Systeemiälykkäästi orkestroidut tilaisuudet teollisuuden verkoston vahvistajana

Monissa teollisuuden pk-yrityksissä verkostoja ja yhteistyösuhteita ei johdeta systemaattisesti. Niiden merkitystä yrityksen kestävälle liiketoiminnalle ei myöskään pysähdytä riittävästi tarkastelemaan. Yhteistyö saattaa perustua lyhyen aikavälin tavoitteisiin, kuten yksittäisten tilausten hoitamiseen, laatuun, toimitusvarmuuteen tai jatkuviin kilpailutuksiin. Yhteistyö, joka nojaa pelkästään lyhytnäköisiin taloudellisiin tai tuotannollisiin perusteisiin, muodostaa kuitenkin varsin kapean pohjan syvälliselle, pitkäjänteiselle ja molempia osapuolia aidosti hyödyttävälle kumppanuudelle. Nyt kestävämpää yhteistyötä ja kasvua on alettu rakentaa Keski-Suomen teollisuuteen uudella otteella.

Jyväskylän uudistuvan teollisuuden toimijat kokoontuivat kevään 2025 ja 2026 välisenä aikana neliosaisessa työpajasarjassa, joka järjestettiin osana Kestävää kasvua systeemiälykkäästi verkostossa -projektia. Projektin tavoitteena oli tehdä näkyväksi verkostojen ja yhteistyön hyötyjä, lisätä yritysten systeemiälykästä verkostotoimijuutta sekä tukea Jyväskylän alueen uudistuvan teollisuuden kasvua ja kilpailukykyä.

Ennen edellä mainittua EU:n osarahoituksella toteutettua projektiakin verkostotyötä on tehty Jyväskylän seudulla pitkään, mutta yhteistyön mahdollistamaa potentiaalia on edelleen paljon hyödyntämättä. Työpajasarjan myötä verkostossa on kuitenkin nähtävillä uutta aktiivisuutta, yhteistyötä ja uudenlaisia avauksia. Tilaisuuksiin osallistui edustajia yli 30 eri organisaatiosta, ja osallistujien kommentit ja työpajasarjan palautteet ovat olleet jopa ylistäviä. Mitä työpajoissa tapahtui ja mitä tehtiin niin hyvin, että teollisuusyritysten johtajat ja avainhenkilöt raivasivat kalenteristaan kokonaisia aamupäiviä ja tulivat aina uudelleen kutsuen jopa tuttavansa mukaan?

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten työpajasarjan suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin systeemiälykästä lähestymistapaa ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa verkostojen johtamisen ja yhteistyön orkestroinnin näkökulmasta.

Verkosto kaipaa johtamista ja yhteistyö orkestrointia

Yhteistyötä syntyy myös orgaanisesti, mutta kun tavoitteena on lisätä alueellista ja kansallista kilpailukykyä sekä synnyttää innovaatioita, voimia on kyettävä yhdistämään systeemiälykkäästi. Saarisen ja Hämäläisen (2004) mukaan systeemiälykkyys on ihmisen kykyä toimia älykkäästi monimutkaisissa vuorovaikutussuhteissa. Se on kokonaisuuksissa onnistumista. Yrityksen arjessa se tarkoittaa kyvykkyyttä tunnistaa ja ymmärtää sitä kokonaisuutta ja verkostoa, jossa toimimme, ja myös toimia siinä tavalla, joka vahvistaa koko systeemin hyvinvointia ja onnistumista. Projektin ja sen puitteissa järjestettyjen työpajojen näkökulmasta tarkasteltavana oleva systeemi oli keskisuomalaiset teollisuuden alan yritykset, tarkemmin sanottuna niissä toimivat ihmiset, mutta samalla myös yritysten ja niissä toimivien ihmisten verkostot. Tavoitteena oli teollisuuden verkoston innovaatioekosysteemiin tähtäävän toiminnan tukeminen.

Tutkimukset osoittavat, että verkostot ovat ratkaisevan tärkeitä yrityksen menestykselle ja vaikuttavat merkittävästi yrityksen suorituskykyyn (Holm ym., 1996; Bengtsson & Kock, 1999; Eisingerich & Bell, 2008; Aarikka-Stenroos & Ritala, 2017). Teollisuuden pk-yritykset ovat keskeisessä asemassa suurten yritysten erikoistuneina toimittajina kompleksisissa globaaleissa toimitusketjuissa (Bilali, 2022; Gereffi ym., 2005; Kano ym., 2020). Ne tarjoavat tärkeitä komponentteja, teknologioita, ratkaisuja, prosessiosaamista ja kyvykkyyksiä toimitusketjuun. Samaan aikaan pk-yritysten liiketoimintaympäristöön liittyy usein valtasuhteiden epätasapainoa, merkittäviä riippuvuussuhteita sekä suuria kustannus- ja suorituspaineita. Tällaisessa ympäristössä pk-yritysten kyky toimia viisaasti ja tuloksekkaasti verkostoissa on elintärkeää. (Lin & Lin, 2016). Pk-yritysten kasvu, innovaatiot ja kansainvälistyminen riippuvat suurelta osin siitä, kuinka tehokkaasti ne pystyvät aktiivisesti rakentamaan, hyödyntämään ja muokkaamaan verkostosuhteitaan ja toimimaan rajallisilla resursseilla (Zeng ym., 2018; Audretsch & Guenther, 2023). Aktiivinen verkostotoimijuus edellyttää määrätietoista verkostojen rakentamista ja suhteiden kehittämistä (Lin & Lin, 2016).

Määrätietoiseen yritysten välisen yhteistyön kehittämiseen ja verkostomaisen toiminnan synnyttämiseen tarvitaan rakenteita ja organisoijia. Yksittäisellä yrityksellä ei yleensä ole resursseja toimia verkoston kokoajana, virittäjänä ja keskustelun avaajana, vaikka yhteistyön hyödyt tunnistettaisiinkin. Yksittäisen yrityksen organisoimat yhteistyötilaisuudet voidaan myös kokea toimijan oman edun tavoitteluna, mikä haastaa avoimen ja vastavuoroisen keskustelun syntymistä. Luottamus ja avoimuus, jopa rohkea rajojen ylittäminen ovat kuitenkin avainsanoja uudenlaiseen yhteistyöhön.

Tarvitaan toimijaa, joka ymmärtää systeemiä sisältä käsin, mutta jolla on myös mahdollisuudet ja halu kehittää yhteistyötä puolueettomasti. Jyväskylän uudistuvan teollisuuden innovaatioverkoston puolueettomana orkestroijana toimi Kestävää kasvua systeemiälykkäästi verkostossa -projektia toteuttanut tiimi, jossa yhdistyi Jyväskylän ammattikorkeakoulun (Jamk) vahva verkosto- ja yhteistyöosaaminen, systeemisen johtamisen soveltamisosaaminen sekä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) akateemiseen tutkimukseen perustuva syvä systeemiälyosaaminen. Systeemiälykkäällä toimintamallilla, joka ulottui tilaisuuksien suunnittelusta toteutukseen, pyrittiin luomaan hedelmällisen ajattelun ympäristöä – pitäytymällä kuitenkin samalla selkeästi teollisuuden alan kontekstissa ja ajankohtaisimmissa teemoissa.

Seuraavaksi tarkastellaan, mitä systeemiälykkyyteen liittyvän tutkimustiedon soveltaminen orkestroijan toiminnassa tarkoittaa, ja kuinka on mahdollista luoda olosuhteet, joissa yritysten välinen luottamus ja ideointi vahvistuvat niin, että myös kilpailijat voivat nähdä toisensa kumppaneina. Työpajojen konkreettisista sisällöistä, tuloksista ja niiden synnyttämistä uusista avauksista voit lukea tarkemmin aiemmin julkaistusta artikkelista ”Keskisuomalainen teollisuus etsimässä uusia avauksia ja systeemiälykkäitä yhteistyön muotoja” (Honkanen ym., 2026).

Miten systeemiälykäs orkestrointi ilmeni käytännössä?

Systeemiälykkyys on jaettu toisiinsa kytkeytyviksi osa-alueiksi, jotka kuvaavat yksilön ja yhteisön kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti monimutkaisissa vuorovaikutussuhteissa. Näitä osa-alueita ovat muun muassa systeeminen hahmotuskyky, tilanneherkkä virittyminen vuorovaikutukseen, reflektiivinen ajattelu, rakentava ja myönteinen toiminta sekä kyky saada asioita aikaan osana kokonaisuutta (Hämäläinen ym., 2019; Törmänen, 2021). Systeemiälykäs toimija ymmärtää oman roolinsa osana laajempaa systeemiä ja kykenee vaikuttamaan siihen tiedostettujen valintojen sekä inhimillisen vuorovaikutuksen avulla. Tutkimuksen kautta lisääntyvän ymmärryksen myötä systeemiälykkyyttä on myös mahdollista mitata ja kehittää (Jumisko-Pyykkö, 2024).

Systeemisellä muotoilulla (systemic design) puolestaan tarkoitetaan monitieteistä lähestymistapaa, jossa systeemiajattelu ja muotoiluajattelu yhdistyvät monimutkaisten, useita toimijoita koskevien kokonaisuuksien kehittämiseksi. Systeeminen muotoilu perustuu kokonaisuuksien, keskinäisriippuvuuksien ja dynaamisten suhteiden ymmärtämiseen sekä niiden tietoiseen muokkaamiseen muotoilun avulla. Käytännössä systeeminen muotoilu tarkoittaa sekä nykyisen systeemin rakenteiden ja toimijoiden ymmärtämistä että sellaisten interventioiden suunnittelua, joiden avulla voidaan ohjata systeemin kehitystä kohti tavoiteltua muutosta. (Smith & Kalantidou, 2023)

Työpajojen osallistujille merkityksellinen sisältö, sopivat puitteet sekä tietenkin hyvät tarjoilut tekevät tilaisuudesta houkuttelevan. Orkestroijalta vaaditaan kuitenkin enemmän, jotta osallistujat saadaan aidosti mukaan. Systeemiälykkyyteen liittyvä tutkimustieto ja käytännön osaaminen ohjasivat kaikkea työpajojen tekemiseen liittyvää toimintaa, alkaen järjestäjänä toimineen projektitiimin sisäisistä toimintatavoista.

Hyvälle yhteistyölle on rakennettava perustaa ja tekemisen edetessä sitä on myös jatkuvasti arvioitava sekä vahvistettava. Projektitiimin työskentelyn lähtökohtana oli yhdessä sovitut toimintatavat, joihin kuului esimerkiksi jokaisen tapaamisen alussa yhteinen virittäytyminen ja lopussa tapaamisen päättävä keskustelu ennalta valitusta aiheesta. Näiden avulla varmistettiin käsillä olevan kokonaisuuden kannalta tärkeimpään keskittyminen, keskinäinen tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen. Systeemiälyn osa-alueita tarkasteltiin säännöllisesti ja tiimin jäsenten toimintaa sekä kehittämistyötä reflektoitiin niihin peilaten. Tiimissä myös valittiin heti projektin alussa yhteiset systeemisen muotoilun periaatteet, joiden avulla pyrittiin varmistamaan yritysten hyväksi tehtävien toimien johdonmukaisuutta, selkeyttä ja toimivuutta sekä tarkoituksen- ja tavoitteenmukaisuutta. Systeemiälykkyys ei ohjannut siis vain työpajojen tekemistä, vaan kaikki projektin sisäinenkin työ perustui siihen.

Vuorovaikutuksen rakenteiden suunnittelu

Työpajasarja järjestettiin Jyväskylän Kankaan vanhan paperitehtaan PK5-tapahtumatilassa. Täystiilinen vanha rakennus, jonka valtavat ikkunat korostavat sen historiaa, antoi upeat puitteet tilaisuuksille. Mikä sopisikaan paremmin juuri tämän verkoston kokoontumiseen kuin Jyväskylän teollisuushistoriaa huokuva miljöö. Viihtyisyyden lisäksi tunnelmallinen tila tuki osallistujia irrottautumaan rutiiniajattelusta ja suuntaamaan huomiota edemmäs ja laajemmalle arkityöstä.

Jokaisen työpajan runko ja järjestelytapa olivat samanlaiset. Tilaisuudet alkoivat kahvitarjoilulla, jonka jälkeen syvennyttiin tilaisuuden teemaan alustuspuheenvuorolla. Aikataulutus oli tarkasti etukäteen suunniteltu. Vain kymmenesosa ajasta käytettiin perinteisiin asiantuntijoiden esityksiin tai juontoihin. Puolet tehokkaasta tapahtuma-ajasta käytettiin vahvasti fasilitoituihin pöytäkeskusteluihin. Pöytäjärjestys oli valmisteltu niin, että esimerkiksi samantyyppisiä vastuualueita eri yrityksissä hoitavat ihmiset pääsisivät vaihtamaan ajatuksia, ja niin, että myös uusia kohtaamisia syntyisi jokaisessa työpajassa. Tilan suuret pyöreät pöydät ja jokaiseen keskusteluun erikseen suunnitellut havainnolliset työskentelypohjat tukivat keskustelua ja yhteistyön syntymistä. Fasilitoitujen keskustelujen lisäksi ihmisten kohtaamiselle ja vapaamuotoisille keskusteluille varattiin puolen tunnin tauko keskelle jokaista kolmen tunnin tapahtumaa. Lisäksi kaikissa tilaisuuksissa lavalla nähtiin mielenkiintoisia, seuraavaan keskusteluun orientoivia case-esimerkkejä yrityksistä 15 minuutin haastatteluissa.

Virittäytyminen

Työpajoja järjestäneessä tiimissä mukana ollut tutkija Satu Jumisko-Pyykkö on tarkastellut sosiaalisen yhteyden syntyä myös tutkimuksessaan yhdessä Kenningin kanssa. He osoittavat, että ihmisten välistä sosiaalista yhteyttä voidaan fasilitoida suunnittelun keinoin, ja että vuorovaikutuksen laatuun voidaan vaikuttaa tukemalla osallistujien välistä synkroniaa eli yhteistä toiminnan rytmiä (Jumisko-Pyykkö & Kenning, 2022). Osin toisilleen vieraan, laajan yritysjoukon kokoontuessa, jokainen saapuu tilanteeseen omista lähtökohdistaan ja arjen kiireistään käsin. Tämän vuoksi virittäytyminen läsnäoloon ja yhteiselle taajuudelle vaatii tietoisia tekoja. Ystävällisyys ja lempeys toisia kohtaan saa yksilön suuntaamaan huomionsa itseään laajemmalle, omista itsekkäistä tavoitteista kohti kokonaisuutta ja siinä yhdessä onnistumista. (Saarinen & Hämäläinen, 2004, s. 15.) Ihmiset luovat sosiaalisen systeemin, jossa jokainen vaikuttaa toisiinsa jatkuvasti, ja tämä systeemi toimii parhaiten, kun ihmisten välille syntyy myönteinen, yhteinen virittyneisyys. Tutkimusten mukaan tämä virittyneisyys ja ihmisten välinen synkronia johtaa parempaan tuottavuuteen, ideointiin sekä kykyyn tehdä yhteistyötä (ks. esim. Gordon, 2025). Virittäytymiseen ja laadukkaan sosiaalisen yhteyden varmistamiseen kiinnitettiin työpajojen suunnittelussa sekä fasilitoinnissa erityistä huomiota.

Tietoinen ilmapiirin johtaminen

Tilaisuudet järjestänyt projektitiimi vastaanotti ja toivotti jokaisen tilaisuuteen saapuvan henkilökohtaisesti tervetulleeksi. Tapa voi tuntua äkkiä ajateltuna vähämerkityksiseltä, mutta kun asiaa hieman tarkemmin pysähtyy pohtimaan, on itsestään selvää, että huomatuksi tuleminen ja iloinen tervehdys saavat aikaan arvostetun olon. Hyvän huomenen ja kädenpuristuksen mukana vastaanotettu aito hymy myös tarttuu ja leviää eteenpäin koko tilaisuuden kantavana henkenä.

Tilaisuuksien alussa ja tauoilla soi tunnelmaa luova musiikki. Kahvit oli katettu kauniisti noutopöytään ja tilaisuuden järjestäjät huolehtivat, että jokainen löytää tarjoilujen ääreen ja sen jälkeen itselleen etukäteen varatun paikan pöytäjärjestyksestä. Oli tärkeää, että työpaja alkaa rennon ja kiireettömän ilmapiirin saattelemana. Samaa ilmapiiriä haluttiin vaalia läpi tilaisuuden alkujuonnosta asiantuntijapuheenvuoroihin ja kiitoksiin. Vaikka aikataulu oli tarkkaan suunniteltu, puheessa sana ”kiire” tai ”olemme hieman aikataulusta myöhässä” tai ”jotta ehtisimme vielä” jätettiin tietoisesti sanomatta ääneen. Tämä vaatii tilaisuuden vetäjiltä pelisilmää, sekä tietenkin hyvää valmistautumista, jotta ennakoimattomissakin tilanteissa tunnelma säilyy keskittyneenä. Livetilanteissa ei voida etukäteen tietää varmuudella, miten haastateltava reagoi tai mihin paneelikeskustelu vie. Joskus tekniikka pettää esittäjän, vaikka laitteisto olisi testattu ennalta moneen kertaan. Orkestroijan todellista osaamista on nähdä, mikä missäkin tilanteessa on tärkeää.

Orkestroijan rooli mahdollistajana

Työpajasarjan palautteista nousi esiin osallistujien arvostus järjestäjän ymmärryksestä teollisuuden toimialaa ja pk-yritysten tarpeita kohtaan. Ymmärrys kohderyhmästä onkin oleellista, mutta se ei tarkoita luennointia tai oma asiantuntijuus edellä toimimista, vaan yritysten ja verkostossa olemassa olevan potentiaalin esiin auttamista. Orkestroijan systeemiälykkyyttä on kyky kuunnella ja olla tilanneherkkänä sen suhteen, mikä milloinkin on merkityksellistä, niin teemojen suunnitteluvaiheessa kuin tilaisuuksien aikana ja kaikissa yhteistyöhön tähtäävissä kohtaamisissa. Tästä huolehdittiin tutustumalla ja käymällä jatkuvaa vuoropuhelua yritysten kanssa, keräämällä palautetta tilaisuuksista ja projektin muista toimenpiteistä sekä käymällä säännöllistä reflektoivaa keskustelua projektin toteutustiimin kesken. Orkestroijan rooli on tämän tiedon avulla luoda puitteet ja rakenteita, joihin systeemin toimijat haluavat ja kokevat tarpeelliseksi tulla jakamaan asiantuntijuuttaan toisilleen sekä keskustelemaan yhteistyöstä.

Osallistujien kokonaistyytyväisyys työpajoihin oli korkea, asiakastyytyväisyysindeksillä (CSAT) mitattuna parhaimmillaan 97 %. Useissa sanallisissa palautteissa kohtaamiset ja verkostoituminen mainittiin ensimmäisenä, kun osallistujilta kysyttiin, mikä tilaisuuksissa oli hyvää. Pöytäkeskustelut koettiin arvokkaiksi ja tilaisuuksien ilmapiiriä kuvattiin rennoksi ja hyvähenkiseksi. Mikään työpajoista ei saanut varsinaista negatiivista palautetta, vaan palaute sisälsi kehitysideoita, joissa toistui toiveet verkostotyön jatkuvuudelle niin työpajojen välissä kuin neliosaisen työpajasarjan jälkeen. Myös keskustelulle varattua aikaa janottiin lisää.

Verkosto kaipaa jatkuvuutta ja systeemiälykästä orkestrointia

Jyväskylässä havaittiin, että ulkopuoliselle orkestroijalle on selkeästi tarvetta, kun tavoitteena on kestävä teollisuuden innovaatioekosysteemi. Pk-yrityksissä on halu ja kyky panostaa alueen teollisuuden kestävään kasvuun ja uudistumiseen, mutta keskinäisen yhteistyön alustana tarvitaan tilaisuuksia ja niiden järjestäjää. Puolueeton, mutta systeemin tunteva toimija selvittää kiinnostavat teemat, etsii esimerkit ja vetonaulat sekä toimii tunnelman luojana, parhaimmillaan verkoston synkronian virittäjänä. Tilaisuudella pitää olla selkeä tavoite, jolloin nähdään tarkoitus ja hyöty osallistumiselle. Ilman päämäärää yritysten on hankala löytää motivaatiota käyttää aikaansa osallistumiseen ja synnyttää sekä jatkaa keskusteluita, joiden tuloksena syntyy ajatuksia uudenlaisista tavoista toimia, uutta pitkäjänteistä yhteistyötä sekä uutta liiketoimintaa. Tämä on tarpeen, kun tavoitellaan alueena merkittävää kehitystä.

Jyväskylän uudistuvan teollisuuden innovaatioverkoston toiminnan osalta pohdittavana on paitsi se, kuka jatkaa orkestrointia ajallisesti rajallisen projektin jälkeen, mutta myös, miten verkostoon aktivoidaan nekin yritykset, jotka eivät vielä osallistuneet keskusteluun tai heränneet yhteistyön mahdollistamaan potentiaaliin? Toivottavasti työ saa jatkoa, ja kuten työpajasarjan avannut filosofi Esa Saarinen videotervehdyksessään asian verkostolle ilmaisi, “Syntyy jotain kokonaisuutena toimivampaa siihen nähden kuin mitä lähtötilanteessa oli.”