Valtio tukee Suomessa kansalaistoimintaa muun muassa eri järjestöryhmille suunnatuilla yleisavustuksilla. Avustuksen määrään vaikuttavia arviointikriteerejä ovat esimerkiksi toiminnan laatu, laajuus, vaikuttavuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Myös eettisten periaatteiden noudattaminen sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen vaikuttavat arviointiin. Toiminnan laajuutta mitataan paitsi sillä, mitä ja paljonko järjestö itse tekee, mutta myös sillä, miten sen toiminnan piirissä on väkeä, esimerkiksi, paljonko järjestön jäsenseuroilla on henkilöjäseniä ja sellaisia ihmisiä, joiden määrä voidaan luotettavasti todentaa rekisterillä tai maksetulla lisenssillä. (Liikuntaa edistävien järjestöjen avustuskriteereistä: opetus- ja kulttuuriministeriö, 2024.)
Tarve selvittää harrastajamääriä syntyy
Pelkkä jäsenyhdistysten jäsenten määrä on osoittautunut lukuna epäluotettavaksi toiminnan laajuuden kuvaajaksi, koska yhdistykset, jos yhdistyslakia noudattavat, lukevat jäsenikseen kaikki ne, jotka jäseniksi on koskaan hyväksytty ja joita ei ole erikseen erotettu. Jäsenmaksun tai lisenssin maksaminen osoittaa ainakin jotain vuoden mittaan osoitettua aktiivisuutta tai edes sen, että henkilö tietää olevansa yhdistyksessä. Jäsenyysaihe herätti keskustelua poliittisten puolueiden osalta vuonna 2010, kun moni postitse jäsenkortin saanut tuli tietoiseksi, että on lapsena tullut liitetyksi puolueeseen, käytännössä siis sen paikallisyhdistykseen, ja sitä kautta päätynyt piirijärjestön rekisteriin. (Kaarto, 2010.) Jos ei tietäisi, tällaista tapaa perhekunnittaisesta liittämisestä aatteelliseen organisaatioon voisi pitää historiallisena jäänteenä ajalta, jolloin moderni ajatus yksilön autonomiasta ei vielä ollut lyönyt läpi.
On kuitenkin niin, että myös urheilun keskusjärjestö saa edelleen paimentaa järjestöväkeään selittämällä yhdistyslakia: yhdistyksen jäsenenä voi olla yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö. Virheellisen perhejäsenyysidean taustalla voi olla ajatus, että urheiluseura ei olisikaan ensisijaisesti aatteellinen yhdistys vaan hyödykkeitä kauppaava palveluntarjoaja, joka antaa kuluttajalle mahdollisuuden paljousalennukseen hankkimistaan tuotteista. (Anttila, 2023.) Tällaiseen päätyminen ei ole sattumaa, vaan palvelut, toimialat ja asiakkuus kuuluvat siihen muutokseen, jossa vanha urheilujärjestelmä 1990-luvulla muuttui uudeksi suomalaiseksi liikunta- ja urheilukonserniksi (Lämsä, 2012, 14–16). Toiminnan laajuuden todennettavuuden vaatimus on keskeinen osa samaa muutosta ja kuuluu järjestöjen tulosohjausjärjestelmään, johon Suomessa 1990-luvulta alkaen siirryttiin (Mäkinen, 2012).
Lisenssitieto ei ollut ainoa yritys päästä selvyyteen harrastajamääristä. Tietoa saatiin myös Suomen Gallupin toteuttamista laajoista kansallisista liikuntatutkimuksista. Tämä aineisto on taltioitu Tietoarkistoon, ja siitä on sittemmin tehty myös jälkikäteistarkasteluja. (Lehtonen & Hakonen, 2013.)
Lisenssin evoluutio kilpailuluvasta harrastajarekisteriksi
Lisenssillä tarkoitetaan yleensä erikseen ostettavaa lupaa osallistua lajiliiton alaiseen järjestäytyneeseen kilpailutoimintaan. Lisenssin yhteydessä markkinoidaan tyypillisesti vielä vakuutustuotteita. Joissain lajeissa lisenssit on eroteltu useisiin eri tyyppeihin niin, että eri lajimuodoille on omansa tai että lajiin eri rooleissa, kuten toimitsijana, erotuomarina, huoltajana/johtajana osallistuville on omansa. Kun käytäntö on syntynyt lajin sisäisistä tarpeista, eikä ole sama, ei eri lajien harrastajamääriä täysin vertailukelpoisesti voi suoraan laskea lisensseistä. (Suomen Olympiakomitea, n.d.)
Kun toiminnan todennettavissa olevalla laajuudella on merkitystä, lajiliiton voi olla kannattavaa pyrkiä myymään lisenssejä mahdollisimman paljon, vaikka se ei kilpailutoiminnan järjestämisen kannalta sinänsä olisi tarpeellista. Tästä taas seuraa, että lajin sisällä lisenssimäärän muutoksen arviointi vaatii tuekseen tiedon, onko lisenssikäytäntö muuttunut. Toiminnan suotuisana sivutuotteena syntyy rekisteri ja tietoa niistä ihmisistä, joille lajia voi markkinoida. Osa liitoista hallinnoi henkilörekisteriään itse. Suomen Olympiakomitea tarjoaa jäsenjärjestöilleen myös Suomisport-palvelua lisenssien myyntiin ja hallinnointiin sekä erilaisten lisäpalvelujen verkkokaupaksi. Asiakkaita ovat myös seurat ja tällä hetkellä 1 300 liittoa, seuraa tai yhdistystä käyttää Suomisport-palvelua. (Suomen Olympiakomitea, n.d.)
Lisenssitieto tutkimuskäytössä
Henkilöt yksilöivää toimijarekisteriä voi hyödyntää myös toissijaiseen käyttöön. Vuonna 2017 Kihu ja Likes tekivät 17 lajiliiton lisenssitietokannoista selvityksen, jonka tuloksena saatiin paitsi tietoa lajien parissa toimivien määristä ikävuosittain ja sukupuolittain myös aiempaa syvällisempi ymmärrys siitä, miten harrastaminen alkaa ja päättyy, kun voitiin seurata samojen henkilöiden lisenssejä perättäisinä vuosina. Kihu on tehnyt aihepiirin seurantaa 2000-luvun alusta aluksi itse ja myöhemmin Likesin kanssa. Osa selvityksistä on julkaisemattomia. (Lehtonen ym., 2017.) On myös kartoitettu mahdollisuutta seurata siirtymiä lajista toiseen, mikä tosin edellyttää, että henkilö tunnistetaan yhdellä tunnuksella. Jotkut tutkimustarkoitukset edellyttäisivät sitä, että lisenssidata yhdistettäisiin muuhun rekisteritietoon. Esimerkiksi eri tulo- ja sosiaaliluokkiin kuuluvien henkilöiden eri lajeihin ohjautumisen tutkiminen tai lajin harrastajaprofiilin muuttumisen selvittäminen vaatisi aineiston linkittämistä kotitalouden jäsenten useiden vuosien tulotietoihin (Hakamäki ym., 2014, 13). Tähän en tiedä kuitenkaan ryhdytyn.
Lajiliitoilla on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, miten kattavasti ja avoimesti ne itse hyödyntävät ja jakavat rekisteritietojaan. Esimerkiksi Palloliiton pelipassidata on saatavilla vuodesta 1999 asti, ja siitä on mahdollista tehdä ikä-, alue-, sukupuoli- ja seurakohtaisia tarkasteluja (Suomen Palloliitto, 2024). Lajien ja seurojen toimijoissa on erilaisia kyvykkyyksiä käyttää ja yhdistellä erilaista dataa seuratoiminnan kehittämistarkoituksiin ja toimintaympäristön muutoksen analysointiin. Monella paikkakunnalla vaikkapa vuosittain syntyvien lasten määrän kehitys on oleellinen joukkueurheilun näkymiä koskeva tieto.
Mihin tarkoituksiin tietoa vielä voisi käyttää
Kun samaan järjestelmään liitetään useampia palveluja, yksilöintitunnuksen kautta voidaan harrastajia, heidän tekemisiään, menestymistään ja kehitystä seurata lapsuudesta aikuisuuteen. Jos tai kun lisenssirekisteri kehittyy ilmoittautumis- ja tulospalveluksi sekä kattavaksi verkkokaupaksi, sen hyödyntämismahdollisuudet laajenevat järjestötiedon tarpeesta kohti yksilöiden seurantajärjestelmää ja sen tuomia mahdollisuuksia. (Koukkula, 2024.) Yhteen tarkoitukseen ajateltua järjestelmää keksitään usein käyttää ja kehittää muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on suunniteltu, mutta polulla aiemmin tehdyt valinnat voivat rajoittaa, miten se onnistuu.