJ/kg. NTP-olosuhteissa (1 atm, 20 °C) vety on noin 10 kertaa kevyempää kuin maakaasu. Tämän vuoksi vety kannattaa paineistaa, jotta varastoitavat tilavuudet eivät kasvaisi suuriksi.
Teollisuudessa vedyn käytöstä on paljon kokemusta, myös paineistetun vedyn käytöstä. Tästä huolimatta vedylle ei ole olemassa vielä yhtäläisiä säädöksiä ja standardeja kuten esimerkiksi maakaasulle on. Tämä on kuitenkin työn alla, esimerkiksi SFS Suomen Standardit on koonnut vedyn standardointiin oman sivuston. Myös Tukes on julkaissut suomenkielisen vetyoppaan, johon on koottu perustietoa vedystä ja sen turvallisesta käytöstä. Lisäksi kaasun siirtoverkon haltija Gasgrid on julkaissut syyskuussa 2025 ensimmäisen version vedyn päivittyvästä tietopaketista markkinatoimijoille.
Ohjeistusta ja yhteistä sääntelyä tarvitaan, sillä pienimolekyylisenä aineena vety pääsee karkaamaan pienimmistäkin rakosista. Siispä säiliöiden ja putkistojen tiiviyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Oman haasteensa vedyn varastointiin ja käyttöön tuo vetyhaurastuminen. Alakosken (2025) kirjoittamassa artikkelissa kuvataan tarkemmin, miten vetyhaurastumista voidaan estää ja miten näitä erilaisia pinnoitusmenetelmiä testataan Jamkissa sekä Jyväskylän yliopistossa. Vedyn käsittelyssä myös turvallisuus on huomioitava, sillä vety syttyy herkästi ja se palaa näkymättömällä liekillä, joten palamista ei havaita helposti.
Nyt liikenteessä olevilla kaupunkibusseilla onkin haettu käyttökokemusta Suomen talviolosuhteista eli kuinka polttokennoilla varustetut linja-autot menestyvät pakkaskaudesta. Samaan aikaan vetytutkimusta tehdään monella rintamalla ja vedyn käyttöä mahdollistetaan yhtenäisellä ohjeistuksella.
Kenties vety on viimeinkin tullut jäädäkseen.
Lisäarvoa uusilla vihreillä vetyteknologioilla energiantuotantoon, siirtoon ja hyödyntämiseen (gH2ADDVA)
Projektissa kehitämme uudistuvalle teollisuudelle puhtaita, ympäristöystävällisiä ja vaihtoehtoisia uusiutuvan energian tuotantomuotoja, uusia materiaaliteknisiä ratkaisuja sekä tekoälymenetelmiä ja -työkaluja arvoketjumallien luontiin. Projekti edistää osaltaan Suomen energiaomavaraisuutta ja yritysverkostoitumista sekä taklaa energian hinnan nousua.
Hankkeen kokonaisbudjetti on lähes 1,8 miljoonaa euroa. Projekti on Euroopan unionin osarahoittama oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF). Projekti toteutetaan ajanjaksolla 1.1.2024 – 30.6.2026.
