Euroopan unionissa on tehty viime vuosina kunnianhimoista ympäristö- ja yritysvastuupolitiikkaa. Knuuttila ja Huotari (2026) kuvaavatkin Euroopan unionin käyttävän entistä enemmän velvoittavia ohjauskeinoja suositusten sijaan. Erityisesti Euroopan parlamentin toimintakaudella 2019–2024 saatettiin voimaan useita yritystoiminnan kestävyyttä edistävää sääntelyä. Esimerkkinä mainittakoon Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (2019), finanssi- ja rahoitusalaa koskeva taksonomia (2020), kestävyysraportointidirektiivi ja siihen liittyvät standardit (2023) sekä yritysten huolellisuusvelvoitedirektiivin (2023). Seuraava parlamentti on sittemmin lieventänyt niiden vaikutuksia. Se julkaisi Omnibus-sääntelynkevennyspaketin, jonka tavoitteena on keventää yritysten hallinnollista taakkaa ja parantaa Euroopan kilpailukykyä (Suomen tilintarkastajat, 2025). Sääntely ei kuitenkaan ei ole poistanut yritysten vastuullisuusvaatimuksia.
Yrityksissä aiheutti erityisesti epävarmuutta sääntelyn poukkoilevuus ja epätietoisuus siitä, mitä oikeastaan vaaditaan ja miten siihen voi vastata. Tähän yhtenä syynä oli varmaankin se, että Suomi lähti edistämään kestävyysraportointidirektiivin implementointia etupainotteisesti eli suomalaisten suuren yritysten täytyi raportoida jo 2024 tilinpäätöksen yhteydessä myös olennaisuusarviointiin perustuvia kestävyystietoja direktiivin edellyttämällä tavalla. Samaan aikaan moni muu maa ei ollut edistänyt direktiiviä lainsäädäntöönsä tai oli hyödyntänyt siirtymäajan täysimääräisesti.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun, paikallisten elinkeinotoimijoiden ja Keski-Suomen yritysten ympäristövastuuverkoston yhdessä toteuttamassa ja Euroopan unionin osarahoittamassa VAHVA-hankkeessa parannettiin keskisuomalaisten biotalouden, valmistavan teollisuuden ja logistiikka-alan yritysten kyvykkyyttä vastata näihin haasteisiin – erityisesti siihen, mitä, milloin ja miten raportoidaan vastuullisuudesta.
Miksi pk-yritysten pitäisi pystyä raportoimaan?
Syksyllä 2025 selvitettiin erityisesti suomalaisten, ruotsalaisten ja irlantilaisten biotalouden ja valmistavan teollisuuden pk-yritysten vastuullisuuteen ja vastuullisuusraportointiin liittyviä haasteita haastatteluilla ja työpajoilla. (Norberg, 2026, s. 4; Interreg Northern Periphery and Arctic Programme, 2026a; 2026b). Niiden perusteella voidaan todeta, että vastuullisuusraportointi ei ole enää vain suuryritysten asia – se on yhä useammin myös pk-yritysten arkea. Pk-yritysten asiakkaat, rahoittajat ja yhteistyökumppanit puolestaan odottavat läpinäkyvyyttä. Raportointikyvykkyys toimii porttina arvoketjuihin, julkisiin hankintoihin ja uusiin markkinoihin. Oikein toteutettuna vastuullisuusraportointi ei ole pelkkä velvoite, vaan ennen kaikkea keino vahvistaa kilpailukykyä.
Pk‑yritykselle raportoinnin hyödyt konkretisoituvat nopeasti. Se auttaa ymmärtämään liiketoiminnan vaikutuksia ja kehittämään toimintaa systemaattisesti. Samalla se tukee asiakassuhteita. Yritykset, jotka pystyvät raportoimaan toimintansa kestävyyttä, erottuvat edukseen. Osa yrityksistä on myös kokenut, että rahoituksen saatavuus paranee, kun toiminta on läpinäkyvää ja dataa pystytään hyödyntämään.
Mitä vastuullisuustietoa yrityksen kannattaa kerätä?
Euroopan unionin kestävyysraportointistandardissa yritystoiminnassa kestävyystiedolla tarkoitetaan yrityksen liiketoiminnan vaikutuksia ympäristöön, kuten energiankulutusta, luonnonvarojen käyttöä ja kiertotalouden huomiointia tuote- ja palvelusuunnittelussa. Niitä voidaan mitata esimerkiksi hiilijalanjäljellä. Yrityksen sosiaalinen vastuu puolestaan kattaa yrityksen vaikutukset ihmisiin ja yhteisöihin, kuten työntekijöiden hyvinvoinnin, tasa-arvo- ja ihmisoikeusasiat sekä vaikutukset paikallisyhteisöihin. Hyvällä hallintotavalla tarkoitetaan esimerkiksi johdon vastuullisuutta, toiminnan läpinäkyvyyttä ja korruption ehkäisyä (Komission delegoitu asetus 2023/5303, liite 1).
Pk-yritysten ei tarvitse eikä kannata systemaattisesti kerätä kaikkea vastuullisuuteen liittyvä tietoa. Tärkeintä on tunnistaa oman toiminnan keskeiset vaikutukset ja kuvata ne selkeästi. Usein tämä tarkoittaa esimerkiksi oman hiilijalanjäljen laskentaa, keskeisten ympäristö- ja vastuullisuusnäkökohtien arviointia tukeutuen oman toimialan vastuullisuusohjelmaan sekä oman toiminnan vaikutusten tarkastelua koko tuotteen tai palvelun elinkaaren näkökulmasta. Avoimuus on myös olennaista. Uskottava raportointi ei korosta vain onnistumisia, vaan tuo esiin myös kehittämiskohteita.
Yrityksillä riittää haasteita vastuullisuustyössä ja -raportoinnissa. VAHVA-hankkeessa järjestettyjen tilaisuuksien perusteella monille pk‑yrityksille hankalinta vastuullisuusraportoinnissa on ymmärtää, mitä pitäisi raportoida ja miten. Olennaisten asioiden tunnistaminen voi tuntua monimutkaiselta, ja kerättävän tiedon tunnistaminen sekä kerääminen vie aikaa. Lisäksi työkalut ja vaatimukset kehittyvät nopeasti, jolloin ajan tasalla pysyminen vaatii jatkuvaa oppimista. Ilman tukea raportoinnin aloittaminen voi tuntua jopa ylivoimaiselta.
Miten yritys voi tehdä raportointia?
Käytännössä vastuullisuusraportointi kannattaa aloittaa pienin askelin. Ensin kerätään olemassa oleva tieto omasta toiminnasta, ja vasta sen jälkeen siirrytään ulkoiseen raportointiin. Apuna voi käyttää valmiita viitekehyksiä, kuten VSME‑standardia tai ESG‑työkaluja. Myös taloudellinen näkökulma ja riskianalyysi auttavat löytämään keskeiset vaikutukset: missä syntyy eniten vaikutuksia ja missä piilevät suurimmat riskit? Digitalisaatio ja tekoäly tarjoavat lisäksi uusia mahdollisuuksia tehostaa tiedonkeruuta ja raportointia.
Vastuullisuusraportointi auttaa yritystä ymmärtämään omaa toimintaansa paremmin ja tekemään tietoon perustuvia päätöksiä. Ne pk‑yritykset, jotka tarttuvat raportointiin ajoissa ja kehittävät siitä käytännön työkalun liiketoiminnan tueksi, ovat vahvemmassa asemassa tulevaisuudessa. Vastuullisuudesta ei ole tulossa vain raportoitava asia – siitä on tulossa keskeinen kilpailutekijä.
Minkälaista tukea yrityksille tarjottiin VAHVA-hankkeessa?
VAHVA-hankkeessa yritysten tietoisuutta vastuullisuusraportointivaatimuksesta ja vastuullisuusraportoinnista lisättiin eri tavoin. Kaikkiaan toteutettiin 40 tietoiskua tai muuta viestinnällistä tilaisuutta yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa, kuten Keski-Suomen kauppakamarin, paikallisten yritysten Resiina-verkostojen, naisyrittäjien ja muiden alueellisten yrittäjäjärjestöjen sekä Keski-Suomen yritysten ympäristövastuuverkoston kanssa. Toimialakohtaisiin vastuullisuusasioihin pureuduttiin ajankohtaiskatsauksissa, joissa kumppaneina olivat paikallisten yritysten julkiset ja yksityiset asiakkaat, toimialajärjestöt, kuten Koneyrittäjät ry ja Maa- ja metsätuottajain keskusliitto (MTK), vastuullisuuden ja vastuullisuusraportoinnin edelläkävijäyritykset sekä Jamkin koulutusohjelmat.
Varsinaisia raportointitietoja ja taitoja yritykset pääsivät kehittämään 34 klinikassa. Niissä yritykset pureutuivat tiettyyn vastuullisuusraportoinnin kannalta oleelliseen asiaan, kuten raportoinnin aloittamiseen, kaksoisolennaisuuteen, raportointistandardeihin, hiili- tai luontojalanjäljen laskentaan, raportointityökaluihin tai -palveluntuottajiin tai suurten paikallisten yritysten vastuullisuusvaatimuksiin ja niihin vastaamiseen.
Klinikkapalautteita saatiin kaikkiaan 29 klinikasta. Muutamassa osallistujat eivät jättäneet palautetta. Vastauksia oli 92. Valtaosa vastaajista edusti yrityksiä, mutta mukana oli myös muita toimijoita, kuten aluekehittäjiä ja rahoittajia. Klinikat koettiin kokonaisuutena erittäin hyödyllisiksi suhteessa käytettyyn aikaan. Eri tilaisuuksien hyödyllisyyden keskiarvot vaihtelivat välillä 4,3–4,5, kun asteikko oli 1–5 (ei lainkaan hyödyllinen-erittäin hyödyllinen). Vastaajista yli 80 % osallistujista piti osallistumista hyödyllisenä.
Tilaisuudet lisäsivät selkeästi osallistujien valmiuksia vastuullisuusraportointiin (keskiarvot 4,0–4,1) sekä tukivat viestintä- ja markkinointivalmiuksien kehittymistä (keskiarvot 3,6–4,0). Vastaajat arvioivat vastuullisuusraportoinnin vaikuttavan asiakkuuksiin kohtalaisesti (keskiarvo noin 3,6). Vastanneista yrityksistä noin 70 % yrityksistä koki sillä olevan vaikutusta. Klinikat tarjosivat myös hyödyllistä tietoa liiketoiminnan kehittämiseen (keskiarvo 4,0). Erityisesti käytännönläheisyyttä, tutustumista konkreettisiin työkaluihin sekä vuorovaikutteisuutta pidettiin vahvuuksina.
Yhteistyö muiden osallistujien sekä korkeakoulun edustajien kanssa arvioitiin pääosin hyväksi tai erinomaiseksi (keskiarvo noin 4,3), vaikka joissakin tilaisuuksissa osallistujamäärä tai käytettävissä oleva aika rajoitti vuorovaikutusta. Kehittämiskohteina nousivat esiin erityisesti ajan riittävyys, sisällön parempi kohdentaminen eri osaamistasoille sekä syvällisemmän ja toimialakohtaisemman käsittelyn tarve. Kokonaisuutena klinikat ovat onnistuneet hyvin tavoitteessaan vahvistaa yritysten osaamista ja valmiuksia vastuullisuusraportointiin sekä tukea liiketoiminnan kehittämistä.
Raportointisääntelyn muutokset jatkuvat
Vuonna 2024 Euroopan unioni alkoi valmistella kestävyysraportointivelvoitteiden lieventämisestä ja käyttöönoton lykkäämistä. Työ etenee hitaasti. Työ- ja elinkeinoministeriössä toimiva Kaisanlahti (2025) totesikin, että yritykset voivat toimia Euroopan unionin direktiivien mukaisesti heti, kun sellainen saadaan valmiiksi, vaikka sitä ei olisi ehditty kansallisesti viedä lainsäädäntöön. Suomen tilintarkastajien mukaan (2025) päätöksenteon aikataulu ja epätietoisuus lopullisista sisällöistä aiheuttaa yrityksille epävarmuutta.
Kestävyysraportointistandardit muuttuvat edelleen lähiaikoina. Toukokuussa 2026 Euroopan komission (2026a) julkaisi ehdotuksen suurten yritysten kestävyysraportointistandardista ja pk-yritysten vapaaehtoisesta raportointistandardista verkkosivuillaan.
Suurten yritysten kestävyysraportointivaatimukset muuttuvat todennäköisesti oleellisesti. Niistä käytetään usein englanninkielistä lyhennettä, ESRS. Ehdotuksessa (Euroopan komissio, 2026b, s. 2–3) raportoinnin pakollisia tietopisteitä vähennetään yli 60 prosenttia ja olennaisuuden arviointia yksinkertaistetaan. Muutosten uskotaan vähentävän yritysten raportointikustannuksia jopa yli 30 prosenttia.
Myös pk-yritysten vapaaehtoiseen raportointistandardiin, josta käytetään myös usein englanninkielistä lyhennettä, VSME, on tulossa muutoksia. Euroopan komission (2026a) ehdotuksessa raportointistandardi soveltuu kaikille yrityksille, joilla on alle 1000 työntekijää. Standardin on tarkoitus auttaa pk-yrityksiä vastaamaan asiakkaiden, kuten isompien yritysten tiedontarpeisiin arvoketjussa sekä parantamaan rahoituksen saatavuutta.
VSME-raportointiehdotusta (Euroopan komissio, 2026c, s. 3–4) on muutettu palautteen perusteella siten, että sisältöä on yhdenmukaistettu tarkistetun ESRS-standardikokonaisuuden kanssa. Se vähentää standardin tietopisteiden määrää verrattuna alkuperäiseen VSME-standardiin. Lisäksi suurempien yritysten mahdollisuuksia esittää tietopyyntöjä pienemmille yrityksille on rajattu niin kutsutulla arvoketjukatolla (value chain cap). Lisäksi suurten yritysten tietopyyntöjä on rajattu erityisesti vaativien ympäristölliseen kestävyyteen liittyvien tietojen osalta. Ne ovat ehdotuksen mukaan vapaaehtoisia yrityksille, joilla on enintään 10 työntekijää ja jotka soveltavat standardia. Nämä tiedot ovat siten kyseisille yrityksille arvoketjukaton yläpuolella. Ehdotusten perusteella lähiaikoina hyväksyttävät standardit ovatkin todennäköisesti lyhyempiä, selkeämpiä ja mahdollistavat joustoja yrityksille.
VAHVA – Vastuullisuusraportoinnilla vahvaan ja kestävään kasvuun Keski-Suomessa
VAHVA-hankkeen tavoitteena on innostaa, kannustaa ja auttaa pk-yrityksiä vastuullisuusraportoinnissa sekä parantaa yritysten kilpailukykyä suurten yritysten arvoketjuissa ja julkisissa hankinnoissa. Hanke järjestää yrityksille maksuttomia tietoiskuja ja klinikoita.
