Lapsen kokema yhteys luontoon luo kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pidemmällä aikavälillä luontoyhteys voi tukea lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä sekä vahvistaa lapsen empatiakykyä ja ihmissuhteita (Arola ym., 2023). Monet vaikutukset näyttävät olevan välittömiä: luonnossa olo aktivoi lasta liikkumaan, lisää iloa sekä vähentää stressiä ja ahdistusta.
Hyvinvointivaikutusten lisäksi luontoyhteyden nähdään ennustavan luontopositiivisia asenteita ja ympäristötekoja niin lapsuudessa, kuin myöhemmin aikuisuudessa (Otto & Pensini, 2017; Evans ym., 2018).
Moniaistisuus, omaehtoisuus ja myönteiset tunteet luontokokemusten keskiössä
Lapset kuvaavat luontoyhteyttään luonnossa olemisen ja tekemisen, aistihavaintojen ja välittämisen kautta (Arola ym., 2023). Yhteyttä luontoon koetaan ja rakennetaankin ennen kaikkea kehollisesti ja aistien välityksellä (mm. Beery & Jørgensen, 2018; Parikka, 2022) näkemällä, koskemalla, kuulemalla, haistamalla ja maistamalla.
Vaikka luonnossa vietetty aika vahvistaa keskeisesti lasten luontoyhteyttä (Chawla, 2020; Mockovcáková & Barrable, 2024), on määrän ohella kokemusten laatu tärkeää. Yhteys luontoon näyttäisi rakentuvan etenkin omaehtoisen leikin, vapaan tutkiskelun ja luonnosta nauttimisen myötä (Chawla, 2020; Mockovcáková & Barrable, 2024). Lapselle tulisikin antaa tilaa kohdata luonto omassa tahdissaan ja oman kiinnostuksensa ohjaamana (Chawla, 2020). Näin lapsi pääsee aidosti ja kiireettä luomaan henkilökohtaista suhdettaan luontoon.
On myös tärkeää osoittaa lapsille, että luontoa voi kokea monella tapaa (Chawla, 2020): leikin, seikkailun, kalastamisen, marjastamisen, tieteen tai taiteen kautta, tai ihan vain luonnossa oleskelemalla ja luonnon tapahtumia seuraamalla.
Passiivinen elämäntyyli rajoittaa luontokontakteja
Wilsonin (1984, viitattu lähteessä Pergams & Zaradic, 2007) mukaan ihmisellä on luontainen taipumus kaivata yhteyttä luontoon ja elollisiin olentoihin. Nykyinen ympäristömme ja kulttuurimme kuitenkin haastaa tätä aiemmin luonnollista luontoyhteyden muodostumista (ks. Kesebir & Kesebir, 2017; Laitinen, 2026).
Ruutuaika ja sisällä vietetty aika tunnistetaan lasten luontoyhteyttä heikentäviksi tekjiöiksi (Chawla, 2020; Pergams & Zaradic, 2007; Larson ym., 2019). Nämä ilmiöt näkyvät paikallaanolon lisääntymisenä ja päivittäisten askelmäärien vähenemisenä. Siinä missä 1. luokkalainen viettää makuulla, loikoillen tai istuen noin kuusi tuntia vuorokaudessa, viettää 9. luokkalainen paikallaan jo lähes yhdeksän tuntia hereilläoloajastaan (Husu ym., 2024).
Vaikka lisääntynyt ruutuaika ja passiivisuus vievät tilaa päivittäisiltä luontokontakteilta, tarjoaa teknologia myös mahdollisuuksia. Crawfordin ym. (2017) tutkimuksen mukaan digitaalisten sovellusten käyttö luonnon havainnoimiseen ei näytä häiritsevän luontoyhteyden kokemista. Digitaaliset lajintunnistussovellukset, kuten Seek by iNaturalist ja Muuttolintujen kevät, soveltuvat lapsiperheiden käyttöön ja voivat ruokkia kiinnostusta luontoa kohtaan. Sovellusten avulla oman lähiluonnon monimuotoisuus voikin avautua useammalle sukupolvelle kerralla ja lisätä luonnossa vietettyä aikaa. Samalla sovellukset tarjoavat mahdollisuuden kansalaistieteen tekemiselle ja yhdessä ololle.
Luontoyhteyttä rakennetaan yhdessä
Perheen luontoarvot ja vanhempien oma luontoyhteys heijastuvat lasten luontoyhteyteen (Chawla, 2020; Mockovcáková & Barrable, 2024). Kun luonto nähdään kotona arvokkaana ja siihen suhtaudutaan myönteisesti, on lapsellakin mahdollisuus omaksua luontopositiivisia arvoja. Vanhempien tärkeänä roolina onkin mahdollistaa arkiset luontokokemukset ja ympäristöteot. Linnunpöntön ripustaminen, pölyttäjähotellin perustaminen tai vaikkapa kasvien istuttaminen pihamaalle yhdessä lasten kanssa ovat pieniä tekoja, jotka kaikessa arkisuudessaan ovat sitäkin merkityksellisempiä.
Vaikka vanhempien merkitys lasten luontoyhteyden rakentumisessa on etenkin varhaislapsuudessa huomattava, myös päiväkodilla, koululla ja yhteiskunnalla laajemminkin on merkittävä rooli (ks. Kesebir & Kesebir, 2017). Nämä määrittävät sen, miten lähellä luonto on lasta joka päivä – puheissa, toimintatavoissa ja -ympäristöissä.
Monimuotoisen lähiluonnon mahdollisuudet
Lasten näkökulmasta on erityisen tärkeää parantaa lähiluonnon saavutettavuutta, sillä hyvä saavutettavuus tunnistetaan keskeiseksi lasten luontoyhteyttä vahvistavaksi tekijäksi (Mockovcáková & Barrable, 2024; Chawla, 2020). Saavutettavuuden lisäksi tärkeää on turvata lähiluonnon monimuotoisuus. Tällä viitataan lajien runsauteen, lajien sisäiseen perinnölliseen vaihteluun sekä ekosysteemien monimuotoisuuteen (Convention on Biological Diversity, 1992).
Luontoympäristön läheisyydellä ja laadulla on välitön vaikutus lasten terveyteen. Esimerkiksi Roslundin ja muiden (2020) tutkimuksessa päiväkotipihaa luonnonmukaistamalla saatiin aikaan nopeita positiivisia muutoksia lasten immuunijärjestelmän säätelyssä. Muutosten taustalla on kehon mikrobiston rikastuminen monipuolisen luontoaltistuksen myötä (Haahtela, 2019).
Luonnon saavutettavuuden ja monimuotoisuuden näkökulmasta kuntien päätöksillä on merkitystä. Strategisilla valinnoilla mahdollistetaan monimuotoinen luonto perheiden asuin- ja elinympäristöissä. Kestävällä maankäytöllä, suojelutoimilla, luonnon monimuotoisuutta edistävillä teoilla sekä kestävällä luonnon virkistyskäytöllä turvataan lapsille ja tuleville sukupolville mahdollisuus aitoon luontoyhteyteen. Asukkaat voivat aktiivisesti vaikuttaa kuntien toimintaan muun muassa tekemällä kuntalaisaloitteita ennallistamisen tai suojelualueen perustamisen puolesta (ks. Kuntalaki 410/2015, 5 luku 23 §).
Toimivan luontoyhteyden merkitys kasvaa ajassamme, sillä se tarjoaa alustan planetaarisen terveyden ja hyvinvoinnin toteutumiselle. Tämä taas tarjoaa niin ihmiselle kuin muillekin elollisille paremmat elinmahdollisuudet. Voimme lähteä liikkeelle lapsen askelin, sillä laadukkaamman tulevaisuuden tekeminen alkaa meidän jokaisen arjesta.
Kohden lähiluonnon lumoa Keski-Suomessa
Luomme keskisuomalaisten maaseutukuntien lapsille ja lapsiperheille mahdollisuuksia tutustua omaan lähiluontoon osana Luonnon monimuotoisuus elinvoiman lähteenä (lähiLUMO) -hanketta. Luontoretkillä olemme saaneet havaita, miten luonto herättää lapsissa uteliaisuutta ja innostusta. Retkien ja koulutapahtumien ohella olemme tuottaneet jokaiseen Keski-Suomen kirjastoon jaettavan lähiLUMO-luontorepun. Reppu tarjoaa perheretkille välineitä lähiluonnon ihmeiden havainnointiin ja pohdintaan, ja se soveltuu myös päiväkoti- ja koululaisryhmien lainattavaksi. Luontoreppu sisältää kiikarit, loopin, luontovinkkikortit, istuinalusen sekä Keski-Kirjastojen kanssa kootut luontoaiheiset kirjavinkit, joihin tarttumalla koko perhe voi löytää ja innostua lähiluonnosta uusilla tavoin.
LähiLUMO-hanke
LähiLUMO-hanke edistää Suomen CAP-suunnitelman 2023–2027 ja Elävä keskisuomalainen maaseutu – Keski-Suomen alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman tavoitteiden toteutumista. Hanke liittyy alueellisen kehittämissuunnitelman vihreä biotalous sekä vetovoimainen maaseutu -painopisteisiin. Se tukee alueellisesti Järvi-Suomen ympäristö- ja ilmasto-ohjelman 2020–2027 toteutumista. Hankkeen toimintaa tuetaan EU:n maaseuturahoituksesta.
