Suomessa ilmaston nopea muutos vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen, ekosysteemien eheyteen ja lajien levinneisyyteen (Antão ym., 2022). Ilmastonmuutos ja luontokato haastavatkin meitä pohtimaan, miten ihmisten yhteyttä luontoon voitaisiin vahvistaa. Tutkimusten mukaan oman lähiluonnon tunteminen madaltaa kynnystä osallistua luonnon hyvinvoinnin edistämiseen, oli kyse sitten kansalaistieteen tekemiseen osallistumisesta, luonnonhoidosta tai ympäristöä koskevasta päätöksenteosta. Tästä syystä pienillä arkisilla lähiluontoon johdattelevilla teoilla, kuten lajien havainnoinnilla, voi olla yllättävän suuri merkitys ympäristötietoisuuden, luontoyhteyden ja ympäristövastuullisen toiminnan vahvistumisessa (Martin ym., 2020).
LähiLUMO-hankkeessa lähdimme kokeilemaan, miten keskisuomalaisten kiinnostusta omaan lähiympäristöön voitaisiin lisätä maakunnallisessa mittakaavassa. Yhtenä ratkaisuna syntyi ajatus koko Keski-Suomen kattavasta lajientunnistushaasteesta, joka yhdistäisi luonnossa liikkumisen, luonnon tarkkailun, oppimisen ja kansalaistieteen tekemisen, mutta samalla myös mahdollistaisi osaltaan luontoyhteyden vahvistumista. Luontoyhteydellä tarkoitetaan ihmisen kokemaa, ja elämän varrella muuttuvaa yhteyttä luontoon. Ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta vahvan luontoyhteyden on todettu lisäävän muun muassa elinvoimaisuutta sekä tyytyväisyyttä elämään (Capaldi ym., 2014). Näin ajattelevat myös suomalaiset, sillä Luontobarometrin (Valtioneuvosto, 2025) mukaan 97 prosenttia suomalaisista ilmoittaa luonnon lisäävän ihmisen hyvinvointia ja terveyttä.
Kansalaistiede tuo luonnon tutkimisen kaikkien ulottuville
Kansalaistieteen suosituksen (Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta, 2022) mukaan kansalaistiede tarkoittaa vapaaehtoisten kansalaisten osallistumista tutkimuksissa tiedonkeruuseen, analysointiin tai tulkintaan. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden seurannassa kansalaistieteellä on merkittävä rooli, sillä havaintoja voidaan kerätä laajemmalta alueelta ja pidemmältä ajanjaksolta kuin pelkästään tutkijaresurssein olisi mahdollista. Tällä on erityisen suuri merkitys ilmastonmuutoksen ja lajikadon aikakaudella, kun tulisi saada ajallisesti ja alueellisesti kattavampia seurantoja kokonaiskuvan hahmottamiseksi.
Kansalaiset ovat Suomessa osallistuneet tieteen tekemiseen, esimerkiksi lintujen rengastamiseen, jo yli sadan vuoden ajan. Viime vuosikymmeninä niin keinot osallistua kuin osallistujamäärätkin ovat kasvaneet merkittävästi teknologian kehityksen myötä. Yhtenä esimerkkinä näistä uusista osallistumismahdollisuuksista ovat älypuhelimella toimivat lajientunnistussovellukset, kuten iNaturalist ja Muuttolintujen kevät. Ne auttavat käyttäjiä tunnistamaan lajeja, mutta myös tallentamaan havaintoja lajitietokantoihin tutkijoiden käytettäväksi. Suomessa yli 35 000 kansalaista on osallistunut lajihavaintojen tekoon iNaturalist-sovelluksella (iNaturalist, ei pvm.). Muuttolintujen kevät -sovelluksella käyttäjämäärät ovat vielä selkeästi suuremmat.
Osallistuminen kansalaistieteen tekoon ei ainoastaan tuota arvokasta tietoa luonnosta. Se lisää myös osallistujien ekologista tietämystä, ympäristötietoisuutta sekä kiinnostusta osallistua luonnonhoitoon ja ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Lajintunnistus toimiikin porttina aktiivisempaan ympäristökansalaisuuteen.
Luonnon havainnointi ja uuden luontotiedon oppiminen ovat keskeisiä tapoja rakentaa yhteyttä luontoon. Kun oma lähiympäristö muuttuu tuntemattomasta ja nimeämättömästä taustamaisemasta tunnistettaviksi ja nimettäviksi lajeiksi – linnuiksi, kasveiksi, hyönteisiksi ja sieniksi – myös yhteys ympäristöön syvenee.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa
Luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen seurannan sekä maankäytön ja kaavoituksen näkökulmasta alueellisesti kattavat ja ajanmukaiset havaintoaineistot ovat arvokkaita. Kansalaisten keräämät lajihavainnot auttavat täydentämään lajitietoa ja tunnistamaan luonnossa tapahtuvia muutoksia sellaisillakin alueilla, joista muuta seurantatietoa on vain vähän saatavilla. Laaja havaintoverkosto lisää mahdollisuuksia havaita esimerkiksi taantuvia sekä runsastuvia lajeja ja näin tuottaa uutta tietoa luonnon tilasta (Vanhatalo ym., 2025).
Toukokuussa 2026 käynnistyi koko maakunnan laajuinen Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste. Haasteessa kannustettiin keskisuomalaisia ottamaan käyttöön kansalaistiedettä tukevia lajintunnistussovelluksia ja lähtemään tutustumaan omaan elinympäristöön tavanomaista tarkemmin (Meijän polku, 2026). Lajientunnistustapahtumia on järjestetty Suomessa aiemminkin, mutta ne ovat yleensä olleet lyhytkestoisia ja rajautuneet pienelle alueelle. Tällaisia lyhytkestoisia tapahtumia kutsutaan BioBlitzeiksi (Meeus ym., 2023). BioBlitzejä on järjestetty Suomessa muun muassa Tampereella, Skanssin biodiversiteettipuistossa Turussa sekä useissa kansallispuistoissa.
Keski-Suomessa havaintojen tekemisen ajaksi valittiin koko kesäkausi toukokuusta syyskuun loppuun, jotta osallistujat voisivat seurata luonnon muutoksia pidemmän ajan kuluessa ja samalla viettää enemmän aikaa luontoympäristöissä. Havaintoalueeksi valittiin koko maakunta, koska tarkoituksena oli innostaa alueen asukkaita tekemään havaintoja nimenomaan omassa lähiluonnossa, jossa myös ajanvietto on suurinta. Suomalaiset ulkoilevat noin 85 prosenttia lähiulkoilekerroistaan alle 10 kilometrin päässä kotoaan ja kolmanneksen näistä kerroista alle 300 metrin päässä kotoa (Neuvonen ym., 2022). Nämä ovat myös niitä ympäristöjä, joissa arjen luontoyhteydelle voidaan kasvattaa vahvat juuret.
Tulokset kertovat kasvaneesta kiinnostuksesta
Tuloksia tarkasteltiin vertaamalla iNaturalistissa olevia vuoden 2026 havaintotietoja edeltävän vuoden vastaavaan ajanjaksoon. Keski-Suomessa havaintojen määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna 63 prosenttia. Havaittujen lajien määrä kasvoi 11 prosenttia ja havaintoja tehneiden henkilöiden määrä 10 prosenttia. Lajihavaintoja tehtiin Keski-Suomessa kesän aikana yhteensä 20249 kappaletta. Eri lajeja havaittiin 3048. Luontohavaintojen tekijöinä oli 755 henkilöä ja heidän havaintojen lajitunnistuksen vahvisti 1 129 iNaturalist-käyttäjää.
Lähiluonnossa liikkuminen näkyi myös eniten havaittujen lajien listalla. Eniten havaittuja lajeja olivat Keski-Suomessa laajalti tavattavia lähiluonnon lajeja, kuten metsäkurjenpolvi (120 havaintoa), puolukka (97), ahomansikka (83), kanerva (82), metsäkorte (80), mustikka (75) sekä kielo (71). Eniten havaittujen lajien joukossa oli myös puutarhoista ja kaupunkiluonnosta tutut idänlehtikuoriainen (92) ja lehtokotilo (70). Ihmisen myötävaikutuksella leviävien lajien listan kärkeen nousivat komealupiini (50), jättipalsami (49), terttuselja (39), puistolemmikki (33) ja kurtturuusu (20) (iNaturalist, ei pvm.).
Haasteen yhtenä tavoitteena ollut lajihavaintojen alueellisen jakautumisen lisääntyminen näyttää toteutuneen myös hyvin – lähiluontoon havaintoja lähdettiin tekemään laajasti eri puolilla Keski-Suomea. Suurimmat havaintoryppäät keskittyivät luonnollisesti sinne, missä ihmisiä liikkuu luontoympäristöissä eniten eli kaupunkien ja taajamien lähiluontoon. Keski-Suomen kuntien taajama-alueilla paikkatietoon perustuvat lajihavainnot lisääntyivät 170 prosenttia ja taajamissa havainnoijien määrä lisääntyi 41 prosenttia. Näillä alueilla havaittujen ja tunnistettujen lajien kirjo kasvoi 103 prosenttia. Myös erilaiset kauempana taajamista sijaitsevat luontoretkikohteet, kuten kansallispuistot, keräsivät runsaasti havaintoja.
Vaikka tuloksiin vaikuttavat monet tekijät, luvut viittaavat siihen, että maakunnallinen kampanja on onnistunut herättämään kiinnostusta luonnon havainnointiin, sekä innostanut uusia ihmisiä mukaan lajientunnistuksen ja kansalaistieteen tekemisen pariin.
Kohti luontopositiivista tulevaisuutta
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ilmastonmuutoksen hidastaminen ajassamme edellyttää sitä, että ihmiset kokevat luontoympäristöt ja luonnon itselleen merkitykselliseksi. Kansalaistiede ja erilaiset lajientunnistussovellukset toimivat luontoyhteyden vahvistamisessa ja kiinnostuksen herättämisessä omaa lähiluontoa kohtaan. Jokainen tunnistettu, ja opeteltu, laji on samalla pieni askel kohti syvempää luontoyhteyttä, vahvempaa ympäristötietoisuutta ja aktiivisempaa ympäristökansalaisuutta.
Niin meille ihmisille kuin muillekin lajeille elinkelpoisen tulevaisuuden mahdollistaminen varmistetaan kansainvälisin ja kansallisin ohjelmin, strategioin sekä lainsäädännöin. Tahtotila näiden syntymiselle ja eteenpäinviemiselle syntyy kuitenkin ruohonjuuritasolla ihmisten arjessa. Tämän tahtotilan syntymisen mahdollistaa se, että yhä useampi meistä osaa nimetä kasveja, lintuja ja perhosia, joita kohtaamme lähiluonnossamme. Lajientunnistussovellukset ja niihin liittyvät ihmisiä luontoon aktivoivat haasteet ovat yksi tapa tehdä lähiluonnosta taas tuttua meille.
LähiLUMO-hanke
LähiLUMO-hanke edistää Suomen CAP-suunnitelman 2023–2027 ja Elävä keskisuomalainen maaseutu – Keski-Suomen alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman tavoitteiden toteutumista. Hanke liittyy alueellisen kehittämissuunnitelman vihreä biotalous sekä vetovoimainen maaseutu -painopisteisiin. Se tukee alueellisesti Järvi-Suomen ympäristö- ja ilmasto-ohjelman 2020–2027 toteutumista. Hankkeen toimintaa tuetaan EU:n maaseuturahoituksesta.
