Biohiilen toimijaverkkoanalyysi tekoälyä ja paikkatietoa hyödyntäen

Bio- ja aktiivihiili ovat nopeasti nousemassa sivuvirtoihin ja kiertotalouteen nojaaviksi avainmateriaaleiksi: niillä voidaan korvata fossiilista hiiltä ja rakentaa uusia, paikallisia arvoketjuja raaka-aineiden jalostamisesta hiilituotteiden valmistukseen ja jopa alueelliseen lämmöntuotantoon. Tätä kokonaisuutta edistää Keski-Suomessa toteutettava HATTU-hanke (Hiilivirrat arvokkaiksi tuotteiksi), jossa VTT ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu kehittävät bio- ja aktiivihiileen liittyviä ratkaisuja ja liiketoimintakonsepteja vuosina 1.12.2024–30.11.2027.

Tässä artikkelissa kuvataan hankkeeseen liittyvää toimijaverkkoanalyysiä, eli kuinka biohiilen arvoketjun toimijoita voidaan jäsentää toimijaverkkona: ketkä ovat keskeiset tekijät, missä ovat pullonkaulat ja millaiset roolit (esim. tuottajat, mahdollistajat, käyttäjät) korostuvat. Toimijaverkkoanalyysin tavoitteena on tunnistaa arvoketjun toimijat, mahdollisuudet ja puutteet sekä arvioida verkoston riskejä ja kehityskohteita.

HATTU-hanke

HATTU (Hiilivirrat arvokkaiksi tuotteiksi) on Keski-Suomeen kohdistuva ryhmähanke, jota toteuttavat Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy (päätoteuttaja) ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu (osahanketoteuttaja). Hankkeen ydinajatus on nostaa nykyisin pitkälti lämmöntuotantoon ohjautuvia biomassa- ja jäteperäisiä sivuvirtoja korkeamman lisäarvon käyttöön bio- ja aktiivihiilituotteina sekä niiden ympärille rakentuvina liiketoimintamalleina (Salo ym., 2025).

Tavoitteena on edistää kiertotaloutta bio- ja aktiivihiilen ympärille muodostuvan yritysekosysteemin kautta: tuoda toimijoita yhteen ja tuottaa tietoa liiketoimintamahdollisuuksista sekä arvoketjun kehitystarpeista, samalla ratkoen teollisen mittakaavan tuotannon keskeisiä esteitä. Konkreettisesti hanke kehittää bio- ja aktiivihiilen tuotantoon liittyviä konsepteja, joita voidaan hyödyntää raaka-aineiden jalostamisessa, hiilituotteiden valmistuksessa ja alueellisessa lämmöntuotannossa. Lisäksi hankkeessa demonstroidaan biokaasulaitoksen hiilidioksidin talteenottoa ja talteen otetun CO₂:n hyödyntämistä aktiivihiilen tuotannossa, mikä voi parantaa koko biokaasuarvoketjun kannattavuutta.

Jamkin näkökulmasta erityisen olennainen on projektin osa-alue Toimijaverkko ja mallinnus, jossa tehdään toimijaverkkoanalyysi arvoketjun toimijoista, mahdollisuuksista ja puutteista sekä arvioidaan verkoston riskejä ja kehityskohteita. Tämä artikkeli kytkeytyy juuri tähän: tavoitteena on tehdä verkoston rakenne näkyväksi, ja myöhemmin viedä tulokset myös karttanäkymään, jotta alueelliset klusterit ja yhteistyöpotentiaali hahmottuvat aiempaa konkreettisemmin.

Biohiili ja aktiivihiili pähkinänkuoressa

Biohiili on monikäyttöinen hiilimateriaali, jota kohtaan kiinnostus kasvaa, koska sen avulla voidaan sitoa hiiltä pysyvämmin, korvata fossiilisia hiiliä ja samalla tukea kiertotaloutta. Käytännössä biohiili ei kuitenkaan tarkoita vain yhtä tuotetta, vaan se toimii usein yleisnimenä joukolle biomassasta lämpökäsittelemällä tuotettuja hiilijakeita, joiden ominaisuudet ja käyttökohteet voivat poiketa paljonkin toisistaan.

Tämän artikkelin kannalta ja toimijaverkon näkökulmasta hyödyllisin tapa jäsentää kenttää on erottaa kolme pääluokkaa. Ensinnäkin torrefioitu biomassa (biocoal) on tyypillisesti alle 300 °C:ssa lämpökäsiteltyä ja tiivistettyä biomassa-ainesta, jota tehdään usein energiakäyttöä varten (esim. ”musta pelletti” tai briketti) (Salo, ym., 2025) Toiseksi pyrolyysihiili (biochar) on nimenomaan muuhun kuin polttokäyttöön tarkoitettu hiili, jonka valmistuslämpötila on tyypillisesti yli 400–700 °C ja hiilipitoisuus voi ylittää 90 %. Kolmanneksi aktiivihiili on bio- tai fossiilipohjainen hiili, joka on aktivoitu esimerkiksi vesihöyryllä tai muulla menetelmällä niin, että siitä tulee erittäin huokoinen ja suuren ominaispinta-alan omaava adsorbentti (Salo ym., 2025).

Käyttökohteiden kannalta tärkeä perusperiaate on, että biohiilen ominaispinta-ala voi vaihdella erittäin paljon (alle kymmenistä jopa satoihin m²/g), ja suurempi huokoisuus tarkoittaa usein parempaa adsorptiokykyä – mikä avaa ovia myös suodatuskäyttöön. Juuri tämä monimuotoisuus tekee biohiilestä toimijaverkon kannalta kiinnostavan: sama biohiili-sana voi tarkoittaa eri toimijoille eri asiaa (energiatuote, materiaalituote tai puhdistusmateriaali), ja arvoketjujen vaatimukset muuttuvat sen mukaan, puhutaanko maanparannuksesta, metallurgiasta vai veden tai ilman puhdistuksesta. Kun tavoite on korkea adsorptiokyky ja prosessikelpoinen laatu, ketjuun tulee helposti lisää kriittisiä vaiheita (aktivointi, laatuvarmistus, käyttökohdekohtaiset spesifikaatiot), jotka näkyvät suoraan myös verkoston rooleissa ja pullonkauloissa (Salo ym.,2025).

Toimijaverkkoanalyysi ja aktanttimalli

Biohiilen ympärille rakentuva ekosysteemi on käytännössä arvoverkko, jossa raaka-aineiden hankinta, tuotantoteknologia, investoinnit, luvitus, logistiikka, laatuvaatimukset ja loppukäyttö kytkeytyvät toisiinsa. VTT:n tarkastelussa biohiililiiketoiminnan kehittäminen edellyttää nimenomaan kattavaa arvoverkkoa, joka ulottuu raaka-aineista jatkojalostukseen, jakeluun ja loppukäyttöön – ja mukaan tarvitaan myös investointivaiheen toimijoita, joilla on kyky suunnitella ratkaisuja teolliseen mittakaavaan. Kun toimijoita on paljon, pelkkä listaus ei riitä, vaan oleellista on ymmärtää miten toimijat vaikuttavat toisiinsa, missä kohdissa verkosto on haavoittuva ja missä syntyy pullonkauloja (Salo ym., 2025).

HATTU-hankkeessa tämä on juuri Jamkin osuuden ytimessä: toimijaverkkoanalyysissä tunnistetaan arvoketjun toimijat, mahdollisuudet ja puutteet, jotta voidaan arvioida verkoston toimivuutta, riskejä ja kehityskohteita. Analyysin avulla voidaan löytää myös pullonkauloja ja parantaa prosessin tehokkuutta. Tässä artikkelissa toimijaverkko tuodaan luettavaan muotoon aktanttimallin avulla: samaan verkostoon tulevat näkyviin sekä tekniset että taloudelliset ja hallinnolliset vaikutussuhteet, eikä huomio jää vain yksittäisiin yrityksiin tai teknologioihin.

Greimas eli miksi

Greimas’n aktanttimalli on alun perin narratiivinen työkalu, mutta se sopii yllättävän hyvin myös ekosysteemien jäsentämiseen, koska se pakottaa kysymään käytännöllisiä kysymyksiä (Healy, 2022).

• Kuka toimii (Subjekti)?
• Mitä kohti toimitaan (Objekti)?
• Mikä mahdollistaa (Auttaja)?
• Mikä estää tai hidastaa (Esteet)?

Mallin hyöty käytännössä on tiivistettävissä kahteen asiaan: (1) se antaa yhteisen kielen eri lähteistä kerätyille havainnoille (raportit, uutiset, haastattelut, web-sivut), ja (2) se auttaa muuttamaan “sekavan toimijakartan” tulkittavaksi kokonaisuudeksi, jossa suhteet ja puuttuvat linkit on helpompi nähdä (Healy, 2022).

Toimijaverkkoanalyysin soveltaminen HATTU-hankkeessa

HATTU-ympäristössä aktanttimalli toimii luokittelukehikkona sille, mitä projektissa tavoittellaan: ensin tunnistetaan toimijat, kerätään aineisto, analysoidaan suhteet ja luodaan visuaalinen kuvaus, jonka pohjalta verkostoa voidaan tulkita ja kehittää. Tässä artikkelissa painopiste on biohiilessä (aktiivihiili vaatii oman, tiukemmin laatukriteereihin ja prosessointiin nojaavan verkostokuvauksensa), mutta peruslogiikka on sama: toimijaverkko rakennetaan niin, että se palvelee sekä pullonkaulojen että yhteistyöpolkujen tunnistamista. Keskeiset aktanttiroolit voidaan ryhmitellä seuraavasti:

1. Subjekti: Biomassa- ja raaka-ainetoimittajat, teknologian kehittäjät, logistiikkatoimijat, markkinoiden vaatimukset sekä rahoittajat.
2. Objekti: Toimijat, joille biohiilen arvo lopulta realisoituu (esim. alue- tai aluelämpöverkon toimijat ja biohiilen ostajat/loppukäyttäjät)
3. Auttaja: Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, teknologian kehittäjät, logistiikkatoimijat sekä kunnalliset toiminnan tukijat.

Näiden lisäksi on olemassa esteet ja vastustajat. Tässä biohiilen tapauksessa esteitä ovat usein sääntely ja viranomaiskäytännöt, taloudelliset ja teknologiset rajoitteet, ympäristöön liittyvät reunaehdot sekä kilpailu (esimerkiksi tuontihiili). Kun verkko on kuvattu tällä tavalla, tulkinta etenee käytännössä kolmella kysymyksellä:

• Puuttuuko verkosta kriittinen rooli? (esim. sertifioinnin ”omistaja”, loppukäytön ”ankkuriasiakas”, demonstraatiokohde)
• Onko jossain roolissa liikaa keskittymistä? (yksi kriittinen toimittaja / yksi lupapolku / yksi rahoituslähde)
• Missä esteiden ja apuvälineiden risteys on jyrkin? (esim. laatuvaatimukset vs. tuotannon kypsyys, luvitus vs. skaalautuminen)

Näin aktanttimalli toimii siltana toimijalistan ja kehittämistoimenpiteiden välillä: se antaa rungon sille, miten eri toimijat vaikuttavat toisiinsa ja mitä verkoston toimivuuden turvaaminen käytännössä tarkoittaa.

Aineisto ja menetelmät

Tässä työssä biohiilen toimijaverkko rakennettiin tekstilähteistä (raportit, selvitykset, opinnäytteet ja verkkosivut) siten, että suoritettiin tiedon ristiinhaku käyttäen Bioenergia ry:n (ei pvm.) jäsenlistaa ja tämän kanssa vastakkain Arene ry:n ylläpitämää ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja opinnäytetöiden Theseus-tietokantaa (https://www.theseus.fi/) sekä kansalliskirjaston ylläpitämää Finna-tietokantaa (https://www.finna.fi/) jonne yliopistojen tutkimus-, kandidaatti- ja maisterityöt tallentuvat. Tämä hakumenettely ei takaa täydellistä biohiilen tutkimus- ja toimintakuvausta mutta antaa keskimääräisen kuvan eri toimijoista sekä heidän toiminnallisista tavoitteistaan. Tavoitteena ei ollut vain kerätä ”toimijalistaa”, vaan poimia aineistosta toimijat, roolit, esteet ja kytkennät niin, että niistä voidaan koostaa yhtenäinen verkostokuva ja myöhemmin myös karttanäkymä. Karttanäkymä saadaan Nominatim-järjestelmästä (ei pvm.) osoitetiedon avulla .

Yhteensä Biohiili-kytkentäisiä dokumentteja vuodesta 2015 lähtien löytyi eri yrityksiin liittyen 619 kpl, joista 463 kpl oli ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä ja projektiraportteja (Theseus) ja 156 kpl kandidaatti- ja maisteritöitä (Finna). Koska monilla Bioenergia ry:n jäsenillä on yhteisiä projekteja ja opinnäytetöitä, suoritettiin ns. duplikaattien poisto, jolloin varmistuttiin siltä, että huomioidaan vain ne työt, jotka kyseinen yritys tai yhteisö on tehnyt omista, toimintamallin mukaisista lähtökohdistaan.

Aineisto ja esikäsittely ja analyysi

Lähteet olivat PDF-muotoisia ja yhteensä niitä kertyi lopulta 234 kpl. Ne muunnettiin tekstiksi ja siistittiin kevyesti (toistuvat otsikot ja sivunumerot, turhat rivinvaihdot), jotta analyysi kohdistuu sisältöön eikä PDF-muotoilun ”jäämiin”. Koska yksittäiset dokumentit ovat pitkiä, teksti jaksotettiin siten, että dokumenttien tekoälypohjainen tiivistys säilyttää asiasisällön.

Varsinainen AI-jaksoanalyysi tehtiin lokaalisti LocalAI-ympäristössä, jota MATLAB:ssa tehty koodi ohjasi ajoi Docker-kontissa (Baire, 2020). Dockerin etu oli, että ympäristö pysyi samana ajosta toiseen (versiot ja asetukset hallinnassa) ja analyysiä voitiin kehittää eri kielimalleilla samalla koneella ilman ”pilviriippuvuutta”. LocalAI tarjosi OpenAI-yhteensopivan rajapinnan, joten analyysiskripti pystyi lähettämään jokaisesta tekstijaksosta saman muotoisen pyynnön ja tallentamaan vastaukset suoraan tiedostoiksi.

Kielimalliksi valikoitui Googlen (ei pvm.) kehittämä Gemma-3-12B-it-Q6 K -malli gguf-muodossa kvantisoituna, jotta se on ajettavissa paikallisilla resursseilla. Kvantisointi tuo pienen kompromissin tarkkuuteen, mutta se mahdollistaa käytännössä riittävän suuren mallin ajamisen ilman raskasta infrastruktuuria (Clark, ei pvm.).

Kontekstiavaruus ja ”headroom”

Koko menetelmän tärkein käytännön rajoite on mallin kontekstiavaruus, joka oli 8168 tokenia eli noin 3 700–5 400 suomenkielistä sanaa. Ajossa mallille mahtuu vain rajallinen määrä tekstiä (ohjeistus + jakso + mallin vastaus). Siksi jokaiselle ajolle jätettiin tarkoituksella niin kutsuttu headroom, eli puskuria mallin vastaukselle. Ilman puskuria vastaukset katkeavat tai laatu heikkenee, jos konteksti ajetaan jatkuvasti sen pituuden äärirajoille. Tämän vuoksi jokaisesta jaksosta pyydettiin yhdellä ajolla rakenteinen kooste (esim. keskeiset toimijat + roolit/aktantit + esteet + kytkennät) vakiomuotoisen ohjeistuksen avulla. Näin eri dokumenteista saatiin vertailukelpoista dataa ilman, että samaa tekstiä täytyy ajaa mallin läpi moneen kertaan.

Oikeellisuus ja laadunvarmistus

Koska kielimalli voi joskus tulkita liikaa tai sekoittaa nimiä, tuloksia tarkistettiin kevyesti kahdella tasolla: (1) tarkastettiin, että koosteet noudattavat pyydettyä rakennetta ja (2) epäselvät tai verkoston kannalta kriittiset väitteet varmistettiin lähdetekstistä. Näin lopputulos pysyi sekä toistettavana että käytännössä uskottavana pohjana toimijaverkon ja karttanäkymien rakentamiseen.

Tulokset I: paikkatietopohjainen luokittelu

Ensimmäinen tuloskokonaisuus tarkastelee biohiilen toimijaverkkoa paikkatiedon kautta: missä toimijat sijaitsevat ja miten Greimas-luokittelu jakautuu alueellisesti. Kuva 1 kokoaa kaksi näkymää rinnakkain. Vasemmalla on kaikki tunnistetut biohiilitoimijat (n = 190) maakuntarajoihin sijoitettuna. Oikealla on tästä joukosta erotettu tutkimuksellisesti aktiivinen alajoukko (n = 54), joiden toimintaan liittyy Theseus- ja Finna-tietokannoista löytyviä opinnäytetöitä ja raportteja biohiileen liittyen.

Jo silmämääräinen karttakuva kertoo kaksi käytännön asiaa. Ensinnäkin toimijakenttä on selvästi keskittynyt Etelä- ja Lounais-Suomeen sekä osin keskisen Suomen vyöhykkeelle, kun taas pohjoisemmassa toimijat ovat harvemmassa. Tämä on odotettavaa, koska sekä väestö- ja yritystoiminta että korkeakoulut ja TKI-infrastruktuuri painottuvat samoille alueille. Toiseksi tutkimuksellisesti aktiivinen joukko on maantieteellisesti tiiviimpi: toimijoita on vähemmän ja ne korostuvat samoissa klustereissa, mikä on luontevaa, koska tutkimus-, kehitys- ja pilotointikyvykkyys kasaantuu korkeakoulujen ja kasvukeskusten yhteyteen. Greimas-luokittelu antaa karttanäkymälle merkityskerrokset: pelkkien pisteiden sijaan nähdään, missä rooleissa toimijat painottuvat.

Kaikki biohiilitoimijat (n = 180):

• Luokittelematon 5 %
• Subjekti 61 %
• Objekti 19 %
• Auttaja 15 %

Tutkimuksellisesti aktiiviset toimijat (n = 54):

• Luokittelematon 3 %
• Subjekti 59 %
• Objekti 19 %
• Auttaja 19 %

Jakaumat ovat samanlaiset: Subjekti-rooli dominoi molemmissa aineistoissa (noin 60 %), mikä on luontevaa, jos suuri osa tunnistetuista toimijoista on tuotantoon, kehittämiseen tai käytännön toteutukseen kytkeytyviä tekijöitä.

Objekti pysyy identtisenä (19 %), mikä viittaa siihen, että kysyntä- ja hyödyntäjäpuoli säilyy rakenteellisesti samana riippumatta tarkastelujoukosta – ja koska osuus on pieni suhteessa subjekteihin, se voi samalla signaloida liiketoiminnan kannalta keskeistä pullonkaulaa: potentiaalisia loppukäyttäjiä/ostajia on (tai ainakin ne tunnistetaan aineistosta) selvästi vähemmän kuin tuottaja- ja kehittäjätoimijoita. Selkein ero näkyy Auttaja-roolissa, joka kasvaa 15 prosentista 19 prosenttiin. Tulkinta on käytännöllinen: tutkimuksellisesti aktiiviset organisaatiot asemoituvat useammin verkoston mahdollistajiksi (osaaminen, menetelmät, pilotointi, kehityshankkeet, yhteiskehittäminen), ja niistä löytyy tyypillisesti myös enemmän dokumentoitua tietoa.

HATTU-hankkeen näkökulmasta kuva 1 toimii hyvänä tilannekuvana: se erottaa laajan toimijakentän ja siitä nousevan, kehittämisen kannalta erityisen tärkeän ydinjoukon. Kun seuraavissa vaiheissa tarkastellaan pullonkauloja ja yhteistyöpolkuja, karttanäkymä auttaa kohdistamaan toimenpiteitä: missä klustereissa kannattaa rakentaa pilotteja ja missä taas on selkeää tarvetta verkoston laajentamiselle ja toimijoiden aktivoinnille.

Tulokset II: toimijaverkon ydinlöydökset (koko maa verrattuna Keski-Suomeen)

Tässä osiossa tiivistetään toimijaverkon profiileja kahdella tasolla. Ensin koko aineiston teemat ja niiden yleisimmät yhdistelmät UpSet-kuvalla (kuvio 1), ja sen jälkeen tarkennetaan maakunnalliseen näkymään: miltä biohiilen toimijakenttä näyttää Keski-Suomessa sekä kartalla että teemoina (kuvio 2). Yhdessä nämä kaksi näkökulmaa auttavat erottamaan, mitkä painotukset ovat Suomi-tason peruskuvaa ja missä Keski-Suomi poikkeaa tai profiloituu omalla tavallaan.

Koko maan osalta voidaan sanoa, että teemat painottuvat ympäristöön ja energiaan, ja toisaalta risteämät kertovat hybridisovelluksista. Koko aineiston UpSet-kuva (kuvio 1) osoittaa, että biohiilitoimijoiden kuvauksissa korostuu ennen kaikkea (b) vedenpuhdistus ja ympäristönsuojelu sekä (c) energiantuotanto / kaasutus / CHP. Nämä ovat myös yleisimmät yksittäiset teemat. (a) maatalous / pelto- ja puutarhakäytöt näkyy seuraavana, mutta selvästi pienemmällä volyymilla. Sen sijaan (d) infra- ja rakennuskäytöt ja (e) hiilimarkkinat / kompensaatio esiintyvät aineistossa harvemmin ja tyypillisemmin osana yhdistelmiä kuin yksinään.

Yhdistelmissä näkyy kiinnostava ilmiö: monet toimijat eivät kuvaa biohiiltä vain yhtenä kapeana tuotteena, vaan hyödyntävät sitä useamman käyttökohde- tai arvoketjuteeman kautta. Esimerkiksi a+b (maatalous + ympäristö), a+c (maatalous + energia) ja b+c (ympäristö + energia) ovat kaikki koko aineistossa näkyviä yhdistelmiä. Tämä on verkoston kannalta tärkeää, koska juuri näihin risteyskohtiin syntyy usein uutta liiketoimintaa: esimerkiksi energiaprosessin sivuvirran (biohiilen) arvo kasvaa, jos se pystytään kytkemään ympäristöhyötyihin (adsorptio, puhdistus) tai maatalouden hyötyihin (maanparannus).

Toinen havainto liittyy verkoston kypsyyteen: (e) hiilimarkkinat/kompensaatio näkyy kokonaisuudessa selvästi pienempänä teemana. Tämän tulkinta on se, että toimijakenttä näyttäytyy aineistossa vielä enemmän käytännön sovellusten (energia, vesi, maatalous) kuin markkinamekanismien kautta. Tästä voi vetää varovaisen johtopäätöksen: biohiilen peruskysyntä syntyy todennäköisimmin sellaisista käyttökohteista, joissa hyöty on helposti konkretisoitavissa (puhdistus, prosessit, tuotanto), ja hiilimarkkina-aspekti on toistaiseksi useammin täydentävä kuin vetävä ajuri.

Maakunnallinen näkymä (kuvio 2) tekee toimijaverkosta konkreettisen: Keski-Suomessa toimijat muodostavat maantieteellisesti tunnistettavan joukon, jossa painopiste asettuu luontevasti maakunnan keskuksen ja saavutettavuuden ympärille. Karttanäkymä toimii samalla verkoston realismitarkistuksena: vaikka koko maan aineistossa teemat ovat monipuolisia, Keski-Suomen otoksessa näkyy, mihin teemoihin alueelliset kyvykkyydet ja käytännön toiminta tällä hetkellä erityisesti kasaantuvat.

Keski-Suomen UpSet-kuva (kuvio 2) tiivistää tämän profiilin: yleisin yhdistelmä on b+c (vedenpuhdistus/ympäristönsuojelu + energiantuotanto/kaasutus/CHP). Lisäksi maakunnasta löytyy yksittäisiä painotuksia teemoissa a (maatalous), b (ympäristö) sekä a+c (maatalous + energia) ja b+d (ympäristö + infra/rakentaminen). Vaikka määrät ovat pieniä, viesti on selkeä: Keski-Suomen biohiilitoiminta näyttäytyy ennen kaikkea ympäristö- ja energiakytkentäisenä, ja toissijaisesti maatalous- ja rakentamissuuntaisina avauksina.

Tulkinnallisesti tämä on kiinnostavaa kahdesta syystä. Ensinnäkin b+c on juuri se hybridiristeys, jossa biohiilen arvo voi kasvaa nopeasti: energiaketju tuottaa biohiiltä ja ympäristösovellukset (esim. adsorptio, suodatus, puhdistus) voivat tarjota sille korkeamman lisäarvon polun. Toiseksi alueellinen profiili auttaa hahmottamaan kehitystarpeita: jos Keski-Suomi haluaa vahvistaa biohiilen liiketoimintaa, luonteva strategia on kasvattaa verkostoa niissä solmukohdissa, joissa b+c jo näkyy – eli rakentaa lisää pilotointeja, referenssikohteita ja ennen kaikkea vahvempaa loppukäyttäjä- tai ostajapuolta näihin sovelluksiin.

Käytännössä kuviot 1 ja 2 yhdessä kertovat, että Keski-Suomi ei ole irrallinen poikkeus, vaan se heijastaa koko maan vahvinta teemalinjaa tiivistettynä: ympäristö ja energia ovat ytimessä. Samalla maakunnallinen tarkastelu paljastaa sen, missä kasvun paikka todennäköisimmin on: teema-avaruus on olemassa, mutta toimijamäärä on pieni, jolloin jokainen uusi hyödyntäjä, pilotti tai hankintaketju voi muuttaa verkoston dynamiikkaa suhteellisesti paljon.

Yhteenveto

Tässä artikkelissa esitettiin, miten biohiilen arvoketjun toimijoita voidaan jäsentää toimijaverkkona hyödyntäen sekä aktanttimallia (Greimas) että paikkatietoa. Lähtökohtana oli HATTU-hankkeen tavoite tehdä ekosysteemin rakenne näkyväksi: ketkä ovat keskeiset tekijät, missä rooleissa toimijat painottuvat ja missä kohdin verkosto hidastuu tai jää vajaaksi. Aineisto koottiin Bioenergia ry:n jäsenlistan, Theseus-julkaisukannan ja Finna-kannan ristiinhaulla sekä laajalla dokumenttiaineistolla (234 PDF), ja analyysi toteutettiin paikallisesti LocalAI + Docker + Gemma-3-ympäristössä, jotta käsittely oli toistettavaa ja riippumatonta pilvipalveluista.

Tulokset osoittivat, että biohiilitoimijat keskittyvät Suomessa selvästi etelän ja lounaan vyöhykkeelle, ja tutkimuksellisesti aktiivinen alajoukko (54 kpl) tiivistyy samoihin klustereihin. Greimas-luokittelussa subjektirooli dominoi (noin 60 %), kun taas objektien osuus (19 %) jäi selvästi pienemmäksi – mikä voi viitata verkoston liiketoimintakriittiseen pullonkaulaan: potentiaalisia loppukäyttäjiä/ostajia on (tai ainakin ne tunnistuvat aineistosta) suhteessa vähemmän kuin tuottaja- ja kehittäjätoimijoita.

Koko maan teemakuvassa (UpSet) korostuivat erityisesti vedenpuhdistus ja ympäristönsuojelu sekä energiantuotanto/kaasutus/CHP, ja useat toimijat sijoittuivat teemojen risteämiin. Keski-Suomessa maakunnallinen näkymä profiloitui erityisesti ympäristön ja energian yhdistelmän kautta, mikä tukee tulkintaa siitä, että alueen vahvin kehityspolku löytyy hybridiratkaisuista, joissa energiaprosessin sivuvirroista syntyvä biohiili kytketään ympäristösovelluksiin ja referenssikohteisiin. Kokonaisuutena analyysi tarjoaa konkreettisen pohjan sille, mihin yhteistyötä, pilotointia ja ennen kaikkea hyödyntäjäpuolen aktivointia kannattaa seuraavaksi suunnata.