Suomalaiset viettävät suurimman osan päivästä istuen. Istumista kertyy erityisesti työ-, opiskelu- tai esimerkiksi seminaaripäivän aikana. Pitkäkestoinen paikallaanolo heikentää terveyttä, eikä välttämättä edes runsas vapaa-ajan liikunnan harrastaminen riitä korjaamaan haittoja. Tarvitaan siis konkreettisia toimia pitkäkestoisen passiivisen paikallaan olon katkaisemiseksi.
Suomalaisessa SitFit-tutkimuksessa (Mänttäri ym., 2024) verrattiin erilaisten tauotustapojen vaikutusta istumatyön kognitiivisiin ja fysiologisiin haittoihin. Tulosten mukaan mikä tahansa tauotustapa oli parempi kuin yhtäjaksoinen istuminen. Parhaiten haitat kuitenkin vähenivät kävelemällä kahden minuutin ajan puolen tunnin välein. Tutkimusten mukaan erityisesti vähän liikkuvilla henkilöillä jo pelkkä seisomaan nouseminen riittää kompensoimaan istumisen haittoja. Sen sijaan liikunnallisesti aktiivisilla henkilöillä tauon tulisi sisältää liikettä, esimerkiksi jaloittelua tai reippaampaa liikkumista, kuten taukoliikuntaa (Aittasalo & Husu, 2025).
Jaloittelu näyttää olevan seisoskelua tehokkaampi keino katkaista paikallaanolo myös erityisesti ruokailun jälkeen. Aittasalon ja Husun (2025) mukaan, jos ruokailun jälkeen jäädään paikoilleen, veren sokeripitoisuuden normalisoituminen hidastuu. Veren sokeritasapainon kannalta olisi suositeltavaa jaloitella ruokailun jälkeen pari–kolme kertaa tunnissa, eli noin 20 minuutin välein. Tämä on hyvä huomioida opetuksen tai esimerkiksi seminaaripäivän suunnittelussa.
Kevyt liikuskelu on erinomainen tapa tauottaa paikallaanoloa
Pitkä paikallaanolo heikentää aivojen verenkiertoa ja kognitiivisia toimintoja, mutta pienikin säännöllinen liikuskelu katkaisee paikallaanolon epäedulliset vaikutukset. Liikkuminen elvyttää verenkiertoa – myös aivoissa – ja parantaa siten sekä keskittymis- että oppimiskykyä. Kevyt liikkuminen lisää verenkierron lisäksi myös välittäjäaineiden eritystä, mikä tehostaa kognitiivisia toimintoja ja tukee mielialaa. Tutkimusten mukaan lyhyet, mutta toistuvat jaloittelutauot ovat tehokkaampia kuin harvemmin toistuva pidempi jaloittelu. On myös havaittu, että parin minuutin mittaiset jaloittelutauot ovat aineenvaihdunnan kannalta tehokkaampia kuin saman pituiset seisten vietetyt tauot (Coenen ym. 2018).
Mallia Avoimen korkeakouluopetuksen päivistä
Jyväskylään kokoontui marraskuussa 2025 sekä avoimen ammattikorkeakoulun että avoimen yliopiston toimijoita ajankohtaisten teemojen äärelle. Avoimen korkeakouluopetuksen päivien suunnittelussa kiinnitettiin erityisesti huomiota aktiiviseen tauotukseen, paikallaanolon katkaisemiseen sekä liikkeen sisällyttämiseen osaksi seminaaripäivien rinnakkaissessioita. Ennakoiminen tapahtui sopimalla järjestäjien kesken yhteisistä periaatteista sekä lähettämällä puhujille ja sessioiden puheenjohtajille ennakkomateriaalia sekä ohjeistusta siitä, miten esimerkiksi Taukotarrojen (Jamk, ei pvm.-b) avulla voidaan katkaista paikallaan oloa. Dioihin etukäteen laitettavilla taukotarrakuvilla voi kannustaa opetuksen aikaiseen liikuskeluun ja tauotukseen. Kuvat ohjeistavat esimerkiksi asennon vaihtamiseen, ja ne soveltuvat hyvin niin lähiopetukseen, kokouksiin kuin webinaareihinkin.
Seminaarissa oli yhteisesti käytössä seisoma-aplodit, fysioterapeuttiopiskelijan ohjaama taukoteko sekä seminaaripäivän bingo, minkä syötteet ohjasivat osallistujia omatoimiseen aktivoitumiseen, muun muassa portaiden käyttöön, hengitysharjoituksiin sekä happihyppelyyn tauon aikana. Lisäksi päivien avaussanoissa annettiin lupa liikkua, vaihtaa asentoa ja kehotettiin hyödyntämään tauot liikuskellen.
Tämä oli osallistujille ensimmäinen seminaari, jossa asiaan oli erityisesti kiinnitetty huomiota.
Seminaarin palautekyselyyn sisällytettiin kolme kysymystä liittyen seminaaripäivien aikaiseen tauottamiseen ja vireyden säätelyyn. Vastaajista (n = 83) 71 prosenttia koki seminaaripäivien aikaisen tauottamiseen ja vireyden säätelyyn liittyvät toiminnot tarpeellisiksi tai erittäin tarpeellisiksi. Vastaajista (n = 82) 82 prosenttia halusi järjestäjien toimesta vastaavaa huomioimista tulevaisuudessakin. Vastaajista 10 (12 %) ei ollut asiasta samaa eikä eri mieltä.
Vapaassa palautteessa seminaarin aikaiseen tauottamiseen ja vireyden säätelyyn suhtauduttiin erittäin positiivisesti. Useammassa vastauksessa korostui se, että tämä oli osallistujille ensimmäinen seminaari, jossa asiaan oli erityisesti kiinnitetty huomiota. Asian esille nostamista ja huomioimista kiiteltiin ja toivottiin, että muutkin seminaarien järjestäjät ottaisivat mallia. Palautteiden mukaan aktivoinnit tekivät hyvää, päivät kuluivat nopeasti, keskittyminen parani ja päivän päätteeksi oli virkeä olo.
Seisoma-aplodit ja opiskelijan ohjaama taukoteko keräsivät eniten kiitosta. Seisoma-aplodeja pidettiin hyvänä ideana ja arveltiin niiden ilahduttaneen myös puhujia. Myös yhteisöllisyyden lisääminen ja yhteishenki nostettiin useammassa palautteessa esille. Vastakkaisiakin mielipiteitä oli, pari vastaajaa koki seisoma-aplodit hieman kiusallisiksi.
Matalan kynnyksen aktiviteetit, kuten Taukotarrat, olivat monille osallistujille uusi mutta mielekäs tapa tauottaa istumista. Seminaaripäivän bingo puolestaan jäi osalle palautteen antajista vieraaksi, kun taas toiset olivat innostuneet pohtimaan, miten saisivat kerättyä mahdollisimman paljon ”rasteja”. Jatkossa vastaavissa toteutuksissa kannattaa varmistaa, että bingosta muistutetaan selkeästi seminaaripäivien aikana ja että bingolapun käyttö ohjeistetaan yhdessä selkeästi alussa.
Tauottamisen kulttuuri kaipaa vielä rohkaisua
Avoimen korkeakoulutuksen päivien palautteista käy ilmi, että toimintakulttuurimme ei vielä ole kaikilta osin omaksunut tauottamista luontevaksi osaksi tilaisuuksien kulkua. Osallistujat kuvasivat sosiaalista jännitystä tilanteissa, joissa liikuskeluun tai seisoskeluun ei rohkaista selkeästi ja yhteisesti. Esimerkiksi eturivissä istuneet eivät kokeneet voivansa nousta seisomaan kesken esityksen, mikä kertoo siitä, että tauottaminen tulkitaan edelleen normista poikkeavaksi käytökseksi. Samoin ”itsenäisen jumppailun” ajateltiin näyttävän oudolta, ellei sitä ole selkeästi ohjeistettu ja siihen erikseen kannustettu.
Joissakin palautteissa toivottiin vieläkin aktiivisempaa ohjaamista – jopa komentamista – esimerkiksi Taukotarrojen käytön yhteydessä, mikä osaltaan osoittaa, että toimintakulttuurin muutos on kesken: tauottamista ei koeta vielä yhteisesti jaetuksi toimintatavaksi. Vaikka tauotusteot koettiin seminaarissa onnistuneina ja innostavina, palaute muistuttaa, että käytänteiden juurtuminen vaatii edelleen rakenteellista tukea, selkeitä ohjeita ja johdonmukaista rohkaisua. Kun liikuskelu ja seisoskelu normalisoidaan ja niistä tehdään näkyvästi sallittuja ja jopa toivottuja eri tilaisuuksissa, madaltuu kynnys toimia itsenäisemmin ja toimintakulttuuri alkaa vähitellen muuttua pysyvästi taukotekoja suosivaksi.
Tutustu lisää
Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeessa (Jamk, ei pvm. -a) on kehitetty materiaaleja, joilla voidaan lisätä eri tavoin aktiivisuutta ja hyvinvointia muun muassa seminaaripäiviin.
- Vinkkejä seminaarin tai webinaarin järjestäjälle
- Materiaaleja tauottamiseen ja hyvinvointiin
- Bingolaput seminaaripäiviin
- Taukotarrat seminaariesityksiin
Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu
Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hanke on Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Jyväskylän yliopiston, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Ilmasotakoulun yhteishanke, jonka tarkoituksena on kehittää, kokeilla ja juurruttaa valtakunnallisesti levitettävä toimintamalli. Toimintamallin tavoitteena on lisätä korkeakouluissa aktiivista ja opiskelua edistävää toimintakulttuuria, opiskelupäivän aikaista arkiliikkumista sekä vähentää päivittäistä istumista. Kolmivuotista hanketta rahoittaa OKM, Liikunnallisen elämäntavan valtakunnallisesta kehittämisavustuksesta.
