Generatiivisen tekoälyn tuomat muutokset työn tekemiseen, opetukseen ja opiskeluun ovat viime aikoina haastaneet opettajia (Bearman & Ajjawi, 2023; Chu ym., 2022). Moni opettaja pohtii arjessaan tekoälyn vaikutuksia opetustyöhön. Millaiset osaamistavoitteet tai arviointitavat ovat relevantteja tekoälyn aikakaudella? Millaiset oppimistehtävät ja sisältövalinnat ovat linjakkaita ja monipuolista oppimista ja osaamista tuottavia? Entäpä miten soveltaa korkeakoulun tekoälyohjeistuksia? Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (Jamk) näitä kysymyksiä ei ole tarvinnut pohtia yksin vaan yhdessä kollegojen kanssa Älykahviloissa ja Tekoälynyyttäreillä. Tässä artikkelissa kuvaamme nämä kaksi konseptia ja jaamme niistä saatuja kokemuksia.
Pedagogisia ratkaisuja luodaan yhteistyössä
Tekoälyn hyödyntäminen voi rikastuttaa ja tukea pedagogista työtä mutta samalla se haastaa tarkastelemaan pedagogisia käytäntöjä uudella tavalla. Tekoälyn onnistunut käyttöönotto korkeakoulutuksessa vaatii ajattelun uudistamista, osaamisen kehittämistä ja uusia toimintamalleja. Tähän tarvitaan jatkuvaa yhteistyötä eri yksiköiden ja sidosryhmien välillä. (Georgieva ym., 2024.) Yhteinen keskustelu ja kokemusten jakaminen ovat oppivan organisaation ydin ja tärkeä osa tekoälyn omaksumista ja käyttöönottoa.
Älykahvilat ja Tekoälynyyttärit tarjoavat epämuodollisia oppimistilaisuuksia, joissa opettajat jakavat ajatuksiaan, kokemuksiaan, ideoitaan ja sovelluksiaan tekoälyn käytöstä opetuksessa. Näissä tapaamisissa vertaisoppiminen auttaa löytämään uusia mahdollisuuksia sekä rohkaisee kokeilemaan uusia asioita turvallisesti kollegoiden tuella. (Alanko-Turunen ym., 2024.) Vertaisoppimisessa ei ole kyse pelkästä tiedon siirrosta vaan myös kokemusten ja virheiden jakamisesta, joka tukee ymmärryksen kasvua (Liu ym., 2024).
Yhteisöllisen osaamisen kehittämisen avulla voimme varmistaa, ettemme vain reagoi tekoälyn tuomiin muutoksiin vaan ohjaamme tekoälyn käyttöä tavalla, joka on linjassa korkeakoulumme arvojen ja pedagogisten periaatteiden kanssa. Yhteistyöhön ja jakamiseen perustuva kehittäminen tukee avointa vuoropuhelua, edistää läpinäkyvyyttä ja yhtäläisiä käytäntöjä sekä kannustaa yhteisiin ponnisteluihin pedagogisten ja eettisten kysymysten ratkaisemiseksi.
Tekoälynyyttäreillä saa oppia omalla osaamisen tasolla
Generatiivinen tekoäly tulee todennäköisesti muuttamaan opettajien roolia korkeakoulutuksessa (Chan & Tsi, 2024). Siksi opettajien tulisi pyrkiä aktiiviseen rinnakkaiseloon ja yhteistyöhön tekoälyn kanssa. Opettajan osaaminen on oleellista, jotta hän voi luoda opiskelijoille vaikuttavia oppimiskokemuksia, joissa tekoäly ei korvaa oppimista, vaan toimii sen tukena.
Opettajat ovat omissa tekoälykokeiluissaan hyvin eri vaiheissa: jotkut ovat tutustumisvaiheessa ja kenties aloittamassa kokeilujaan, ja toiset ovat jo integroineet tekoälyn omiin pedagogisiin prosesseihinsa monella tavalla (Alanko-Turunen ym., 2024).
Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu toteutti yhteistyössä Haaga-Helian opettajakorkeakoulun AI Driver! -hankkeen kanssa opetushenkilöstölleen yhteiset Tekoälynyyttärit. Yhteisen nyyttäriviltin äärelle kokoonnuttiin etänä Zoomissa. Osallistujat jakautuivat oman osaamistasonsa mukaisiin ryhmiin. Aloittelijat saivat nyyttäreiltä mukaansa perusymmärryksen siitä, mitä generatiivinen tekoäly on ja miten sen voisi itse ottaa käyttöön. Kokeneemmat tarjoilivat omat kokeilunsa ja havaintonsa toisille hyödynnettäviksi. Tekoälynyyttäreillä keskeistä onkin turvallinen omantasoinen vertaisryhmä, jossa opettajat voivat yhdessä jakaa osaamistaan ja oppia uutta tekoälyn käytöstä opetuksensa rikastamiseksi. (Alanko-Turunen ym., 2024.)
Tärkeässä roolissa oli paitsi jakaminen, myös yhteinen reflektointi opitusta ja koetusta tilaisuuden päätteeksi. Tilaisuudesta kerätyn palautteen perusteella kaikki vastaajat kokivat, että nyyttärikonsepti oli toimiva, ja tarjosi heille uutta osaamista. Vertaisten kanssa tehtyä ryhmätyöskentelyä pidettiin palautteen perusteella sekä toimivana että antoisana. Työskentelyn ilmapiiriä kuvailtiin kannustavaksi ja positiiviseksi, ja asiantuntevaa fasilitointia arvostettiin erityisesti. Pienet ryhmäkoot mahdollistivat joustavan keskustelun, ja yhteistyö sekä kokemusten jakaminen eri organisaatioiden välillä koettiin erittäin arvokkaaksi. (Alanko-Turunen ym., 2024.)
Älykahviloissa jaetaan kokemuksia ja käytäntöjä
Vuoden 2024 aikana Jamkissa toteutettiin neljä 1,5 tunnin yhteisöllistä Älykahvilaa. Kahvilat oli suunnattu erityisesti opetushenkilökunnalle, ja niissä keskusteltiin ja jaettiin kokemuksia ja ideoita tekoälyn käytöstä oppimisen, opiskelun ja opetuksen tukena. Jokaiseen Älykahvilaan kuului ennakkomateriaali, joka toimi keskustelun pohjana. Materiaalit olivat tutkimuksia, artikkeleja tai ohjeita.
Älykahvilat toteutettiin lähitapaamisina ja jokaisessa niistä oli oma teema. Ensimmäisessä kahvilassa keväällä 2024 tarkasteltiin opiskelijoiden tekoälyn käyttöä. Kahvikupposten äärellä jaettiin kokemuksia siitä, miten opiskelijat hyödyntävät tekoälyä oman oppimisen edistämiseksi, ja miten opettajat ovat ohjanneet opiskelijoita tekoälyn käyttämiseen ja hyödyntämiseen. Kevään toisessa kahvilassa keskityttiin tekoälyyn opettajan työn tukena. Jaoimme konkreettisia kokemuksia erilaisista tekoälytyökaluista sekä tekoälyn käyttötapauksista opetuksen suunnittelussa ja tehtävien tekemisessä.
Tekoälyn hyödyntämistä ei opita kirjoja lukemalla, vaan kokeilemalla, tekemällä ja jakamalla.
Syksyn Älykahviloissa keskusteltiin tekoälystä arvioinnin ja osaamisen näkökulmista. Arviointia ja tekoälyä tarkasteltiin erilaisten case-esimerkkien kautta. Tekoälyn hyödyntämistä pohdittiin muun muassa seuraavien kysymysten kautta: Miten tekoälyä voi hyödyntää opiskelijan itsearvioinnin tai vertaisarvioinnin tukena? Miten tekoäly voi auttaa opettajaa arviointityössä? Miten arviointiajattelua tai käytäntöjä pitäisi muuttaa tekoälyn vuoksi? Viimeisessä Älykahvilassa pureuduttiin tekoälyn osaamisvaatimuksiin ja osaamisen kehittämiseen sekä opiskelijoiden, henkilökunnan ja organisaation näkökulmista. Tulevaisuuden visiokuvan avulla ideoitiin askelmerkkejä tekoälyosaamisen kehittämiseen.
Älykahviloiden keskusteluissa tunnistettiin useita keskeisiä kehittämiskohteita ja tarpeita liittyen tekoälyn hyödyntämiseen opetuksessa ja opiskelussa. Sekä opettajien että opiskelijoiden perustaitoja tekoälyn käytössä tulisi vahvistaa, esimerkiksi toimivien kehotteiden luomisessa ja arvioimisessa. Opiskelijoiden osalta keskeinen kehittämiskohde on tekoälylukutaito, joka on välttämätöntä tekoälyn tuottamien vastausten laadun ja tiedon luotettavuuden arvioimiseksi. Keskusteluissa pohdittiin myös pedagogisia ratkaisuja, jotka tukisivat osaamisen kehittämistä paitsi tekoälyn käytössä, myös sen kriittisessä ja eettisessä arvioinnissa. Keskusteluissa tunnistettiin akuutti tarve pedagogisten käytänteiden uudelleen ajatteluun erityisesti oppimistehtävien ja arvioinnin osalta. Lisäksi keskusteluissa todettiin tarve kehittää ja jakaa koulutusmateriaaleja ja ohjeita, jotka edistävät tekoälyn eettistä ja tehokasta käyttöä opetuksessa.
Osallistujapalautteen mukaan Älykahvilatoiminnalle on selkeä tarve. Tekoälyn tuomat muutokset työn tekemiseen sekä opetukseen ja opiskeluun ovat olleet nopeita ja laajamittaisia, ja usein opettajat joutuvat ratkomaan niitä arjessaan yksin. Älykahvilat koettiin tärkeiksi oman osaamisen kehittämisen lisäksi myös vertaistuen ja yhteisöllisyyden näkökulmista. Ne tarjosivat paikan kohdata uusia kollegoja korkeakoulun eri yksiköistä tärkeän ja ajankohtaisen aiheen äärellä. Moni toivoi, että yhteiset tapaamiset ja kokemusten jakaminen tekoälyn äärellä jatkuisivat myös tulevaisuudessa.
Kuljemme yhdessä kohti uutta oppimista kokeillen, tutkien ja kehittäen
Generatiivisen tekoälyn tuoma muutos opetukseen, opiskeluun ja työn tekemiseen on suuri, ja olemme kaikki uuden äärellä. Yritämme samaan aikaan oppia ja kehittää omaa osaamistamme tekoälystä, ohjata opiskelijoita tekoälyn kestävään ja järkevään hyödyntämiseen sekä luoda toimivia käytäntöjä tekoälyn aikakaudella. Joudumme myös uudelleen arvioimaan pedagogisia käytäntöjämme.
Olemme murrosvaiheessa, jossa tarvitaan toisaalta selkeitä suosituksia ja ohjeita mutta myös konkreettisia esimerkkejä tekoälyn käyttöön. Tekoälyn hyödyntämistä ei opita kirjoja lukemalla, vaan kokeilemalla, tekemällä ja jakamalla. Siksi Tekoälynyyttäreiden ja Älykahviloiden kaltaisia yhteisen oppimisen hetkiä tarvitaan myös jatkossa. Näiden yhteisöllisten oppimishetkien avulla varmistetaan, että tekoälyn hyödyntäminen tukee korkeakoulujen arvoja ja pedagogisia tavoitteita – ei vain reagoimalla muutoksiin, vaan ohjaamalla niitä aktiivisesti.
Tämän lisäksi tarvitaan tutkimusta, jonka avulla voisi paremmin ymmärtää tekoälyn mahdollisuuksia ja kehittää ja arvioida sen hyötyjä ja käytänteitä toimivammiksi. Korkeakoulujohdolta tarvitaan myös systemaattista tukea, resurssien suuntaamista ja ohjattua osaamisen kehittämistä, jotta tekoäly integroituu luontevaksi osaksi korkeakoulutuksen käytänteitä eettisesti, kestävästi ja tarkoituksenmukaisesti (Pratschke 2024). Tekoäly ei saa jäädä irralliseksi osaseksi tai yksilöiden oman aktiivisuuden varaan. Muutos tehdään yhdessä.