Kansainvälisen luontopaneelin IPBESin (2019) arvion mukaan jopa miljoona lajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Maailman luonnonsäätiö WWF:n Living Planet -raportissa (2024) todetaan selkärankaisten villieläinten populaatioiden kutistuneen 73 prosenttia vuosien 1970 ja 2020 välillä. Luontokatoa aiheuttavat elinympäristöjen häviäminen, ylikalastus, haitalliset vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos. Raportissa varoitetaan niin sanotuista keikahduspisteistä (tipping points), jolloin luontokadon ja ilmaston lämpenemisen aiheuttamat globaalit vaikutukset ovat peruuttamattomia, tällaisia muutoksia ovat olleet esimerkiksi Amazonin sademetsien kuoleminen ja koralliriuttojen massakuolemat. Näiden keikahduspisteiden ylittämisellä on merkittäviä haitallisia vaikutuksia esimerkiksi ruokaturvaan ja elinkeinomahdollisuuksiin. Yhteiskuntien elinolosuhteiden heikentyessä on vaarana muiden muassa konfliktien lisääntyminen sekä laajamittainen ympäristöpakolaisuus.
Vuonna 2021 taloustieteen professori Partha Dasgupta julkaisi laajaa kansainvälistä huomiota herättäneen raportin biodiversiteetin merkityksestä talouden näkökulmasta. Raportin mukaan luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen aiheuttaa äärimmäisiä riskejä ja epävarmuutta taloudelle ja hyvinvoinnille. Monimuotoisuus tekee luonnosta tuotteliaan, kestävän ja sopeutuvan ja luo siten välttämättömän perustan myös taloudelliselle toiminnalle. Talouden mittarina yleisesti käytetty bruttokansantuote eli BKT ei huomioi luontopääoman kulumista, vaikka yli puolet maailman BKT:sta on vahvasti tai kohtalaisesti riippuvainen luonnosta ja sen palveluista (Dasqupta, 2021).
Elinympäristöt heikkenevät niin sademetsissä kuin Suomessa
YK:n ympäristöohjelma UNEP:n (2020) mukaan yli 80 prosenttia maapallon eliölajeista elää trooppisten sademetsien alueella ja 1,6 miljardin ihmisen elinkeino on riippuvainen näistä metsistä. Lisäksi 25 prosenttia lääkeaineista on peräisin sademetsistä. Silti sademetsien hakkaaminen jatkuu hälyttävällä vauhdilla ja raportin mukaan metsiä hakataan vuosittain Irlannin kokoisen alueen verran.
Suomalaisilla kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa globaaliin luontokatoon välttämällä tuontituotteita, joiden kasvatus aiheuttaa metsäkatoa trooppisilla alueilla. WWF (2021) on listannut kuusi merkittävintä metsäkatoa aiheuttavaa tuontituotetta, jotka ovat: eläinrehuksi tarkoitettu soija, palmuöljy, naudanliha, puutuotteet, kaakao ja kahvi.
Suomessa arvioidaan olevan vähintään 48 000 lajia, joista 47 prosenttia tunnetaan riittävän hyvin, jotta niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä lajeista noin 12 prosenttia on uhanalaisia. Suomessa lajien uhanalaistumiseen tärkeimpiä syitä ovat metsäelinympäristöjen muutokset kuten vanhojen metsien ja lahopuiden väheneminen. Myös avoimien elinympäristöjen, kuten niittyjen ja hakamaiden, umpeenkasvu on merkittävä syy lajien uhanalaistumiselle. Tunturilajien uhanalaistumisen tärkein syy on ilmaston lämpeneminen (Punainen kirja, 2019). Suomessa kuten myös muualla pohjoisella pallonpuoliskolla eliölajien määrä on pienempi kuin lämpimillä alueilla (UNEP, 2020).
Vapaaehtoinen suojelu ei riitä torjumaan luontokatoa
Sääksjärven & Unkilan (2024) mukaan vapaaehtoiset toimet eivät riitä, vaan tarvitaan tiukempaa sääntelyä, jotta riittävän suuria parannuksia luonnon monimuotoisuuden tilaan saadaan riittävän nopeasti.
EU:n ennallistamisasetus on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Jäsenvaltioilla on liikkumavaraa asetuksen toimeenpanossa ja Suomessa on ollut käytössä jo aiemmin vapaaehtoisia suojelutoimia kuten METSO-, Helmi-, Ahti- ja NOUSU-ohjelmat. Suomessa valmistellaan parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa, joka valmistuu elokuussa 2026 (Maa- ja metsätalousministeriö, ei pvm.).
Luontojalanjälki auttaa tunnistamaan luontohaittoja
Hiilijalanjäljen laskennan rinnalle on kehitetty luontojalanjäljen laskentaa. Luontojalanjäljellä tarkoitetaan ihmisen toiminnasta aiheutuvaa haittaa luonnolle. Luontojalanjäljen laskenta on työkalu, jonka avulla yritykset ja organisaatiot voivat tunnistaa oman toimintansa merkittävimmät luontohaitat ja pyrkiä vähentämään niitä. (Järvinen ym., 2026).
Jyväskylän ammattikorkeakoulun toteuttama Yritysten vastuullisuusraportointi -hanke järjesti maaliskuussa yrityksille tilaisuuden, jonka teemana oli biodiversiteetti. Tilaisuudessa käsiteltiin biodiversiteetin tilaa globaalisti ja Suomen tasolla. Yritysten näkökulmaa luontotyöhön tarkasteltiin yritysten käytännön esimerkkien sekä Keski-Suomen liiton esittelemän yritysten luontotyön alkukartoituksen mallin avulla. Myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun logistiikka-alan opiskelijat ovat ryhtyneet selvittämään yritysten luontovaikutuksia mallin avulla.
Ylikulutuksen selättämiseksi tarvitaan systeemistä muutosta
Energiankulutus on globaalisti nelinkertaistunut vuodesta 1965 vuoteen 2013 mennessä. Energiantuotannosta 87 prosenttia on ollut peräisin fossiilisista energialähteistä. Toisen maailmansodan jälkeinen elintason nousu on perustunut halpaan ja runsaasti saatavilla oleviin fossiilisiin polttoaineisiin, joiden kaivamisella, kuljettamisella ja polttamisella on pilattu ilmaa, vesistöjä sekä maaperää. Kiinassa avattiin vuosina 1958–1961 tuhat pientä kivihiilikaivosta, joissa kuoli vuosittain noin 6000 miestä kaivosonnettomuuksissa (McNeill & Engelke, 2014, s. 10–12).
Nyt käynnissä oleva uusiutuviin energialähteisiin perustuva vihreä siirtymä ja sähköistyminen ei tuota lisää hiilidioksidia ilmakehään, mutta sitä varten tarvitaan suuria määrä uusiutumattomia luonnonvaroja. Nopeasti kasvava tekoälyn käyttö kuluttaa runsaasti energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja.
Circle Economyn (2025) mukaan globaali luonnonvarojen kulutus on yli kolminkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana ja on saavuttanut jo 100 miljardin tonnin rajan. Nykymenolla luonnonvarojen käytön ennustetaan kasvavan 60 prosenttia vuoteen 2060 mennessä. Raportin mukaan globaali materiaalien kiertotalousaste oli vuonna 2021 vain 6,9 prosenttia.
Kiertotalouden edistäminen on tärkeää, mutta globaali energian ja luonnonvarojen käytön voimakas kasvu voittaa tämän kilpajuoksun mennen tullen. Tarvitaan koko yhteiskunnan läpileikkaavaa systeemistä muutosta, jotta maapallon elinolosuhteet olisivat tuleville sukupolville mahdollisimman suotuisat ja vältyttäisiin massiivilta konflikteilta ja luonnonkatastrofeilta. BIOS-tutkimusyksikkö (2019) esittää ratkaisuksi ekologista jälleenrakennusta, jossa on rakennettava uudelleen asumisen, liikkumisen, ruoan ja energiantuotannon infrastruktuuri ja käytännöt, jotta voimme kohdata ympäristökriisit ja niiden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat hallitusti.
Tutkimustietoon perustuvalla koulutuksella, tutkimus- ja kehittämistyöllä sekä rakentavalla yhteistyöllä voimme ratkaista suuriakin haasteita ja pyrkiä etsimään mahdollisimman oikeudenmukaisia ratkaisuja kestävyyskriiseihin. On selvää, että täydellisiä ratkaisuja ei ole olemassa.